Nemin ohjatut tokot
Iso osa tunnista käytettiin seuraamisen katsomiseen. Ongelmavyyhdiksi otin tällä erää juoksuseuruun. Siis sen että koira kiihtyy siinä helposti haukkumaan. Mun pitikin sitten hetsailla koiraa herkkään mielentilaan ennen seuruuta (leikin karvavinkupatukalla). Ekalla pätkällä ei tainnut ees rääkyä. Toisella huusi, ja sain noottia Jenniltä että mitenkä moittia koiraa ... ei mitään sellaisia "voisikko nää nyt olla hiljaa kun mää nyt tässä seurauttaisin sua ... päläpälä pälä" vaan kääntö koiraa kohti ja rintamuksesta kiinni ja tiukka kielto ilman muita selityksiä ja sitten oottaa että koira rauhoittuu. Nemihän alkaa kyllä tuollaisissa helposti venkuloimaan eikä ota kuuleviin korviinsakaan sitä että sitä moitittas vaan kääntelee päätänsä "mää en oo tässä, mitäköhän jännää tuolla on?" tyyppisesti. No, nyt sain sen rauhottuun kuitenkin ja tehtiin uus harkka niin että juoksin ympyrää jollon koira joutu hakemaan paikkaansa ja asentoaan enempi ja se toimikin ihan kivasti (hyvä paikka, ei huutoa).
Myös paikallaolo yhteistoimintona. Porukka jaettuna kahtia verhon molemmin puolin. Ei saanut piiloilla. Jenni riekku verhon kanssa. Siis kahisutti ja siirteli sitä ja kun Nemi ei häiriintynyt pienistä niin myös kosketteli verhon kaistaleella Nemin selkää. Nemi nousi istumaan, palautin sen takas maihin ja otettiin uusiksi paremmalla menestyksellä.
Itsekseni reenin sen kanssa:
- hyppyä
- kakeja
- jääviä
- luoksareita
- noutoa (sekä nostelua että kuljetusta - naksutellen. nostelu on pop, kuljetus ei niinkään)
Ti 07.05
Merrin ohjatut tokot
Alkuun kummallinen piilolouksetulo. Jenni piti koiraa. Itse mentiin toiselle puolen hallia parin mutkalla olevan putken väliin sikiöasentoon. Sitten sai kutsua koiraa. Merri juoksi hallin sille puolen missä olin. Meni ohi. Kävi vauhilla putkessa. Juoksi takas toiselle puolelle jne siinä seilaili tovin ennen kuin löysi mut. Voi mun etsijäkoiraa... on hieman homma ruosteessa ;)
Ohjatusti myös seuruuta. Niin, että piti mennä päin verhoa, kääntyä verholta niin että verho viisti koiraa (eka versio pysäys heti käännön jälkeen, toinen versio niin että seurautti pitemmän matkaa koiraa niin että se oli kiinni verhossa), sitten niin että meni verhojen välistä (kun 2 verhoa kohtaa) eli siitä aukosta ja taas verho häiritsi koiraa. Kaikki nämä menivät priimasti. Mutta sitten kun piti tehdä niin, että kulkea suljettujen verhojen rakosesta niin meni ihan pipariksi. Vaikka kuinka pidin namia kädestä. Merri hävisi mun toiselle puolelle, jäi taakse ja ties mitä kaikkea kun kuljin "seinän läpi". Plus että tappajaverho yritti hyökätä mun kimppuun ja lassota mut (siin oli maassa/alahelmassa kiinni joku naru johon kompuroin). Muutaman toisinnon jälkeen sain Merrin tulemaan mukanani (toistelin seuruukäskyä).
Paikallaolo. Verhon taakse piiloon. Ensin istuminen - Merri meni maihin kun pääsin piiloon, siitä takas ja koiran nosto ylös. Istumisessa en käyttäny etupalkkaa -oiskohan pitänyt? Sitten kaks kertaa paikallaolomakuu reeni. Ekalla kerralla Merri piippas, toisella oli jo hiljaa hienosti. Näissä käytin etupalkkaa.
Itsekseen:
- hyppynoutoa
- ufoa
- kaukoja
- luoksareita (erillisinä sei ja maa stopit: tosi hvyät!)
- zetaa
Myös paikallaolo yhteistoimintona. Porukka jaettuna kahtia verhon molemmin puolin. Ei saanut piiloilla. Jenni riekku verhon kanssa. Siis kahisutti ja siirteli sitä ja kun Nemi ei häiriintynyt pienistä niin myös kosketteli verhon kaistaleella Nemin selkää. Nemi nousi istumaan, palautin sen takas maihin ja otettiin uusiksi paremmalla menestyksellä.
Itsekseni reenin sen kanssa:
- hyppyä
- kakeja
- jääviä
- luoksareita
- noutoa (sekä nostelua että kuljetusta - naksutellen. nostelu on pop, kuljetus ei niinkään)
Ti 07.05
Merrin ohjatut tokot
Alkuun kummallinen piilolouksetulo. Jenni piti koiraa. Itse mentiin toiselle puolen hallia parin mutkalla olevan putken väliin sikiöasentoon. Sitten sai kutsua koiraa. Merri juoksi hallin sille puolen missä olin. Meni ohi. Kävi vauhilla putkessa. Juoksi takas toiselle puolelle jne siinä seilaili tovin ennen kuin löysi mut. Voi mun etsijäkoiraa... on hieman homma ruosteessa ;)
Ohjatusti myös seuruuta. Niin, että piti mennä päin verhoa, kääntyä verholta niin että verho viisti koiraa (eka versio pysäys heti käännön jälkeen, toinen versio niin että seurautti pitemmän matkaa koiraa niin että se oli kiinni verhossa), sitten niin että meni verhojen välistä (kun 2 verhoa kohtaa) eli siitä aukosta ja taas verho häiritsi koiraa. Kaikki nämä menivät priimasti. Mutta sitten kun piti tehdä niin, että kulkea suljettujen verhojen rakosesta niin meni ihan pipariksi. Vaikka kuinka pidin namia kädestä. Merri hävisi mun toiselle puolelle, jäi taakse ja ties mitä kaikkea kun kuljin "seinän läpi". Plus että tappajaverho yritti hyökätä mun kimppuun ja lassota mut (siin oli maassa/alahelmassa kiinni joku naru johon kompuroin). Muutaman toisinnon jälkeen sain Merrin tulemaan mukanani (toistelin seuruukäskyä).
Paikallaolo. Verhon taakse piiloon. Ensin istuminen - Merri meni maihin kun pääsin piiloon, siitä takas ja koiran nosto ylös. Istumisessa en käyttäny etupalkkaa -oiskohan pitänyt? Sitten kaks kertaa paikallaolomakuu reeni. Ekalla kerralla Merri piippas, toisella oli jo hiljaa hienosti. Näissä käytin etupalkkaa.
Itsekseen:
- hyppynoutoa
- ufoa
- kaukoja
- luoksareita (erillisinä sei ja maa stopit: tosi hvyät!)
- zetaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti