Kaikki ei mene aina niin kuin luulisi..

... sillä allekirjoittaneen matka Riikaan päätyi aika lyhyeen ja jäin notkumaan Helsinkiin. Tarina meni pääpiirteittäin niin, että torstaina matkalla Iistä Viking Linen satamaan - jossain Lahen tietämillä vointini alkoi olemaan todella huono bussissa. Siirryin hetkeksi istumaan bussin etuosaan - josta jossain vaiheessa syöksyin bussin vessaan oksentamaan (ja..). Homma jatkui samaa rataa Katajanokalle asti, kun muut odottivat matkalippujansa ja käyttivät koiriaan kävelyllä niin minä ramppasin terminaalin naisten huoneessa. Alkoi olla selvääkin selvempää, että minusta ei olisi matkustamaan eteenpäin. Ei muuta kuin soittelemaan Helsingissä asuville ystäville ja kysymään pikaista majoituspaikkaa. Joka onneksi löytyi, joten otin kassin ja marssin taksijonoon. Torstai-illan tärisin kylmästä, kärsin kuumeesta ja ramppasin vessassa. Mikään ei pysynyt sisällä, ei edes vesi. Näin jatkui vielä seuraavan yön ajan. Samalla kärsin ihan karmeasta päänsärystä, jonka luulin johtuvan kahvin puutteesta, mutta ilmeisesti kyse olikin nestehukasta.. Perjantai-päivä meni vielä kuumeilun kourissa ja vessassa. Pe pystyin kuitenkin jo juomaan jotain, mutta syömistä en edes kuvitellut tekeväni. Lauantaina olo oli edelleen aika hutera, mutta sain sentään syötyä hieman jugurttia, mustikkakeittoa ja lopulta illalla yhden appelsiininkin. Tänään olo on ollut jo selkeesti parempi, joten tauti on varmaan selätetty. Päivällä söin hieman pastaa ja kanaa, jotka ainakin toistaiseksi (*kop kop*) ovat pysytelleet sisälläni. Aamupäivästä (kun vielä aurinko paistoi) kävin about tunnin kävelyllä, jonka jälkeen olo oli aika hyytelöä - parin päivän makoilu ja syömättömyys eivät ilmeisesti ainakaan paranna kuntoa ;) Niin, Merri ja Eetu jatkoivat torstaina ohjelman mukaan matkaansa Latviaan. Huomenna tulevat sieltä takaisin, ja hyppään heidän kyytiinsä Katajanokasta ja matkustan takaisin kotiin. Olen kyllä erittäin kiitollinen ystävälleni, joka majoitti minut täksi viikonlopuksi, sillä tuon noroviruksen (tai mikä lie) kourissa ei olisi tehnyt mieli matkustaa pätkääkään enempää kuin oli välttämätöntä. Varsinkin kun alussa tauti tuli niin vauhdilla ja yhtään pidättelemättä... (tällä koneella ei ole sopivaa selainta vuodatus kirjailuun - siksi kaikki teksti pötkössä, korjailen tekstin paremmin luettavaan muotoon myöhemmin omalla koneellani)