Vietettiin viikonloppu Haaparannassa kisaten ja Keminmaassa yöpyen. Tuomaroinnista kisoissa vastasivat Ritva Herrala ja tuomariharjoittelija Eeva-Liisa pohjanen.
Ens alkuun täytyy sanoa, että oli kivat & leppoisat kisat, mitä nyt aikataulu hieman heitti (oli jäljessä siis). Mutta mikäs siinä kun oli lauantaina aurinkoinen ilma (tarkesi kisata teepaitasillaan) eikä sunnuntainakaan satanut vettä vaikka oli hieman pilvisempää. Tunnelma oli mukava, kiitoksia mainiosta seurasta erityisesti Oulun & Rovaniemen seudun agiliitäjille
Kisajärkkä Hapiksessa oli molempina päivinä 3-3-2-2-1-1. Eli pitkät oli päivät kun kisasin molempien kanssa. Siellä oli siis yks hyppäri kaikille luokille (molempina päivinä), joten kisasin aamusta Merrin kanssa kaks rataa ja iltapäivästä Nemin kanssa yhden.
Viimeisin liitely oli sunnuntaina Nestorin kanssa. Kyseessä oli Eeva-Liisan laatima hyppyrata, mikä näytti vaikealta. Mietin jo pelkästään alkua, miten ohjaisin Nemiä. (Nemi katseli lähdössä taivaalle, oli ihan sen oloinen että oli ihan muissa maailmoissa... koitin sitä vähän oikoa katsomaan eteenpäin mutta siinä se vaan unelmoi.. pysyi kyllä hyvin paikallaan ja onneksi lähti liikkeelle, oikeaan suuntaan, esteitä suorittaen kun käskin
)
Rata alkoi viidellä hypyllä (viides muuri), jotka oli heitelty kentälle sikin sokin. Ensin meinasin, että jos oisin mennyt kaikki oikealta puolelta, mutta kun ne olivat niin vinkselis vonkselis niin tuumailin sitten, että en saisi koiraa hyppäämään kaikkia kun hyppäisi kuitenkin niin kauas kolmoselta, että menisi nelosen ohi. Päädyin sitten leikkaamaan. (ja lähtemään siis vasemmalta puolen ens alkuun) Mutta eipä sekään onnistunut, taisi mennä koira muurin ohitte (harmi kun tästä radasta ei oo videoo niin en voi tarkistella mikä siellä oikeesti meni pieleen), josta siis kielto.
Sitten mutkailuputkeen, ja hyppy ja kepeille. Keppikulma oli kamala (viistohyppy josta käännös vasempaan), näin jälkiviisaana voisin sanoa että mun ois pitänyt pistää jalkaa enemmän toisen eteen ja mennä hypyn toiselle puolelle (oisinkohan ehtinyt?) kun koira oli putkessa.. eli jonnekin sinne pujon alkuun ja yrittää syöttää (sylkkäröidä) koira sieltä pujoon. Noh, jok tap koira ei ymmärtänyt mua ja rupesi nuuskuttamaan maata. Tässä meni aika tovi, ennen kuin sain koiran kuulolle ja sinne pujotteluun. Mutta kun sinne sain niin Nemi vihdoinkin heräsi ja homma rupesi pelaamaan.
Loppurata olikin sitten IHAN SAIRAAN SIISTIÄ menoa
Yllä omituinen kuva radasta. Nuo aita ja pituuskin oli niin, että pituuden takana piti leikata, koska jos oisin ottanut aidan vasemmalta puolelta niin koira ois varmaan mennyt pituuden vierestä. Noh, jok tap tää onnistu noin. Kun sain koiran pituudelle ja käännyin ite (käskyttäen) niin Nemi lähti lentoon! Se vaan irtosi ja meni noita hyppyjä (en muista/tiedä onko tuossa kuvatuksessa oikea määrä esteitä) ja mä koitin käskyttää ja tulla perässä. Siinä kohtaa missä homma ei jatkunutkaan eteen ts tuli käännös oikeelle kohti maalisuoraa niin tuli jonkinlainen pyörähdys. Koira ei ehkä tiennyt, että mikä hyppy se nyt pitäs hypätä kun hyppyjä oli joka puolen. Noh hyvä noin, koska mä sain koiran kiinni eikä tuosta tullut virhettä ja sain lähetetyä sen loppusuoralle. Jonne se myös LENSI eli IRTOSI! AIVAN ÄLYTTÖMÄN MAKEETA ihan SANOINKUVAAMATTOMAN UPEETA!!!
[ja jos joku ei vielä tajunnut, niin tää oli sitä huumetta] 
(tulos oli siis kymppi plus yliaikaa 4,23. sij.8)
Ja kun mää vihdoin tulin maaliin (jossa koira jo oli) niin taisinpa pikkasen hihkua Ja olo oli sellainen, että näITTEKÖ kuinka hienosti MUN KOIRA IRTOSI?!? Aivan sama noista muutamasta virheestä ja tuloksesta. Makiata, makiata. 
Ens alkuun täytyy sanoa, että oli kivat & leppoisat kisat, mitä nyt aikataulu hieman heitti (oli jäljessä siis). Mutta mikäs siinä kun oli lauantaina aurinkoinen ilma (tarkesi kisata teepaitasillaan) eikä sunnuntainakaan satanut vettä vaikka oli hieman pilvisempää. Tunnelma oli mukava, kiitoksia mainiosta seurasta erityisesti Oulun & Rovaniemen seudun agiliitäjille
Kisajärkkä Hapiksessa oli molempina päivinä 3-3-2-2-1-1. Eli pitkät oli päivät kun kisasin molempien kanssa. Siellä oli siis yks hyppäri kaikille luokille (molempina päivinä), joten kisasin aamusta Merrin kanssa kaks rataa ja iltapäivästä Nemin kanssa yhden.
"Hu-hu-huumetta, hu-hu-huumetta
Hu-hu-huumetta, hu-hu-huumetta
Hu-hu-huumetta, hu-hu-huumetta
Hu-hu-huumetta, huumetta"
-Huumetta, Popeda-
Hu-hu-huumetta, hu-hu-huumetta
Hu-hu-huumetta, hu-hu-huumetta
Hu-hu-huumetta, huumetta"
-Huumetta, Popeda-
Viimeisin liitely oli sunnuntaina Nestorin kanssa. Kyseessä oli Eeva-Liisan laatima hyppyrata, mikä näytti vaikealta. Mietin jo pelkästään alkua, miten ohjaisin Nemiä. (Nemi katseli lähdössä taivaalle, oli ihan sen oloinen että oli ihan muissa maailmoissa... koitin sitä vähän oikoa katsomaan eteenpäin mutta siinä se vaan unelmoi.. pysyi kyllä hyvin paikallaan ja onneksi lähti liikkeelle, oikeaan suuntaan, esteitä suorittaen kun käskin
) Rata alkoi viidellä hypyllä (viides muuri), jotka oli heitelty kentälle sikin sokin. Ensin meinasin, että jos oisin mennyt kaikki oikealta puolelta, mutta kun ne olivat niin vinkselis vonkselis niin tuumailin sitten, että en saisi koiraa hyppäämään kaikkia kun hyppäisi kuitenkin niin kauas kolmoselta, että menisi nelosen ohi. Päädyin sitten leikkaamaan. (ja lähtemään siis vasemmalta puolen ens alkuun) Mutta eipä sekään onnistunut, taisi mennä koira muurin ohitte (harmi kun tästä radasta ei oo videoo niin en voi tarkistella mikä siellä oikeesti meni pieleen), josta siis kielto.
Sitten mutkailuputkeen, ja hyppy ja kepeille. Keppikulma oli kamala (viistohyppy josta käännös vasempaan), näin jälkiviisaana voisin sanoa että mun ois pitänyt pistää jalkaa enemmän toisen eteen ja mennä hypyn toiselle puolelle (oisinkohan ehtinyt?) kun koira oli putkessa.. eli jonnekin sinne pujon alkuun ja yrittää syöttää (sylkkäröidä) koira sieltä pujoon. Noh, jok tap koira ei ymmärtänyt mua ja rupesi nuuskuttamaan maata. Tässä meni aika tovi, ennen kuin sain koiran kuulolle ja sinne pujotteluun. Mutta kun sinne sain niin Nemi vihdoinkin heräsi ja homma rupesi pelaamaan.
Loppurata olikin sitten IHAN SAIRAAN SIISTIÄ menoa
Yllä omituinen kuva radasta. Nuo aita ja pituuskin oli niin, että pituuden takana piti leikata, koska jos oisin ottanut aidan vasemmalta puolelta niin koira ois varmaan mennyt pituuden vierestä. Noh, jok tap tää onnistu noin. Kun sain koiran pituudelle ja käännyin ite (käskyttäen) niin Nemi lähti lentoon! Se vaan irtosi ja meni noita hyppyjä (en muista/tiedä onko tuossa kuvatuksessa oikea määrä esteitä) ja mä koitin käskyttää ja tulla perässä. Siinä kohtaa missä homma ei jatkunutkaan eteen ts tuli käännös oikeelle kohti maalisuoraa niin tuli jonkinlainen pyörähdys. Koira ei ehkä tiennyt, että mikä hyppy se nyt pitäs hypätä kun hyppyjä oli joka puolen. Noh hyvä noin, koska mä sain koiran kiinni eikä tuosta tullut virhettä ja sain lähetetyä sen loppusuoralle. Jonne se myös LENSI eli IRTOSI! AIVAN ÄLYTTÖMÄN MAKEETA ihan SANOINKUVAAMATTOMAN UPEETA!!!
[ja jos joku ei vielä tajunnut, niin tää oli sitä huumetta
] (tulos oli siis kymppi plus yliaikaa 4,23. sij.8)
Ja kun mää vihdoin tulin maaliin (jossa koira jo oli) niin taisinpa pikkasen hihkua
Ja olo oli sellainen, että näITTEKÖ kuinka hienosti MUN KOIRA IRTOSI?!? Aivan sama noista muutamasta virheestä ja tuloksesta. Makiata, makiata. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti