Seitsemän vuotta, eikä tosiaankaan suotta!

Se ensimmäinen ja ainutlaatuisin täyttää tänään jo seitsemän vuotta! Paljon on jo yhdessä koettu, monenmonta sellaista asiaa, jota en villeimmissä unelmissanikaan olisi voinut seitsemisen vuotta sitten kuvitella. Merri ei ainoastaan tuonut itseään, valloittavaa ja toisinaan niin kovin raivostuttavaa omaa persoonaansa, meidän elämään vaan myös mullisti minut täysin. Teki minusta totaalisen koiraihmisen, koiraharrastajan, aktiivikisaajan, .. Enkä enää muuta osaisi kuvitellakaan.

Toivottavasti meillä on vielä paljon uusia, upeita, noloja, hassuja, epätoivoisia, onnen täyteisiä kokemuksia edessä!

Valtavan suuret onnittelut elämäni koiralle, Merrille!
Ja kasvikselle, eli Kirsi Heiskaselle, kiitokset tästä valloittavasta otuksesta!

Kuva: Minna Väänänen.

Ja niitä selityksiä

Ehkä se olisi aika laittaa kootut selitykset kehiin lauantain (Nemin tokokokeen) osalta.

- Virhe nro yksi, odotin koiran kanssa hallissa kunnes meidän vuoro (eli N oli 3.viimeisenä koirana suoritusvuorossa, koiria taisi kokeessa olla 11 kpl) oli mennä tekemään yksilöliikkeet. Tai käytiin me paikallamakuun jälkeen metsässä pyrähtämässä, mutta liikaa silti tuli oltua hallissa. Nemi kyllä oli siellä ihan nätisti, istui tai makoili, mutta mitä ilmeisemmin tuo oli väsyttävää puuhaa ja turhaan energiaa ja työskentelyintoa katosi täysin hukkaan.
Toisaalta näistä sitä oppii, tuntemaan ja tietämään koiransa miten sen kanssa kannattaa koetilanteissa toimia.

Luoksepäästäväisyys 10 - muuten meni nappiin paitsi että Nemi haukkui tuomaria kun se käveli pois meidän luota. Tuomari tuli uudestaan luoksemme ja sama toistui, nro silti säilyi.

Paikallamakuu 9 - Meni ekasta käskystä maahan (hyvä, sillä joskus tuntuu että Nemin aivot toimii vähän viiveellä). Makasi ihan hyvin paikallaan, välillä pää vähän pyöri - ts katseli Eetua ja videokameraa pari kertaa. Mutta nousi välittömästi ylös kun saavuin sen vierelle. Ja siis ylös istumaan. Vaikka olen kyllä lähes poikkeuksetta palkannut sen aina alas paikallaolosta. Noh, ei tämä mitään, tyytyväinen olen ko liikkeeseen.

Seuraaminen kytkettynä 8 - homma lähti rullaamaan ihan hyvin. Kunnes joku koira rupesi räksyttämään kehän toisella puolen, Nemin keskittyminen katosi täysin (ja mä kirosin sen toisen koiran alinpaan helvettiin  - toki tiedän että koiran pitäisi toimia häiriössäkin..). Hihnaseuruussa jotkut kohat vielä toimi.

Seuraaminen vapaana 0 - Nemi haukkui, oli levoton ja kulki välillä omia polkujaan.

Liikkeestä maahanmeno 0 - edelleenkään en saanut koiraan yhteyttä kun liike alkoi, lähti seuramaan mutta ei kunnon meiningillä. Käskytin sen tuplakäskyllä maahan (sanallinen + näyttö), jonne se menikin hienosti (ts taitonsa mukaan). Ja pysyi. Vähän turhankin hyvin. Eli ei noussut kahdellakaan käskyllä ylös. Jos ois noussut niin oltas vielä saatu tästä vitska (näkyy videolta kun tuomari vaihtaa nron vitosesta nollaan). Mutta tämä oli kannattava liikku, siis tehdä noin voimallinen käskytys, koska sillä saan Nemin takaisin maailmankartalle ja työskentelyyn mukaan.

Luoksetulo 9 - muuten hyvä, mutta ei tee suoraan loppuasentoa. En tiedä miksi, koska yleensä on mennyt hyvin tää liike.
Eipäs kun tiedänpäs, olen ottanut Nemillekin jo avon luoksetuloja - reeniä siis, voi pahkura! Eli koiruus oli epävarma kun pysäyttämistä kesken matkan ei tullutkaan.

Liikkeestä seisominen 10 - tätä hieman pelkäsin, siis sen takia kun en tiennyt voinko käskyttää ihan rennosti, niin ettei tarvitsisi varmistella, vilkuilla taakse tai jotain. Onneksi en tehnyt mitään noita, koira toimi upeasti :)

Hyppy 9,5 - Teki paremmin kuin ikinä ennen! Jotain roskaa haisteli maasta hypyn takaa ja hieman vinoon meni hypyn taakse, siis hypyn ohitse jo melkein. Mutta seisoi käskystä ja istui käskystä.

Kokonaisvaikutelma 6 - siksi kuulemma noin huono, että muistan kiinnittää koiran haukkumiseen huomiota (aivan kuin voisin sen unhoittaa tai olla kiinnittämättä huomiota). Koira kuulemma on hyvä ja innokas, mutta johtajuus ei ole kunnossa...

Eniten ketuttaa se seuraamisen meneminen täysin harakoille, liikkeestä makuusta en odottanutkaan pisteitä, tai paljoa pisteitä. Muuten olen tyytyväinen :)

Tokokehät korkattu

Jotain hyvää ja jotain huonoa. Nemi debytoi tänään Haukiputaalla, Virpiniemessä, virallisessa tokokokeessa jonka tuomaroi Marja-Leena Hituri.

1. Luoksepäästävyys 10
2. Paikalla makuu 9
3. Seuraaminen kytkettynä 8
4. Seuraaminen vapaana 0
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
6. Luoksetulo 9
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
8. Estehyppy 9,5
9. Kokonaisvaikutus 6

125p. ALO3
Sij.10/11

Kertoilen myöhemmin aiheesta enemmän, nyt ei jaksa.

Rinsessan juhlat

Meijän kakara täyttää vuosia, huomenna tulee täyteen jo kolme vuotta. Äkkiä se aika vaan kiitää ja liitää.

Nemihän ei ole mikään täydellinen koira, kuka tai mikä nyt olisikaan. Mutta kyllä se on vastannut odotuksia ja ylittänytkin ne. Halusin ystävän itselleni ja Merrille. Uuden kaverin harrastuksiin. Ja Nemi on täyttänyt nämä tehtävänsä todella mainiosti. Merrin kanssa ne ovat kuin majakka ja perävaunu. Nemi nauttii laumansa läheisyydestä (nukkuu mielellään sylissä tai ainakin viekussa - päivittäinen läheisyys annos on saatava, mieluiten illalla kun on väsy kaikista jännistä päivän touhuista). Lisäksi Nemi on oiva kaveri harrastuskentille, sen kanssa on ilo harjoitella - ei sillä, ettäkö se tekisi kaiken aina oikein tai heti kerrasta täydellisesti, mutta yleensä se parhaansa yrittää. Ja yleensä, varsinkin agilityssä virheet ovat ohjaajan vikoja...
Siitä en tiedä millaisia tuloksia niistä harjoittamistamme lajeista tulee, mutta ainakin meillä on kivaa treenatessamme kohti pieniä tavoitteitamme.

Hauskaa syntympäivää Nemi-rakas!


Kuva: Minna Väänänen.

Ensimmäinen kokonainen tunti

Aiemmin Nemin Active harkat ovat olleet joko viime kesäisiä ryhmätreenejä (4-6 koiraa / ryhmä) tai puolen tunnin yksityis"tunteja". Nyt katsoimme Nemin olevan tarpeeksi kypsä (jaksavainen) tunnin treeniin. Toki tämäkin harjoittelu tehtiin niin että Nucca treenasi välissä, joten pieni pissa & levähdys tauko tuohon tuli. Mutta kivasti jaksoi kakru reeniä  Ja se tunti meni hurjan äkkiä!

Ensimmäisessä osassa  tehtiin muutamaa ratatreeniä. Surffailin tuossa muutamien muiden koirien blogeissa ja näköjään illalla hallilla oli harjoiteltu aikalailla samoja juttuja kuin mitä me päivällä Nemin kanssa. Tiikin ja Hurjan blogeista löytyy piirrustukset siitä miten esteet hallilla olivat. Tosin tuo harjoitus missä on rengas loppui Nemin osalta hyppyyn, eli kun takaahypyn aikana tehtiin valssi ni oli paremmalla puolella siihen hyppyyn nähden. Eli renkaan jälkeen ohjaus hypylle sujui ihan näpsäkästi.

Tauon jälkeen treenittiin aata ja pujottelua. Ensin a:ta useita toistoja niin että mä tein välillä a:n jälkeen erilaisia ohjauskuvioita, välillä juoksin eteenpäin, välillä kauemmas (leveyssuunnassa eli muutaman hypyn toiselle puolelle). Ja tietty niin että välillä olin esteen (a) toisella puolen. Lisäksi otettiin muutaman kerran hypyn kautta. Tässä oikeestaan vaikeus oli siinä, kun otettiin se takahyppy, Nemistä oli omituista laittaa nenä toiseen suuntaan kuin missä a ja nami odottivat Kaikki nämä a-treenit tehtiin hihnassa.

Sitten pujottelua. Ensin pelkkä pujo, sitten pituuden kautta ja lopulta pituuden ja hypyn kautta. Ekan kerran pituuden kautta menikin hypylle pujon sijaan kun kroppa näytti sinne vaikka sanallinen käsky viittasi pujotteluun. Näppärästi neiti osaa hakea pujon sisäänmenon, ja kun sinne on sukeltanut niin määränpää on selvä - kohti namia! (työn kautta)

Lopuksi vielä otettiin rallattelu-treeniä 4-putki (Tiikin piirros) ja kolme hyppyä eli ns soikiota. Eli just se yks hyppy joka ei ole piirroksessa, siinä kohtaa piti olla tarkkana / ajoissa käskytyksen suhteen, jotta koiruus ei himoinnut a:ta. Jota Nemi ei kyllä himoinnutkaan - hienosti käänty. Mutta putken suhteen olisi petrattavaa, heti jos pysähdyin (olin vaihtamassa suuntaa) niin koira ei mennytkään putkeen

Kotiläksy: putkeen syöttöjä ja pujottelun kulmia puolikkailla kepeillä (vaikeus puolikkailla, esteiltä helppoja kulmia kokonaisille kepeille).

Hyppelyä

Ensimmäinen harjoitus vaikutti sen verran monimutkaiselta meille, että pyyhin piirrustuksesta ne numerot pois ja tein omia "muka helpompia" harjoituksia jonkin verran. Lainausmerkit siksi, koska ensimmäiset ajatukseni eivät toimineet - Nemi oli täysin eri mieltä mun kanssa siitä mitä tehdään. Lopulta päädyin helpottamaan aivoituksiani ja vaan annoin sen hyppelehtiä hypyltä toiselle - takaa hyppyjä ja etenemisiä ja aina välillä vauhtia putken kautta.

Välissä teimme a:ta ja harjoittelimme siivekkeen kiertoa, jostain syystä vasemmalle puolelle lähtee kiertämään paremmin. Otin tätä kahdessa eri osassa - ts välillä pidin taukoa ja sitten uudestaan.

Sitten teimme kuvan numeroidut harkat eli eka lähti esteeltä nro 20 ja toinen esteeltä nro 27. Ensimmäisessä tein valssin sillä välin kun koira oli putkessa ja otin sen vastaan hypyn 24 takana ja lähetin seuraavalle hypylle. Toisessa tein jonkun sylikäännön ja leikkauksen välimuodon esteillä 29-30. Oikeasti rata olisi loppunut kait joko putkelle tai siitä seuraavalle hypylle (ja oikeesti pujo ois kuulunut rataan), mutta pistin Nemin hyppelemään pari estettä eteenpäin.

Lopuksi otin yhden hypyn (vino) takaa pujottelua, kun Liisa vartioi namia. Pari kertaa meni venkoiluksi, mutta saatiin kuitenkin useita onnistuneita suorituksia aikaan. Kiitoksia avusta!

Merrin kahdessadas virallinen agilitykilpailu + ne muut pääsiäsliidot

Pitkästä aikaa agikisoissa - harjoitukset ovat viime aikoina menneet Merrin kanssa vaihtelevasti, joten olo oli vähän epätodellinen kisojen lähestyessä. Mutta nyt olen iloinen, että tuli käytyä. Vaikka tuloksellisesti ei näytäkään kovin hyvältä. Kivaa oli silti liitää Mersuumin kanssa - reissu oli muutenki kiva, vaikkakin aika rankka.

Perjantaina läksin siis puolen päivän aikaan kotoa, kipaisimme hakemassa Pirkon ja Nucan kyytiimme ja eikun Mitsun nokka kohti Rovaniemeä. Yksin ei tarvinnut kaasutella, sillä jostain syystä pitkäperjantaina oli sekä tulijoita että menijöitä ... Yöpymispaikassamme (Rova-motelli) olimme suunnitellun mukaisesti kolmen kieppeillä, joten meillä oli hyvin aikaa piipahtaa hetki mökissä ennen kuin ajelimme Ounashallille.
Majoituspaikassa vielä ollessamme käytin Merriä lenkillä, mökin läheltä lähti moottorikelkkajälki metsään, jota pitkin oli hyvä käppäillä (paljon parempi kuin über liukkailla mökkiteillä). Ja Merrihän olikin tohkeissaan - täällä haisee poro. Niin vain pieneltä porojen kesyttäjältä unhoittui kaikki maallinen, kuten esim kakalla käynti. Nenä nousi metsään päin - ja kohta alkoi haukkukin raikaamaan - sillä aivan totta, porohan siellä haisi ja näkyikin. Voi meidän pientä "työkoiraa" kun se oli tohkeissaan ja kysyi kovasti lupaa päästä oikeisiin hommiin. Mutta Merrin harmiksi meitsi oli niin mälsä ettei päästänyt koiraa oikeisiin hommiin, vaikka se olisi niin kovasti sinne tahtonut...

Pienistä epäilyistäni huolimatta halli löytyi hyvin, eli ei muuta kuin raahaan häkit yms kamppeet halliin ja ilmoittautumaan. Sitten koiran lenkitys (nyt ei ollut porojen hajuja, joten koira malttoi tehdä tarpeensakin) ja häkitys ja odottelemaan rataantutustumista. Pirkon blogista löytyy 3/4 ratapiirrustusta, linkitän ne tänne sekaan antamaan paremman kuvan siitä mitä tehtiin..

Ensimmäisellä radalla oli peruskimurantteja kohtia, kohtaloksi kyllä jäi sellainen kohta mitä en heti olisi kuvitellut - olisin luullut hankaluuksien olevan jossain ihan muualla. Mutta sitähän se aina on. Eli en ollut tarkemmin katsonut miten ekat hypyt on ja niin vain kävi, että Merri ajautui kolmosen jälkeen nelosen taakse ja hyppäsi sen väärin päin. Eli teki ns Merrit.
Mutta rataan  muuten olen tyytyväinen. Esim minua etukäteen pelottanut kohta 7-8 sujui hyvin, vaikka pelkäsin sitä väliin jätettyä hyppyä. Lisäksi nuo aina niin pelottavat ässä-hypyt (15-17) sujuivat myös kivasti.

Toisesta radasta ei ole piirrustuta. Se oli harjoitteluarvostelijana toimineen Jari Tienhaaran käsialaa. (ai niin muut radat tuomaroi Kari Jalonen) Toinen rata oli myös ovela, ja siellä erään takahyppely -kuvion päätteeksi Merri päätti kiertää kokonaan yhden hypyn eikä hypännytkään takaakäskyn jälkeen - tästä siis kielto ja kiellon korjaamiseen meni aikaa. Tosin en usko, että oltaisiin missään tapauksessa päästy ihanneaikaan. Sillä yliaikaa meille tuli tasan 12 sekuntia.

Perjantain kisojen jälkeen ajelimme rundia Rovaniemen keskustassa - eli etsimme grilliä. Kiitokset eräälle ragittilaiselle vinkistä, kebabburgeri ananaksella oli oikein maukas Sitten yöpymispaikkaamme koisimaan

Lauantaina ei ollut mitään kiirettä minnekään, kolmosluokkalaisten osuus liitämiseen alkoi vasta alkuillasta (samassa paikassa oli myös 1 ja 8 ryhmien näyttely, joten agiliidot alkoivat vasta puolen päivän maissa). Hitaan aamun jälkeen (kiitos Pirkolle aamupalasta) ajelimme etsimään lounaspaikkaa, sopivan oloinen pizzeria löytyi kaupungin toiselta laidalta (cittarin lähettyviltä). Hitaasti syödessä kului aikaa tunteroinen, ja sitten saavuttiinkin jo hallille. Toisten suorituksia katsellessa, ja Merrin kanssa ulkoillessa aika kului yllättävänkin äkkiä...

Lauantain eka rata olisi ollut kiva, ja kerkesinkin ajattelemaan, että en saisi ajatella että rata on kiva. Koska juuri silloin jostain syystä joku menee aina pieleen.. Mistä lie tuokin johtuu?! Tämän kertainen hylky olikin sitten aika yllättävä - hypyn 5 jälkeen Merri otti ja i r t o s i  renkaalle - varmaan tämä tietty johtuu hitaasta ohjauksesta / käskytyksestä tms, mutta olin kyllä ihan ja sitten koska mä tahdonkin, että se irtoilee. Sitten kun vielä irtoilis useammin, ja sinne minne ollaan matkallakin niin... avot!
(renkaalle muuten irtosi joitain muitakin koiria, sellaisia oikeesti sinkoilevia ja irtoilevia)

Lauantain vika rata oli jo iltamyöhään 21 kieppeillä. Vuorossa oli hyppäri, ja ajattelinkin, että niin vain viikonlopun nopein rata on silloin kun jalat ovat olleet jo kovasti käytössä. Ai niin, lauantain radat kipitin Pellet jalassa, perjantaina McLareneilla - ihan yhtä hyvät / huonot tossut olivat ko tarkoitukseen..
Pujottelun jälkeen tein hyvän persjätön - homma rullasi hyvin aina tuonne esteelle 13 asti, sitten oli tarkoitus myös tehdän persjättö mutten ollutkaan ihan siinä kohtaa miten olin rt:ssa suunnitellut ja huh-heijakkaa enköhän heilauttanut kädelläni Merrin hypylle 11 14:sta sijasta. Loppuratakin meni ihan kivasti.. Olisi kyllä ollut kiva tietää olisiko aika riittänyt... jos olisimme saaneet radan puhtaasti läpi. Mutta se nyt on tätä jossittelua vaan.

Pirkko ja Nucca tekivät upean nollan tältä vikalta radalta - Onnea vielä kerran!

Maxien suorituksia emme katsoneet loppuun vaan läksimme ajelemaan kohti kotia (jahka saimme kisakirjat), kun auto oli tankattu läheisellä huoltoasemalla, niin kuonot kohti kotia. Matkan varrelta koitimme etsiä ruokapaikkaa, mutta avoinna ollut paikka löytyi vasta Kemistä. Eikä siellä tietty enään mitään lämmintäruokaa ollut tarjolla - meetwurstipatongit nassuun ja kotiin uinumaan.

Sen verta rankkaa kuitenkin oli jännittää ajamista - liukasta, lumisadetta, jalkaan sattui pieni nilkan vääntely, siis kaasupolkimen painaminen, väsymystä silmissä ja pakko hereillä oloa  - että sunnuntai päivä meni migreenin kourissa.

Seuraavat agikisat taitavalla olla kotiareenalla, jonka jälkeen reissataan taas hieman kauemmas  ... Siitä enemmän sitten tuonnempana.

Pujoa ja muita juttuja

Sarjassamme kuinka vältellään radalla olevia kontaktiesteitä osa n  Kertaalleen en tuossa onnistunut, kun N päätti juosta a:lle, mutta yllättävän hyvin varsinaisen radan muuttaminen meille sopivaksi kuitenkin onnistuu. Harjoitukset ei sinällään ole niin pitkiä kuin muilla, mutta mitäpä tuosta, hyvää ja hyödyllistä harkkaa saadaan joka tapauksessa tehtyä.

Raapustin jonkinlaisella muistikuvalla varustetun version eilisistä reeneistä, mittasuhteet ja esteiden kulmat saattavat olla hieman erit kuin hallissa oli, mutta jospa tästä ajatus kuitenkin selviäisi.



Aluksi teimme nuo esteet 1-5, eli koira ykösen taakse odottamaan, itse 2 ja 3 väliin. Haltuunotto hyppyjen välissä ekalla kerralla sai koiran tottelemaan niin hyvin että se jätti 2 hypyn tekemättä. Eli homma uusiksi ja lievempi huomiointi ja sitten putkikäskyä - eikä koiralla ollut aikomustakaan mennä a:lle.

Mietin, että mikähän tässä oli erillaisempaa kuin siinä Merrin puomi-putki -harkassa? Kun Nemin kanssa tämä sujui niin paljon paremmin?

Luonnollisesti hypyt 4 ja 5 eivät tuottaneet tuskaa.

Seuraavaksi menin kokeilemaan esteitä A-C, jossa Nemiä ei aluksi kiinnostanut pujottelu tai se meni ehkä puoleen väliin pujoa josta aloitti pujottelun. Kun tajusin olla muurin vasemmalle puolella niin koira tuli mukanani enemmän siihen suuntaan (yhdellä kertaa tein selvän haltuunoton jolloin koira teki turhan ylimääräisen mutkan, noilla varsinaisilla onnistuneilla kerroilla tätä mutkailua ei ollut vaan koiruus haki tosi hienosti pujon aloituksen) ja parin yrityksen jälkeen haki hienosti ekan välin. Tämä onnistunut juttu toistettiin muutaman kerran. (koiran sujahtaessa pujoon tein leikkauksen sen takana ja juoksin sen rinnalla palkalle)

Sitten otimme puomia niin, että Kati piti remmiä eli juoksutti koiraa. Ekalla kerralla etutassut jäivät kontaktille eivätkä maahan. Otettiin pari toistoa, jotka sujuivat hyvin.

Lopuksi vielä tehtiin tuo harjoitus 10-13, josta ei kymppisuoritusta saatu valitettavasti aikaiseksi. Ensin ohjasin huonosti jolloin koira meni a:lle. Sitten käskytys oli myöhässä niin, että koira kerkesi melkein hypätä este nro ykkösen ennen kuin sain käännettyä sen 12:lle, pujotteluun se sentään meni hyvin niin että sain palkattua koiran siitä (namilautasen avulla, tietty).

Putkeen vai puomille

Niin, olihan ne Merrilläkin agilityharjoitukset maanantai-iltana. Rataa en enää niin tarkkaa muista, että siitä minkäänlaista piirrustusta saisin aikaiseksi. Mutta tulipa itsekseen huokailtua noitten koirieni eroavaisuuksia agiliitelyssä - taas vaihteeksi. Eli sitä kuinka toinen irtoaa esteille ja toinen ei

Rata alkoi parilla hypyllä jonka jälkeen piti sukeltaa putkeen, joka oli puomin alla - eli ko esteiden aloitus oli hyvin lähellä toisiaan. Tein muutamia erilaisia variaatioita aloitukselle, vaikka ensin tehty sujuikin ihan kivasti. Vaihtoehtojen kokeilu johtui lähinnnä siitä, että toiveissa oli ettei mun tarttis niin paljon varmistella sitä putkeen menoa vaan voisin kipittää itse jo eteenpäin että oisin ehtinyt tehdä persjätön kun koira tulee putkesta. Mutta eihän se onnistunut, niin vain olin hidas, että oli pakko tehdä (tökkö) leikkaus putkelta hypylle.

Pujottelu, puomi ja a (joista viimeisin radan viimeinen este) menivät ihan kivasti. Mutta muutamat hyppelyt tuottivat ongelmia, joko siksi että itse olin valinnut huonon ohjaustavan tai siksi että koiruus ei vaan irronnut niille, joten mun täyty juosta erilailla (pitkästi).

Möllien harjoitukset 17.03.08

Tällä kertaa rataharkkaa olivat tekemässä Hessu, Mortti, Nabu, Piitu ja  Pontus. Edellisviikkoisesta rata poikkesi hieman, eli pituus oli käytössä toisella puolen hallia joten jätin sen hypyn radasta pois ja muutin alkua hieman.

Rata käytiin kaikkien kanssa ensin kertaalleen läpi, niin että koirakot ottivat hankalampia paikkoja uusiksi. Sitten uusintakierros, joka meni kaikilta todella hienosti Ja kun lopuksi oli vielä aikaa niin tehtiin "loppuverryttelyrata":

Tällä radalla sai ottaa kulmahypyn (esteet 4 ja 5) kummin päin halusi. Ko radassa tuli myös harjoittelua lähtöpaikallaoloon, eli kiire olisi tullut jos ohjaajat olisivat lähteneet samoilta sijoilta koirien kanssa. Tästä ryhmästä suurin osa pysyikin todella hienosti paikoillaan

Ensi maanantaina ei ole reenejä - harjoitukset jatkuvat taas 31.3. Hauskaa pääsiäistä!

Onnistuneet jäävät ja neuvoja noutoon

Merrin kanssa ehdin reeniä reilun puoltuntisen Nemin tokojen jälkeen.

Mersun kanssa otin itsekseni muutamia juttuja ja lopuksi Piritta katsoi seuraamistamme ja noutoa.

Ensin kuitenkin tein itsekseni hyppyä, jossa yritin hypytyttää koiraa ees taas - mutta aika herkällä se tekee sen seisomisen esteen taakse. Sitten otin hyppyä niin, että käskin koiran istumaan hypyn eteen ja siirryin itse toiselle puolelle ja käskin koiran sivulle, jolloin se hyppäsi esteen yli ja tuli mun sivulle.

Jossain välissä otin jäävät liikkeet (en peräkkäin), makuun vain kerran - toimi kuten yleensäkin. Seisomisen kokeilin myös ja yllätyksekseni se onnistui loistavasti! (ilmeisesti kokeissa jännitykselläni vain pilaan ko liikkeen) Ja jopa niin, että pystyin käymään koiran takana ennen kuin palkkasin ja vapautin sen. Eli periaatteessa jäävät liikkeet ovat avon kannalta kunnossa. (liikaa niitä ei kannata tuon koiran kanssa hinkata)

Luoksetulon pysäytyksen saa tehtyä namin heitolla - tässä en vielä edes oleta koiran pysyvän kuin hetkun paikallaan. Tosin tarvii paljon läpijuoksuja muutaman pysäytystreenin jälkeen.

Kaukot meni hyvin - tein muutaman seisomisenkin (välillä) sekaan jottei kävisi turhan tylsäksi ko liike.
Liikkuroituna katsottu seuraaminen meni muuten ihan hyvin (otin hihnassa), mutta katsoin taas liikaa koiraa. Samoin vasemmalle kääntymisestä oli jotain juttua, mutta en kuolemaksenikaan enää muista että mitä.

Lopuksi otin vielä noudon, jossa olen viime aikoina miettinyt loppuosaa, että miten se kannattaisi tehdä kun Merri ei tuo kapulaa ihan mulle asti, siis tosi tosi likelle. Pitää sitä kyllä jo suussaan aikasta hyvin eli ei heti tiputtele. Ensin Merri lähti hyvin hakemaan kapulaa, mutta sitten tiputti sen suustaan ja rupesi haistelemaan, mä olin ihan että Täh. Koska tuota, vaikka kova nuuskuttelija onkin, se ei ole ikinä ennen noudon aikana tehnyt - se kun tykkää tuosta liikkeestä. Kun käskytin uusiksi (alusta asti) niin haki ja toi hyvin, lopuksi pyysin koiran sivulle - ja tuo toimi nätisti, koira piti kapulaa siihen asti että otin sen siltä

Eli ehkä kuitenkin kapulan tuonti sivulle, tosin tätäkään ei kannata usein reenata kokonaisena juttuna. Samoin kun välillä palkkaus siitä kun koira on tulossa takaisin (lelun tai namin heitto). Eli koira saa (luvan saatuaan) irrottaa otteensa kapulasta huolimatta siitä että se tippuu silloin maahan. Vaihtelevuutta ja hauskuutta lisää noutoharjoitteluun.

Keskittyminen hukassa

menipä kerrassaan kenkusti Nemin tokoharjoitukset eilen illalla. Nestori keskittyi mun käskyttämiseen enemmän kuin mihinkään muuhun. Pari juttua meni ihan kivasti, kuten noudon reenaus naksuttimella - siinä neiti oli innoissaan. Ja itsekseen otetut liikkeestä maahanmenot toimi, liikkuroituna ei. Samoin aluksi tehty temppurata meni ihan päin mäntyä - tai noh luoksetulo sentään onnistui.

Rallattelua ja oivallusta

Torstaina Nemin agiharjoituksissa keskityttiin ratojen tekemiseen, tekniikka (este) reenit jätettiin seuraaviin kertoihin.

Ratapiirruspohjan lainasin tällä kertaa Erren blogista - esteet kun olivat tismalleen (tai sitä toista putkea käännettiin hitusen, rataan soveltuvammaksi) samallalailla, ne vain mentiin eri järjestyksessä ... Joten numeroin ja kirjaistin kuvasta ja radasta meidän version:

Ensin teimme tuon numeroidun harjoituksen. Tarkoituksena siis oli, että itse en menisi kovin lähelle hyppyjä 2 ja 3 - eli että saisimme koiran irtoamaan. Ja kun sitten menin  turhan lähelle, niin oma juoksulinjani (plus tietty olin hirmu myöhässä) oli niin, että koira ei hypännyt 5 hyppyä. Eli homma meni juuri niin kuin pitikin, kunnon kantapään kautta oppimista Käskytys myös oli turhan nössöä aluksi, Nemi mm jätti hyppäämättä 3 -hypyn ja tuli rääkymään mulle, vaikka mun näyttö oli ilmeisesti ollut ihan ok. Sitten kun jämäköidyin, niin tää meni ihan kivasti. Palkka siis 5-hypyn jälkeen. Mutta kun vaihdoimme niin, että Mari siirtyi keskemmälle kenttää eikä ollut palkan luona, niin ekalla kerralla mun liian löysä käskytys sai koiran menemään vikan hypyn sijasta Marin luo. Seuraavalla kerralla olin taas jämympi ja koirakin teki oikein (huolimatta siitä missä Mari seisoi).

Seuraavaksi sitten tuo kirjain reeni. Aluksi Nemi ei meinannut mennä c-putkeen, joka oli hallin nurkassa. Mistä lie johtu, juuri siitä nurkkaisuudesta vai jostain muusta (tiistainahan se lensi upeasti kaikkiin putkiin)? Toisaalta nyt en itse ottanut montaakaan askelta putkea kohti ja sitten vaihdoinkin jo suunnan toiseksi.. Lisää siis putken(kin) vahvistusta, lähettelyä jne.
Ja jonkun kerran kun luulin koiran menneen putkeen ja jatkoin liikkumista muualle niin koira tulikin perästä. Että tosi hyvin se otus kyllä lukee mun kehon eleitä - koira nimittäin oikeasti näytti siltä kuin olisi lukinnut sen putken...
Noh, pari kertaa pelkkä putki ja johan rupesi putkeen meneminenkin kiinnostamaan. Ja kun se kiinnosti niin pystyin käskyttämään sitä putkelle jo heti ekan hypyn jälkeen (ja ottihan se sen hypyn siitä välistäkin vaikkei sitä erikseen käskytetty).
Ja kun koira todellakin irtosi putkeen, niin mun ei tarvinnut mennä liian syvälle ts putkea kohti ja kerkesin tosi hyvin valssaamaan d:n ja e:n väliin. Itseasiassa mun piti odotella siellä koiraa - jo valssin tehneenä. Samalla kun odottelin niin kutsuin koiraa, jolloin se ei ängännyt siinä houkuttelevaan putkeen, niin kuin luulin... Ja kun (halustani huolimatta ) en saatellut koiraa liikaa f-g-h -hypyille niin ehdin taas hyvin valssaamaan h:n ja e:n väliin ja sitten juoksukäskytystä maaliin. Jes!

Tuossa tilanteessa mä en tajunnut tuota harkkaa niin hyvin kuin nyt - tätä on siis muhitettu päässä Mutta aivan mahottoman ihana oivallus, oli tuo että sen valssin voi oikeasti tehdä paljon ennen kuin koira edes on kohdalla - eikä sitten tule sitä kiireen tuntua. Joskus Merrin kanssa reenatessa (siis vuosia sitten) mä luulin -tai en edes asiaa sen kummemmin tainnut ajatella- että valssi on sitä, että odotetaan, että se koira tulee luokse jostain esteeltä ja sitten yhdessä sen kanssa tehdään ne kummalliset askel-kuviot (tä-mä on nyt se vals-si muis-ta liik-ku-a oi-kein), pysäytetään oma ja koiran vauhtia ja sitten jatketaan taas matkaa eteenpäin (samalla tietysti koira haukkuu ja repii lahkeesta ja paimentaa mua "oikeaan" suuntaan).
Ja tuossa oivalluksessa ihaninta tietysti oli se, että tuollainen ennenaikainen ohjausten tekeminen ja kiireettömyyden tuntu on mahdollista myös minulla yhdessä Nemin kanssa

Noh, rata otettiin vielä uusiksi kun olin niin pölmästynyt tuosta edellisestä onnistumisesta. Toinen kerta ei mennyt ihan niin täydellisesti, eli Nemi jätti hyppäämättä esteen e. Jatkoin vierestä menemisestä huolimatta matkaa loppuun asti. Muita virheitä ei tehty, tai ainakaan niin että esteet olisi jäänyt välistä tai suoritettu väärin, väärissä paikoin.

Lopuksi vielä harjoittelimme sitä, että koira hyppäisi hypyn jos kädellä niin näytän / vippaan, ettei ns helpoissa paikoissa tarvitsisi turvautua vastakkaiseen käteen. Eli tätä tehtiin esteillä h-i niin että jätin koiran h:n taakse ja otin ensin kauempaa ja sitten lähempää ja lähempää (h:ta) vastaan ja käskytin i:lle heittäen samalla namin. Hienosti meni tämä(kin) harkka.

Mari, jatketaanpa rallattelua pääsiäisen jälkeen!

TiistaiAgi

Pari sanaa Nemin tiistain agiliitelyistä. Radat on Nemille hieman erilaisemmat kuin muille.



Ensin harjoitus, joka alkaa esteeltä nro1

Tässä piti olla itse vasemmalla puolella, meni 2 hypyn taakse ja sain koiran hienosti hyppyjen kautta putkeen. Sitten kuvittelin ensin voivani leikata nelosen takana, mutta kun tein noin niin oma liikkeeni vei koiran pois seuraavalta hypyltä. Mutta kun jatkoin nelosen vielä vasemmalla puolella ja leikkaus vasta sitten niin Nestori meni hyvin. Tässä kohtaa sitten tietty vaadittiin haltuunotto, ts jo aiemmin. Ekalla kerralla kun sitä ei kuulunut niin koiruus sujahti upeasti putkeen. Seuraavat 2 putkea menivät hyvin. Siinä koiran palkkaus ja erillisenä hyppy-pujo palkalla. Tämä meni hienosti, otin kaks kertaa ja kiertelin itse hyppyesteitä ja juoksin missä sattuu eikä Nemi häiriintynyt ollenkaan.
Kympiltä eteenpäin, ja koira olikin yhtäkkiä a:lla -kääk! Kirrasi kuitenkin ihan hyvin ja sain lähetettyä seuraavalle hypylle. Uusiksi ja nyt koira meni jo putkeen, mutta kun tulin (suorituksen suuntaisesti) vasemmalla puolella ohjaten niin koiran eteen ei ollutkaan eteen ja viimeinen hyppy jäi tekemättä. Vielä kerran uusiksi, ohjaten toiselta puolelta, ja hienosti koiruus eteni ja suoritti esteet oikein.

Toinen harjoitus olisi oikeasti alkanut puomia edeltävältä hypyltä, mutta minä istutin Nemin puomin alasosalla ja läksimme siitä matkaan. Koiruus meni upeasti nuo kolme peräkkäin ollutta putkea. Vauhtia vain olisi ollut hurjasti, eli 35 jälkeen koira oli jo kaukana menossa ennen kuin sain sen kääntymään takaisin päin. Putkeen lähetys uusiksi ja sitten hyppy ja käännöskäskytys aiemmin ja taas putkeen ja hyppy.
Ja sitten se jankkaus. Ja ahnehdinta eli palkka odottikin maalissa, ja mitä tekee Nemi ensin ei pujottele ollenkaan. Sitten pujottelee 10 keppiä, sama uusiksi, ja uusiksi ja uusiksi.. (en muista monestikko) - kun palkka siirtyy pujon jälkeen niin koira pujottelee kunnolla. Voi pahnahinen, tuon se olisi varmaan tehnyt kunnolla jos se ei olisi tiennyt palkan odottavan maalissa - nyt sinne ahneella koiralla oli vain liian kiire.
Rengas ja loput hypyt menivät ihan kivasti.

Kaukot

Hih, tulipa tänäaamuna tehtyä onnistuneet kauko-harkat. Merri istui eteiskäytävällä ja minä olohuoneessa näköyhteys koiraan. Ja mun ja koiran välillä etäisyyttä 3-4 metriä. Käskytin koiraa (aika hiljaisella äänellä) istu, seiso, maahan - siis sekaisin näitä ihan miten sattuu. Ja koira toimi heti, eikä liikkunut minnekään.
Ja kun mulla ei ollut nameja, hommaa ei oltu valmisteltu mitenkään (siis yleensä kotona reenatessa hankin ensin namupaloja jostain jne joten koira on intopinkeenä jo ennen kuin käskytän niitä - jolloin työskentely ei monesti ole tarkkaa vaan lähinnä "sano mitä pitää tehdä, niin mä teen ja saan palkan" ja koira tekee vauhdikkaasti, mutta hieman hutiloiden kaikkea mahdollista mitä kuvittelee mun haluavan sen tekevän). Nyt kun olin käskyttänyt sille sekalaisen sarjan niin kehuin, ja vapautin koiran ja sitten haettiin yhdessä palkka keittiöstä

Lisäksi Merrille tuli tehtyä hieman vahingossa piilopaikallaolo kun Eetu käski Merrin maahan, ja sehän menikin sellaiseen tokomakuuasentoon. Minä rupesin muka koiralle jotain höpöttämään, kun Eetu lähti toiseen huoneeseen, mutta Merripä jatkoikin särmänä olemista eikä välittänyt musta mitään. Pyysin Eetua hetken päästä takaisin huoneeseen, jotta se kehuisi ja vapauttaisi koiran. Ja Merri jopa oli siihen asti makuuasennossa niin kuin oli käsketty. Yllättävä veto meidän "vanhukselta" kun kotioloissa ja muissa mitkä ei selkeesti ole tokotusta sen paikallaolot on yleensä vähän niin ja näin...  Ehkä siis on toivoa jossain piiitkän tunnelin päässä, että avo-paikallaolo voisi joskus onnistuakin. Sitten hamassa tulevaisuudessa (pienistä asioista pitää löytää positiivisuutta)

Mersun agi

Allekirjoittanut oli pikkasen väsy sunnuntain Norsjöön keikaista, mutta tulipahan kuitenkin kehiteltyä ryhmäläisten kanssa jonkinlainen rata aiemman ryhmän radoista (oma isompi ja Pirkon pienempi), johon saatiin vaikeahko pujotteluun syöttö ja a:lle meno. Niitä tuli sitten jankkailtua hitunen.. toisella kierroksella otin harjoittelun alle vain osia radasta ja sitten kohti kotia ja nukkumaan 

Möllien harjoitukset 10.03.08

Tällä kertaa oli vuorossa pidempi rata pienemmille koirille. Rata oli muunnelma eräästä ykkösluokkalaisten radasta. Radalla ei sinällään ollut kovin "pahoja" paikkoja, mutta sieltä löytyi kuitenkin sekä keinu että puomi. Aiemmin pidemmällä radalla ei ole keinua ollutkaan (ainakaan minun radoissani, tämän ryhmän kanssa), joten keinua mentiin yksittäisenäkin ja pienellä avustuksella. Muutamilla koirilla keinu meni siinä missä muutkin esteet.

"Pikkusten" puolella oli paikalla tällä kertaa Eppu, Jesperi, Matu, Siiri ja Tinka. Ensi viikolla maxit harkkaavat tuon saman harjoituksen. Ja pääsiäismaanantai pidetään taukoa.

Sunnuntain tokot

Koska Merrillä ja Nemillä jäi ohjatut tokoharjoitukset sunnuntaina välistä niin reenin niitten kanssa hieman Norsjöössä odotellessani, että rlk:t valloittaisivat vihdoinkin nly-kehän (olivat viimeisenä, mutta paikalla oltiin heti aamusta kun numerot jaettiin silloin).

Näinpä ollen tokottelin neitien kanssa hieman. Ensin Merrin kanssa seuraamista, jossa se oli kohtuullisesti kuulolla. Ja sitten liikkeestä maahanmeno avo-tyyliin - meni tosi hyvin.

Sitten Nemi, joka oli tosi kuuntelevaisella päällä. Vaikka siis harkkasimme keskellä hevosmaneesia, jossa oli hajuja, ohi kulkevia koiria, ääntä ja hälinää. Nemin kanssa otin pikku seuruu pätkiä, pysähdyksiä ja käännöksiä. Jotka menivät tosi hyvin. Lisäksi otin seuraamisesta pysähdykset (maa/sei), jotka myös menivät hyvin ja lopuksi harkkasin vaan paikallaoloa. Ja ai, että kun Nemi istui säpäkkänä - ohi kulki uteliaan näköistä sakkia, eikä Nemillä ollut aikomustakaan liikahtaa paikaltaan (kuljeskelin muutamien metrien päässä koirasta, samalla sitä kehuen & tarkkaillen - Nemi istui terhakkaana paikallaan useiden minuuttien ajan).

Norsjö, Lapphundklubbenin nly

Ajettiinpa sitten (tai noh, saatiin Merrin kasvi kuskiksi ) sunnuntaina reilu (yht.) tuhat kilometriä "tuohon lähelle, rajan taakse, lähinäyttelyyn"  Ruotsin lappalaiskoirayhdistyksen järjestämään näyttelyyn Norsjöhön (Bolidenistä n 50 km sisämaahan päin).

Näyttely pidettiin paikallisen hevoskoulun maneesissa, ensin epäilytti että mitä meidän likat sanoo ja tekee (eli syökö hevonpaskaa ja haukkuu hulluna hepoja jne) ... Mutta yllättävän hyvin ne käyttäyty. Kehässä haistelua ei ollut oikeastaan juuri ollenkaan, vähemmän kuin jossain muussa ympäristössä on joskus ollunna.

Tuomarina nlyssä toimi ruotsalainen Kurt Nilsson, jolta Merrillä oli aiemmin kaksi kakkosta. Merri sai hieman parannusta Kurt -tuloksiinsa eli ykkösen / eh:n. Merri esiintyi ihan hienosti kasvattajansa esittämänä Minä esitin Nemin, jonka oli tällä kertaa tyytyminen siniseen nauhaan (kakkonen / h). Nemikin esiintyi ihan kivasti, joten hyvillä mielin pystyimme poistumaan näyttelystä - ainakaan tulokset eivät olleet kiinni koirien käyttäytymisestä.

Aiemmassa viestissä muutamia tuloksia ja kuvia ko näyttelystä.

Saamme siis edelleen jatkaa yritystämme saada noista koiruuksista Ruotsin valioita - ehkä se vielä jonakin päivänä onnistuu...

Sukulaisia

Norsjön näyttelyssä oli 17+1 ruotsinlapinkoiraa, joista reilut puolet olivat Merrin sukulaisia  Ihastuttavin oli Merrin puolsisko Renlundens Jänta

Urokset
JUN Skogssamens Nikko ~ Merrin isän lapsenlapsenlapsi
JUN Skogssamens Nilak ~ Merrin isän lapsenlapsenlapsi
AVO SERT Renlundens Vaito ~ ei sukua
VAL Bigwams Arrak ~ Merrin isän lapsenlapsi
VAL VSP Bigwams Bobby ~ Merrin isän lapsenlapsi
VAL Hoghems Argos ~ ei sukua
VAL Norrviddens Tjapp ~ ei sukua (paitsi, että Merrin äiti oli Norrviddens..)
VET Renfjällets Muddo ~ ei sukua

Nartut
PEN ROP-PENTU BIS1-PENTU Bigwams Cilla ~Merrin isän lapsenlapsi
JUN Skogssamens Nasti ~ Merrin isän lapsenlapsenlapsi
AVO H.I.Divan Nemi ~ ei sukua
AVO L.H. Darfi = Merri
AVO SERT Renlundens Jänta = Merrin isän lapsi eli Merrin sisarpuoli
AVO Renlundens Pinglan ~ ei sukua
AVO Sidmarkens Biegga ~ Merrin isän lapsenlapsi
VAL sij.2 Bigwams Adija ~ Merrin isän lapsenlapsi
VAL sij.3 Lappia Saddji ~ ei sukua
VAL sij.1 ROP BIS1 Renlundens Gaia ~ ei sukua, mutta Merrin isän tyttöystävä eli esim R.Jäntan äiti

edit: pistetäänpäs muutama kuvakin kaunokaisista ja komistuksista matkaan.

Ensin ihastuttava R. Jänta:


Sitten S. Biegga:


B. Adija:


B. Bobby:


B. Cilla:


ja joku Bigwams kenties?