Tuntuu omituiselta, kun ei tarvikaan jäädä keittiöön vahtimaan koirien. Tai siis koiran. Syömistä. Kukaan ei karkaa kenenkään kupille. Ilmeisesti tämä on myös Nemistä outoa, koska se käy vanhasta tottumuksesta tarkistamassa Merrin kupin. Tai kävisi jos kuppi olisi sillä paikalla missä Merri söi. Niinpä Nemi syötyään kulkee sen nurkan kautta keittiössä missä Merri ruokaili, nuuskuttaa hetken ja jatkaa sitten matkaansa. Vesikupille tai muualle.
Heinäkuun lopun Piiran ajoista on nyt toinen peruttu. Tänään vien Nemin siihen hierontaan minkä olin varannut Merrille. Halusin Merrille muutama viikko sitten nopsasti jonkun hieronnan kun kuvittelin että se on vaan jumissa...
Noh, tekee se Nemillekin se hieronta hyvää. Sitäpaitsi luulen että se on mennyt jostakin juntturaan kun tokotuntien rimojen yli peruutukset eivät onnistu. Koira ei suostu edes sitä paria senttiä nostamaan takajalkojaan peruuttaessa (rimat siis niin matalalla kuin voivat eli ehkä jotain neljässä sentissä), tasamaalla peruuttaa kyllä ihan ok.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti