perjantai 19. huhtikuuta 2019

Menneen talven lumia

Mua ehkä vähän jopa harmittaa, että vastustin koiratanssia lajina niin pitkään. No joo, edelleen ahdistaa ihan sikana lajissa se heittäytyminen mitä pitäisi osata tehdä enkä osaa jne. Mutta tämän kirjoituksen pointti ei ole siinä.

Vaan siinä. Että joskus vuonna miekkavalas kun olin käynyt Merrin kanssa arkitokokurssin (vai liekkö taisi oikeasti olla ihan joku tokon alkeiskurssi, kas:n kurssi joskus vuoden 2001 lopussa ja kevättalvella 2002). Oltiin / olin ihan koiraharrastamiseni kynnyksellä, kaikki oli uutta enkä tiennyt mistään mitään. (Merrin eka kurssi oli kylläkin okk:n pk-pentukurssi, mutta tuo kas:n kurssi tuli heti perään)

Mua ei kiinnostanut mitkään tokojutut pätkääkään. Oltiin kas:lle alkeisagilitykurssi jonossa kun pääkaupunkiseudulla asunut kaveri harrasti agilityä, mikä kuulosti hauskalta lajilta ja ajattelin, että voisin kokeilla itsekin sitä. Tosin en uskonut hetkeäkään, että siitä mitään tulisi tai että Merri pysyisi rata-alueella jos sen irti päästäisi tai että mitään ratoja koskaan voitaisiin tehdä (että saisin koiran koulutettua niin pitkälle), mutta olisihan se silti hauska kokeilla ko lajia. Ajattelin, että agility olisi rennompaa kuin se kummallinen niuhotuslaji toko.

Noh, aksa otti ja vei meidät. Lopulta päädyttiin okk:n alkeiskurssille, ihan vain siksi, että näin yliopiston ilmoitustaululla Oulun koirakerhon ilmoituksen agilityn alkeiskurssista. Siihen aikaan ei ollut mitään pääsykokeita aksakursseille. Ehkä näin ilmoituksen ensimmäisten joukossa kun mahduttiin sille kurssille.

Tämän jälkeen meni vuosia ettei oikeasti tokotettu ollenkaan. Mutta tehtiin kaikenlaista "muka tokoa" eli temppuja. Merrissä olisi ollut enemmänkin temppuainesta jos olisin osannut hyödyntää sitä sen fiksuutta. Toisaalta Merrihän oli välillä kiero kuin korkkiruuvi, siis mitä siihen tulee mitä se itse halusi.

Nemi on aina ollut tosi suoraviivainen koira. Joskus se oli onnellisimmillaan silloin kun se tiesi mitä siltä tahdottiin ja se osasi tehdä sen. Se ei halunnut soveltaa omiaan. Puhun siksi imperfektissä vaikka koira edelleen on olemassa, koska tuo "mummo" on ihan oma lukunsa ... Mutta siis Nemi ei ole koskaan ollut sillä tavalla temppu-koira kuin Merri oli ja mitä Kiki on potenssiin äks.

Plus Kiki on luultavasti älykkäin koira mitä meillä on ollut. Se vain on kovin ---- kekseliäs eläin.

Tottakait koiratanssi on paljon muutakin kuin temppuja. Mutta just nyt se avautuu itselle ehkä eniten erilaisten temppujen kautta, mitä on kiva opetella Kikin kanssa ja siinä samalla on tullut mieleen, että Merrikin olisi varmaan tykännyt jos sen kanssa olisi laventanut temppuvalikoimaa muihinkin suuntiin. Ne oikeat tokoliikkeet kun tulivat ohjelmaan sitten taas jossain välissä, ensin kun oltiin vuosia sooloiltu "sinne päin" tehtyjen liikkeiden kanssa (kun ei toko kiinnostanut eikä pitänyt koskaan kisata, väliäkös sillä miten me tässä höpsötellään).

ps. katselin tänään youtubesta rallytokovideoita. Ne avo-luokan kyltitkään eivät näytä mahdottomilta. ihan opittavissa olisivat. Temppuina. Suurin kynnys minun ja Kikin kisaamisen välillä on - no se kisatilanne. Koira haistelee mattoa (varsinkin jos jännitän, koira jännittää jne). Noh, siihen, että voisin tehdä Kikin irti ollessa mitään temppurataa on tietysti vuosien päässä - ja on paljon mahdollista ettei ikinä rohjeta ottaa mitään askeleita siihen suuntaan. Mutta. Lähinnä siis sitä tässä yritän sanoa, että äkkiäkatsomalla yksikään avo-luokan kyltti ei näyttänyt mahdottomalta, sellaiselta, että "tuota ei opittaisi ikinä". Että se, että ollaan höpötemppuiltu tässä nyt muutama vuosi on kuitenkin ollut jollain tavalla hyödykästä (jos niin haluaa asian ajatella), koska, Kiki osaa oikeasti tosi paljon erilaisia juttuja. Plus, se on todella innokas oppimaan uusia juttuja :-)

Ei kommentteja: