Tilasin suomalaisen version Canis -lehdestä (kuten ilmeisesti niin monet muutkin koiraharrastajat), josta uusin numero ilmestyi postilaatikkoomme viime viikolla. Lehden eräästä artikkelista innostuneena (ja myös toisaalta siitä syystä, että Nemin kanssa juoksun takia touhuilut ovat jääneet aika vähälle viime aikoina) aloin opettamaan koirille uutta temppua. Ihan noin vain aktivointi mielessä, tuskin jaksan sitä "nenä-kosketus" menetelmää opettaa ihan loppuun asti, jotta sitä voisi käyttää agilityssä kontaktiesteillä.
Otin siis kasan nameja, pistin ne kuppiin tuolin päälle ja istuin lattialle. Koirat olivat tietysti innoissaan, että "jee, saadaan kohta namia". Nostin toisen käteni about koirien nenän kohdalle (kämmen auki) ja odotin. Koirat tarjosivat ties mitä temppuja ja ihmettelivät kun ruokaa ei tippunut. Lopulta Nemi hipaisi kuonollaan kämmentäni - ja samantien palkkasin sen toisella kädellä.
Aluksi Nemi ei tajunnut mitä kummaa se oli oikein tehnyt, ja istui taas terhakkaan näköisenä, antoi tassua ja meni maate. Mutta muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen koiralla tuntui välähtävän päässä ja teki jo useita suorituksia peräkanaa.
Kun taasen Merri, se ei tuntunut millään oivaltavan, että mitä ihmettä se Kaisa meistä nyt haluaa :lol: Mutta lopulta Merrikin hoksasi tehdä muutaman kerran sen mitä siltä odotinkin, ja sekin oppi aika äkkiä mitä tällä kertaa vaadittiin palkan ansaitsemikseksi.
Tuossapa tuli sitten mieleen, että pitäisi olla itsellä enemmänkin kekseliäisyyttä opettaa koirille tällaisia turhanpäiväisiä temppuja. Siinä sitä on koirille jonnin verran aivojen käyttöä, kun koittavat miettiä mitä kummaa niiltä nyt odotetaan...
Otin siis kasan nameja, pistin ne kuppiin tuolin päälle ja istuin lattialle. Koirat olivat tietysti innoissaan, että "jee, saadaan kohta namia". Nostin toisen käteni about koirien nenän kohdalle (kämmen auki) ja odotin. Koirat tarjosivat ties mitä temppuja ja ihmettelivät kun ruokaa ei tippunut. Lopulta Nemi hipaisi kuonollaan kämmentäni - ja samantien palkkasin sen toisella kädellä.
Aluksi Nemi ei tajunnut mitä kummaa se oli oikein tehnyt, ja istui taas terhakkaan näköisenä, antoi tassua ja meni maate. Mutta muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen koiralla tuntui välähtävän päässä ja teki jo useita suorituksia peräkanaa.
Kun taasen Merri, se ei tuntunut millään oivaltavan, että mitä ihmettä se Kaisa meistä nyt haluaa :lol: Mutta lopulta Merrikin hoksasi tehdä muutaman kerran sen mitä siltä odotinkin, ja sekin oppi aika äkkiä mitä tällä kertaa vaadittiin palkan ansaitsemikseksi.
Tuossapa tuli sitten mieleen, että pitäisi olla itsellä enemmänkin kekseliäisyyttä opettaa koirille tällaisia turhanpäiväisiä temppuja. Siinä sitä on koirille jonnin verran aivojen käyttöä, kun koittavat miettiä mitä kummaa niiltä nyt odotetaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti