Pitkästä aikaa agikisoissa - harjoitukset ovat viime aikoina menneet Merrin kanssa vaihtelevasti, joten olo oli vähän epätodellinen kisojen lähestyessä. Mutta nyt olen iloinen, että tuli käytyä. Vaikka tuloksellisesti ei näytäkään kovin hyvältä. Kivaa oli silti liitää Mersuumin kanssa - reissu oli muutenki kiva, vaikkakin aika rankka.
Perjantaina läksin siis puolen päivän aikaan kotoa, kipaisimme hakemassa Pirkon ja Nucan kyytiimme ja eikun Mitsun nokka kohti Rovaniemeä. Yksin ei tarvinnut kaasutella, sillä jostain syystä pitkäperjantaina oli sekä tulijoita että menijöitä ... Yöpymispaikassamme (Rova-motelli) olimme suunnitellun mukaisesti kolmen kieppeillä, joten meillä oli hyvin aikaa piipahtaa hetki mökissä ennen kuin ajelimme Ounashallille.
Majoituspaikassa vielä ollessamme käytin Merriä lenkillä, mökin läheltä lähti moottorikelkkajälki metsään, jota pitkin oli hyvä käppäillä (paljon parempi kuin über liukkailla mökkiteillä). Ja Merrihän olikin tohkeissaan - täällä haisee poro. Niin vain pieneltä porojen kesyttäjältä unhoittui kaikki maallinen, kuten esim kakalla käynti. Nenä nousi metsään päin - ja kohta alkoi haukkukin raikaamaan - sillä aivan totta, porohan siellä haisi ja näkyikin. Voi meidän pientä "työkoiraa" kun se oli tohkeissaan ja kysyi kovasti lupaa päästä oikeisiin hommiin. Mutta Merrin harmiksi meitsi oli niin mälsä ettei päästänyt koiraa oikeisiin hommiin, vaikka se olisi niin kovasti sinne tahtonut...
Pienistä epäilyistäni huolimatta halli löytyi hyvin, eli ei muuta kuin raahaan häkit yms kamppeet halliin ja ilmoittautumaan. Sitten koiran lenkitys (nyt ei ollut porojen hajuja, joten koira malttoi tehdä tarpeensakin) ja häkitys ja odottelemaan rataantutustumista. Pirkon blogista löytyy 3/4 ratapiirrustusta, linkitän ne tänne sekaan antamaan paremman kuvan siitä mitä tehtiin..
Ensimmäisellä radalla oli peruskimurantteja kohtia, kohtaloksi kyllä jäi sellainen kohta mitä en heti olisi kuvitellut - olisin luullut hankaluuksien olevan jossain ihan muualla. Mutta sitähän se aina on. Eli en ollut tarkemmin katsonut miten ekat hypyt on ja niin vain kävi, että Merri ajautui kolmosen jälkeen nelosen taakse ja hyppäsi sen väärin päin. Eli teki ns Merrit.
Mutta rataan muuten olen tyytyväinen. Esim minua etukäteen pelottanut kohta 7-8 sujui hyvin, vaikka pelkäsin sitä väliin jätettyä hyppyä. Lisäksi nuo aina niin pelottavat ässä-hypyt (15-17) sujuivat myös kivasti.
Toisesta radasta ei ole piirrustuta. Se oli harjoitteluarvostelijana toimineen Jari Tienhaaran käsialaa. (ai niin muut radat tuomaroi Kari Jalonen) Toinen rata oli myös ovela, ja siellä erään takahyppely -kuvion päätteeksi Merri päätti kiertää kokonaan yhden hypyn eikä hypännytkään takaakäskyn jälkeen - tästä siis kielto ja kiellon korjaamiseen meni aikaa. Tosin en usko, että oltaisiin missään tapauksessa päästy ihanneaikaan. Sillä yliaikaa meille tuli tasan 12 sekuntia.
Perjantain kisojen jälkeen ajelimme rundia Rovaniemen keskustassa - eli etsimme grilliä. Kiitokset eräälle ragittilaiselle vinkistä, kebabburgeri ananaksella oli oikein maukas
Sitten yöpymispaikkaamme koisimaan 
Lauantaina ei ollut mitään kiirettä minnekään, kolmosluokkalaisten osuus liitämiseen alkoi vasta alkuillasta (samassa paikassa oli myös 1 ja 8 ryhmien näyttely, joten agiliidot alkoivat vasta puolen päivän maissa). Hitaan aamun jälkeen (kiitos Pirkolle aamupalasta) ajelimme etsimään lounaspaikkaa, sopivan oloinen pizzeria löytyi kaupungin toiselta laidalta (cittarin lähettyviltä). Hitaasti syödessä kului aikaa tunteroinen, ja sitten saavuttiinkin jo hallille. Toisten suorituksia katsellessa, ja Merrin kanssa ulkoillessa aika kului yllättävänkin äkkiä...
Lauantain eka rata olisi ollut kiva, ja kerkesinkin ajattelemaan, että en saisi ajatella että rata on kiva. Koska juuri silloin jostain syystä joku menee aina pieleen.. Mistä lie tuokin johtuu?! Tämän kertainen hylky olikin sitten aika yllättävä - hypyn 5 jälkeen Merri otti ja i r t o s i renkaalle - varmaan tämä tietty johtuu hitaasta ohjauksesta / käskytyksestä tms, mutta olin kyllä ihan
ja sitten 
koska mä tahdonkin, että se irtoilee. Sitten kun vielä irtoilis useammin, ja sinne minne ollaan matkallakin niin... avot! 
(renkaalle muuten irtosi joitain muitakin koiria, sellaisia oikeesti sinkoilevia ja irtoilevia)
Lauantain vika rata oli jo iltamyöhään 21 kieppeillä. Vuorossa oli hyppäri, ja ajattelinkin, että niin vain viikonlopun nopein rata on silloin kun jalat ovat olleet jo kovasti käytössä. Ai niin, lauantain radat kipitin Pellet jalassa, perjantaina McLareneilla - ihan yhtä hyvät / huonot tossut olivat ko tarkoitukseen..
Pujottelun jälkeen tein hyvän persjätön - homma rullasi hyvin aina tuonne esteelle 13 asti, sitten oli tarkoitus myös tehdän persjättö mutten ollutkaan ihan siinä kohtaa miten olin rt:ssa suunnitellut ja huh-heijakkaa enköhän heilauttanut kädelläni Merrin hypylle 11 14:sta sijasta. Loppuratakin meni ihan kivasti.. Olisi kyllä ollut kiva tietää olisiko aika riittänyt... jos olisimme saaneet radan puhtaasti läpi. Mutta se nyt on tätä jossittelua vaan.
Pirkko ja Nucca tekivät upean nollan tältä vikalta radalta - Onnea vielä kerran!
Maxien suorituksia emme katsoneet loppuun vaan läksimme ajelemaan kohti kotia (jahka saimme kisakirjat), kun auto oli tankattu läheisellä huoltoasemalla, niin kuonot kohti kotia. Matkan varrelta koitimme etsiä ruokapaikkaa, mutta avoinna ollut paikka löytyi vasta Kemistä. Eikä siellä tietty enään mitään lämmintäruokaa ollut tarjolla - meetwurstipatongit nassuun ja kotiin uinumaan.
Sen verta rankkaa kuitenkin oli jännittää ajamista - liukasta, lumisadetta, jalkaan sattui pieni nilkan vääntely, siis kaasupolkimen painaminen, väsymystä silmissä ja pakko hereillä oloa - että sunnuntai päivä meni migreenin kourissa.
Seuraavat agikisat taitavalla olla kotiareenalla, jonka jälkeen reissataan taas hieman kauemmas
... Siitä enemmän sitten tuonnempana. 
Perjantaina läksin siis puolen päivän aikaan kotoa, kipaisimme hakemassa Pirkon ja Nucan kyytiimme ja eikun Mitsun nokka kohti Rovaniemeä. Yksin ei tarvinnut kaasutella, sillä jostain syystä pitkäperjantaina oli sekä tulijoita että menijöitä ... Yöpymispaikassamme (Rova-motelli) olimme suunnitellun mukaisesti kolmen kieppeillä, joten meillä oli hyvin aikaa piipahtaa hetki mökissä ennen kuin ajelimme Ounashallille.
Majoituspaikassa vielä ollessamme käytin Merriä lenkillä, mökin läheltä lähti moottorikelkkajälki metsään, jota pitkin oli hyvä käppäillä (paljon parempi kuin über liukkailla mökkiteillä). Ja Merrihän olikin tohkeissaan - täällä haisee poro. Niin vain pieneltä porojen kesyttäjältä unhoittui kaikki maallinen, kuten esim kakalla käynti. Nenä nousi metsään päin - ja kohta alkoi haukkukin raikaamaan - sillä aivan totta, porohan siellä haisi ja näkyikin. Voi meidän pientä "työkoiraa" kun se oli tohkeissaan ja kysyi kovasti lupaa päästä oikeisiin hommiin. Mutta Merrin harmiksi meitsi oli niin mälsä ettei päästänyt koiraa oikeisiin hommiin, vaikka se olisi niin kovasti sinne tahtonut...
Pienistä epäilyistäni huolimatta halli löytyi hyvin, eli ei muuta kuin raahaan häkit yms kamppeet halliin ja ilmoittautumaan. Sitten koiran lenkitys (nyt ei ollut porojen hajuja, joten koira malttoi tehdä tarpeensakin) ja häkitys ja odottelemaan rataantutustumista. Pirkon blogista löytyy 3/4 ratapiirrustusta, linkitän ne tänne sekaan antamaan paremman kuvan siitä mitä tehtiin..
Ensimmäisellä radalla oli peruskimurantteja kohtia, kohtaloksi kyllä jäi sellainen kohta mitä en heti olisi kuvitellut - olisin luullut hankaluuksien olevan jossain ihan muualla. Mutta sitähän se aina on. Eli en ollut tarkemmin katsonut miten ekat hypyt on ja niin vain kävi, että Merri ajautui kolmosen jälkeen nelosen taakse ja hyppäsi sen väärin päin. Eli teki ns Merrit.
Mutta rataan muuten olen tyytyväinen. Esim minua etukäteen pelottanut kohta 7-8 sujui hyvin, vaikka pelkäsin sitä väliin jätettyä hyppyä. Lisäksi nuo aina niin pelottavat ässä-hypyt (15-17) sujuivat myös kivasti.
Toisesta radasta ei ole piirrustuta. Se oli harjoitteluarvostelijana toimineen Jari Tienhaaran käsialaa. (ai niin muut radat tuomaroi Kari Jalonen) Toinen rata oli myös ovela, ja siellä erään takahyppely -kuvion päätteeksi Merri päätti kiertää kokonaan yhden hypyn eikä hypännytkään takaakäskyn jälkeen - tästä siis kielto ja kiellon korjaamiseen meni aikaa. Tosin en usko, että oltaisiin missään tapauksessa päästy ihanneaikaan. Sillä yliaikaa meille tuli tasan 12 sekuntia.
Perjantain kisojen jälkeen ajelimme rundia Rovaniemen keskustassa - eli etsimme grilliä. Kiitokset eräälle ragittilaiselle vinkistä, kebabburgeri ananaksella oli oikein maukas
Sitten yöpymispaikkaamme koisimaan Lauantaina ei ollut mitään kiirettä minnekään, kolmosluokkalaisten osuus liitämiseen alkoi vasta alkuillasta (samassa paikassa oli myös 1 ja 8 ryhmien näyttely, joten agiliidot alkoivat vasta puolen päivän maissa). Hitaan aamun jälkeen (kiitos Pirkolle aamupalasta) ajelimme etsimään lounaspaikkaa, sopivan oloinen pizzeria löytyi kaupungin toiselta laidalta (cittarin lähettyviltä). Hitaasti syödessä kului aikaa tunteroinen, ja sitten saavuttiinkin jo hallille. Toisten suorituksia katsellessa, ja Merrin kanssa ulkoillessa aika kului yllättävänkin äkkiä...
Lauantain eka rata olisi ollut kiva, ja kerkesinkin ajattelemaan, että en saisi ajatella että rata on kiva. Koska juuri silloin jostain syystä joku menee aina pieleen.. Mistä lie tuokin johtuu?! Tämän kertainen hylky olikin sitten aika yllättävä - hypyn 5 jälkeen Merri otti ja i r t o s i renkaalle - varmaan tämä tietty johtuu hitaasta ohjauksesta / käskytyksestä tms, mutta olin kyllä ihan
ja sitten koska mä tahdonkin, että se irtoilee. Sitten kun vielä irtoilis useammin, ja sinne minne ollaan matkallakin niin... avot! (renkaalle muuten irtosi joitain muitakin koiria, sellaisia oikeesti sinkoilevia ja irtoilevia)
Lauantain vika rata oli jo iltamyöhään 21 kieppeillä. Vuorossa oli hyppäri, ja ajattelinkin, että niin vain viikonlopun nopein rata on silloin kun jalat ovat olleet jo kovasti käytössä. Ai niin, lauantain radat kipitin Pellet jalassa, perjantaina McLareneilla - ihan yhtä hyvät / huonot tossut olivat ko tarkoitukseen..
Pujottelun jälkeen tein hyvän persjätön - homma rullasi hyvin aina tuonne esteelle 13 asti, sitten oli tarkoitus myös tehdän persjättö mutten ollutkaan ihan siinä kohtaa miten olin rt:ssa suunnitellut ja huh-heijakkaa enköhän heilauttanut kädelläni Merrin hypylle 11 14:sta sijasta. Loppuratakin meni ihan kivasti.. Olisi kyllä ollut kiva tietää olisiko aika riittänyt... jos olisimme saaneet radan puhtaasti läpi. Mutta se nyt on tätä jossittelua vaan.
Pirkko ja Nucca tekivät upean nollan tältä vikalta radalta - Onnea vielä kerran!
Maxien suorituksia emme katsoneet loppuun vaan läksimme ajelemaan kohti kotia (jahka saimme kisakirjat), kun auto oli tankattu läheisellä huoltoasemalla, niin kuonot kohti kotia. Matkan varrelta koitimme etsiä ruokapaikkaa, mutta avoinna ollut paikka löytyi vasta Kemistä. Eikä siellä tietty enään mitään lämmintäruokaa ollut tarjolla - meetwurstipatongit nassuun ja kotiin uinumaan.
Sen verta rankkaa kuitenkin oli jännittää ajamista - liukasta, lumisadetta, jalkaan sattui pieni nilkan vääntely, siis kaasupolkimen painaminen, väsymystä silmissä ja pakko hereillä oloa - että sunnuntai päivä meni migreenin kourissa.
Seuraavat agikisat taitavalla olla kotiareenalla, jonka jälkeen reissataan taas hieman kauemmas
... Siitä enemmän sitten tuonnempana. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti