Merri 6v.

Minun pieni Merri "Mersu" Mestari täyttää huomenna 6 vuotta!

Work-shops

Merrin agilityharjoitukset muistuttivat lievästi kouluaikaisia liikuntatunteja. Niitä silloin rasittavia missä kierrettiin tehtävästä toiseen; milloin piti tehdä mitäkin enemmän tai vielä enemmän ahdistavia voimistelu/liikunta -suorituksia. Tosin eiliset toimintapisteet poikkesivat merkittävästi näistä koululiikunta -jutuista, sillä yksikään ei ahdistanut eikä ollut tunnetta "voi ei, toivottavasti en ehdi tehdä tuota" tai "ei kait minun tarvitse" ;)

Itseasiassa kävi niin että Merrin kanssa ei sitä yhtä "pistettä" ehditty kokeilemaan ollenkaan. Mutta toisaalta koko tunnin ajan sai harjoitella jotain, ja ne muutkin olivat varsin hyödyllisiä, joten ei hätiä mitiä.

Harjoittelimme siis putkeen syöksyä suoralla putkella. Namikuppi siellä putken päässä. Ja hyppy ennen putkea.

Sekä siivekkeen kiertoa eli takaa -käskyä. Kädellä ohjausta / vippausta ja namipalkka siellä siivekkeen takana. Eli koiran ei tarvinnut tehdä muuta kuin kiertää siiveke sinne hypyn taakse eikä edes hypätä kun palkka tuli jo..

Lisäksi harjoittelimme a:ta jonka alla oli putki. Välillä ohjasin koiran putkeen ja välillä taas aalle. Yritin pysäyttää Merrin a:n kontaktilla - mutta vanha koira ei ilmeisesti opi uusia temppuja, ja toisaalta en kyllä halua että se rupeaisi taas hidastelemaan ja matelemaan a:lla. Joten niin kauan hyvä kun ei tee kontaktivirheitä.

Lopuksi (ts en oikeesti mennyt näitä workshoppeja tässä järjestyksessä) otimme vielä puolikasta pujottelua. Niin että lopussa oli nami"lautasella" lihapullan palanen. Ihmeekseni Merri ihmeen vähän jätti pujoa puolitiehen ja syöksyi namille. 8 kertaa kymmenestä se pujotteli kunnolla loppuun asti. Ja kauempaa lähettäminen onnistui ja mä pystyin jättäytymään sinne taaemmaksi.
Tämä taisi olla parhainta antia treeneissä :)

Aprillipäivän tokot

Jos suinkin vain ehditään Lohtajalta takaisin kotiin tarpeeksi ajoissa niin olen menossa ainakin Merrin kanssa tokoilemaan. Neminkin jos näyttää siltä että juoksu on jo ohitse (alkoi 5.3. joten ainakin se "lakisääteinen" 21 vrk on jo kulunut).

Ohjelmarunkojen mukaan olisi tällaisia luvassa.

Merri:

1.4.

Seuracupiin kaksi viikkoa. Kokeenomainen treeni. Jokainen miettii itse kolme liikettä, jotka haluaa suorittaa kokeenomaisesti!

Nemi:

1.4. Liikkeenomaisesti: paikallaolo, seuraaminen kytkettynä, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo.

Jatkoryhmän treeni 29.3.-07

Nemi 2v.

Happy birthday Nemi and her sisters and brothers 29.3.2007 

Kesä 07 - Lappalais-agia

..koska sunpoint ei pelitä enkä näin ollen pääse päivittämään Alaosaston sivuja niin laitanpa informaatiota tännekin - josko joku asianomainen (=Oulun seudulla asuva lappalaiskoiran omistaja/ohjaaja) sen vaikka täältä hoksaisi.

******

Alkeiskurssi 2*viikossa kurssimuotoisesti; tiistaisin klo 18-19 (koul. Kaisa H) ja sunnuntaisin 19-20 (koul. Johanna K).

Lisäksi tiistaina on agilityn jatkoryhmä klo 19-20 (koul. Kaisa) ja sunnuntaisin kilpailevien ryhmä klo 20-21 (koul. Johanna).

Harjoituksiin pääseminen edellyttää Kiikon jäseneksi liittymistä ja kenttämaksun maksamista ( 27 e/koirakko).

Ryhmät siis menevät aikataulullisesti seuraavasti:

TIISTAINA
Agility alkeet 18-19
Agility jatko 19-20


SUNNUNTAINA
Agility alkeet 19-20
Agility kilpailevat 20-21


Harjoitukset alkavat viikolla 19 ja kestävät aina juhannukselle asti. Heinäkuu lomaillaan ja elokuussa jatketaan niin kauan kuin kelit sallivat.


Ryhmiin mahtuu 6 koirakkoa maximissaan. Alkeisryhmä- ja jatkoryhmä ilmoittautuu Kaisalle  ja kilpailevat Johannalle.

Ilmoittautumiset ovat sitovia. Ilmoitusvelvollisuus ryhmän vetäjälle, mikäli ei pysty osallistumaan jollekin tunnille. Kolmesta ilmoittamattomasta poissaolosta menettää ryhmäpaikkansa

Jäsenmaksu tulee olla maksettu ennen ensimmäisiä harjoituksia, kuitti tulee esittää vetäjälle. Nämä on Kiikon ohjeet, jotka on luettavissa Kiikon sivuilta, (sivuille tulossa päivitys)

Tokoa kuvin

Ilokseni Kaisa Hurme oli ottanut muutamia kuvia Seinäjoen tokokokeesta, kuvaajan luvalla laitan muutaman otoksen tännekin :)

© Kaisa Hurme

Seinäjoki 24.3.07

Pisteet (sjoki)

Niin, osa-alueittain ne Seinäjoella saadut tokopisteet.

Liike	Pisteet	Kootut selitykset
Luoksepäästävyys	10	Istui paikallaan, mutta hieman hytkähti kun tuomari tuli kohdalle
Paikalla makuu	8,5	Vieressä spku, jonka takia M oli hieman levoton.. ja meni vasta toisella käskyllä maahan. Pysyi hyvin paikallaan, huolimatta spk:sta ja raviradalla juoksevasta hevosesta.. Ennakoi istumisen.
Seuraaminen kytk	7,5	Hieman väljää seuraamista jossain kohtaa, istumiset vinoja tai huonoja
Seuraaminen vap	8	Hieman parempaa seuraamista. Ihmeet nää seuraamiset - en olisi uskonut, että M olisi noinkin hyvin asiassa mukana (eli kahden seuraamisen aikana paljon hyviäkin kohtia). Ai niin, tuomarin mielestä Merrin seuraamispaikka oli hyvä - ja sillä oli muutenkin hyvää seuraamista (välillä). :)
Maahanmeno	8	Hiipi hieman eli ei mennyt salamana maahan (niin kuin yleensä aina treenatessa). Ennakoi istumisen
Luoksetulo	9,5	Hieman vino sivulle tulo.
Seisominen	6	Tuplakäskytin eli käsky ja käsimerkki (kun ei osaa sitä vielä muuten). Sekä ennakointi loppuistumisessa.
Hyppy	8	Ennakointi istumiseen ja .. ? (en muista mitä muuta)
Kokonaisvaikutus	8	Kuljetin Merri pannasta liikkeiden välissä, jottei rupeaisi haahuilemaan ja nuuskuttamaan ->ei hyvä.

Yht pisteet 163, ALO1 sij.4/10. Ja tuomarina siis Piritta Pärssinen.

Sjoki, nly

Näyttelystä molemmat tyttömme saivat punaiset nauhat eli eh:t.

Eetu esitti Nemin ja minä Merrin, kehä oli vasta iltapäivällä ja koirat jo kovasti väsyneitä (ja nälkäisiä kun aamulla eivät saaneet ruokaa..). Tuomarina ruotsinlapinkoirille oli Tuula Savolainen. Nemi esiintyi vielä kasvattajaryhmässä - tuom Jukka Kuusisto - (Eetu esitti Nemin, minä ensin rop-kasv kehässä Adjakin ja sitten bis-kasv kehässä Daiman), joka oli lopulta hienosti BIS2-KASV

Nemin arvostelu:
Hyvät mittasuhteet. Hyvä sukupuolileima. Rungoltaan vielä hieman kevyt nuori narttu. Hieman kevytkuonoinen pää. Tummat silmät. Oikea asentoiset ja -kokoiset korvat. Raajaluustoa saisi olla hieman enemmän. Tasapainoisesti kulmautunut. Hieman ahtaat takaliikkeet. Sivuliikkeessä hyvä askelpituus. Hyvä karvanlaatu. Tarvitsee lisää aikaa kehittyäkseen. NUO EH2

ja Merrin arvostelu:Hyvät mittasuhteet. Hyvä sukupuolileima. Hieman kapea pää. Tummat silmät. Oikea-asent. & kokoiset korvat. Rintakehä riittävän syvä, mutta saisi olla pidempi. Hyvin kulmaut. etuosa. Polvikulmauksia enemmän saisi olla. Takaliik. kinnerahtaat. Sivuliikkeet ? Taka-askel saisi olla tehokkaampi. Hyvä karvanlaatu. Esiintyy tänään ujosti. VAL EH4

Linkki-vinkki

Tietoa ruotsalaisten luonnetestistä.

Woi hyvänen aika (ALO1)

En tohtinut täällä, tai juuri muuallakaan asiasta mainita aiemmin. Mutta ilmoitin ja kävin Merrin kanssa tokokokeessa 1½ vuoden tauon jälkeen. Koe oli lappalaiskoirien erikoisnäyttelyn / kevätpäivien yhteydessä Seinäjoella (la 24.3.). Olin ihan varma, että koe menee päin honkia - siis siinä vaiheessa kun kuulin, että koe pidetään raviradalla ja vielä sellaisessa paikassa että koirat voivat hyvinkin nähdä hevosia (eli kun hevoset harjoittelevat sitä ravaamista tms).

Palailen myöhemmin vielä asiaan tarkemmin pisteiden yms osalta, mutta olo on kyllä edelleen melko äimistynyt

Kesäsuunnitelmia

Niin se vain taitaa kesäkin jo tulla tupsuttaa, lumet sulaa kovaa kyytiä eikä ole enää toiveita talvisista metsälenkeistä (tai en taida ehtiä ennen kuin lumet ovat sulaneet).

Okk suunnittelee jo kovasti kesän harjoituksia; agilityssä ryhmiin aikovat saavat täytellä ryhmäpaikka-anomusta (ilmoittauduttava 30.3. mennessä) ja tokossa pitää ilmoittautumislappu viedä Haukkikselle 12.4.

Vielä en ole Merrille & Nemille ryhmäpaikkoja agiin hakenut, sillä pitäisi saada ensin muut suunnitelmat jollekin mallille. Jotta voisi ilmoittautumisen yhteydessä kertoa mikä/mitkä päivät eivät meille harjoitteluun passaa.

Haukkukeitaalla agilitaamisen ja tokoilun lisäksi aikomuksena on harrastaa ainakin toista lajeista myös hieman lähempänä kotoa eli Kiikon kentällä. Ja lisäksi suunnitelmissa on vetää lappalaiskoirille agilityharjoituksia jonakin arki-iltana (Kiikon kentällä), tuo tosin on vielä täysin suunnitteluasteella - joten ryhmiin ilmoittautumisia ei oteta vielä vastaan

Myös tavallisten viikottaisten harjoitusten lisäksi joitain juttuja kesää silmällä pitäen on jo lyöty lukkoon tahi ne ovat jo melko varmoja. Kuten esimerkiksi

• MH-testi Ruotsissa 10.6.
• H.I. -tapaaminen Rimbossa 9.-10.6.
• Ruotsinlapinkoirien kokoontumisajot Haukiputaalla 30.6.-1.7.
• Agirotu Vöyrillä 6.-8.7.
• Pori KV 28.-29.7.

sekä iso liuta agikisoja ja muita vielä nimeämättömiä tapahtumia viikonloppuisin ja muutoin kesän aikana.

Viime aikojen tokoamiset

Tässä on tullut viime aikoina tokoiltua pikkaisen molempien kanssa aina silloin tällöin. Ja aikalailla samojen liikkeiden kanssa painiskellaan.

Merrin kanssa liikkeestä seisominen ei tunnu edistyvän ei sitten millään. Tai Merri ei tunnu ymmärtävän ko liikettä muuta kuin runsaiden apujen kera. Pitäisi ilmeisesti osata opettaa liike jotenkin toisin tai paljon pienemmissä osissa ja hitaammin edeten - mutta miten sitä käykin aina niin, että harjoittelen ko liikettä liian isona palasena tahi liikkeenomaisesti?

Seuraamiseen olen saanut (Merrin kanssa) ehkä hieman parannusta, mutta seuraamisesta pysähtyminen perusasentoon takkuaa. Välillä Merri istuu ja välillä ei. Ja jos ei istu ja yritän avittaa sitä niin istuu sitten niin vinoon kuin vain mahdollista.

Nemin kanssa taasen liikkeestä maahanmeno on ihan kohtuu hyvällä mallilla, mutta mun pitäisi ehkä lopettaa varmistelu ja luottaa siihen, että koira osaa. Tai ainakin alkaa jättää avuja pois.

Liikkeestä seisominen on kakrun kanssa (ainakin eilisen treenin perusteella) paremmalla tolalla kuin Merrin kanssa. Mutta siinäkin pitää avustaa (pysähtyminen & käsinäyttö), joista pitäisi pyrkiä eroon..

Eilen otin hallissa Merrin kanssa hieman seuraamispätkiä ja luoksetulon. Seuraamisessa agilityesteet vetivät magneetin lailla puoleen, joten pidin seuraamiset todella lyhyinä ja palkkailin paljon.

Namien piilotusleikki..

... on meidän koirien keskuudessa hauskimpia "sisätila -leikkejä" mitä kuvitella saattaa. Ihmekös tuo, koirat pääsevät tohottamaan ja käyttämään nenäänsä - ja palkkana on namia (jonka voi pistellä heti löydettyään suuhunsa).

Toisaalta tässä on myös hyvä paikallaanolo -harjoitus. Sillä yleensä komennan koirat johonkin huoneeseen istumaan/maahan paikalleen samalla kun piilottelen nameja ympäri asuntoa. Välillä huutelen varmistukseksi "paikka" käskyä (kuten eilen), mutta en käy palkkailemassa niitä välillä. Ja osittainhan tämä on sitten sellainen "piilo paikallaolo" koska itse huitelen huoneesta toiseen...

Näitä piilotusleikkejä kun ruvettiin tekemään niin, että molemmat koirat etsivät, niin Nemillä meni jonkin aikaa (joitakin kertoja) ennen kuin se rupesi ihan itsenäiseen työskentelyyn. Aiemmin juoksi miljoonaa pitkin taloa Merrin perässä - nyt jo syöksyy itse tarkistelemaan eri paikkoja.

Tuossa vaan alkaa oma mielikuvitus loppumaan niiden "piilojen" suhteen, joten koirilla ei kauaa mene kun kaikki namit on löydetty. Mutta onpahan jotain aktivointia hetkeksi.. jos omistajaa muutoin laiskotuttaa.. ;)

Kana

Tilasin suomalaisen version Canis -lehdestä (kuten ilmeisesti niin monet muutkin koiraharrastajat), josta uusin numero ilmestyi postilaatikkoomme viime viikolla. Lehden eräästä artikkelista innostuneena (ja myös toisaalta siitä syystä, että Nemin kanssa juoksun takia touhuilut ovat jääneet aika vähälle viime aikoina) aloin opettamaan koirille uutta temppua. Ihan noin vain aktivointi mielessä, tuskin jaksan sitä "nenä-kosketus" menetelmää opettaa ihan loppuun asti, jotta sitä voisi käyttää agilityssä kontaktiesteillä.

Otin siis kasan nameja, pistin ne kuppiin tuolin päälle ja istuin lattialle. Koirat olivat tietysti innoissaan, että "jee, saadaan kohta namia". Nostin toisen käteni about koirien nenän kohdalle (kämmen auki) ja odotin. Koirat tarjosivat ties mitä temppuja ja ihmettelivät kun ruokaa ei tippunut. Lopulta Nemi hipaisi kuonollaan kämmentäni - ja samantien palkkasin sen toisella kädellä.
Aluksi Nemi ei tajunnut mitä kummaa se oli oikein tehnyt, ja istui taas terhakkaan näköisenä, antoi tassua ja meni maate. Mutta muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen koiralla tuntui välähtävän päässä ja teki jo useita suorituksia peräkanaa.

Kun taasen Merri, se ei tuntunut millään oivaltavan, että mitä ihmettä se Kaisa meistä nyt haluaa :lol: Mutta lopulta Merrikin hoksasi tehdä muutaman kerran sen mitä siltä odotinkin, ja sekin oppi aika äkkiä mitä tällä kertaa vaadittiin palkan ansaitsemikseksi.

Tuossapa tuli sitten mieleen, että pitäisi olla itsellä enemmänkin kekseliäisyyttä opettaa koirille tällaisia turhanpäiväisiä temppuja. Siinä sitä on koirille jonnin verran aivojen käyttöä, kun koittavat miettiä mitä kummaa niiltä nyt odotetaan...

Vaikea laji

Huh, jopas Mari oli tehnyt vaikean harjoituksen Merrin agitreeneihin. Merrin kanssa pitikin ottaa rata pätkissä, koska minen saanut sitä kunnolla mietittyä ja muistiin tutustumisen aikana - joten eihän se treenaus oikein meinannut onnistua. Mutta tehtiin sitten pätkissä.

Positiivista: joku onnistunut persjättö ja leikkaus tuli tehtyä, käytettyä (parin viikon takaiseen tyyliin) molempia käsiä lähelle vartaloa jolla sain koiran lähemmäs itseäni yhdessä hankalassa viennissä (ja siitä taas vipattua seuraavalle esteelle).

Harjoiteltiin pätkää missä olisi pitänyt saada koira hakemaan itsenäisesti hyppy ilman että itse menee mukaan (hyppy, suora putki välissä jonne koira ei mennyt ja hyppy ekan hypyn rinnalla. se putken suu vaan siinä välissä). Tuota harjoiteltiin niin, että mä koitin ohjata ja näyttää kädellä ja Mari heitti pallon. Toimi kyllä kun olin menevinäni toista hyppyä kohti, mutten kuitenkaan siirtynyt "putken väärälle puolelle".

Pujotteluun viennit oli aika hankalia. Toisaalta oisin voinut suoriutua niistä paremmin mulla ois ollut parempi toimintasuunnitelma.

Merri oli aika äänekkäällä tuulella.

Jatkoryhmän treeni 22.3.-07

• Kunnon haltuunotto ja rauhallinen käskytys esteen 2 jälkeen ei toiminut
  monillakaan koirakoista. Täytyy yrittää muistaa, että koirat eivät
  tiedä eroa nähdessään ylösmenon eli onko kyseessä puomi vai keinu -
  jolloin saattaa tulla ikäviä lentokeinua ja sitä kautta kammo keinulle..
• Harjoitusradalla pöytä taisi olla hieman lähempänä 6 hyppyä kuin kuvassa, sillä jotkut koirat käväisivät pöydällä matkalla 7-hypylle.
• 4 hypyltä 5 vienti oli pitkä ja aiheutti joillekin hieman ongelmia
• 8 -putkeen syöttö kauempaa onnistui kivasti joiltakin koirakoilta
• muutamilla koirakoilla meno on reipastunut selvästi kauden aikana ja meno oli iloista ja sujuvaa!

***Kans MVA***

Huolimatta omasta epäonnestani niin mikä tärkeintä niin Merri ja mieheni pääsivät matkustamaan (ilman mahatautia) Latviaan. Matka oli mitä ilmeisimmin kaikin puolin onnistunut, sillä kotiin tuomisina heillä oli pokaali, kolme ruusuketta ja kolme titteliä. Titteleistä tosin tuo otsikon mukainen on virallinen vasta sitten joskus hamassa tulevaisuudessa... mutta ne tarvittavat cacibit on joka tapauksessa nyt koossa!

Merri on siis nykyisin virallisesti
FIN, N, PL & LV MVA, PL V-06, PZ V-06, MV-06 & LV-07 Little Honeys Darfi


Erkkari lähestyy, eli viikonloppuna suuntaamme Seinäjoelle. Ruotsinlapinkoiria on ilmoitettu ennätysmäärä eli jopa 14. Hienoa!

Kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan..

... allekirjoittaneeseen iski nimittäin norovirus kesken bussimatkan Iistä Helsingin Katajanokkaan (Viking Linen terminaanliin). Eipä siis auttanut tehdä muuta kuin pikainen soittokierros niille muutamille Helsingissä asuville ystäville, että kuka haluaisi majoittaa viikonlopun yli mahataudista kärsivän ystävänsä. Onneksi paikka löytyi (Kiitos Anne-Mari! ), sillä olo oli ihan kauhea eikä minusta olisi ollut matkustajaksi.
Joten niin vain kävi, että sillä välin kun muut siirtyivät laivaan niin minä seisoin taksijonossa ja huristelin pian Itä-Helsinkiin kärsimään ja toipumaan taudista (pari päivää meni kuumeessa, oksentelun, ripulin merkeissä - kamalan pääsäryn siivittäminä).
Maanantaina takseilin takaisin Katajanokkaan ja hyppäsin laivasta tulleeseen bussiin ja tulin muun porukan mukana takaisin kotiin.

Kaikki ei mene aina niin kuin luulisi..

... sillä allekirjoittaneen matka Riikaan päätyi aika lyhyeen ja jäin notkumaan Helsinkiin. Tarina meni pääpiirteittäin niin, että torstaina matkalla Iistä Viking Linen satamaan - jossain Lahen tietämillä vointini alkoi olemaan todella huono bussissa. Siirryin hetkeksi istumaan bussin etuosaan - josta jossain vaiheessa syöksyin bussin vessaan oksentamaan (ja..). Homma jatkui samaa rataa Katajanokalle asti, kun muut odottivat matkalippujansa ja käyttivät koiriaan kävelyllä niin minä ramppasin terminaalin naisten huoneessa. Alkoi olla selvääkin selvempää, että minusta ei olisi matkustamaan eteenpäin. Ei muuta kuin soittelemaan Helsingissä asuville ystäville ja kysymään pikaista majoituspaikkaa. Joka onneksi löytyi, joten otin kassin ja marssin taksijonoon. Torstai-illan tärisin kylmästä, kärsin kuumeesta ja ramppasin vessassa. Mikään ei pysynyt sisällä, ei edes vesi. Näin jatkui vielä seuraavan yön ajan. Samalla kärsin ihan karmeasta päänsärystä, jonka luulin johtuvan kahvin puutteesta, mutta ilmeisesti kyse olikin nestehukasta.. Perjantai-päivä meni vielä kuumeilun kourissa ja vessassa. Pe pystyin kuitenkin jo juomaan jotain, mutta syömistä en edes kuvitellut tekeväni. Lauantaina olo oli edelleen aika hutera, mutta sain sentään syötyä hieman jugurttia, mustikkakeittoa ja lopulta illalla yhden appelsiininkin. Tänään olo on ollut jo selkeesti parempi, joten tauti on varmaan selätetty. Päivällä söin hieman pastaa ja kanaa, jotka ainakin toistaiseksi (*kop kop*) ovat pysytelleet sisälläni. Aamupäivästä (kun vielä aurinko paistoi) kävin about tunnin kävelyllä, jonka jälkeen olo oli aika hyytelöä - parin päivän makoilu ja syömättömyys eivät ilmeisesti ainakaan paranna kuntoa ;) Niin, Merri ja Eetu jatkoivat torstaina ohjelman mukaan matkaansa Latviaan. Huomenna tulevat sieltä takaisin, ja hyppään heidän kyytiinsä Katajanokasta ja matkustan takaisin kotiin. Olen kyllä erittäin kiitollinen ystävälleni, joka majoitti minut täksi viikonlopuksi, sillä tuon noroviruksen (tai mikä lie) kourissa ei olisi tehnyt mieli matkustaa pätkääkään enempää kuin oli välttämätöntä. Varsinkin kun alussa tauti tuli niin vauhdilla ja yhtään pidättelemättä... (tällä koneella ei ole sopivaa selainta vuodatus kirjailuun - siksi kaikki teksti pötkössä, korjailen tekstin paremmin luettavaan muotoon myöhemmin omalla koneellani)

Intiöön ja Riikaan

Koko laumaamme odottaa pidennetty viikonloppuloma. Nemi menee juoksulomalle Intiöön ja Merri & loppulauma suuntaa Riikaan. Latvian reissun matka-aikataulu on suurinpiirtein tällainen:
# to 15.3. lähtö Iistä (muut tulevat sinne mistä tulevat..)
 ... ruokatauko Viitasaarella
 ... Helsingissä illalla, laiva lähtee klo 21
# pe 16.3. Tallinna, laivasta pois klo 7
 ... ajo Tallinnasta Riikaan
... majoittuminen hotelli Tomoon
# la 17.3. näyttelyyn
... kehään Merrin kanssa n klo 14
# su 18.3. iltasella / iltapäivällä paluu kohti Tallinnaa
... laivaan puolenyön tietämillä
# ma 19.3. aamupäivä Tallinna - Hki
... ulos laivasta ja bussiin

... ja illalla ollaan kotona.

Viime sunnuntain tokoamiset

Täysin uutena asiana mulle (+Merrille) harjoittelimme merkkiä. Eli merkki-törpön kiertämistä. Ohjasin koiran siis namilla kiertämään merkki-ämpärin ja palkkasin kiertämisen jälkeen. Muutaman toiston jälkeen otin käsky sanankin mukaan ('merkki'). Teimme muutaman toiston, ja sitten seuraava koirakko siirtyi harjoittelemaan ja me menimme syrjään (otin tuolloin jotain pienempiä juttuja kuten sivulle tulemista tai pieniä seuraamispätkiä tai annoin koiran vaan olla ja nuuskuttaa). Jahka koko kierros oli mennyt läpi ja oli taas meidän vuoro harjoitella merkillä niin pystyin jo lähettämään Merrin merkille 1-2 metrin päästä. Näytin kyllä samalla kädellä ja tein pienen kaarrosliikkeen, jotta Merri tajuaisi mitä ajan takaa. Hyvin se jo näytti oppivan että sen ei todellakaan tarvi tehdä mitään muuta kuin kiertää se törppö.
En ottanut mukaan vielä mitään pysäyttämisiä enkä mitään sellaisia. Kunhan Merri vain kiersi ämpärin niin sillä hyvä.

Aluksi Merri oli kyllä ihan ihmeissään, hyppi törpön yli. Kosketti sitä tassuillaan tai kuonollaan. Mutta loppujen lopuksi hyvinkin pian tajusi mitä sen odotetaan tekevän.

**Otinpa sitten pari päivää sitten kaapista pienen ämpärin ja laitoin sen lattialle, jotta olisimme harjoitelleet kotonakin tätä 'merkkiä'. Mutta mitä tekee Merri? Hyppii, potkii, kantaa, koskee, kiertää - mutta juoksee välillä läheiselle sohvalle - jne Noo, saatiin me pari kunnon harjoitusta tehdyksi, jahka mä lakkasin nauramasta.
Otin saman myös Nemin kanssa. Toimi paremmin eli mun ei tarvinnut nauraa niin paljon. Mutta kumpikaan koirista ei varmaan ymmärtänyt, että mitä ihmettä siinä muka nyt sitten tehtiin. Että noin pienistä jutuista Kaisa on tyytyväinen ja antaa namia. Vaikka Merri ois voinut samassa ajassa tehdä niin paljon muutakin
**

Lisäksi harjoittelimme noutoa. Huomiona meille oli se, että mun täytyy ruveta kiinnittämään huomiota siihen, että Merri tuo kapulan yhdellä käskyllä. Toisinsanoen en saa itse pälpättää käskyjä.. Kokeilinkin kyllä ja hyvin Merri hakee kapulan yhdelläkin käskytyksellä - tai jos ei hakenut niin olin vain hiljaa ja kohta koira kipitti kapulan luo. Positiivista oli se, että Merri ottaa kapulan ihan hyvin suuhunsa eikä leiki sillä tms. Ja toisaalta ei varasta hakuun eli odottaa haku -käskyä.
Pidon ja annon kanssa on vielä kovasti töitä, Merri joko tiputtaa kapulan heti tai odottaa tovin ja tiputtaa sitten. Tiputuksesta en toki palkkaa. Mutta on kovin hidasta tuo ajan pidentäminen, mutta jospa se siitä.

Ongelmana noudossa on se, että Merri tyrkyttää tassuaan samalla kun tuo kapulan. Eli sanoo päivää joka kerta kun tuo sen kapulan. "ota nyt tää".

Muutoin treenailin liikkeestä seisomista, ja seuraamista hieman. Seisomisessa tarvii pieniä apuja, jotka pitäisi häivyttää pikkuhiljaa pois...

Maksapasteija on kallista

Merri kävi tänään Eläinlääkärissä nauttimassa puoltoista tablettia matolääkettä (Drontal tai jotain), nokareen maksapasteijaa ja pari palaa juustoa. Saaden samalla passiinsa merkinnän tuosta aamiaisesta. Koiruus käväisi samalla puntarilla, ja hyvältä näytti edelleen. Eli Merri painoi hitusen alle 12kg. 

Epäitsenäinen pujottelu

Torstaina Merrin agiharkoissa tuli käytännössä todettua se, minkä epäilinkin niin menevän, että Merri ei osaa / viitsi suoriutua pujottelusta täysin itsenäisesti. Eli jos mä jättäydyn jälkeen niin Merri hidastaa selvästi menoaan ja/tai lopettaa pujottelun kesken. Se vaatii sen rinnalla kävelyn / vedätyksen. Ts itseasiassa jos kävelen rinnalla niin koirakin menee sitä tahtia, jos mä kiristän vauhtia - niin samoin tekee koira.

Olisi siis pitänyt pystyä pujottelemaan itsenäisesti ja sen jälkeen menemään suoraan putkeen niin ettei ohjaajan olisi tarvinnut olla putken pujon päässä ollenkaan, mutta meillähän tuo ei onnistunut. Joten otimme harjoituksesta loppuosan. Tai siis harjoituksen ilman tuota pujo-putki kohtaa koska se olisi kökityttänyt jatkoa huomattavasti.

Muutoin tuli sitten reenailtua taas niitä niin kovin pelottavia persjättöjä. Enemmän tai vähemmän hyvällä menestyksellä.

Samalla tuli taas konkreettisesti havaittua, että Merri tosiaankin lukee mun eleitä ja vartalonsuuntia paljon enemmän kuin mä oon osannut ajatellakaan. Ja nyt kun se on ruvennut edes hiukkasen irtoilemaan, niin sillä alkaa olla enemmänkin merkitystä että mun pitää tiedostaa minne suuntaan oikeesti olen menossa - enkä vain kuvittele.. (kuvittelen meneväni pujottelua kohti mutta vartalo näyttääkin hypylle, joten koira hyppää sen hypyn ja tulee vasta sitten sinne pujolle).

Myös mielenkiintoinen havainto oli se, että Merri ei varsinaisesti helposti tule mun käteen. Siis ihan liki. Jos tahdon sen likemmäs itteäni niin paikoitellen kannattaa käyttää molempia käsiä (kädet lähemmäs omaa vartaloa) - ainakin muutamassa kokeilussa sain tuolloin koiran enemmän itseni tykö - ja siitä taas käden  liikkeellä seuraavalle esteelle.

Paah, pitäisi lopettaa koiran ihailu radalla - mutta toisaalta myös katsoa koiraan - ja luottaa siihen, että se osaa ja tulee ja tekee ja liikkua! Unohtamatta koiran käskytystä ja ohjausta ja rataa ja ...

Kiertopalkinnot

Lappalaiskoirat ry:n näyttelyihin liittyvistä kiertopalkinnoista on alustavat pisteytykset/tulokset näkyvissä netissä. Ruotsinlapinkoiranartuissa Nemi on sijoittunut hienosti neljänneksi. 

Merri ei viime vuonna käynyt ollenkaan suomalaisissa koiranäyttelyissä, joten ei pystynyt edes osallistumaan kiertopalkintopiste -jahtiin.

Jatkoryhmän treeni 8.3.-07

Jatkoimme pujottelun treenausta siitä mihin viime kerralla päästiin. Lisäksi treenattiin yksittäisinä keinua ja rengasta sekä tällaista pientä rataa:

Joka tehtiin myös käänteisessä järjestyksessä. Parilla koiralla oli vielä ongelmia renkaan kanssa, varsinkin silloin kun renkaalle tultiin vauhdista eli hypyn takaa. Vain muutama koira osasi hakeutua hypyn kautta itsenäisesti pujotteluun oikein. Eli edelleen lisää pujo treeniä yksittäisenä esteenä, mutta myös niin että sinne tullaan jonkun muun esteen kautta, jotta koirat oppisivat vähitelleen vauhdikkaammankin sisään tulon (toki tällöin pujottelu täytyy muutoin olla jo kohtuu hyvällä mallilla). "Nurkka hyppyjen" kanssa juuri kellään ei ollut varsinaisia vaikeuksia, mitä nyt jotkut koirat piti viedä ns perille asti jolloin ohjaajalla meinasi tulla hieman kiire jatkossa.
Maksien kanssa kerkesimme vielä laittamaan keinun viimeiseksi esteeksi pujottelun jälkeen eli siinä tuli keinukin ratamaisemmasti suoritettuna. Osa koirista osaa suorittaa keinun jo itsenäisesti, toiset tarvitsevat siinä vielä hieman apua (mutta hekin jo menevät keinun nätisti, ilman ongelmia).

Tällä kertaa Pirkko veti varsinaisen ratatreeni, siitä voit lukea lisää tuolta.


Tapaamisiin parin viikon kuluttua (ens to allekirjoittanut on matkalla Latviaan).

Rehellisyydestä sakotetaan

Joo, niinhän siinä kävi, että kakru aloitti juoksunsa tiistaina (6.3.), ts silloin alkoi paperitestissä näkyä verta. Joten jääpi Nemi pois bussikyydistä ja Latvian reissusta. Otin selvää, ja niin vain on, että Latviassa juoksuiset nartut eivät saa osallistua näyttelyyn. Eläinlääkärin todistuksella saa osan ilmoittautumismaksusta takaisin.

Näinpä ollen Nemi ei tietysti myöskään kulje lopuissa maaliskuun reeneissäänkään.

