Kontaktisulkeiset

"Kauanko aiot pitää Nemiä hihnassa kontakteilla?" "Milloin te alatte OIKEASTI kisaamaan?" "Odotatko siihen asti kunnes Nemi on vanha ennen kuin päästät sen irti kontaktiradoille?"

Siinä muutama kysymys, joihin olen saanut vastailla viime aikoina. Oikeastihan, tuollakin tavalla, kontaktit voisi opettaa paljon nopeamminkin kuin mitä meillä tässä operaatiossa on mennyt, ja tulee vielä menemään. Mutta aiemmin tässä blogissakin esitetyistä syistä johtuen minä en vain voi juosta koiran kanssa puomia – hidastaisin tarpeettomasti koiran vauhtia, joka todellakaan ei ole tarkoitus. Joten olen tarvinnut puomin harjoitteluun aina jonkun nopeajalkaisen avustajan.

Toisaalta on ollut varsin hyväkin, että kontaktit eivät ole olleet radoilla sotkemassa menoa vaan ollaan saatu keskityttyä muuhun menoon, muihin esteisiin, etenemiseen ja itse ohjaukseen. Kyllä me vielä keretään sotkemaan ne kontaktitkin sinne zempaloihin.

Tiistaina kävin Marin luona Martinniemessä kontaktisulkeisissa. Aiemmin olin pohtinut jaksaisiko Nemi työskennellä tuntia (aiemmilla tunti-yksäreillä työskentelimme puoli tuntia kerrallaan, Nucca kun reenasi välissä), mutta aika meni hyvinkin äkkiä ja Nemi jaksoi oikein hyvin.

Ensinnä kuitenkin pohdintoja pujottelusta. Luultavasti niillä kerroilla kun Nemi on tullut liian varhain pois pujosta edessä ei ole ollut palkkaa vaan olen palkannut sen itse ja ehkä joskus erehdyksessä palkannut sivulle tai minulta (tämä on kyllä tosi harvinaista kyl olen pyrkinyt siihen, että heitän sen palkan enkä palkkaa kädestä (pujossa siis)). Eli jatkossa palkka edestä – eli koiralle tavoitteena eteenpäin meno. Välillä rataharkan yhteydessäkin palkka pujon jälkeen.

Tunnin aikana käytiin kaikki kontaktit lävitse. Aloitettiin a:sta, jolla näytin miten ollaan tehty ja missä vaiheessa ollaan menossa. Koira oli hihnassa. Ihan täydellinen pysähtyminen, mun ei tarvinnut vaikuttaa yhtään hihnan kanssa suoritukseen. Hyvä hyvä. Koira irti ,ja läpi juoksu – siitä muistutus ja uusiksi. Heti nappiin. Pari toistoa ja tämä ns kunnossa.  Teimme harkkaa niin, että esteen edessä oli namikuppi, jossa ei ollut palkkaa. Kun koira pysähtyi niin kehuin sitä ja kävin viemässä palkan kupille ja sitten vapautin koiran. Tää olikin hyvä juttu, siis että tuon palkan kanssa voi toimia noin. Nyt pystyn sitten itseksenikin harkkaamaan ko estettä niin, että koira on irti. Pitää vaan ruveta vaihtelemaan sitä, missä käyn kun koira odottaa esteellä. Eli pitää itse liikkua ja koiran töröttää esteellä kunnes se vapautetaan palkalle. Joskus sitten miljoonien toistojen jälkeen voin myös käydä palkkaamassa koiran myös kontaktille, mutta pääsääntöisesti sinne kupille tai jok tap eteenpäin esteeltä.

Seuraavaksi oli vuorossa puomi, joka ei ole niin hyvin hallinnassa kuin a – mikä tietysti on selviö, koska sitä on treenattu paljon paljon vähemmän kuin a:ta. Ensin taas hihnassa, koiralla oli kyllä kova hinku esteelle. Hihnassa meni ihan hyvin. Mutta kun päästettiin irti niin taisi tulla läpi.. vai jäikö se sinne kontaktille kokonaan eikä pistänyt etutassuja maahan? En nyt satavarmaksi muista tätä. Joka tapauksessa, homman nimi oli se, että useat koirat kuulemma tekevät sitä, että kun ne päästää irti tekemään puomia niin tassut ei ihan heti löydä paikkaansa maasta. Kun vauhti kasvaa irti ollessa (kasvoi silmin nähden Nemilläkin) niin ei ehdi vielä miettimään niin paljoa että pysähtyisi tismalleen oikeaan paikkaan. Eli tästä ei tule huolestua eikä ruveta korjailemaan eikä syyttelemään koiraa. Eli palkkaus normaalisti, sitten jos ne etutassut osuu maahan niin superpalkka ja hyper-kehut. Ja näinhän se Nemikin teki heti seuraavalla kerralla, joten päästiin kehumaan koiraa kunnolla.

Sitten tehtiin muuria ja a:ta. Eli ensin lähetin koiran lähes seisovilta jaloiltani muurille, josta täyskäännös puomille. Lähti hakemaan muuria tosi hyvin, ekalla kerralla tuli ohi puomista kun en ohjannut ja varmistanut (katsonut koiraa) kunnolla.

Sitten varsinainen suur-rata (ehheh): a-putki-puomi. Eka kerralla meikä oli ku seipään nielly tai jäykkä paska  Kun pelkäsin, että miten tässä nyt käy. Mutta. Nemi teki ihan superhyvän pysähtymisen a:lla. Kehuin sen siinä rauhallisesti maasta taivaisiin ja vapautin putkelle. Ja sieltä ohjasin /käskytin puomille. Puomilla koira pysähtyi ensin kokonaan kontaktille, kun vapautin koiran palkalle niin se siirtyi ensin oikeaan asentoon kontaktilla ja odotti uuden vapautuskäskyn ja tuli vasta sitten palkalle

Jossain välissä otettiin myös keinua. Pidin koiraa pannasta kiinni ja toisella kädellä hihnasta joka oli lyhyellä. Mari pehmensi keinua aluksi ts kolahteluja. Tuttu palkka kippo laitettiin hetken matkan päähän esteeltä. Nemi juoksi vauhdilla keinun toiseen päähän ja pisti etutassut maahan. Koiruus ei välittänyt yhtään mitään keinuvasta liikkeestä. Se ajatteli vain sitä loppua eli tassut maahan ja varmaan vielä enemmän sitä palkkaa

Jotain mitä pitää muistaa:

-          Kehu / kannusta koiraa esteellä (varsinkin puomilla ja keinulla, ei kuitenkaan menemene tms muuta epäloogista), koira tulee paljon reippaammin eikä kehuminen kuitenkaan saa koiraa tekemään loppua väärin

-          Sano pysähtymiskäsky vain kerran, tai ainakin vähennä sen toistamista/sanomista (joskus se ei kenties tartte sitä ollenkaan –eli ei saisi olla merkitystä sillä äänensävyllä, koiran pitäisi tietää miten este suoritetaan ilman pysäys-käskyäkin)

-          Älä rankaise koiraa jos se pysähtyy kokonaan kontaktille (palkka tästäkin suorituksesta, murinat ja palkkaamattomuus vain jos koiralla ei ole aikomustakaan pysähtyä), jos seuraavalla kerralla etutassut on maassa kuten pitääkin superkehu & palkkaa koira

-          Koira voi olla irti puomilla ja a:lla muttei keinulle. Keinulle paljon paljon toistoja että koira oppii erottamaan puomin ja keinun toisistaan

-          Estekäskyt. Puomi on puomi. A on aa ja keinu on keinu. Keinulla ei tarvita laistenskaan erillistä pysähtymiskäskyä, koira tietää muutenkin mitä lopussa kuuluu tehdä.

Niin ja niihin kysymyksiin omavaltaisia vastauksia. Osittain pidetään Nemi edelleen hihnassa kontakteilla. Agilityradoille ei ole mikään kiire, luultavasti kontaktiradoilla kisataan vasta Nemin pentuprojektin jälkeen.