Kääk! Kyykäärme

Iltalenkillä näkyi tienpientareella kyykäärme. Liekkö oli kuollut kun oli paikoillaan, enpä tuota tiedä enkä tod jäänyt tökkimään / seurailemaan. Tämä ällötys oli siis Kolamäen ja Kaista-ahon välisen tien vieressä.

Vikat agit ennen lomia

Eilen aksattiin helteessä, hiekka pöllys kun kirmattiin Nemin kans pitkin Martsan kenttää. Meinasin jopa vetää lipat jossain välissä kun se kentän sora/hiekka oli niin irtoavalla tuulella mun lättänätossujen alla. 

Mikko koutsasi. Nemi hyppi 45cm rimoja (rengas ja pituus normi kokoset, siis maksimittaluokkaa). 

Ennen ja jälkeen reenien Nemi pääsi virkistäytymään mereen. 

Edelleen samat pääteemat: 

älä oota, katso koiraa, odota että se on lukinnut esteen ja 

p o n n i s t us p a i k ka ;)

Sen verran oli öttiäisiä kentällä etten jäänyt räpsimään sinne kuvia vaikka kamera olikin mukana. Sitäpaitsi kenttä meni varjoon... Mutta kotona nappasin pari kuvaa NjemNjemistä:

Vaihtohieronta

Eilen oli sitten Nemillä se hieronta minkä olin varannut Merrille. Sillä oli hieman epätasaisuutta takaosassa  joten ihan hyvä että tuli se hierotettua. Samoin kuin jotain jumeja oli mitkä ovat varmaan tulleet tokotuksista ja pertsakönötyksistä. Onneks se oli vaan hieman kiero/jumissa niin Suvi sai Nemistä taas ehtan koiran :)

Seuraava Nemin hierontatyyppinen hoitokerta on heinäkuun loppupuolella oleva osteopaatteilu Turussa. Sen jälkeen on tarkoitus syksyllä käyttää Nemiä hieronnassa tuolla Suvilla Kiimingissä (missä se eilinenkin hieronta oli). Aikoja en kuitenkaan vielä varaillut, niitä ehdimme pähkätä myöhemminkin. 

On se kyllä näppärää kun on hyvä hieroja "omalla kylällä" :)

(harmi vaan kun mun hieroja muutti pois naapurikadulta...)

***

Jumpaksi Nemille pohkeenväistöjä ja peruuttamista. 

Piinaavat tokot

Ma-iltana Nemin oli tosiaan ne normitokot ja ti-iltana ne tokot joissa mun kuuluisi käydä Merrin kanssa.

Taas samanlaista takajalkojen nostelua rimojen yli kuin ma-iltanakin. Sujui yhtä huonosti. 

Paikallaolot myös hieman samaan tyyliin. Nyt tosin aina osaa koiraa kutsuttiin luokse, ohjaajat juoksentelivat jne. Kerran Nemi lähti mun perään vaikkei ois pitänyt. Enimmäkseen se oli kuitenkin varsin priima tapaus. 

Tehtiin myös hyppyä. Muut teki hyppynoutoa. Me semmosta kahen hypyn rallatusta jossa koiraa lähinnä vaan irroteltiin parin hypyn läpi sanoen hyppäämiskäskyä (este) ja muutaman kerran piti pysäyttää koira esteen taakse (eli mun piti saada N istumaan). 

Itsekseni tein noutoa peili-naksumenetelmällä. En ottanu montaa toistoa. Ekasta koira sai hepulin kun vapautin ja kehuin sitä... 

Kakeja. Voit nami-lentää-suusta menetelmällä. Yök mitä nameja (lihapullia ja kanakuutiota). Ihan jees. Käsimerkit pitäisi keksiä. Kertausta myös avoihin, ne ihan jees. 

Jotain jääviä tehtiin kans, samoin kuin seuruuta. 

**

Aamulla vein keittiöön muovisen noutokapulan. Ja tein pari kapulan pito (ja ina liikkumista) reeniä aamuruuan yhteydessä. 

Muisteloita

Kävin eilen kummastelemassa, että  miksi tämä ja tuokin kiva puisto on pilattu sillä, että siihen on rakennettu kerrostaloja... Eli ajoin Värtön k-marketin pihaan auton ja kävelin siitä sitten puolentoista tunnin lenkin Nemin kanssa Peltolassa ja Värtössä. 

Merrihän asui kesästä 2001 talveen 2004 asti Peltolassa. Muistot noilta ajoilta ja reiteiltä eivät sinällään ole kipeitä, koska tuosta nyt vaan on jo kauan aikaa kun Merri oli pentu ja nuori-koira. 

Meillä oli Peltolassa asuessa kolme paikkaa noin kilometrin päässä kotoa jossa pidimme Merriä irti. Kaikki ne ovat muuttuneet, yhden puiston läpi menee pyörätie. Yhtä metsäkaistaletta on revitty, sielläkin on pyörätie ja jotain muuta niin ettei sellaista pikkumetsää ole enää olemassakaan kuin silloin joskus muinoin. Ja siitä yhdestä reittipaikasta ei ole enää jäljellä muuta kuin korkeat kuuset - se niitty kuusten vieressä on rakennettu täyteen kerrostaloja. 

Nemi Peltolassa. "Takapihalla".
Siinä puistossa missä Merrille opetettiin luoksetuloja
kesällä 2001.

Värtössä Oulujoen rannalla. 

Peltolassa, Merrin vanhoilla lapsuusajan reviireillä. 

Kuuma toukokuinen aamu, Nemi Oulujoessa. 

Elämä on ihanaa, tuumi Nemi kun nurmikolla pörräsi.

Pieniä asioita

Tuntuu omituiselta, kun ei tarvikaan jäädä keittiöön vahtimaan koirien. Tai siis koiran. Syömistä. Kukaan ei karkaa kenenkään kupille. Ilmeisesti tämä on myös Nemistä outoa, koska se käy vanhasta tottumuksesta tarkistamassa Merrin kupin. Tai kävisi jos kuppi olisi sillä paikalla missä Merri söi. Niinpä Nemi syötyään kulkee sen nurkan kautta keittiössä missä Merri ruokaili, nuuskuttaa hetken ja jatkaa sitten matkaansa. Vesikupille tai muualle. 

Heinäkuun lopun Piiran ajoista on nyt toinen peruttu. Tänään vien Nemin siihen hierontaan minkä olin varannut Merrille. Halusin Merrille muutama viikko sitten nopsasti jonkun hieronnan kun kuvittelin että se on vaan jumissa... 

Noh, tekee se Nemillekin se hieronta hyvää. Sitäpaitsi luulen että se on mennyt jostakin juntturaan kun tokotuntien rimojen yli peruutukset eivät onnistu. Koira ei suostu edes sitä paria senttiä nostamaan takajalkojaan peruuttaessa (rimat siis niin matalalla kuin voivat eli ehkä jotain neljässä sentissä), tasamaalla peruuttaa kyllä ihan ok.  

Oishan

Se kuollut kuitenkin. Ennemmin tai myöhemmin. Iso osa elämästä oli jokatapauksessa ajo elettyä elämää. Enpä vain tiennyt, että kaikki oli jo mennyttä.

En vain osaa tarpeeksi vakuuttavasti, toistella itselleni "olisihan se kuollut kuitenkin".

Sitäpaitsi, se lähti saappaat jalassa, tai ainakin toinen jalka vielä saappaassa. Tiistai-iltana kaikki oli vielä hyvin. Tai ainakin niin hyvin ettei koira näyttänyt päällepäin oireitaan. Olihan se aina koira, joka kyllä kertoi jos sattui. Kertoi myös jos se oletti että kohta saattaisi sattua (kiljui kun porsas joskus nuorempana kun jokin jonka se oletti sattuvan oli puolen metrin päässä siitä).

***

Ja kyllä, annan itselleni anteeksi ettemme koskaan ehtineet voittajaluokan kokeeseen asti. Sen verran annan kuitenkin itselleni armoa. Ja olihan meillä kivaa treenatessamme ylempien luokkien tokoliikkeitä. Aika vain tuli kuitenkin asiassa vastaan.

***

Loppuun ankeus-apatia-bloggaukseen pätkä Lumon biisistä:

Mun sydän huutaa - tuu takaisin  

Kaikki ois niin kuin aina ennenkin 

Mun sydän huutaa - tuu takaisin 

Kaikki ois niin kuin olla pitääkin

Reenejä(kin)

Viime torstaina mietin, että pitäisikö mun olla kotona Merrin kanssa vai mennä Nemin kanssa illalla agireeneihin. Tuolloin oli jo sovittu Merrin viimeisestä matkasta ja toisaalta tuntui, että minun kuuluisi viettää jokainen jäljellä oleva sekuntti rakkaan Merrin seurassa. Toisaalta näin, että koira tykkäsi vain pötkötellä ja olihan Eetu sen seurana. Niinpä lähdin Martsaan tuulettamaan ajatuksiani muutamaksi tunniksi. Ihmeekseni sain pidettyä pokkani enkä vuodattanut ainuttakaan kyyneltä reenien aikana, tai ylipäänsä Martsassa. Haikeus iski vasta kotimatkalla autolla ajaessani. 

To-illan aksat veti Anna. Ja hyvin vetikin. Ja minäkin jaksoin miettiä ohjauksia ja kuunnella neuvoja ja olla kutakuinkin niin kuin agireeneissä kuuluukin olla. Olosuhteisiin nähden saatiin varsin kelvolliset reenit aikaiseksi ja välillä sujui jopa tosi hyvin. 

***

Eilen illalla oli Nemillä tokoreenit. Kävin ensin kentällä, muttei porukka siellä ollutkaan vaan harkat olivatkin hallissa. Onneksi ryhmäläiset olivat normaalin hauskoja joten tunnelma ainakin oli sitä myöten kohillaan. Enimmäkseen reeneissä oli kivaa, mutta loppupuolella iski muutamat ajatukset päähän joista en meinannut päästä eroon

"miksi tämä ei suju, kun onhan se ennenkin sujunut - Ainiin! Se on sujunut Merrin kanssa."

"olin täällä viimeksi Merrin kanssa, kahdestaan muuten tyhjässä hallissa Merrin kanssa"

"tokoilu oli Merrille Se Juttu. Tokoilu on Merrin harrastus, ei Nemin"
(vaikka toki se on Neminkin harrastus, mutta Merri oli mun tokokoira ja Nemi on mun agikoira)

**

Mitä me sitten tehtiin? Jokku teki palkattomuusjuttuja (ne jokka ei ollu tehny sitä viimeksi). Joten sillä välin reenasin seuruuta (normi-hidas, pysäilyt ja liikkeelle lähdöt), jääviä, noutoa (pari pitoa ja enimmäkseen nostelua), luoksaria (vain pari kertaa) ja kaukoja. Nyt palkkasin voi-kaket suusta niin N ei tuijottanu niin mun käsiä. Noihin voi-kakeihin pitäisi keksiä jokku käsimerkit. Avo-kaket se osaa jo. Niitäkin tehtiin silti pari. 

Ohjatusti otettiin jotain huojutusta ts sivuaskellusta (sille oli joku termi jota en enää muista). Siis namilla ohjattiin koiraa että se liikkui kylki eellä. Toinen suunta oli Nemille helpompi, en muista kumpi. 

Sitten ois pitäny peruutella matalien rimojen yli. Ensin meni ihan jees ja sitten tuli totaalinen stoppi eikä homma sujunut yhtään. 

Jos sillä on joku kipu/jumi niin onneksi on se hieronta huomenna. 

Paikallaoloja. Niin että oltiin kolme koirakkoa rivissä, ja siis porukka kahdesa rivissä vastakkain ja tehtiin sekä istumiset että maassa olot niin että ohjaajat liikkuivat vastakkaisten koirien taakse. Ja palasivat eri koirien viereen kuin omiensa ja Jenni häiriköi yms yms. Yhdessä välissä Nemi vaihtoi asentoa, mutta enimmäkseen sen paikallaolo oli varsin mallikasta. 

**

Tänäiltana on sitten tiedossa hurlumhei-harkat. Eli se ryhmä mikä oli Merrin reenit. Voi-evl- harkat jonne toki menen Nemin kanssa kun kurssimaksun olen maksanut... Käyn nyt nämä muutamat jäljellä olevat reenit Nemin kanssa toksuttelemassa sekä ma että ti. Jatkossa en tietenkään hae kahta tokoryhmäpaikkaa. Just nyt tuntuu ettei tokotus muutenkaan inspiroi, mutta ehkä täältä "mikään ei nappaa" -fiiliksestä joskus vielä noustaan hitunen ylös päinkin. 

7

Juoksulenkki tänään illalla tokon jälkeen. Noin +20 astetta lämmintä. Sama lenkki kuin eilen, kuten myös sama joukkio. 

Mustaa valkoisella

Tyhjää ja kliseitä

Aina aiemmin olin pitänyt niin kliseiseltä ja muutenkin lattealta sanontaa

Suurinta rakkautta on luopuminen

Mutta nyt se konkretisoitui minulle iskien teräsnyrkillä vatsaan niin että välillä on ollut jopa vaikea hengittää. 

***

On niin outoa ettei ole kuin yksi koira. On niin tyhjää ja hiljaista kun Merri ei ole täällä enää tohottamassa. En tiedä onko Nemi vain väsynyt (rankkojahan nämä viime päivät ovat olleet sillekin) vai onko se todellakin noin huomaamaton eläin. Kestää aikansa ennen kuin löydämme uudet tavat toimia, Merri vaikutti niin moneen asiaan ...

***

Tiesin aina, että minulle olisi erittäin vaikea paikka kun Merri kuolee. Pienesti murehdin sitä aina silloin tällöin koko Merrin elämän. Mutta kuitenkin se oli sellaista jossittelevaa ei todelliselta tuntuvaa tulevaisuus aatosta - vaikka tietysti aina tiesin, että ei Merri ikuisesti maanpäällä vaella. Niin kuin ei toki kukaan meistä, koirilla vaan tuo elämä täällä on murto-osa vaikkapa ihmisiin verrattuna. 

***

En tiedä johtuiko minun ja Merrin erityislaatuinen suhde ja sielujen sympatia pelkästään siitä, että Merri oli ensimmäinen koirani. Vai siitä, että Merri oli kietonut minut pikkutassunsa ympärille niin, että enimmäkseen tottelin sitä niin hyvin ;) Mutta samanlaista yhteyttä en ole saanut Nemiin, vaikka olen yrittänytkin. (tämä ei tarkoita että väheksyisin Nemiä ja meidän suhdetta millään muotoa, Merrin kanssa vain oli jotain ripaus enemmän)

***

Tuntuu kamalalta tehdä niitä pieniä asioita mitä kuulunee nyt tehdä. Käytännön juttuja, joilla pyyhkii Merriä pois meidän nykyisestä elämästä. Muistoja ei voi poistaa kukaan. Mutta eteisen naulakossa ei tarvita enää niin paljon remmejä, pantoja ja valjaita. Täällä blogissa ei kalenterissa tarvitse olla enää Merrin reenejä, ne ovat nyt Nemin reenejä kaikki. Kotisivuille pitäisi tehdä jotain. Merrin paperit yms kansiot siirtää jonnekin. Ja niin edelleen. Konkreettisia juttuja ja sitten jotain muita. Ensi viikon hieronta-ajan vaihdoin jo Nemille ja ilmoitin että Merri ei sinne saavu. Loppukesän Piiran varausajoista pitäisi toinen perua ... 

***

Se, että minuun sattuu. Silloinkin kun en itke, niin sydän huutaa tuskasta. Huolimatta suuresta ikävästä, jota tunnen, niin se on paljon pienempi paha kuin se, että Merri olisi vielä täällä ja kärsisi. 

Sillä ei ollut hyvä olla enää parina viimeisenä päivänään. Perjantaina se oli hieman pirteämpi kuin torstaina. Torstaina se ei syönyt kuin lusikalla syötettynä hitusen porosoppaa ja jäätelöä (johon oli murennettu kipulääkettä jota emme saaneet sitä muutoin syömään). Perjantaina Merri ilahdutti meitä syömällä poronkäristystä, hieman lihapullan palasia ja jauhelihaa. Näistä jälkimmäistä jopa suoraan pannulta, kaikki muut syötettiin sille suoraan suuhun (lautaselta se ei suostunut enää itse syömään vaan käänsi vaan päänsä pois kun jotain yritimme sille tarjota). Vettä Merri kävi juomassa useaan otteeseen, normaalia enemmän, joten vesiastioita laitoimme useisiin paikkoihin jotta sillä ei olisi ollut turhan pitkä matka kävellä lähimmälle kupille. Merri oli selvästi jo hyvin väsynyt ja halusi nukkua, kuitenkin se aina välillä nosti päätään ja varmisti että minä tai Eetu tai molemmat oltiin jossain siinä sen lähellä ... 

Vielä keskiviikkona kuvittelin, että kun nyt vien Merrin kotiin eläinlääkäriasemalta, niin voimme tehdä vielä jotain kivaa yhdessä. Käydä vaikka viimeisen kerran hallilla tai muuten vain tehdä speciaalilenkkejä tai touhuta jotain yhdessä. Mutta ei Merri enää jaksanut. Mutta vaikka osasinkin päästää mielestäni nopeasti irti elämäni koirasta, niin sen verran itsekäs olin kuitenkin etten pystynyt jättämään Merriä Otukseen suoraan kun kuulin maailman seisauttavan diagnoosin "luusyöpä - ei toivoa". 

***

Kaiken tämän kurjuuden keskellä, olen iloinen siitä, että pystyin olemaan päättäväinen. Vaikka se sattuikin ihan kerpeleesti. Merriä ei saatettu pilviporoja paimentamaa eläinlääkäriasemalla, kun tiesin, että ne paikat ovat Merristä ahdistavia. Ja kun näin kuinka se ilopilleri, aktiivimuori, tohottaja mikä minulla oli ollut väsyi ja oli kipeä niin minulla oli mielenlujuutta sopia tapa ja aika päästää irti. Antaa Merrin mennä. Olen kiitollinen Otuksen eläinlääkäri-Tiinalle joka ajoi Eetun porukoiden mökille perjantaina töittensä jälkeen tekemään sen mikä oli tehtävä. Olen myös kiitollinen appivanhemilleni, jotka antoivat luvan tämän surullisen tapahtuman tekemiseen mökillään ja Merrin hautaamiseen mökin pihalle. 

Vaikka olinkin kuullut, että se joku tuhkaamo (tai mikä lie) on ihan ok paikka viimeisille matkoille, niin vaikka Merriä ei voinut ahdistaa se paikka (kun se ei ole koskaan siellä käynyt) niin minua se hirvitti. Samoin kuin koiran polttaminen, palamisessa on jotain pelottavaa. Vaikka ei se mullan alle laittaminenkaan iloinen asia ole. 

Itse tapahtuma oli yllättävänkin nopeasti ohitse. Kun koiran sydän ei enää lyönyt niin tiesin, että Merri juoksi jo lujaa porotokan perässä ja kinasteli Lillin kanssa kuka saa leikkiä tennispallolla, puri Veijoa nilkasta johdatellen sitä haluamaansa suuntaan, komensi Gromittia, pelasi hippasta Rommin, Sisun, Rinan, Armin, Millin, Inekzen ja muiden vanhojen kavereidensa kanssa ...

6

Juoksulenkki tänään päivällä, aurinkoinen "kesä"päivä. Oisko ollut kakskyt astetta lämmintä, tai jotain sinne päin. Matkaa viis kilometriä, josta juoksua 4,2km. Koko lauma mukana (siis nykyinen lauma eli minä, Eetu ja Nemi). 

Merri on mennyt

.... sinne missä ei satu, sinne missä saa myyrästää, juosta, kiehnätä nurmella ja hangessa,  paimentaa poroja, leikkiä ystävien kanssa ja syödä mitä haluaa ja milloin haluaa.

Meillä on ikävä, mutta Merrillä on nyt kaikki hyvin.

Päässä pyörivät laulut

Ensin se oli The Roadin Viimeinen kesä, joka alkaa näin:

"Jos vain tämän kesän elää saisit
yhden kesän kanssa ystäväin 
onnellinen varmaan ois tuo aika
jonka viettää saisit iloiten.

Jos ois kesä sulle viimeinen
poissa oisit lailla kuolleen nurmen
koskettaa et enää koskaan saa
aikaa joka luikui ohi silmien"




Ja sitten alkoi päässä kiertämään seuraava levy tai laulu jonka muut sanat eivät ole niin tärkeitä ja riipaisevia kuin nämä

"Mä annan sut pois
Mä päästän sut pois
Vaikka sattuu
Sä annat mut pois
Sä päästät mut pois"-Laura Närhi

---

Vielä en ole päästänyt Merriä pois. Ollaan takapihalla ja se nukkuu varjossa. Välillä nostaa päätään ja kurkkaa, että oonhan mä vielä täällä pihalla sen seurana <3

Merrin viimeiset hurlumheitokoreenit

Tiistai-iltana. Ei pelkoa huomisesta. Ensimmäiset ulkoreenit tälle kautta. 

Alkulenkillä aattelin, että Merri ei halua sinne yhteen suuntaan siks kun siel on se joku iso koira. Jälkiviisaana ajateltuna se ei vaan halunnut kävellä pitkästi, mutta enhän mä sitä siinä kohtaa tajunnut. Noh, ei me lenkkeilty kuin ehkä vartti. Koira ei kakannut. 

Tokottamaan se oli menossa normaalisti innolla. Reenit oli myöhässä joten vein koiran vielä hetkeksi autoon ja menin ottamaan valokuvia ed ryhmän koirista. En muista autoinko koiran autoon vai hyppäskö se sinne itse (ollut vaihtelevaa viime aikoina tuon asian suhteen). 

Reenattiin ohjatusti hyppynoutoa niin, että kun heitin kapulan niin Jenni nosti sen putken päälle (kapula voi mennä minne vaan kun sen heittelee ja koiran pitää se silti hakea). Otin hypystä lautoja pois niin, että niitä jäi vain kaks jäljelle. Merri oli ihan hyvä, mutta mä tapani mukaan kämmäilin millon missäkin asiassa. 

Sitten tein itsekseni seuruuta, Merrillä oli tosi hyvä asenne ja paikka. Tehtiin sivuaskelia, nopeeta ja normi käyntiä, käännöksiä. 

Liikkeestä istumista. Ei muistikuvaa menikö tää hyvin vai ei. 

Luoksetuloa. Pysäyksillä, meni ihan kivasti. 

Ruutua. Vein ruutuun namilautasen. Irtosi hyvin ruutuun mutta en meinannu saada sitä paikalleen ts seisomaan kun jatkoi maan nuuskutusta. Lopulta onnistu ihan hyvin ja saatiin hyvä reeniaikaiseksi. 

Sit

Kaukoja. Yhtä, kahta vaihtoa. Liiikkuihan se hitusen, mutta ihan hyviä harjoituksia tehtiin silti. 

Yhteisreeninä paikallaoloa. Kahdessa peräkkäin olevassa rivissä. Ensin istuen. Piiloilin. Laitoin etupalkan.  Hienosti Merri pysyi paikallaan, eikä lösöhtänyt maate. En tiiä vinkuiko. 

Paikallaolo maaten. Sama periaate. Tosin palattiin ei-oman-koiran viereen. Ensimmäisen vaihdoksen Merri kesti hyvin, mutta kun vielä sekoitettiin pakkaa niin se nousi ylös. Menin sen luo ja käskin sen maihin. Sitten Jenni vielä käskytti koirat epämäääräisessä järjestyksessä ylös - jolloin mä päästin koiran etupalkalle. 

Viimisenä reenattin ohjattua noutoa. Merrille 2 kapulaa, keskimmäinen ja laitakapula. Merkille lähtetyksestä oli ollut aiemmin puhetta, että se ei kannata olla "merkki" kun on liian lähellä tuo sana Merrin kutsumanimeä. Pähkäilin asiaa kotona (joitain päiviä) ja kierrättelin koiraa välillä mattotelineen ympäri ja sanaksi päätyi "kierrä". Mutta kuulemma siihen pitäisi olla myös joku pysäys käsky. Merrihän on sen tolpan (ts niitten merkkien) kiertämisessä aina hyvin ennakoinut. Tai liekkö oon palkan lennättänyt niin sopivasti että se on ruvennut pysäämään heti sen töttörön kiertämisen jälkeen. 

Eniveis. Ensin lähetin koiran kiertämään merkin, mutta kun se ei kunnolla seisastunut sinne niin tehtiin niin että ohjasin ihan merkin läheltä koiran siihen ja otin muutaman metrin etäisyyttä ja lähetin koiran hakemaan kapulaa. Sitten oli juttua myös siitä miten näytän sen kapulan haun. Saa näyttää kädelläkin, askel kohti kapulaa on helpompi häivyttää kun koko kropan kumma vääntely jne. Merri haki ihan hienosti just sen oikian kapulan. Paitsi. Kerran meni ensin kohti kapulaa ja sitten rupesi jotain nuuskimaan. Mä en tietty taaskaan älynnyt reagoida siihen mitenkään, joten kun Jenni jotain kröhähti niin Merri havahtui ja meni kapulalle ja toi sen mulle. 

Kiitos Hurluhheisakki. Kiitos Jenni. Merri reenasi viimeiseen asti. Niin kauan kun sillä oli intoa ja halua tehdä niin se on saanut tehdä töitä.

Eilen illalla kun käytin sen pienellä iltakävelyllä, niin vaikka voimat oli (/on) vähissä niin tokokoira se on loppuun asti, sillä pari kertaa tuli silmät (sameahkosti) loistaen mun sivulle ja sai tottakait taskusta namin ja kehut siitä kuinka taitava se on <3

Eipä tiennyt tyttö

että mikä on synkkää vielä pari päivää sitten. 

Se, että Merri olisi joutunut erikoisruokavaliolle ja maksa tai munaiset olisivat saattaneet olla kuolinsyy koirallemme tuntuu nyt pieneltä. Vaikka ikävältähän sekin silloin tuntui. Ja tuskin nuokaan sairaudet mitään herkkuja ovat, tai olisivat olleet. Mutta olisi ollut hyvinkin mahdollista, että kolmen viikon päästä tehtävässä seurannassa veriarvot olisivat olleet taas oikiammalla tolalla eikä olisi ollut huolta huomisesta. Tai vaikka ois pitänytkin syöttää erikoismuonaa niin aikaa olisi voinut olla kuukausia tai jopa vuosia... 

Tänäaamuna Merri oli kolmijalkainen. Soitin eläinlääkäriasema Otukseen heti kun se aukesi ja sain puolillepäin ajan. Onneksi päästiin Otukseen eikä tarvinnu soitella kaikkia Oulun eläinlääkäripaikkoja lävitte tai ootella aikaa tai jotain. 

Merri arasteli polveaan. Koira rauhoitettiin ja kuvattiin. Tällä kertaa eläinlääkärinämme oli Maria Pohjalainen (Tiihosen Tiina teki Merrille sen vanhustarkin viime perjantaina). Maria teki diagnoosin, mutta kysyi vielä kollegoidensa eli Esa Soppelan ja Tiina Tiihosen mielipiteet asiasta. Kaikki olivat -valitettavasti- samaa mieltä. 

Merri heräilemässä röntgenkuvauksen jäljiltä

Diagnoosi: Todennäköinen luukasvain otj

Pari kisaa nyt kumminkin ennen reissua

... eli ilmoitin Nemin äsken viiteen starttiin.

Tornioon (su 2.6.) kolmelle radalle ja Okk:n (to 6.6.) iltakisoihin kahdelle radalle.

Ulkokentän korkkaus palkkaamattomuustreenillä

Nemin tok-reeneissä on periaatteessa joka kolmas kerta palkkaamattomuusharkat. Siis kolme liikettä kokeenomaisesti ja loppuun huikea loppupalkka. Yks kerta kun tätä on ollu niin mulla jäi palkat kotiin (siis nakit toki oli mutta ei essupessupalkkaa) ja toisella kerralla kun ne jokka ei tehny ekalla kerralla ois voinu tehdä niin en päässy reeneihin. 

Eilen oli sitten ekat tokot ulkokentällä ja palkkaamattomuusharkat. Taaskaan kaikki eivät osallistuneet kun eivät olleet muistaneet tätä juttua ja/tai olivat just olleet kokeessa eivätkä halunneet osallistua. 

No jok tap, otin liikkeiksi liikkeestä maahanmenon, kaukot ja hypyn. 

Maihinmenoa kun tein ennen kehään menoa niin sepä ei ollutkaan kovin häävi niin tein sen nyt sitten ylivarmistuksella eli pysähdyin hetkeksi kun sanoin käskyn. Koira meni maihin. Pysyi mun liikkumiset (eteen ja koiran taakse). Pertsa-osio meni hyvin. Ainiin, alun seuraus oli huonoa. Pidin koiran liian kauan pertsassa aluksi ennen kuin liike edes alkoi. 

Kaukoissa ei noussut ekalla istumaan. Sanoin toisen käskyn, jolla totteli. Loput vaihdot menivät hyvin - siis ekalla käskyllä ja hyvällä tekniikalla. Loppu pertsan ennakoi. 

Viimisenä sitten se hyppelö. Sanoin ehkä liian myöhään istu käskyn, koska koiraa ehti hieman sivuun esteestä. Istui kuitenkin. Olin kohtuu varma ettei se tule pelkällä sivulle-käskyllä esteen ylikin. Joten annoin vartaloavun. Se tepsi ja koira loikkas hypyn kautta mun sivulle. 

Otin koiran kontrollilla eli semi-seuruulla kehään ja samalla tavoin siirtelin sitä tehtäväpisteeltä toiselle. Jos se rupesi vähänkään ääntelemään niin komensin sitä heti ja käskytin viekkuun/seuraamaan. Toimi mielestäni tosi hyvin! Mutta ilmeisesti Jennistä vaikutti natsimeiningiltä ;D Mutta kun, ei sitä voi viritellä, kehua yms elämöittää koska N lähtee heti jengoiltaan eikä sitä niin vain loksauteta takaisin "joo joo kuuntelen ja teen mitä sanot" -moodiin ;)

muutakin tehtiin reeneissä, niistä lisää tuonnenpamana

5

Kaikenlaisten hyvien ja huonojen selitysten jälkeen piti jo uskoa, että kelit on mitä on ... ja painella lenkille. Niinpä kipitin eilen 26 asteen helteessä neljän kilometrin mittaisen lenkuran (maaseutu+). Aikaa siihen meni 33 minuuttia. Alkumatka meinasi olla vähän nihkeetä, sitten tuli pientä tuulenvirettä eikä ollut ihan niin pakahduttavan kuuma ja löysin paremman rytminkin juoksemiselle joten se kyllä sujui loppumatkan kohtalaisesti. 

Alle tunnin päästä juoksulenkistä kävin vielä pyöräilemässä. Toiset neljä kilometriä. 

Kummallakaan reissulla ei ollut kumpikaan koirista mukana. Pyöräretken jälkeen käytin koirat kävelyllä. 

La-agi

Lauantaina alkuillasta oli poikkeukselliseen aikaan agireenit. Ihan karsea helle. Yleensä minusta on mehut täysin pois tuollaisella kelillä. Nyt sain jostakin kuitenkin kaivettua melkohyvän asenteen ja harkat olivatkin harvinaisen hyvät (keliin nähden, ja ehkä muutenkin). 

Nemiä hyppyytin 50cm rimoja. Mikko oli koutsaamassa. Rata oli melkolailla käänteisjärkessä torstai-illan rata. Mitä nyt keskelle oli jotain kiemuroita kehitelty. Yhteen kiemurakohtaan harjoittelin saksalaisen tekemistä. Ongelmaksi muodostui se etten kääntänyt kroppaani ... tätä jauhettiin sitten monta kertaa. 

Muutoin muistin Marin torstain jutut eli ohjaa alhaalta ja muista ponnistuspaikka. Siis enimmäkseen muistin. Silti en aina tehnyt noin, siis tuo ponnistuspaikka on hankala silloin kun on muka kiire ja pitää kovasti juosta ja kuumuus sumentaa aivot ;)

Käytin Nemiä meressä pulikoimassa ennen ja jälkeen reenien, ts Tiina auttoi tuossa kun mä en uskaltanu mennä sitä merenrantakivikkorinnettä alas... 

Suunnitelmat jäissä

Perjantaina oli viimeinen päivä ilmoittautua Kemin kisoihin. Ei kiinnostanut pätkääkään ilmoittautuminen, joten en ilmonnut. Perjantai nyt vain oli synkistä synkin. Lauantain pähkäsin, että lähtisinkö sitten Keminkisaviikonloppuna Vaasaan. Mutta en sitten lopulta lämmennyt sillekään ajatukselle - päiväseltään meneminen kahden radan kirmailuihin ei innostanut ja eikä sitten innostanut myöskään hankkia majoitusta jotta olisi voinut olla koko viikonlopun Vaasassa ja kirmailla kaksi päivää. 

Nyt sitten pitäisi tänään tai huomenna ilmoittautua Tornioon jos siellä aikoo liitää kesäkuun alussa. Sunnuntaina taisi olla kakkosten radat. Kesäkuun eka päivä ois Kajjaanissa kisat, sinne ilmoittautuminen päättyy keskiviikkona. 

6.6. torstaina on okk:lla iltakisat. Eli kaksi kisaa kakkosille. Tuona torstaina ei ole agireenejä = voisi kisata. 

Viikolla 24 lähdemmekin jo kesälomareissulle joten jos en kesäkuun alussa kirmaa aksakisaradoilla niin seukki mahkut ovatkin vasta joskus heinäelokuun taitteessa (oletettavasti). 

Pe-toko

Perjantai-iltana oli poikkeusilta ja tokotusta tiedossa. Viimeinen kerta hallitokoa (pitkään aikaan). Viipotin sinne kiireellä suoraan Otuksesta - mitä nyt kaupasta ehdin käydä hakemassa pakasterasioita (vesikupiksi ja namialustaksi) sekä pari pussia tonnikalanameja. Niin ja lötkis ruokaakin ostin, jos ois vaikka tarvittu supererikoispalkkaa. Tai joo, annoinhan mä sitä Nemille tunnin lopuksi kun aamuruoka oli jäänyt välistä (Merrin verikokeiden takia kumpikaan ei ollut syönyt mitään koko päivänä - eli siis Merrikin sai herkkuruokansa kun me mentiin tokottaan). 

Harkattiin... ? Jäävien asennon pysymistä etupalkalla. Muuten pysy oikeenkin hyvin, mutta seisomisen pysähtymisen napakkuuteen (ts napakkuudettomuuteen) pitäisi kiinnittää huomiota. 

Kaukoja. Nemi tarjoaa paljon seisomisesta maihinmenoa koska oon tehnyt sitä sille PALJON :D "Ner" alkaakin olla jo hyvällä mallilla ja tekniikalla. Tosin etäisyyttä en tohdi siihen vielä paljon ottaa. Avot siis sujuvat jo ainakin siitä viidestä metristä hyvin. sei-ist menee myös "Kau" käskyllä. Mutta seisomaan nousu sekä maista että istumisesta vaatii vielä paljon työtä. Varsinkin kun koira on tosi paljon kiinni mun kädessä. Yritettiin etupalkkaa, jolla koira meni täysin lukkoon eli ei tehnyt mitään "tää on varmaan hytkyhäiriöreeni - lallallaa en kuuntele enkä mene lankaan". 

***

Mustan perjantain jäljiltä en kyllä millään meinaa muistaa mitä me tehtiin? 

No, itsekseni otin ainakin luoksareita (ihan hajalla vielä pysäykset) ja hyppyä. Ja piilopaikallaoloa (kävin autolla ts avaamassa takaluukun ettei Merri saa lämpöhalvausta tms). 

To-agi

Torstai-illan agiliitoja oli luotsaamassa Mari. Jatkoin ykkösten ratapiirrosten läpikäyntiä. 

Nemi hyppeli eka kiekan 50cm rimoja ja toisen 55cm rimoja. Hyvin jaksoi. 

Huomionarvoista: ponnistuspaikka (mikä koskee myös esim putkia, ei voi lähteä leikkaamaan ennen aikaisesti) ja taivaissa liitelevät kädet. Nemi ei siedä olettamista, esteet pitää ohjata. Saatiin jotain tosi näppäriä paikkoja kun mä vaan muistin nämä "pienet" tosiasiat NemiAgista. 

979

• 1 kahvi
• 19dl vettä

Aamupv: näkkileipää juustolla

päivällä: chiliburger

illalla: ranskalaisia ja chorizomakkaraa

myöhemmin; jädeä

iltapäivällä agireenit

Arvoja, piikkejä, verta,

Merri painoi päivällä Otuksen puntarilla 12,2kg. Nemi 13 ja risat. 

Molemmat rokotettiin ja tutkittiin. Merri syynättiin tarkemmin kun olihan se ns vanhustarkissa. Muutoin kaikki oli hyvin ts "Merri on ikäänsä nähden hyvässä kunnossa". 

Mutta verinäytteestä tuli tällaiset lukemat:

alb 33

alp 122

alt 325

amy 741

tbil 6

bun 15.0

ca 2,59

phos 1,29

cre 97

glu 5,2

na+ 139

k+ 5,0

tp 69

glob 35

Muut olivat viitearvojen puitteissa paitsi tulehdusarvo hieman alhainen ja toinen maksa-arvo (alt) vähän koholla samoin kuin toinen munuaisarvo (bun). 

Kolmen viikon päästä uudet verinäytteet. Katsotaan muuttuuko tilanne mihinkään suuntaan. Viikko sitten annetut matolääkkeet saattavat vaikuttaa noihin arvoihin. "Lääkityksenä" ruokavalion muuttaminen erikoisruokaan - jota ei kuitenkaan just nyt ollut tuolla joten en saanut sitä vielä mukaani. 

978

• 2 lasia simaa
• 10dl vettä

Aamupäivällä: jugua ja starttia

illalla: jäälin grillin chiliburger + karkkia

illalla tokoreenit

... (otsikko tulee tai ei tule joskus)

Pelottaa. Yritä tässä nyt sitten töitä tehdä.

Palelee, vaikka pihalla on kuulemma lähes kesäisen lämmin kevätpäivä. Paleleeko minua siksi, että pelottaa? Ja ajatukset kiertävät jonkinlaista kehää.

Ihmisen mieli on mielenkiintoinen, tai muistikyky. Kuinka kauas (omaan) menneisyyteen sitä muistaa? Mitä haluaa muistaa? Olen elänyt koirallista elämää kohta kaksitoista vuotta. Tuo aika tuntuu niin ... siltä kuin näin sen olisi aina pitänyt mennäkin. Ja toisaalta enkö sen kauempaa ole ollut koirakas. Ja toisaalta toki, että onko Merri oikeasti jo niin vanha - onko siitä elämäni lähestulkoon parhaimmasta päivästä kun haimme Merri-pennun kotiin jo kohta kaksitoista vuotta? Vieläkin muistan sen kuin eilisen.

Eihän minua tarvitse pelottaa? Eihän sille oikeasti ole vielä mitään syytä, eihän?


(älänysaatanarupeamärisemääntyöpaikalla, senkin pahvi!)

(ks sulku teksti yllä, pakko lopettaa tämä ei mitään informatiivista tai muutenkaan järkevää tekstiä oleva raapustus)

Titokot

Tiistai-iltana tehtiin pareittain seuruuhäiriöitä. Mun parina oli Moonika & Symppis (keeshond). Toivoin Moonikan käskyttävän jääviä ja hyvinhän se Merri yhden kerran maihin nasahti ... 

Ohjatusti open kanssa tehtiin ruutua. Merri oli tosi hyvä! Kaukaa lähetys onnistu (mitä nyt mä taas tyhmäilin eli tein liian pitkää viritystä (kato! missä ruutu), virittelyssä ei myöskään kuulu käyttää käsimerkkiä, vaan lähetyksesä vasta. eikä lähetyksessä ole väliä kumpaa kättä käyttää. Eli koiranpuoleinen ei ole aina paras vaihtis ... 

Ruudussa ootti ruutumatto. Merri ei juossut kiertämään etumerkkejä. Hieman se katteli matkan varrella (ei suoralla reitillä mutta heti sinä vieressä) ollutta pujottelua ja sitten ruudun likellä istuvaa Jenniä, mutta ei harhautunut polulta vaan meni sinne ruutuun ja tassutti mattonsa päällä/päälle. Sain sen seisomaan siihen ilman ongelmia eikä se mennyt maihin "koska tietää että ruudussa kuuluu maata" niin kuin monta kertaa aiemmin. 

Toinenkin yritys meni hyvin. Siis tossa aiemmassa palkkasin koiraa ruudussa eli kävelin sen luo palkkaamaan sen plus heittelin nameja vielä ruudun ylikin (siinä kait oli joku pointti myös). Siinä toisessa versiossa käskin koiran sitten siitä seisomasta maihin ja sitten lähdin käveleen sitä jotain kaaviota - ensin vinoon ja sitten kohti lähetyspaikkaa ja sieltä kutsuin Merrin sivulle. Siinä hieman ohjasin koiraa, mutta hyvin se siihenkin tuli. Mun tokopätevyyskoiruli yllätti mut <3

Tuota loppujuttua, eli että koira tulee jostain käveleen viekkuun pitää reeniä jotta se eri kulmista asettuisi mun oikeelle (eli vasemmalle) puolelle. 

itsekseni reenin kaukoja - pidemmällä matkalla vain yhtä-kahta vaihdosta. 

Luoksareita. Hieman epävarmuutta oli ensin ilmassa seisomisen kanssa. Maihinmeno ei tuota ongelmaa. 

Höpötemppuja. siis välistä, ryömimistä, tassuilla eri paikkoihin (mun jalkoihin muun muassa) koskemista jne. 

Sivulle tuloa eri paikoista (jonka luuli olevan luoksarin pysäys reeni ja meni mun eessä maihin vaikken sanonu tai tehnyt mitään) ja sivulla kontaktissa pysymistä. Sekä seuruu pätkiä. 

977

• 2 kahvia
• 22dl vettä

7.00: rusinoita, jugua ja starttia

10.30: joku labran kahvion keksi

12.30: joku labran kahvion keksi

töitten jälk: 2 croisanttia

Reenien jälk: karjalanpiirakoita juustolla

illalla agireenit

Tilannekatsaus

Eilen Merri oli jo pirteämpi, jotenka menin sen kanssa tokoreeneihin aivan normaalisti. Muttei se kyllä täysin kunnossa ole. Ei hypi mielellään, välillä tosin hyppää jo jonnekin toisin kuin ma-päivällä & illalla. Mutta kaikki ei ole kunnossa :/

Pe eläinlääkäriin. 

Hieronta-ajan sain Kiiminkiin Suvi Matilaiselle parin viikon päähän. 

Raunioradalle mun ei sitä nyt kannata lähtä hyppyyttämään. Niin ketterä se ei ole. Tiedän, että se rakastaisi niitä reenejä, ja saattaisikin intohurmassaan tehdä jotain mihin sen kroppa ei oikeesti just nyt kykene (eli satuttaa itsensä pahemmastikin). Siis Lapualla on tulevana viikonloppuna Ruotsinlapinkoirien kokoontumisajot, jonne olin suunnitellut meneväni kaksistaan Merrin kanssa. 

976

• 2 kahvia
• 20dl vettä

7.50: kaurapuuro mustikkasopalla

10.40: salaattia, riisipuuroa ja mansikkasoppaa

Töitten jälkeen: 2 croisanttia

Auton siivouksen jälkeen: suklaavanukas

Myöhemmin: kanaa, porkkanaa, kaalta ja nuudelia

aamulla pieni jumppa puntein ja muutoin

975

• 2 kahvia
• 17dl vettä
• 2 lasia simaa

7.30: jugua ja mysliä

10.30: jäävuorisalaattia, lohta, vesimelonia, ananasta ja kurkkua

18.30: kotihamppari munalla

22.30: kotihamppari munalla

illalla tokoreenit

4

Kävin eilen myöhään illalla Maissin, Sopan, Riian ja Nemin kanssa juoksemassa Jäälin metsäteillä 4,2km.

Keli oli hyvä. Sateenjälkeistä raikkautta. Ei tuulta. Ehkä 10 tms astetta lämmintä.

Vaisu

Oltiin eilen Pattijoella (autoa piti käyttää korjauksessa kun kraakku korviavihlovan kummasti käynnistettäessä ja hieman sen jälkeenkin) ja ulkoiltiin koirien kanssa. Alkoi ukostamaan ja ootettiin kaatosateen lakkaamista yhden grillikatoksen alla. Siitä kun läksittiin liikkeelle niin Merri oli hieman vaisu (aiemmin ei ole pelännyt ukonilmoja, ainakaan siinä määrin kuin uuen vuoden paukkeita). Hyppäsi vähän kankeasti autoon ja kun pysättiin Siikajoella Eetun porukoiden mökillä niin oli kankea & vaisu. Nostin sen pois autosta ja autoon lähdettäessä. Eilisen illan oli "ei oma ittensä" kotosalla ja iltalenkillä ei kiskonut yhtään, nuuskutti ojanpohjia eikä yhtään ees yrittäny haastaa mitään (juoksemista, riekkumista, reenataan reenataan jotain jne mitä tekee normisti). Ruoka sille kuitenkin maistuu ihan normaalisti. En tiiä aiheuttiko joku pelkotila sille jotain, venäyttikö se selkänsä tms jossain (en keksi että missä tilanteessa). Ei onnu mitään jalkaansa. 

Seuraillaan tilannetta. Kummastuttaa ja huolestuttaa kuitenkin, että mitä ihmettä. Perjantaina ollaan jokatapauksessa menossa eläinlääkäriin rokotuksille & vanhustarkkiin ... (veriarvot ja jotain yleistarkastusta kaiketi). 

Okk toukokuu

Viikonloppuna rallatin Nemin kanssa Haukkiksella neljä rataa. Lauantaina päästiin ensin Jarmo Jämsän tuomaroimalle radalle mistä saatiin tulos. Virheet: kontaktiloikka puomilta (en nähnyt yhtään.. ts kattonu koiraa, loikka oli kuulemma selvä), kielto kepeiltä (muka ohjasinkin mutta meni vaan huutaen keppien ohi) ja kielto aalta (en tiiä miks). Luulin että oltas saatu kieltoja enemmänkin näistä kahesta suttupaikasta joten luulin että on hyl alla. Onneks ohjasin kuitenkin loppuradan kunnolla... Oli kiperiä ns vääränpäänputkipaikkoja monta vielä edessä ja ne meni tosi hyvin :)

Sitten oli vuorossa Eija Berglundin kimurantteja ratoja. Ensin la yks ja sitten su kaksi. Jollain radalla saatiin nätti loppupätkä leikkausharjoituksineen. Sunnuntain molempien ratojen alkuun yritin tehdä pakkovalssi onnistumatta eli koira kiersi kakkosesteen ja siitäpä se fiaskointi sitten lähtikin liikkeelle :/ 

Räpsin kisoissa kuvia, niitä löytyy (ja tulee vielä lisääkin jahka ehdin), tuolta: http://ruotsinlapparit.kuvat.fi/kuvat/Agility/Okk+toukokuu+2013/

Pirkon ottamia kuvia (joissa Nemikin esiintyy) löytyy tuolta: 

http://nuccalagotto.1g.fi/kuvat/Agikisakuvia_2013/20130511_OKK_2-luokka_2_kisa/
http://nuccalagotto.1g.fi/kuvat/Agikisakuvia_2013/20130511_OKK_2-luokka_1_kisa/

Poikkeusaksat

Kävin perjantai-iltana agireeneissä kun viikko muuten oli buukattu täyteen tokoa eli en päässyt torstaina normivuorolle. 

Aksasimme tällä kertaa sheltti ja kelpie seurassa. Mari oli vetämässä reenejä. Nemi hyppi 50cm rimoja. Ykkösten rataa tehtiin ja tein onnistuneita keppitörkkäyksiä ja yritin muistaa ajatella koiran ponnistuspaikkaa - on se vaikeeta ;) Välillä toimi hyvin, kun muistin tuon maagisen jutun ... 

974

• 3 kahvia
• 2dl vadelmalimsaa
• 1 simalasi
• 14dl vettä

10.30: kaurapuuro mustikkasopalla ja tyrnijuustokakkua

12.30: pala juustokakkua

15.00: kebab ranskalaisilla madonnassa

17.00: joku suolukkapiiraspala siikajoella

23.45: 2 jauhelihalempaskasvislämppäriä

illalla juoksulenkki 40min

973

• 2 kahvia
• 2 lasia simaa
• 14dl vettä

9.30: kaurapuuro mustikkasopalla

kisoissa haukkiksella 10-18: yks myslipatukka, yks kanttiini ruissari ja yks vohveli hillolla

kotona illalla: chorizomakkaraa ja lohkobataatteja

myöhemmin: tyrnijuustokakkua ja moccasuklaa-ainoa

päivällä agikisat

Tyrnijuustokakku

Testissä ts nyt hyytymässä jääkaapissa. Sovelletulla ohjeella

Tyrnijuustokakku

pohja:

kymmenisen digestive keksiä
n 50g sulatettua voita
hieman sokeria

täyte::

2dl kuohukermaa
160g tomusokeria
400g philadelphia juustoa
3 liivatelehteä
7 tyrni"jääpalaa"
vaniljatankoa hieman myllystä

edit

Ihan hyvää siitä  tuli :)

972

• 1 kahvi
• 6dl vettä

10.20: kaurapuuroa mustikkasopalla

päivällä kisoissa: yks myslipatukka

illalla kotona: riisiä ja korianterikanaa + omatekosta tyrnijuustokakkua

myöhemmin: japanilaista lohilodjua

Toisteks kaunein veteraani

Käytiin eilen Pattijoen pesäpallostadionilla koiranäyttelyssä (ryhmis).

Ruotsinlapinkoirat (ei muita ilmoitettuna kuin meidän koirat) arvosteli Markku Kipinä (uus tuomarituttavuus meille). Eetu esitti koirat, mitä nyt minä kävin Merriä esittämässä pn-kehässä.

Tällaista tekstiä löytyy arvostelulipukkeista:

"Tyypiltään erinomainen, hyvän kokoinen narttu, jolla hyvät mittasuhteet ja ryhdikäs olemus. Eturinta voisi olla täyteläisempi. Hieman ulkokierteiset eturaajat. Hyvä ilme ja purenta. Hyvä ylälinja ja häntä. Hyvät takaraajat. Kaunis turkki. Liikkuu näyttävällä sivuliikkeellä"
- Nemi VAL ERI1 SA PN2

"Ryhdikäs veteraani jolla erinomainen ylälinja ja hyvä häntä. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä eturinta. Hieman kapea kallo ja haja-asentoiset korvat. Liikkuu vaivattomalla askeleella. Kiva luonne. Riittävä turkki. Hieman ahdas takaa."
- Merri VET ERI1 SA PN1 ROP ROP-VET BIS2-VET

Reino Korpela arvosteli vitosryhmän muttei poiminut Merriä jatkoon. Mutta bis-veteraanit arvioi Leni Finne ja sen mielestä Merri oli näyttelyn toisteks kaunein veteraani :) (oisko jotain hieman alle 10 koiraa ollut bisvet kehässä (8?))

(c) Johanna Flinck

(c) Johanna Flinck

Lisätoksut

Ke iltana oli Nemin tokoreenit ja to iltana Merrin tokoreenit

-- jotain muisteluita näistä reeneistä tulossa varmaankin myöhemmin

971

• 1 kahvi
• 17dl vettä

10.30: perunoita, jauhelihapyöryköitä, ja salaattia

töitten jälk: reissumies kinkulla, juustolla ja kurkulla

23.00: japanilaista lohilaatikkoa

aamulla: puntit 15+15+15+15

illalla agireenit

970

• 2 kahvia
• 1 lasi appelsiinimehua
• 3dl vadelmalimsaa
• 8dl vettä

8.15: ruisleipää kinkulla

Päivällä Raahessa koiranäyttelyssä:

yks makkara (miinus koiravero)

iltapäivällä: madonnan kebabburger

myöhemmin iltapäivällä siikajoella: kanasalaattia ja pala rahkapiirasta

Suunnitelmia ja tarkastuksia

Varasin Merrille senioritarkin (tms). Olen pohdiskellut sellaisen varaamista jo varmaan vuosia. Toisaalta miksi tutkia jos ei ole sen ihmeempiä oireita ... Toisaalta sitten taas ajattelin, että parempi katsoa kuin katua. Ja tuntuu jotenkin, että voi huolettomammin lähteä kesälomaturneellekin jos vanharouva on käynyt määräaikaishuollossa ja saanut "lupalapun" matkustamiselle :)

Reilun viikon päästä on siis Merrin ensimmäinen terveystarkastus. Tiedän, että se ahdistuu siellä kun otetaan verikokeita yms - mutta joskus pitänee tehdä myös niitä ei-niin-kivoja juttuja :/ 

Vaikka Nemistäkin tuli näytelmämittapuilla vetsku tänä keväänä niin sille en mitään vanhuudenkontrollia kuitenkaan varannut. 

Niin ja siis kesälomareissusta tiietään sen verran, että ainakin Ruotsiin mennään. Jos Otuksessa näytetään vihreää valoa (eli mitään tauteja tai muuta huolestuttavaa ei Merristä löydy) niin sitten ois tarkoitus suunnata tänäkin kesänä pidemmälle Euroopan turneelle. 

Myynnissä tai vaihtelu virkistäisi

Seuraavat harkat:

Aksaa lauantaina 18.5 klo 18-19

sekä

Tokoa  (alo-avo ryhmä)maanantaina 17.6 klo 18-19  ja
tokoa  (voi-evl ryhmä) tiistaina 18.6 klo 20-21

Plus

Agia tiistaina 18.6 klo 19-20


edit 10.05.13

Agi 18.6 ja toko 17.6 myyty

969

• 3 kahvia
• 1 lasi simaa
• 11dl vettä

10.30: kebabkiusausta, salaattia ja sämpylä

17.00: pekonijuustomunakas

20.30 Tuomolla: kakkua ja carnevalkeksi

aamulla: vatsat 20+15, puntit 8

3

Ti 07.05

Juoksulenkki 3,6km

Merrin tokoista kotiuduttuani kävin Nemin kanssa juoksemassa.

Ei tuulta, ei sadetta. Plus asteita noin viis kipaletta.

Reitti: Jaaris - äänestyskoulu - Lempiniemenkuja (eli koulun alamäen jälkeen oikeelle) - portaat - lukio/kirjasto (Viitantie-urheilutie) - kotiin.

Aika kevyesti meni ts kevyellä hölkällä ois mennyt pitempikin matka, tai ainakin siltä tuntui. Joten loppuun otin vähän intervalleja ts viiminen puolkilsaa vaihtelin tahtia lyhtypylväiden välit: hidas - nopea - hidas - nopea jne 

Reippaasti ohjelmoitu viikko

Ma 06.05
Nemin ohjatut tokot

Iso osa tunnista käytettiin seuraamisen katsomiseen. Ongelmavyyhdiksi otin tällä erää juoksuseuruun. Siis sen että koira kiihtyy siinä helposti haukkumaan. Mun pitikin sitten hetsailla koiraa herkkään mielentilaan ennen seuruuta (leikin karvavinkupatukalla). Ekalla pätkällä ei tainnut ees rääkyä. Toisella huusi, ja sain noottia Jenniltä että mitenkä moittia koiraa ... ei mitään sellaisia "voisikko nää nyt olla hiljaa kun mää nyt tässä seurauttaisin sua ... päläpälä pälä" vaan kääntö koiraa kohti ja rintamuksesta kiinni ja tiukka kielto ilman muita selityksiä ja sitten oottaa että koira rauhoittuu. Nemihän alkaa kyllä tuollaisissa helposti venkuloimaan eikä ota kuuleviin korviinsakaan sitä että sitä moitittas vaan kääntelee päätänsä "mää en oo tässä, mitäköhän jännää tuolla on?" tyyppisesti. No, nyt sain sen rauhottuun kuitenkin ja tehtiin uus harkka niin että juoksin ympyrää jollon koira joutu hakemaan paikkaansa ja asentoaan enempi ja se toimikin ihan kivasti (hyvä paikka, ei huutoa).

Myös paikallaolo yhteistoimintona. Porukka jaettuna kahtia verhon molemmin puolin. Ei saanut piiloilla. Jenni riekku verhon kanssa. Siis kahisutti ja siirteli sitä ja kun Nemi ei häiriintynyt pienistä niin myös kosketteli verhon kaistaleella Nemin selkää. Nemi nousi istumaan, palautin sen takas maihin ja otettiin uusiksi paremmalla menestyksellä.

Itsekseni reenin sen kanssa:
- hyppyä
- kakeja
- jääviä
- luoksareita
- noutoa (sekä nostelua että kuljetusta - naksutellen. nostelu on pop, kuljetus ei niinkään)


Ti 07.05
Merrin ohjatut tokot

Alkuun kummallinen piilolouksetulo. Jenni piti koiraa. Itse mentiin toiselle puolen hallia parin mutkalla olevan putken väliin sikiöasentoon. Sitten sai kutsua koiraa. Merri juoksi hallin sille puolen missä olin. Meni ohi. Kävi vauhilla putkessa. Juoksi takas toiselle puolelle jne siinä seilaili tovin ennen kuin löysi mut. Voi mun etsijäkoiraa... on hieman homma ruosteessa ;)

Ohjatusti myös seuruuta. Niin, että piti mennä päin verhoa, kääntyä verholta niin että verho viisti koiraa (eka versio pysäys heti käännön jälkeen, toinen versio niin että seurautti pitemmän matkaa koiraa niin että se oli kiinni verhossa), sitten niin että meni verhojen välistä (kun 2 verhoa kohtaa) eli siitä aukosta ja taas verho häiritsi koiraa. Kaikki nämä menivät priimasti. Mutta sitten kun piti tehdä niin, että kulkea suljettujen verhojen rakosesta niin meni ihan pipariksi. Vaikka kuinka pidin namia kädestä. Merri hävisi mun toiselle puolelle, jäi taakse ja ties mitä kaikkea kun kuljin "seinän läpi". Plus että tappajaverho yritti hyökätä mun kimppuun ja lassota mut (siin oli maassa/alahelmassa kiinni joku naru johon kompuroin). Muutaman toisinnon jälkeen sain Merrin tulemaan mukanani (toistelin seuruukäskyä).

Paikallaolo. Verhon taakse piiloon. Ensin istuminen - Merri meni maihin kun pääsin piiloon, siitä takas ja koiran nosto ylös. Istumisessa en käyttäny etupalkkaa -oiskohan pitänyt? Sitten kaks kertaa paikallaolomakuu reeni. Ekalla kerralla Merri piippas, toisella oli jo hiljaa hienosti. Näissä käytin etupalkkaa.

Itsekseen:
- hyppynoutoa
- ufoa
- kaukoja
- luoksareita (erillisinä sei ja maa stopit: tosi hvyät!)
- zetaa

968

• 2 kahvia
• 1 lasi appelsiinimehua
• 6dl vettä

11.00: ruisleipää kinkulla

17.00: pottumuusia, jauhelihasoosia ja jälkkäriksi jädeä

23.30: starttia, rusinoita ja jugua

illalla tokoreenit

illalla juoksulenkki (3,6km)

966

• 3 kahvia
• 1 lasi appelsiinimangomehua
• 1 lasi Oskarin synttärijuhlien boolia
• 4dl vettä

Aamulla: 2 vohvelia hillolla ja leipää kinkulla ja kurkulla

Päivällä: Oskarin synttäreillä: täytekakkua, joku keksileivos ja karkkia

19.30: pastaa, pari kanafilepihviä ja pippurikastiketta

967

• 19dl vettä
• 1 kahvi
• 1 lasi simaa

10.30: 2 perunaa, 1 jauhelihapihvi, soosia ja salaattia

16.30: ruisleipää kinkulla ja kurkulla

22.30: jugua ja mysliä

Agitorstai

Torstaina oli sateinen ilta. Sade taukosi kuitenkin siksi aikaa kun mulla & Nemillä oli agireenit. Ensimmäiset ulkoharkat tälle "kesää". Metka kesä kun aamulla (sillon torstaina) satoi lunta... 

Uus ryhmä ja uudet kujeet. Ryhmässä outona ennestään tuntemattomana parivaljakkona joku espanjanvesikoira. Sitten on yks partis (jonka olen nähnyt aiemminkin mutta jonka kanssa en ole aiemmin reenannut yhdessä) sekä joltain aiemmasta kurssikaudelta tuttu koirakko (auspai-Tane). 

Kontista piti ottaa ratapiirros lämppälenkin ajaksi opeteltavaksi. Enpä sitten tiennyt mikä lappu mun kuuluu niistä ottaa, enkä viitsinyt häiritä Mikkoa joka oli vetämässä ed ryhmän reenejä. Otin pari piirrosta ja opettelin hieman molempia. Kartanlukutaitoni ei ole kyllä häävi mutta sai niistä piirroksista silti hitusen käsityksen siitä mitä tuleman pitää. Itse radalla ei ollut numeroita, joten oli parempi koittaa opetella se rata siitä piirroksesta. Toki siihen sai sitten vielä varsinaisesti tutustua ja sillain miettiä niitä ohjauksia vielä käytännössäkin. 

Niin, päädyin tekemään 1-luokkalaisten versiota radasta. Kun niin meni kaikki muutkin ryhmästämme joten laumasieluisena tein niin kuin muutkin ;)

Ihan perusasioiden äärellä oltiin jälleen kerran:

• älä ajattele esteitä vaan ponnistuspaikkaa
• katso koiraa
• älä odota koiraa (silloin kun siihen ei ole tarvetta) eli liiku, liiku ja liiku!

Hieman Nemi sikaili eli tuli kontakteista läpi, uusinnoilla teki hienosti. Keinulle tein ihan reilun persjätön ja se toimikin ihan hyvin ja sain pistettyä koiran takaahypylle. Kerran tuli kesken pujon pois esteeltä. 

965

• 2 kahvia
• 14dl vettä

11.00: leipää kinkulla, juustolla ja kurkulla. yks japanilainen tipu

16.00: jugua ja mysliä

15.30: yks kuivunu croisant

20.00: yks okonomiyaki

964

• 2 kahvia
• 13dl vettä

7.30: rusinoita, starttia, jugua

10.30: jäävuorisalaattia, lohta, raejuustoa, cheddaria, ananasta ja pikkukurkkuja

illalla: karjalanpiirakoita kinkulla ja kurkulla

myöhemmin: salaattia ja naudanpaistia

963

• 2 kahvia
• 18dl vettä

7.25: jugua ja mysliä

10.30: hernekeittoa, rieskaa ja pannari hillolla

15.00: 1/6 täytepatonkia

21.30: uunipaistia ja salaattia

illalla agireenit

Ti tuplat

Tiistai-iltana oli poikkeuksellisesti molempien koirien tokot. Kun vaihdoin edelliseltä viikolta Nemin harkat jonkun kanssa. Joten toksuttelin Nemin kanssa klo 18-19 ja Merrin kanssa sen omassa hurlumryhmässä klo 20-21.

***

Nemi pääsi tekemään paikallaoloa ja hyppyä ohjatusti. Paikallaolot ihan buenosti meni. Hypyn ensimmänen kerta oli hyvä. Sitten kun pistettiin se osasiin niin olin ihan kämmi ;) Että saa sitten hyppyyttää koiraa ees  taas ja miten pitää liikuttaa kättä jos ohjaa koiran heti hypyn takana istumaan ja kaikkia semmosta... 

Tehtiinkö me ohjatusti muuta?

No itsekseen tehtiin paljon noutoa. Kapulan nostelua, mikä tuntuu olevan kivareeni Nemistä. Väillä kun pidin taukoja ja otin kapulan pois maasta niin koira etsi sitä innokkaana että missäs se nyt onkaan. Hieman vaihtelee se että meneekö se vaan tökkimään sitä kapulaa vai ottaako sen jo kunnolla suuhunsakin. Ei tosin lähde tuomaan sitä mua kohti. Pitäisi varmaan jo nostaa vaatimustasoa jos osaisi. 

Hieman myös peilin avulla sitä mitä tehtiin Kismassa eli että jätän koiran pitämään kapulaa, kävelen siitä pois päin, kutsun koiraa ja naksautan jossain välissä ennen kuin se ehtii tiputtaa sen kapulan. 

Tehtiin myös kaukoja ja jäävät (jäävissä ei ongelmia). Voi kaket on vielä ihan kesken. 

***

Merrin tunnilla tehtiin ohjatusti tunnaria. Merri sekoili. Ensin haisteli ihan jees ja sitten kuitenkin toi summanmutikassa minkä sattuu. Piilotin yhden toisten kapuloiden taakse (siis jonnekin agiesteiden sekaan) ja siinä ei sitten ollut taas mitään ongelmaa. Selkeesti se koira muiluttaa mua - tai ei sitten tiedä mitä siltä halutaan. Sillekin siis verkkoreeniä - pitäisi käydä billtemasta tai jostain ostamassa pätkä aitaa ... Kaikkea sitä kanssa joutuu tekemään ;)

Itsekseen tein ruudun kahdesti. Ensin vein palkan ruutuun - ampui sinne vauhdilla ja sain koiran jopa namin syönnin jälkeen käskytettyä seisomaan -> menin palkkailemaan. Ja jätin koiran vielä paikalleen ruutuun, kävelin pois päin ja kutsuin seuraukseen -> toimi hyvin :) Sitten otin uusiksi. Koira kaukana, ite hieman lähemänä ruutua. Ei palkkoja ruutuun. Ja sinnehän se meni edelleen vauhdilla. Käskytin seisomaan ja menin palkkaamaan ruutuun runsaskätisesti, tästä en jatkanut enää enempää vaan jätin harjoituksen siihen. 

Sitten seuruureeniä, tein tosi tosi pitkän kaavion. Koira vinkuvonku mutta kontakti piti ja muutenkin oli zäpäkkänä. 

Hieman metallinoutoa ja kakeja niin että oli pöydällä. Jotain temputtimia... 

Ja lopuksi ryhmäpaikallaolo pihalla. Koska jostain kuului fasaanin rääkyntää niin en piiloillu... 

962

• 2 kahvia
• 3 lasia simaa
• 8dl vettä
• 1 lasi skumppaa

Aamulla / aamupäivällä Linnasaaressa wappupiknikillä: 1/3 patonkia kanakasvistäytteillä, omenahyvepala, suklaavanukas

Päivällä: 1/3 täytepatonki, 2 croisanttia ja hot rotteja

illalla: uunipaistia ja salaattia