Rlk-tapaamisen ajankohta muuttuu

Niinhän siinä kuitenkin valitettavasti kävi, että syystä jos toisesta useat rlk:t estyivät tulemasta suunniteltuun ruotsinlapinkoirien kokoontumisajoon - joten päätimme siirtää tapaamisen myöhempään ajankohtaan. Päivämäärää ei ole kuitenkaan vielä sovittu. Edelleen on kuitenkin tarkoitus tavata agiliitelyn merkeissä Haukiputaalla. 

Merrin & Nemin tiistaitreeni (vko22)

Tiistai-iltana saavuin Kiikon kentällä ajoissa, joten kerkesin harjoittelemaan Merrin kanssa pujottelua muutaman hypyn kera ennen kuin alkeisryhmäläiset saapuivat paikalle.
Lisäksi treenin Merrin kanssa jatkoryhmäläisten harjoitusradan ja siitä osia jatkoryhmäläisten lopetettua treenailunsa.

Eetu agiliiti Nemin kanssa ne jatkoryhmän treenit (kun kerta ryhmään kuuluu). Nyt Eetulla oli ohjaus selkeämpää kuin viime kerralla (alkaa päästä selville agilityn saloista..), joten harjoittelu sujuikin enimmäkseen hyvin. A-putki -harjoitus oli vaikea, Nemi rynnisti a:lle useita kertoja silloin kun ei olisi pitänyt. Lopulta kun ohjaajan askellus oli selvästi putkea kohti niin Nemikin hoksasi putken olemassaolon. Myös a:n suoritus oli aika vauhdikas pari kertaa - kun a otettiin yksittäisenä esteenä kunnon käskytyksellä / pysätyksellä niin koirakin rupesi muistamaan miten ko este suoritetaan.

Ohjaus-kertaus -harjoituksessa Nemi irtosi hyvin putkeen, joten sitä ei tarvinnut sinne saatella. Sekä lopussa ollut palkka toimi todella hyvin ja Nemi kiisi äkkiä putkelta pari hyppyä kohti ruokaa.

Eetu juoksi Nemin kanssa kotoa harkkapaikkaan ja Merrin kanssa pois, joten molemmat koirat saivat samalla myös juosta hitusen yli 2km (allekirjoittaneen mennessä ja tullessa kentälle/ltä autolla).

Nemin viides ActiveDogs treeni

Tällä kertaa harjoittelimme hieman pidempää ratapätkää mikä koostui hypyistä, pituudesta ja kahdesta putkesta. Harjoitukseen kuului tiukat käännökset, eli tarpeeksi ajoissa kääntyminen & käskytys (tuotti vaikeuksia allekirjoittaneelle ), valssit sekä leikkaamisen harjoittelu. Leikkauksen otin omatoimisesti harjoittelun alle, vaikka välillä teinkin ko. kohdassa valssin (se kun tulee sieltä selkärangasta). Leikkaus sujui paremmin kun maltoin odottaa hieman koiraa putkesta (en mennyt putkelle asti itse vaan oijoin seuraavan hypyn taakse odottamaan koiraa) ja ohjasin toiselle hypylle (putken jälk. 2.hyppy) koiranpuoleisella kädellä. Loppusuora (hyppy-pituus-hyppy) toimi huomattavasti paremmin kun laitoin loppuun namin alustalle.

Lisäksi harjoittelin yksittäisinä esteinä pujottelua ja keinua.
Sekä rataa: hyppy - rengas - hyppy (joka oli eri suuntaisesti kuin nuo alun esteet, eli ko kohdassa leikkaus/työntö tms) - rengas - hyppy. Aluksi toimi todella hyvin, kaikki muut paitsi se renkaan jälkeiselle hypylle ohjaus olisi todellakin voinut olla sujuvampi. Mutta siis jätin namin tuonne alku/loppuun ja Nemin istumaan namilautasen eteen (siis nami sen takana) ja koira pysyi todella hyvin paikallaan! Eikä syönyt namia! Ja tuli radan lopunkin hyvin... Kunnes lopulta keksi että namille voi juosta renkaan alikin Onneksi se ei tehnyt tuota kuin kerran...


Katselin illalla videolta (Pirkko oli kameroineen harjoituksissa, samoin muutamissa aiemmissa) Nemin suorituksia. On kyllä opettavaista paneutua myöhemminkin tunneilla opittuihin asioihin, josko me joskus opittaisiin. Opetus on ainakin erinomaista - joten ehkä minunkin pääkoppaan jotain jää muistiin Kiitoksia Pirkolle videoinnista!

Ensiviikolla on viimeinen kerta tästä kurssista, onneksi olen kuitenkin ilmoittanut Nemin myös heinäkuun tehokurssille  - joten saan taottua päähäni ohjausoppeja vielä ainakin muutamana kertana

Jatkoryhmän treeni 29.05.07

Ryhmästä oli kaksi koirakkoa paikalla, jotka kerkesivät harjoitella runsaasti tunnin aikana. Alkukesän ryhmäänhän kuuluu kolme koirakkoa, ryhmä täydentyy kolmella koirakolla kun harjoitukset jatkuvat taas elokuussa (kesäkuun treeneistä on vielä 2 kertaa jäljellä, jälkimmäisessä tosin on kouluttajana Johanna eikä allekirjoittanut).

Irtoamisharjoituksena (palkka lopussa, toimi todella hyvin molemmilla koirilla) ja ohjausten kertauksena harjoittelimme saman radan kuin aiemmin kentällä ollut alkeisryhmä. Lisäksi yksittäisinä koirat harjoittelivat rengasta, pujottelua (kulmia ja suoraa lähestymistä, molempia puolia) ja puomia.

Omana harjoittelunaan oli seuraavat harjoitukset:

Koirat livistivät useita kertoja a:lle väärään aikaan eli silloin kun olisi pitänyt mennä putkeen. Ohjauksen täytyi siis olla huolellista (ei aavistuksia liikkumisen tai ajatusten suhteen kohti a:ta / 5 hyppyä ennen kuin koira on varmasti mennyt putkeen). Tässä-käsky tai koiran nimi tms 6-hypyn jälkeen, jotta ohjaaja sai koiran huomion itseensä ja sitten käskyä a.lle, jonne koirat kyllä olivat menossa hyvinkin innokkaasti.


Rengas osaksi rataa. Huolellinen ohjaus renkaalle ja sieltä jatko.. Helpompi saada koira putkeen jos ohj. radan ulkopuolella eikä edes ajattele sitä a:ta


ja vielä lopuksi pujottelukin osaksi rataa, tämäkin onnistui ihan kivasti

Olipa mukava vetää treenejä, kumpaisellekin ryhmälle, toivottavasti koirakoilla oli myös ainakin yhtä kivaa kuin kouluttajalla - tapaamisiin taas viikon päästä!

Alkeisryhmän treeni 29.05.07

Tällä kertaa ryhmästä oli 4/5 paikalla. Jokainen koirakko tuli vuorollaan tekemään pieniä ohjausharjoituksia, muutoin koirat harjoittelivat itsenäisesti yksittäisiä esteitä mm. puomia, a:ta, pujottelua, rengasta ja lopuksi teimme muutaman koirakon kanssa pussia (ne koirat jotka eivät olleet paikalla silloin kun pussia harjoiteltiin).


Ohjausharjoittelurata.

"Radalla" tehtiin ohjaukset jokaisen koirakon tason mukaisesti eli ei vaadittu koiralta liikoja. Pääsääntöisesti harjoitukset olivat seuraavanlaiset:

1. Jätettiin koira esteen 1 taakse istumaan, ohjaaja siirtyi esteiden 1 ja 2 väliin ollen sisäpuolella rataa. Ohjaaja käskytti koiran esteille liikkuen itse koko ajan radan sisäpuolella. Eli ns normaaliohjaus ilman erikoisia kommervenkkejä.
2. Koira jätettiin edelleen 1 hypyn taakse istumaan. Mutta tällä kertaa ohjaaja siirtyi ulkopuolelle eli vasemmalle puolelle, taas esteiden 1 ja 2 väliin. Kun koira oli mennyt putkeen niin ohjaaja teki leikkauksen eli siirtyi radan keskelle (hyppyjen 2 ja 4 väliin) ohjaamaan koiran 4 ja 5  esteille.
3. Alku samoin kuin ensimmäisessä harjoituksessa, mutta putken jälkeen valssi ja loppuohjaus ulkokautta.
4. Muutoin samaoin kuin kolmennessa harjoituksessa, mutta putken jälkeen olanyliotto/persjättö.

Muutamia huomioita harjoituksista:

• Älä jätä koiraa istumaan liian lähelle ensimmäistä estettä; rima tipahtaa helpommin ja koiran on hankalampi hypätä.
• Kiinnitä huomiota ohjaukseesi, ohjaatko ollenkaan ja kummalla kädellä. Eli yleisesti ottaen ohjaava käsi on aina se koiran puoleinen - vastakkainen käsi koiralle usein hankalampi eli ei näe ohjaustasi.
• Palkka. Monilla koirilla toimi hyvin loppuun jätetty palkka (namilautanen, tai palkka (lelu) mulla jonka heitin kun koira oli tulossa viimeisiä esteitä), eli koirat irtosivat hienosti ohjaajistaan kohti palkkaa.
• Muista käskytys, eli näyttö ja käskysanat ajoissa.
• Rataantutustuminen. Ohjauskuvioita saa ja kannattaa kokeilla myös ilman koiraa, koiran ohjaus helpottuu huomattavasti kun itse tietää mitä ja milloin kuuluu tehdä. Rataantutustumisia aletaan tehdä pikkuhiljaa yhä enemmän ja enemmän - tiedän, tuntuu aluksi tyhmältä pyöriä itsekseen esteiden keskellä puhumassa ja huitomassa käsillään olemattomalle koiralle, mutta agility on hyvin pitkälle tuotakin, joten siihenkin kannattaa totutella ja opetella ajattelemaan miten sitä omaa koiraa kannattaisi missäkin kohtaa ohjata

Agirodusta

Tänä vuonna jää valitettavasti agirodun joukkuerata väliin. Agilitaavia ruotsinlapinkoiria on (Suomessa) sen verran vähän, että joukkuetta ei saada kasaan. Toivottavasti tilanne on toinen ensi vuonna - ainakin lajin parissa on muutamia uusia harrastajia 

Merri ja Nemi kirmaavat kyllä Agirodun aikaan Vöyrillä muutaman startin verran, joten ihan tyystin vaille rlk-panosta ei ko tapahtuma jää.

Nemi's agility trainings

Nemi has been in several agility trainings out side of a hall, and now she is much more relaxed than what she was in the hall - in our winter training-place. She has showed me many times that she can (to do many things in agility) if she just want to! 

Or course we still have to train lots of things. Obstacles most difficult for Nemi are teeter (see-saw) and tire jump. But we have trained tire jump a lot lately and Nemi almost every time do it right.

Nemi has been in official competion once, and she will complete more on the summer. Her next agility competition is 6.6. in Oulu (Haukkukeidas).


In May Nemi has agility trainings 3 times in week.

Agi-treeniä, vko21

Molemmat koirat pääsivät juoksemaan Eetun kanssa agiliitelyn merkeissä tiistai-iltana. Nämä radat. Nemille tuotti hieman vaikeuksia pussista pujotteluun meno, koska se tuli niin vauhdilla pussista muttei osaa vielä sujahtaa niin hyvin pujotteluun. Muutoin radalla ei oikeastaan ollutkaan ongelmakohtia, pussikin siis sujui hyvin vaikkei sitä ole mitenkään hirveästi harjoiteltu. Pari kertaa hypyt (5&6 tai 4&5) menivät huonommin ts Nemi tuli välistä pois, mutta kunnon ohjauksella (ja kun Nemi oli kuulolla eikä räksännyt turhia) meni ihan hyvin.
Rata jossa pussi oli 2.viimeinen este sujui paremmin kuin se missä se oli toisena. Eli hypyltä pujotteluun vienti onnistui paremmin kuin toisin päin

Merrille nuo olivat enemmänkin sellaisia läpijuoksuratoja, eli ei ongelmapaikkoja. Mutta saipa sekin agiliitää hieman

Pujottelusta

Ai niin, kokeilin Nemin kanssa sitä pujottelua. Ei se näköjään vaadi sitä "kierrä" -sanan toistoa n kertaa. Sitä en tiedä voisinko olla vallan hiljaakin, mutta kunhan jotain höpötän ja kannustan niin koira tulee ihan intopiukeena pujon lopun palkkaansa vaatimaan. 

Nemin neljäs ActiveDogs treeni

Tällä kertaa harjoittelimme yksittäisenä (Mikon opastamina) jotain yksittäistä kontaktiestettä - me keinua. Jossa Nemi meni hihnassa, Mikko laski keinulautaa jottei se rämähtäisi. Ohjasin koiran niin, että se pisti etutassunsa maahan ja muutoin oli keinulla - siis alastulossa. Samalla sanoen koiralle käskysanan "stop" (joka on siis ollut käytössä muillakin kontaktiesteillä - tosin siellä koira ei ole pistänyt varpaitaan maahan vaan on ollut kokonaan kontaktilla). Ihan reippaasti koira suoritti esteen eikä varonut eikä mitään sellaista.. jospa se sen oppisi suorittamaan nopeasti mutta nätisti. 

Lisäksi harjoittelimme yksittäisenä pientä ratapätkää aita - rengas - aita (käännös) - pussi. Mikä sujui ihan kohtuu hyvin, Nemin kanssa täytyy kuitenkin muistaa kunnon ohjaus ja käskytys renkaalle. Pussin kanssa ei ollut minkäänlaatuisia ongelmia.

Ihan lopuksi harjoittelimme vielä leikkausta. Ensin koiran irtoamista kolmella suorassa linjassa olleella hypyllä - namipalkkana. Ja  samalla itse liikkuen niin, että toisen hypyn jälkeen vaihtaa puolta (eli leikkaa) ja menee kehumaan koiraa joka mussuttaa sitä namia (no oli kyllä hotkinut sen aikoja sitten ). Ja sitten uudestaan sama niin, että leikkauksen jälkeen / aikaan käskyttää koiran kolmanne hypyn jälkeen olleelle mutkaputkelle. Tämäkin sujui meiltä ihan hyvin - tosin kuulemma tein aika rohkeasti sen leikkauksen, mutta onnekseni Nemi oli todellakin irtoamassa sinne eteenpäin, joten sitä ei häirinnyt pätkääkään mun leikkaamiset.

Haukkis 18.05.07

Nemillä on niin paljon agi-harkkoja etten tahdo perässä pysyä - millään muotoa.

Perjantaina oli eka kerta Haukkis-ryhmän kanssa, siis tälle kesäkautta. Ryhmää vetää Eeva Kotilainen yhdessä Hanna Partasen kanssa.

Harjoittelimme pientä ratapätkää mikä koostui hypyistä ja putkista. Jossa otettiin koira haltuun ennen putkeen lähetystä, jolla saatiin koira valitsemaan putken oikea pää. Sekä hyppyjä harjoiteltiin pienellä kaarroksella.

Lisäksi treenailin itsekseni rengas - aita -yhdistelmää. Sekä aita -rengas - pujottelu (käännös pujoon) mikä toimi yllättävänkin hyvin. Kerran taisi Nemi mennä renkaan alta. Kyllä se sieltä pikkuhiljaa alkaa oppimaan tuonkin esteen.

Lisäksi jokainen otti lopuksi pujon yksittäisenä - kommenteiksi sain, että voisin vähentää "kierrä" sanan käyttöä - eli ei "kierrä-kierrä-kierrä-kierrä -kierrä-kierrä-kierrä-kierrä-..." ja miettiä tarvitsenko kättä näyttämään koiralle koko ajan pujoa. 

Ruotsin reissusta

No ni, nyt on selvitelty kesälomareissumme ohjelmaa sen verran, että lähdemme torstaina 7.6. kohti Turkua, josta purjehditaan yö-laivalla Tukholmaan. Perjantaina (8.6.) saavutaan Nemin kasviksen luo Rimboon, lauantaina vietetään Herding Instinct's -koirien päivää Rimbossa ja sunnuntaina mennään Sandvikeniin MH-testiin (lounaan eli puolen päivän jälkeen testataan Merri, Nemi ja Daima (=Nemin sisko)).

Sitten ajellaan turisteilemassa jossain päin Ruotsia, luultavimmin etelässä ja suurilla järvillä. Sunnuntaiksi (17.6.) ajellaan Orsaan (yhden järven ylärannalla, Avestan tietämillä) lapphundklubbenin ryhmänäyttelyyn / erkkariin (eli sain kuin sainkin ängättyä yhden näyttelynkin ko reissun sisältään :)). Josta jatketaan matkaa taas jonnekin päin, mahdollisesti Norjaan. Josta ajeleskellaan enemmän tai vähemmän mutkaista reittiä kotio.
Onko jollain tietoa siitä onko Norjasta Ruotsiin koiran tuonnissa jotain kommervenkkejä? Eli voidaanko normaalein rokotuksin & matolääkkein (pitänee madottaa ennen kuin lähdemme ylipäänsä koko reissulle) olla liikenteessä? Vai pitäisikö Norjassa ollessa madottaa, jotta voi tulla takas Ruotsiin tms?

Kiiko, alkeisryhmä 22. 5.07

Alkeisryhmä harjoitteli tällä kertaa uutena esteenä pussia ja vanhan kertauksena a:ta ja pujottelua. Sekä irtaantumisharjoitusta aita-aita-putki, sekä toisin päin putki-aita-aita. Palkkana namikupilla nami tai odottava lelu tai heitetty lelu.

Kiiko, jatkoryhmä 22.5.07

Tehdyt harjoitukset:




Pirkko otti ti-illan treeneistä muutamia otoksia -kiitoksia- joita voi ihailla Pirkon kuvagalleriassa. Makupalana yksi otos Nemistä:

Sinisen kylmää

Käytiin sitten viettämässä kylmä ja märkä lauantai Ruotsissa. Vettä satoi koko ajomatkan, ja lopulta näyttelyssäkin - silloin kun rlk-kehä lopulta alkoi. Sitä ennen olimme toki istuneet näyttelykehän laitamilla useita tunteja (nly-alueella piti olla ennen yhtätoista, olimme ehkä kymmenen aikaan - varsinaisia aikatauluja ei ollut, vain se järjestys missä rodut arvosteltiin kehässä - rlkt viimeisenä) (käyttäen toki koiria välillä kävelyllä, itse wc:ssä ja hot dog -ostoksilla). Ja minä kun olin luullut, että Ruotsissa olisi lämmin.. joten olin ihan jäässä jo ennen sitä sadetta. Sormet eivät sitten toimineet yhtään kehässä (kun olivat kohmeessa), Merriä kiinnosti näyttelykehän pohja enemmän kuin esiintyminen...
Mutta se ei pakittanut tuomaria, joka ei tohtinut (tai mikä lie syy) itse katsoa koirien hampaita vaan ne piti näyttää sille. No, joka tapauksessa tuomari (Rodrigues Fernando M.) ei tykännyt Merristä vaan antoi sille kauniin sinisen nauhan.

Nemi esiintyi paljon paremmin kuin Merri - siis liikkeet olivat paremmat (Merrin nenä kun oli lähes koko ajan kiinni maassa), mutta eipä sekään auttanut asiaa. Tuomarisetä ei tykännyt sen paremmin Nemistäkään, joten sillekin samanlainen sininen pätkä nauhaa.

Mutta. Oli kiva nähdä normaalia enemmän ruotsinlapinkoiria. Erinäköisiä sellaisia. Ja Merrin sukulaisia, näyttelyssä kun oli Merrin siskopuoli Renlundens Jäntä (sama isä) ja sen jälkeläisiä: Sidmarkens Bassjka, Sidmarkens Biegga ja Sidmarkens Cirka sekä Renlundens Jåivan poika Bigwams Bobby.

Lisäilläänpä vielä parhaimpien tulokset:

Bigwams Bobby AVO SERT PU1 ROP sekä Paras Kotimainen koira (blå-kula hund -kisa)
Hoghems Argos VAL PU2
Renlundens Vaito NUO PU3
Härkes Arvas VAL PU4
Renlundens Voj-Voj NUO PU5

Höglandets Cicce AVO SERT PN1 VSP
Renlundens Gaia VAL PN2
Renlundens Jänta AVO PN3
Renlundens Vajtti NUO PN4
Sidmarkens Cirka NUO PN5


ja täytyy kyllä sanoa, että tuo VSP koiruus oli kaunis, sitä ihailin kehän laidalla - harmi kun siitä ei tainnut kuitenkaan tulla otettua kuvaa...

Joistain muista koirista ko näyttelystä kuvia.

TUUUUUUUUuuuuletuSSSsssssssssss!!!!

Jes! Johan olikin parempi päivä kuin luulinkaan. Melkeen koko menomatkan satoi vettä ja fiilikset olivat vähän niin kuin sen mukaiset. Mutta koska Kokkolan Helatorstain agilitykisat alkavat olla mulle & Merrille jo perinne, niin tottakait sitä oltiin ilmoittauduttu tälläkin kertaa.
Molemmat (tavalliset agility-)radat tuomaroi Minna Räsänen.

Tarkempi ratojen analysointi saa vielä odottaa. Mutta ekalta radalta NOLLA!  Sij. 4/18.

Ja toiselta radalta kielto + 3 sek yliaikaa.


Ainiin, Kokkolassa oli kaunis auringon paisteinen kevätpäivä.

Voihan kettu

Tyhmyydestä saa kärsiä. Että ottaa pattiin.

Niin, mehän ollaan lähdössä kesälomareissulle (kesäkuussa) ainakin Ruotsiin ja mahdollisesti myös Tanskaan tai Norjaan. Pitkän aikaa olen sitten vatvonut että mennäkö ja minne. Että josko vaikka samalla kävisi jossain koiranäyttelyssä. Löytyisi näyttelyitä niin Avestasta, Vännesistä, Balleropista, Trondheimistä kuin Orsastakin. Mutta mitäs ihmettä, aattelen niin tiiviistä agilityä (tai mitä lie), että unhoitan koko jutun. Ja nyt on jo liian myöhäistä ilmoittaa..  No, ehkä se yks näytelmä ko reissulle riittää - eli tuonne Svenska Lapphundklubbenin näyttelyyn vielä ehtii ilmoittautua. Siellä ruotsinlapinkoirat tuomaroi (jo tutuksi tullut) Kenneth Edh (jolta Merri on saanut jo useamman tittelin mv, lv-v, pl-v, pz-v, lv mva, pl mva).

Agilityä Kiikon kentällä, osa2

Merri-parka. Taas se joutui sivusta katsojan rooliin ensin kun kouluttelin alkeisryhmää, ja sitten vielä niinkin että Nemi pääsi treenailemaan jatkoryhmäläisten kanssa. Ja edelleen Merri vaan joutuu tyytymään katseluun. Vaikka toisilla meni ns jankkailuksi tai piti ottaa kohtia uudestaan. Niin Merri oli ihan sen näköisenä että "antakaas kun minä näytän" - mutta ei, ei päässyt "vanhus" (6v) näyttämään. Lisäkärsimystä toi se, että koiraparka ei ollut saanut edes iltaruokaansa, vaikka kello lähenteli jo ties mitä. 

Nemi siis agiliiti Eetun kanssa. Kontaktit sujuivat hyvin - keinua otettiin yksittäisenä ja sekin sujui kun käytettiin namihoukuttelua. Plus ei annettu keinun rämähdellä.

Ihan lopuksi Merrikin pääsi hieman treenimään kun Eetu juoksi harjoiteltun radan (katso rata) kahteen kertaan. Ja minä vielä ihan lopuksi treenasin pelkkää pujoa Merrin kanssa pari kertaa, vedätys-tyylillä.

Kiiko, alkeisryhmä 15.5.07

Paikalla oli neljä viidestä koirakosta.

Harjoittelun aiheet:

• suora-putki -hyppy - kertaus viime kerralta
• pituus (käskyjä esim pitkä, hyppy, pituus, oja)
• muuri
• A (nami joko alasmenokontaktille tai maahan tai lelulla houkuttelu & palkkaus)
• pujottelu (peruuttamalla, puolikkaat kepit)
• hyppy - lievällä mutkalla ollut putki - hyppy

Kiiko, jatkoryhmä 15.5.07

Varsinainen rataharjoitus. (a:n ja puomin väliin lisättiin yksi hyppy jottei esteille viennit olisi olleet niin pitkät - eikä kontaktiesteitä tarvinnut siirrellä)

Aloiteltiin lyhyellä irtoamisharjoituksella eli esteet 8-9; palkka putken jälkeen - tätä tehtiin muutama kerta. Sitten pidennettiin harjoitusta hieman ja aloitettiin esteeltä nro 5 (kuvassa, oikeasti oli toki nroa isompi kun radalla oli yksi hyppy enemmän). Edelleen palkka lopussa. 6 ja 7 hyppyjen väliin tehtiin valssi.
Lopulta otettiin koko ratapätkä, ja taas palkka loppuun. Toki ohjaajat palkkasivat koiransa myös kontaktiesteille.

Renkaan kanssa oli lieviä ongelmia, mutta niistäkin selvittiin laittamalla pari hyppyrimaa renkaan alaosaan.

Lisäksi harjoittelimme pujottelua yksittäisenä sekä hypyn ja putken kautta vauhdikkaampaa tuloa pujotteluun - koirat osasivat mennä jo hypyltä putkeen, joten ohjaajalla oli tilaa ja aikaakin valmistautua pujotteluun vientiin.

Ihan lopuksi harjoittelimme vielä keinua yksittäisenä, niin että avitin vielä keinulla jottei se kolahtaisi. Yksittäisenä esteenä tämä sujuikin ihan hyvin.

Piitteå

Piteån laput tulivat eilen. Siellä on vaihtunut tuomari (nimi ei jäänyt mieleen, ei kukaan "tuttu", oiskohan ollut joku espanjalais-tyyppinen nimi), mutta mitäpä siitä. Nemin ja Merrin "lähtönumeroiden" välissä ei ollut kuin yks JokuMuu (molemmat koirat ilmoitettuna siis avoimeen luokkaan).

Niin, tää näytelmä on tämän viikon lauantaina (ja KR-tyyppinen).

Nemin kolmas ActiveDogs treeni

Eilen illalla ajelin jo tutuksi käynyttä reittiä pitkin Mikon & Marin treenikentälle. Kyseessä oli siis Mikon vetämän jatkoryhmän kolmas harjoituskerta.

Yksittäisesti / itseksemme harjoittelimme pujottelua, puomia ja a:ta sekä rengas - hyppy -yhdistelmää (molemmista suunnista, toimi hyvin). Ja pöytää yksittäisenä (nami pöydälle ja pöydälle irtoamista eli vauhdilla tulemista esim hypyn kautta). Se mikä ei meillä toiminut oli rengas-hyppy-pöytä -yhdistelmä sillä, että nami odotti pöydällä. Se oli Nemille liian hyvä palkka, jolloin se juoksi renkaan alta. Tuo oli ainut kerta kun se ei suorittanut sitä rengasta.

Varsinaisena rataharjoituksena oli pätkä missä oli hyppyjä, putki (mentiin kahdesti) ja pituus. Tässä harjoiteltiin irtoamista (ensin lopetettin aiemmin eli koiran piti irrota ko hypylle (nami odotti hypyn takana, Mikko vartioi tuota namia jottei koira karannut sinne ennen aikojaan..)) ja oikea-aikaisia valsseja. Muutaman erheen ja virheen ja yrityksen jälkeen Nemi toimi mainiosti.

On se (Nemi) vaan ihana kun se pysyy niin hyvin paikoillaan. Eikä ole enään niin hätky ja sätky kuin hallissa. Eikä hauku, siis töitä tehdessä, luppoajalla kyllä huutaa.. (siis komentaa mua).

Nemin eka startti

Niinhän siinä tosiaan kävi, että en enää malttanut pysyä Nemin kanssa poissa virallisilta kisäkentiltä. Joten Neminkin agilityura on nyt sitten aloitettu. Marja Lahikaisen tuomaroimalta hyppyradalta (Oulu 13.05.07). Eihän se Nemi nyt ihan kisavalmis vielä ole, mutta jotkut asiat sutviutuvat vain kisaamalla, ja kestää aikansa ennen kuin olemme parina valmis. Ja kun ohjaaja nyt vain on sen verta höyrähtänyt, että haluaa kisata niin minkäs teet - aivan kuin ei Merrin kanssa saisi kisata tarpeeksi. Mutta kun uuden koiran kanssa kisaaminen on erilaista, Nemin ohjauksessa on ihan uudet jännitettävyydet ja opiskelut.

Hylkyhän sieltä radalta tuli, niin kuin etukäteen osasin ennustaakin. Mutta se nyt ei häiritse ollenkaan. En mitään muuta olettanutkaan. Radalta löytyy kuitenkin useita positiivisia asioita:

• koira pysyi hyvin lähdössä, menin kahden hypyn päähän ottamaan sitä vastaan eikä se yrittänytkään lähteä aiemmin liikkeelle
• radalla oli kolme putkea joihin kaikkii koira sujahti hyvin
• pujottelu sujui virheettä (itse vain tupeksi pujoon syötön kanssa, eli olin hidas putken jälkeen, mutta se oli täysin omaa kohellustani)
• koira ei alittanut yhtään hyppyä,
• eikä pudottanut ainuttakaan rimaa
• kun koira tiesi mitä teki niin meni hyvin

Mutta ne ohjaajan töpeksinnät

• liian vähän käskytystä tai liian myöhään
• liikaa koiran odottamisia, josta seurasi myöhäinen käskytys jolloin Nemi oli jo ohittanut oikean esteen (josta seurasi kieltoja)

Mutta nuo ovat sitä yhteistyön hakemista ja mun opettelua siihen että koira irtoilee esteille ihan erilailla kuin mitä Merri. Ja sillä on laajemmat kaarrokset kuin Merrillä. Ja toisaalta se ei ole vielä niin estevarma kuin Merri. Toisinsanoen pitäisi unohtaa aikapitkälle ne asiat mitä tekee Merrin kanssa ja muistaa, että kysessä on ihan erilailla toimiva koira.

Niin ne virheet

• ensimmäinen kielto tuli hypyltä pujottelun jälkeen, Nemi havaitsi hyppyjen (kolme ns puoli ympyrässä) takana erään miehen videokameran kanssa. Ja tuo oli melkoinen mörkö, joten keskittyminen meni ja koira tallusti hypyn ohi. Sain sen kuitenkin kutsuttua takaisin ja matka jatkui. Ne hypyt meni sitten kuitenkin kivasti (eikä mun tarvinnut viedä koiraa ihan joka hypyn viereen) ja seuraavana olleeseen putkeenkin koira hurahti hienosti. Samoin sen jälkeen ollut pituuskin meni hyvin (vaikka sekin mua hieman jännitti, koska pituutta on treenattu aika vähän ja joskus on tuntunut ettei Nemi ihan hahmota että mikä ihme este sekin oikein on)
• toinen kielto tuli renkaalta. Mitä olin jo aiemmin arvellutkin. Rengas oli tuon pituuden jälkeen. Rengashan ei ole vielä kertaakaan sujunut keskellä rataa - joten ihmekös tuo jos ei nytkään. Yksittäisenä esteenä se on ollut tehotreenauksessa ja alkanut viime aikoina kyllä sujumaan. Ja onnistui nyttenkin kun käskytin koiran sille uudestaan.
• Renkaan jälkeen oli putki jolle koira meni ihan hyvin. Mutta sitten jäin odottelemaan koiraa liikaa ja joku kolmesta seuraavasta hypystä meni kielloksi kun koira kerkesi menemään minusta ja hypystä ohi kun minä ja käskytykseni oli myöhässä.

Kaikesta tästä huolimatta olin tyytyväinen suoritukseemme. Nemillä selvästi on intoa mennä, mutta keskittyminen ei ihan vielä riitä näin pitkiin suorituksiin. Samoin ratahenkilöt, yleisö yms tuottaa uutta ulottuvuutta agiliitelyyn. Siihenkin pitää vähitellen oppia ja tottua.

Ja kun tultiin radalta, ja kehuin koiraa ja palkkasin sitä namuilla ja pallolla ja kehuilla mökin viereisellä nurmialueella niin Nemi meni ihan pähkinöiksi ja banaaneiksi ja juoksi sellaita hepulijuoksua pitkin nurmea.

Nemin agitulossivu
Nemin agi-tilastosivu

Ensimmäistä kertaa ylitoimitsijana ja muutamia pohdintoja (historian havinaa)

Niin, oikeesti, uskooko sitä kohta kukaan enään, että mun piti hankkia vain tavallinen kiva kotikoira ja olla tavallinen rivijäsen ja riviharrastaja. Tai siis ei edes harrastaja vaan koiranomistaja. Enkä minä ole sosiaalinen, enkä todellakaan sellainen, joka voisi olla missään tuollaisissa tärkeissä jutuissa mukana. Siis ihan osallistumassa, ja niin kuin kohtalaisen merkittävässäkin roolissa. No, mikä on merkittävää kellekin, mutta kuitenkin.

Monet asiat ovat pelottavia, oikeesti. Niiden tekemiseen on iso kynnys. Kynnyksen ylitettyään sitä huomaa - toisaalta - että eihän se nyt niin pelottavaa ollut. Mutta toisaalta kyllä sitten myös ajattelee, että hui! enhän minä nyt noin voi ajatella. Tästä nyt selvittiin, tällä kertaa, hengissä - mutta ei koskaan enää. Tai ehkä sittenkin joskus, mutta ei vielä. Ei hetkeen aikaan. Eikä edes lähitulevaisuudessa.


Agilityn aloittaessani, alkeiskurssilla olin toukokuussa -02, tiesin lajista hyvin vähän ja taisin olla aikalailla pihalla reeneissä . Kaikenlaisista epätoivon hetkistä huolimatta koira oppi vähitellen ja minäkin siinä sivussa. Alkutalvesta -03 olin vielä ihan varma etten ikinä tule kilpailemaan - enhän minä ole kilpailutyyppinen ihminen, kilpailijoita ovat ihan eri henkilöt. Ne hyvät ja huiput ja kauan harrastaneet ja hyvät liikkujat - ne oikeat agilitaajat. Joita katselin ylöspäin; nuo ovat niitä oikeita agilityharrastajia.
Osaisinpa minäkin joskus ohjata noin hyvin, tai liikkua yhtä sulavasti koiran kiitäessä esteeltä toiselle juuri niin kuin pitääkin (no, se liikkuminen nyt ei vaan toimi, sulavuus on kaukana ja ohjausta opetellaan edelleen, vaikka lajia on harrastettu jo useampi vuosi - tämä ei silti ole negatiivinen juttu vaan osittain tosiasioita ja toisaalta kukaan ei ole koskaan agilityssä täysin valmis).

Jotenkin sitä kuitenkin kaveri sai houkuteltua minut ensimmäisiin epävirallisiin kilpailuihin kevättalvella -03. Jännitys oli jotain sanoin kuvaamatonta. Mutta nuo muutamat epäviralliset todistivat silti jotain. Vaikka koira on oppinut paljon noiden episten jälkeen, niin tuolloin ensimmäistä kertaa minulle valkeni - että mulla on koira joka kulkee suurin piirtein niin kuin haluan ja osaa suorittaa tuollaisia esteitä. Ja minä olen saanut sen oppimaan ne! Oikeasti, agilityä menevät koirathan ovat hurjan taitavia. Olin toki nähnyt telkkarissa ja muualla agiliitäviä koiria - ja voi hyvänen aika, miten kukaan voi osata tuollaista? Tai osata opettaa, pitääkö siihen olla jonkinlainen guru?!

Sitten. Käymättä kertaakaan virallisissa kilpailuissa etukäteen, ilmoitin Merrin ensimmäiseen viralliseen agistarttiinsa. Kisat olivat Raahen koirakerhon järjestämät ja pidettiin Ruukissa (26.4.03). Jos olin kuvitellut, että minua olisi jännittänyt siellä epävirallisissa - niin olin erehtynyt, nyt vasta tiesin mitä jännittäminen oli!
Kisakirjaa minulla ei ollut etukäteen eikä koiraa tietystikään oltu mitattu. Kaikki tämä tapahtui siis tuona jännittävänä päivänä. Koira mitattiin mediksi ja kävimme hakemassa radalta ensimmäisen hylyn. Hylystä huolimatta olo oli tyytyväinen - minä uskalsin! Kisata oikeasti. Rata mahtoi olla kamalaa katsottavaa , mutta siltikin siitä jäi (kaikista kohelluksista huolimatta) positiivinen mieli. Ja se kisanälkä! Se syntyi heti.

Sittemmin olen kisannut Merrin kanssa n.170 starttia - eikä se jännitys ole enään samanlaista kuin silloin alussa. Onneksi. Välillä ei jännitä juuri ollenkaan. Siis se varsinainen kisaaminen ei jännitä, paitsi jos radalla on jotain paikkoja joista en tiedä miten ohjaisin koiraa. Oma kisajännitykseni suuntautuu mitä kummallisimpiin seikkoihin: jos olen menossa uuteen kisapaikkaan niin hermoilen ehdinkö ajoissa perille, löydänkö sinne, saanko auton (järkevään paikkaan) parkkiin, muistinko ottaa kaiken tarpeellisen mukaan jne. Kaikkea tuollaisia ulkoisia asioita. Sitten kun olen päässyt kisapaikalle ja ehdin katsomaan radan rakennusta ja miettimään radan kulkua & ohjaussuunnitelmaani niin kaikki alkaakin olla jo hyvin.


Alusta asti oli oikeastaan itsestään selvää, että menen oman seuran kisoihin töihin. Ratahenkilöksi tietysti, enhän minä nyt niistä mistään muista hommista selviäisi. Niitä tekivät ne oikeat agiharrastajat ja -osaajat. Tuolloin vielä luulin, että vain 'pahvit' laitetaan ratahenkilöksi - luulemaan, että tekevät jotain kisojen hyväksi. Mutta, oikeasti niitä ratahenkilöitäkin todella tarvitaan - parilla ratahlöllä on hyvin hankala pyörittää kisoja. Vaikka homma ei tunnu kovin kummoiselta (nostella nyt rimaa tai suoristaa putkea tms), niin sillä on tärkeä merkitys agilitykisojen kulun kannalta.
Ja ratahenkilön paikka on mitä parhain, siis suoritusten seuraamisen kannalta, siinä pystyy seuraamaan koirakkojen tekemisiä.

Sittemmin vuosien saatossa olen ollut agikisoissa lähestulkoon kaikissa mahdollisissa tehtävissä. Kuuluttamaan en kyllä suostu, se on sen verta iso muuri sen tehtävän edessä, että siihen en ala. Mutta en olis kyllä ikinä uskonut senkään päivän tulevan, että minä olen ylitoimitsijana - hui kauhistuksen kanahäkki!
Mihin meninkään lupautumaan.

Tätä tietysti edelsi se koetoimitsijakurssi. Jolle lähdin ihan mielenkiinnosta, näppärästi kun oli koetoimitsija ykkönen (yleinen osa) ja kakkonen (agility) kurssien teoriaosat samana päivänä Torniossa (kevät -06). Ja pääsin muutamien seurakavereiden kanssa samalla kyydillä, joten ehkä sitä nyt voisi sellaisen kurssin käydä. Eihän se vielä mitään tarkoita. Niinpä niin, niinhän sitä luuli.
(ennen kuin aloitin agilityn harrastamisen, niin hyvä ystäväni oli harrastanut muutaman vuoden agilityä oman koiransa kanssa ja käynyt toimitsijakurssin ja ollut agikisoissa töissä muissakin hommissa kuin ratahenkilönä - vähänkös katsoin häntä ylöspäin, vähänkös hän oli (ja miksei ole vieläkin ;)) guru.. mulla ei ollut tuolloin vielä koiraakaan ...)

Kurssia seurasi sitten harjoittelut. Kaikenlaisissa tehtävissä piti toimia. Niissäkin mitä olin vältettyt tähän saakka. Kuuluttamaan - Luojan kiitos - en joutunut edelleekään. Mutta ratamestariksi ja ajanottajaksi kylläkin. Ja se ratamestarin homma oli pelottava! Siihen en kyllä vapaaehtoisesti ala edelleenkään.

Lopulta kaikki harjoittelut oli suoritettuna ja olin pätevä (?) ylitoimitsija, tai minulla oli oikeus olla kisoissa ylitoimitsijana. Voi hyvänen aika, miten tässä näin kävi?! Ja sitten vielä en osannut kieltäytyä oikealla hetkellä vaan jopa päädyinkin siihen hommaan.

Tuo pelottava tapahtuma oli siis viime viikonloppuna. Onneksi en ollut hommassa yksin, joten pystyin turvautumaan jo kokeneeseen ylitoimitsija-Niinaan (yksi aiempi ylitoimitsijuus takana). Hankalin osuus hommassa oli oikeasti toimitsijoiden, niiden työntekijöiden jotka kisoja pyörittävät, löytäminen. Ja koska kaikkiin hommiin ei tekijöitä löytynyt niin minä & Niina teimme jos ja vaikka mitä viikonlopun aikana.

Lauantai oli selkeästi vaikeampi päivä. Välillä olo oli sellainen, että tuntui kuin en olisi ollut paikalla ollenkaan - ruumis oli mutta mieli ei. Aivot vaan eivät käyneet täysillä, jopa blondiksi olin välillä vähän pölijä - toivottavasti suotte sen minulle anteeksi.

Mutta olin minä lauantai-iltana poikki. Vaikka en edes itse kisannut. Mutta liikuin varmaan enemmän kuin yleensä kisoissa, kun viipotin paikasta toiseen milloin mitäkin asiaa hoitamaan. Illalla tulikin vakavasti pohdittua sitä seikkaa, että vaikka agikisoissa työskenteleminen on oikeasti mukavaa - useimmat tehtävät ovat kivoja - niin onko minun mitään järkevä olla niissä? Ai miksikö. Se oikea jalkani oli taas niin kovin kipeä, nilkka oli ihan tohjona (lenkkareissa pitäisi olla muutama milli korotusta enemmän oikealla syrjällä niin en astuisi niin helposti linttaan - mikä edesauttaa jalan kipeytymistä).
Toisaalta, kyllähän jalka aina siitä sitten päivän parin päästä vertyy. Ja kipeytyy mitä ihmeellisimmistä asioista. Tai siis mistään ihmeellisistä, mutta rasituksesta kuitenkin.

Sunnuntaina olin sitten fiksumpi ja istuin enemmän ja tein enemmän "sisähommia". Joten sunnuntai-ilta ei ollut ollenkaan niin tuskainen. Vaikka kipitin sen yhden radan Neminkin kanssa.

Onneksi Okk:lla on kokemusta kisojen järjestämisestä, ja mukana oli vanha ydinjoukko (juurikin ne gurut, jotka nostin jalustalle muutamia vuosia sitten ) sekä muutamia uudempia harrastajia. Joten kisat saatiin vietyä kunnolla läpi. Kiitoksia siis kaikille toimitsijoille! Nyt sitä ollaan tällaistakin kokemusta rikkaampana - kuka olisi uskonut? En minä ainakaan. Mutta kaikkeen sitä kanssa ryhtyy, ja jopa hengissä selviää

Merrikin treenasi

Niin, olihan sitä Merrillä torstaina agiharkat, Haukkukeitaalla. Sateisena iltana Haukkiksella oli hyvin vähän väkeä. Tokokentällä oli muutama treenaaja, mutta agikentällä ei ketään. Huolimatta siitä että olimme paikalla n. vartti ennen kuin oman ryhmämme vuoro alkoi.

Kentälle oli kuitenkin jätetty jonkinmoinen rata, jota hyödynsimme omaan harjoitteluumme. Nucan blogista näkee miten esteet oli kentälle aseteltu.

Merrin kanssa treenailin enimäkseen irtoamista, eli nami muutamien hyppyjen päähän ja eteen -lähetystä. Toimi ihan kivasti, muutaman kerran joku hyppy jäi välistä mutta koria kuitenkin irtosi eteen, sehän se pääasia oli.

Lisäksi pohdin kontaktien suorittamista ja totesin, että a:lle ja keinulle en ala namuja laittamaan, hidastaa liikaa kuitenkin etenemistä. (lisää myös sitä Merrin haisteluintoa, mitä inhoan (siis agissa/tokossa)).

Active dog, toinen harkka

Keskiviikkoiltana olimme Nemin (sekä Pirkon ja videokameransa) kanssa toista kertaa Haukiputaalla Active Dogsien agiharkoissa. Kenttä oli tällä kertaa huomattavasti parempi kuin viimeksi, joten enään ei tarvinnut kahlata hiekassa 

Harjoittelimme tolpan (muurinpalanen) kiertoa eli opetettiin koiralle kierrä/takaa tms käskyä. Nemi oivalsi homman aika äkkiä ja kiersi mielellään tolpan, jotta sai kädestäni namia. Mä käytin takaa -käskyä, koska pujottelussa on 'kierrä'-käsky. Tiedä sitten onko sillä väliä että onko eri käskyt noissa vai ei?!

Sitten treenailimme myös yksittäisenä rengas, joka onnekseni onnistui tällä kertaa joka kerta - molemmilta puolilta. Lisäksi harjoittelimme itseksemme eteen lähetystä, tällä kertaa hyppy - pituus - putki pätkällä. Putken jälkeen namialusta + palkka, ja Nemihän kyllä kiisi sinne ihan innoissaan.

Ohjatusti treenimme pujottelua; Mikko piti remmiä ja minä käskytin koiraa, ja lopussa ootti palkka. Toimi hyvin, välillä koira tosin yrittä tulla väleistä pois, mutta välillä oli päättäväisesti menossa eteenpäin, samalla pujotellen. Sen kun vain oppisi itsekin sen remmin käytön (remmi matalalla ja koko ajan tiukalla), jotta voisi itsekseenkin treeniä noin, eikä samalla katkoisi pujokeppejä...

Lopuksi harjoittelimme ratapätkää, missä piti tehdä muutamia valsseja. Onneksi Nemi jää tosi hyvin paikalleen odottamaan, joten pystyin ottamaan sen kahden hypyn päästä vastaan ja siitä jatkamaan menoa. Mun valssit oli koko ajan myöhässä, kun en muka voi uskoa että voisin tehdä sen jo ennen kuin koira on mennyt ko esteen (sen lähimmän jonka luona oon valssailemassa. Lisäksi saattelin / oottelin Nemiä ihan liikaa putkella. Se lukitsi sen tosi hyvin ja ampaisi sisään.
Nemille sopii paremmin nimensä mainitseminen haltuunotossa kuin tässä -käsky. Tai ainakin tuolla kertaa tuntui toimivan. Pari kertaa tässättelin ihan turhaan, Nemi pinkoi jo suoraan eteenpäin olevia hyppyjä, mutta kun tajusin käyttää nimeä, niin johan koira kääntyi kivasti.

Ainiin, jossain väliajalla treenailimme myös lähtöä eli paikallaan pysymistä. Kävin hetken matkan päässä ja palasin palkkaamaan koiran. Tällä kertaa kynnys tuntui olevan 3 hyppyä, sinne asti kun menin ja hetken odotin niin koira hyppeli mua kohti. Kahteen hyppyyn asti pääsin ihan hyvin, ja takasikin ja Nemi vaan istui tärkeen näköisenä siellä mihin olin sen jättänytkin.


Sunnuntaina Nemi sitten aloittaa kisaamisensa Haukkiksella, hyppyradalta - ensi viikolla tarinoin sitten, että miten noissa kisoissa oikein kävi.. (tällä kertaa en kisaa Merrin kanssa ollenkaan, kun oon viikonlopun kisoissa ylitoimitsijana eli lähes joka kisassa töissä...)

Kidutus

Niin, sellainen se oli ainakin Merrin mielestä tämän iltainen Akuutissa vierailu. Otettiin siis verinäyte Optigenin pra-testiin. Merri oli ihan kauhusta jäykkänä pöydällä, sen pitelemiseen tarvittiin minun lisäksi hoitaja. Välillä koira yritti pakoon ja sitten kun hoitaja tuli niin ei päässyt enää liikkumaan, joten koira jännitti ittensä ihme asentoon - pupillit laajentui kauhusta ja Merri haukkua uikutti sydäntäsärkevän kamalasti koko toimenpiteen ajan.

Saas nähdä millälailla koira reagoi kun seuraavan kerran menemme ko paikkaan.


Niin, sen verta rlk se kuitenkin on, että kun nostin sen alas pöydältä ja tarjosin Schmackos-lätkää niin kyllä vain maistui. :)

Nemin ja Eetun aloitus

Nemillä oli eilen ensi kertaa uusi agilityohjaaja, eli Eetu. Eetulla taas ei ole agilitystä juurikaan kokemusta, pari kertaa on sinä aikana kun minä olen harrastanut agia (eli hieman yli viis vuotta) kokeillut Merrin kanssa. Esim viime kesän agirodussa ohjasi Merriä (tulos 5, eli joukkueen paras tulos).

Ainakaan yhden harjoituskerran perusteella Nemiä ei tuntunut häiritsevän, että ohjaaja vaihtui. Koira ei karannut kesken suorituksen mun luo. Mutta väliajoilla hieman tuli multa kyselemään kaikenlaista
Nemi keskittyi hyvin työskentelyyn ja oli niin tärkeetä että. Kaikki esteet sujuivat hyvin, Nemi hyppi hypyt ihmeenkin hyvin siihen nähden, että Eetun ohjaus ei aina ollut ihan kohdillaan. Ei olisi onnistunu hallissa.. Josta toki olen tosi iloinen, että se epävarmuus mikä paistoi koirasta hallitreeneissä on (ainakin toistaiseksi) poissa.

Vaikka koira haukkuu väliajoilla yms niin sitten se on kyllä hassu kun se keskittyy kovasti työntekoon kun huomaa, että kohta taas ruvetaan töihin. Ja istuu paikallaan ja odottaa lähtölupaa - ja sitten sinkoaa...

Jatkoryhmän treeni 8.5.07

Kiikon kesän 07 jatkoryhmä kakkosen (eli tiistain ryhmä) treenit pyrähtivät käyntiin. Paikalla oli kolme koirakkoa (eli kaikki, jotka sinne kuuluvatkin - ryhmä täydentyy elokuussa kolmella koirakolla).

Koirakot harjoittelivat itsenäisesti pujottelu - hyppy -kuviota (myös pelkkää pujoa) sekä rengasta. Lopuksi katsoin koirien suoritukset ko esteillä. Kaikki osasivat renkaan ihan hyvin (ainakin yksittäisenä esteenä) ja pujottelukin oli ihan hyvällä mallilla - harjoitusta se toki vielä vaatii (mutta kelläpä ei ja milloinkapa ei )

Lisäksi teimme tällaisen pienen rataharjoituksen (kiitoksia Pirkolle ratapiirrustuksesta ):

4-hypyn jälkeen valssi ja koira putkeen.
Puomi tuotti joillekin ensin hieman hankaluuksia. Mutta kun muisteltiin, että mikäs este se tämä onkaan niin sitten sujuikin jo ihan hyvin.

Sama rata mentiin myös käänteisessä järjestyksessä niin että 3 ja 4 hyppyjen kulmaa muutettiin hieman. Tarkoitus oli, että koiraa ei tarvitsisi viedä ihan putkelle asti eikä hakea sieltä suulta pois vaan voisi lähettää koiran putkeen ja liikkua itse suoremmassa linjassa jo valmiiksi kohti hyppyä ja valmistautua sen ohjaukseen. Tässä ei ihan vielä onnistuttu, mutta jahka koirat tottuvat taas ulkoreenaukseen ja paikkaan niin eiköhän se siitä sitten.
Jotkut koirat olivat varovaisempia /hitaampia kuin yleensä ja toiset sitten hieman riehakkaampia tauon jälkeen ja siitä ilosta kun pääsivät ulos treenimään.

Alottelijat alottivat

Satoihan se, lähes koko tunnin ajan. Mukavasti oli kuitenkin koko ryhmällinen innokkaita agilitaamisen aloittelevia koirakoita saapunut paikalle.

Harjoittelimme ensin (suoraa) putkea ja sitten hyppyä. Sitten hyppy - putki yhdistelmää. Ja lopuksi hieman rengasta. Rengas tosin ei sujunut kaikilta oikein hyvin - kouluttajan täytynee miettiä hieman opetusmetodeja lisää ko esteelle

Hyvin märän ilman vuoksi jätimme kontaktiesteiden opettelun aloittamisen myöhempään ajankohtaan.

Alkeisryhmä jatkaa harjoitteluaan sunnuntaina klo 19-20 samassa paikassa (eri kouluttajan kanssa), tapaamisiin taas ensi tiistaina!