Liikkeestä seisominen

Treenailin Merrin kanssa ma-iltana Nemin tokoharkkojen jälkeen (tuotuani Nemin kotiin ja lähdettyäni Merrin kanssa lenkille) läheisen päiväkodin parkkipaikalla. Harjoittelimme seuraamista, pysähdyksillä ja juoksupätkällä sekä käännöksillä. Kääntyilin paljon vasemmalle, jotta saisin Merrin pysymään hyvässä seur.paikassa. Ja ainakin tuolloin "juju" vielä toimi ihan hyvin.

Lisäksi harjoittelin liikkeestä seisomista. Tuossahan Merrin kanssa vaarana on, että Merri menee maahan. Huolimatta siitä, että sanon sille 'seiso'. Menin harjoituksessa hieman takapakkia, ja tein sen näin:
koira perusasennossa ->liikkeelle -> käsky 'sei' ->käsimerkki & pysähdys ->palkka koiralle ->käsky 'paikka' -> muutama askel pois päin koirasta -> paluu koiran luo ->namin heitto koiralle & samalla koiran vapautus.
Tuota toistin joitakin kertoja, jonka jälkeen jätin välipalkkauksen pois. Jos jätin  kaikki avut pois niin koira pysähtyi hetkeksi ja sitten joko jatkoi matkaa mun perään tai istui/meni maahan. Pelkän käsimerkin jättö pois ei muuttanut tilannetta miksikään eli onnistui.

Pitäisiköhän käskyn olla sellainen, että koira samalla tietäisi ilman tuota paikkaakin, että siinä pitää myös pysyä? Nythän se vielä vaatii sen 'paikka' käskyn? Toisaalta taas maahan menossakin lopulta ymmärsi, että siihen pitää jäädä... eli vaatineeko vaan lisää toistoja ja avujen jättämistä pikku hiljaa pois... ?

Monta hylkyä :)

Nemin agi-harjoituksissa ma-iltana oli käynyt kato eli hiihtoloma oli vienyt sekä toisen kouluttajista että puolet ryhmäläisistä. Pienemmällä poppoolla rakennettiin siis koko pitkä rata (A.Virtasen virallinen kisarata). Kaikki kävivät radan kertaalleen läpi, jäämättä jankkailemaan erinäisiä vikaan menneitä kohtia. Ja toisella kierroksella jokainen pääsi ottamaan uusiksi jonkun / joitakin kohtia tai koko radan.

Nemin kanssa ensimmäinen "hylky" tuli neljännellä esteellä kun koira meni väärään päähän putkea. En antanut sen häiritä vaan jatkoin matkaa hyppy, a (pysyi hyvin kontaktilla, palkkasin), putki ja pujottelu. Haki tosi hyvin pujon ekan välin ja pujotteli virheittä loppuun asti
->putkeen, meni Jonka jälkeen oli vuorossa hyppy-kuvio, joissa tuli kieltoja, väärin päin hyppelemisiä jne eli Nemi oli hieman levoton ja katseli aidan läpi että mitä toisella puolen kenttää tapahtui. Hyppelytin sen jollain lailla ko hypyt läpi ja sitten puomille. Puomi sujui taas ihan hyvin. Samoin siitä hyppy ja putkeen (en ole varma menikö oikeeseen päähän, mutten välittänyt siitä, pääasia että irtosi putkeen). Loppuhypyt eivät menneet kovin hyvin ns loppusuoralla, mun sijoittuminen oli huonoa eikä Nemi oikein irronnut.

Toisella kerralla otettiin alku pujon jälkeiseen putkeen asti ja puomilta loppuun. Tällä kertaa alussa sain Nemin harha-ajatuksilta takaisin työntekoon eli kivasti koira keskittyi tekemiseen. Tosin pujotteluun käskytys oli nyt huonompi ja siinä tuli virhe. Loppua (putken jälk) en osannut edelleenkään ohjata hyvin.

Kaikesta sähellyksestä huolimatta olin tosi tyytyväinen: Nemillä oli intoa tekemiseen, lähti innolla reenimään ja muutamia pätkiä meni hyvin

Toisaalta myös kritiikkiä löytyy eli lähdössä pysymiseen pitää kiinnittää huomiota, koira lähtee helposti kulkeilemaan lähdöstä. Aiemmin pysyi tosi hyvin, enää ei.

Pitää käyttää satunnaispalkkausta eli namikuppi (tms) välillä parin esteen jälkeen, välillä useamman. Niin ettei Nemi aina tietäisi milloin se saa sen palkan. Samaten mun pitäisi vaihdella äänensävyjä käskyihin ja kehuihin. Kokeilla mikä tehoaa parhaiten, tilanteesta riippuen.

Tokoillako vai ei.

Suunnitelmani lauantain virallisten tokokokeiden katselusta ja sunnuntain harkat jäivät tällä kertaa tyystin väliin. Lauantain tokot jätin väliin penkkiurheilijana, eikä kyllä olisi kannattanut, kun Suomen miehet eivät pärjänneet hiihdin MM-kisoissa (mäkihyppy, normaalimäki).
Sunnuntaina harjoitukset taas jäivät siksi väliin, koska autosta oli palanut molemmat lamput ja Kiiminki - Haukipudas väli on enimmäkseen aika pimeä..

Niinpä ilta meni jotain pientä itsekseen treenaillessa. Sulkeuduin koirien kanssa yksitellen vierashuoneeseen - makupaloina poronkäristystä. Sillä välin kun reenailin Nemin kanssa niin Merri itki surkeana oven takana. Nemille otin kapulaan koskemista, koiralla selvästi "raksutti" lujaa kun se koitti miettiä mitä ihmettä oikein odotin siltä. Joitakin kertoja se onnistui tekemään oikean jutun ja samaan siitä palkan.
Sinälläänhän se kantelee kyllä ties mitä kaikkea kotona, ja kodin ulkopuolella, suussaan muttei käskystä. Joten kokeilen Nemille samaa koulutuskonstia (hyvin hidasta sellaista) kuin Merrillekin aikoinaan.
Lisäksi treenailin kakrun kanssa seisomista ja sivulle tuloa.

Merrin kanssa aiheena oli samat jutut, tosin tällä kertaa kapulan pito ei oikein toiminut. Siis ajan pidennys, liekkö palkka ollut liian hyvä ja koira liian ahne ja malttamaton. Otin myös pieniä seuraamispätkiä - pitkät ei kyllä huoneessa tulisi kysymykseenkään ;)

Pelottava agitreeni

Kuten Mari oli etukäteen luvannut, niin keskityimme tällä kertaa valssien harjoitteluun. Tai olisi pitänyt keskittyä, mutta Merrin kohdalla muutama valssi -paikka vaihdettiinkin persjätöiksi.

Ensimmäisellä harjoitusyrityksellä homma meni läskiksi koska a)olin jättänyt koira istumaan lähtöön nenä huonoon suuntaan ja b)en katsonut koiraan yhtään vaan lähdin vaan pinkomaan, koira ei todellakaan hypännyt sitä hyppyä mikä olisi pitänyt.
Homma uusiksi, koira parempaan paikkaan ja hieman katsetta koiraankin päin. Ja minä kipitin ja tein persjättöjä ja kipitin lisää ja ohjasin koiraan ja luotin siihen, että se menee oikein. Tai jos ei menekään, niin mitä sitten. Oli ihan älyttömän pelottavaa - ja sitten toisaalta todella hienon huisin ihanaa, että se toimi.

Otimme radan myös uusiksi, korjaillen valssien ajotuksia ja niitä persjättöjäkin. Nyt oli valssit pikkasen paremmin kohdallaan. Mulla on ikävä taipumus tehdä valssit väärään paikkaan ja aikaan.

Lopuksi teimme vielä yhden lyhyemmän harjoituksen, johon siihenkin ängättiin Merrille pari persjättöö. Ihan vaan treenimielessä. Ja edelleen oli pelottavaa 

Hyviä treenejä joka tapauksessa - kiitoksia!

Niin ja kokeilin sitä pujottelua niin, että jättäydyin itse jälkeen. Eka kerta meni ihan ok:sti, mutta sitten Merri rupesi vilkuilemaan mua ja hidasti menoaan. Eli jos tuota harkataan lisää, niin tarvin sen avustajan joka vahtii pujon päässä olevaa (ruoka)palkkaa. Muutoin Merrillä ei ole mitään imua tahi mielenkiintoa mennä (vauhdilla) eteenpäin.

Parempaa tuuria ulkoilussa

Niin kait se vain on, että kirkkaalla ja auringon paisteisella kelillä ei kannata mennä lenkille. Ainakaan niin, että kuvittelisi olevansa "yksin" ilman niitä hiihtelijöitä ja moottorikelkkailijoita. Käväisinpä siis eilettäin lumisade lenkillä, alkumatkasta tosin näkyi yksi mies+pulkka+lapsi ja yksi nainen+koira, mutta jahka ne oli ohitettu niin pystyin päästämään koirat irti.
Läksimme siis liikkeelle Kolamäen leikkikentän takaa, jossa nuo muut liikkujat näkyivät hetimiten. Mutta tuo oli meille vasta alkumatkaa. Käppäilin Kaista-ahon takametsikköön, ensin polkuja pitkin. Mutta kun Nemi alkoi tekemään yhä pidempiä irtiottoja metsikköön, niin päätin että koira saa ennemminkin pitää huolta siitä missä minä liikun, joten "loikkasin" minäkin metsän puolelle. Eli sinne umpihankeen. Sielläpä sitten kahlailin enemmän ja vähemmän mutkitellen. Merri kävi välillä pienillä tutkimusmatkailuilla, mutta enimmäkseen kulki mun kannoilla, mun tekemässä urassa. Nemi sitä vastoin poikkoili paikasta toiseen, tarkkaillen kuitenkin aina mun menosuuntaa - eli ei lähtenyt pidemmille retkille. Merri meni välillä jollekin lähellä olleelle polulle/vanhalle polun uralle ja ihan selkeesti sen ilme kertoi mulle "Kaisaa! Ekkö nää huomaa, se polku menee täällä?"

Yhteensä aamupäiväretkellämme oltiin aika tarkalleen 2h, josta suurimman osan ajasta koirat olivat irti. Välillä juosten, painien ja nujuten. Välillä touhuten omiaan.

Jatkoryhmän treeni 1.3.-07

Tällä kertaa harjoituksissa ei ollut paikalla kuin neljä koirakkoa, kaksi koirakkoa oli vuorollaan Pirkon opeissa ja 2 minulla. Pirkko vastasi ratatreenistä ja mun puolella keskityttiin pujotteluun ja a-esteeseen.

Jokainen koirakko teki vuorollaan pujottelun molemmilta puolilta ennen kuin vaihdettiin vuoroa. Jos tuli virheitä niin aloitettiin se suoritus alusta. Seuraavalla kierroksella vaikeutettiin (kulmat) hieman sitä pujottelua mikä oli kyseiselle koiralle helpompi puoli. Näin tehtiin muutama kierros.

Seuraavaksi harjoiteltiin a:ta, jolla pyrittiin siihen, että koirat pysyisivät hetken kontaktilla. Joko kokonaan tai niin, että niiden takajalat olisivat kontaktilla ja etujalat maassa. Yhden koiran kohdalla todettiin parhaimmaksi, että koira oli hihnassa jolloin saatiin se pysymään oikeassa paikassa. Ja päästiin palkkailemaan ja vahvistamaan haluttua käytöstä.

Mini-medien kanssa kerkesimme ottamaan pujottelua myös hypyn kautta ja lopuksi kertasimme vielä pöydän.

Osa koirista osaa jo hienosti itse hakea oikean pujottelun aloituskohdan. Muutoinkin pujottelussa on tapahtunut selvää edistymistä syksyltä, hyvä te! :)