Ensin lenkitin koirat -Haapalehdossa, kun halusin tallustaa ennemmin kuivia pyöräteitä kuin kuraisia Haukkispolkuja- ja sitten laitoin koirat autoon, kävin tekemässä piilot ja sitten reenattiin.
Aluksi Nemin kanssa, joka on kyllä opettanut minulle kärsivällisyyttä. Siinä kun Nemi huutelee maailmalle, mitä lie kaikkia juttuja, niin pitää vain odottaa. Ihan turha alkaa päälle huutamaan / komentamaan ja ärsyyntymään itse ;-) Kun koira on ilmaissut itseään tarpeeksi niin sittenhän se rupesi töihin ja löysi piilot ihan hienosti. Toisella piilolla pisti kyllä vähän säikäyttämään kun koira yritti hypätä yhden kaiteen päälle - olin sen kaiteen "jalkaan" laittanut sen hajun - joten ilmeisesti haju oli liikkunut ylemmäs (tämä varmistui Kikin kohdalla, koska se meni ihan samaan hajupilveen, tosin nousi vain sitä kaidetta vasten eikä yrittänyt lähteä lentoon).
Kiki oli aluksi ... noh, niin innossaan, että meinasi revetä pelihousuistaan. Ehkä vähän keskittymisvaikeuksia oli aluksi. Mutta kyllä se hienosti sitten teki sitten hommia, ja tehtiin vielä hajun näyttämisen varmistukset varsinaisten etsintöjen jälkeen. Ja onhan Kikiä kiva katsoa kun se on onnesta soikeana kun kehun sitä kun se on tehnyt työnsä hyvin :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti