Pelottaa. Yritä tässä nyt sitten töitä tehdä.
Palelee, vaikka pihalla on kuulemma lähes kesäisen lämmin kevätpäivä. Paleleeko minua siksi, että pelottaa? Ja ajatukset kiertävät jonkinlaista kehää.
Ihmisen mieli on mielenkiintoinen, tai muistikyky. Kuinka kauas (omaan) menneisyyteen sitä muistaa? Mitä haluaa muistaa? Olen elänyt koirallista elämää kohta kaksitoista vuotta. Tuo aika tuntuu niin ... siltä kuin näin sen olisi aina pitänyt mennäkin. Ja toisaalta enkö sen kauempaa ole ollut koirakas. Ja toisaalta toki, että onko Merri oikeasti jo niin vanha - onko siitä elämäni lähestulkoon parhaimmasta päivästä kun haimme Merri-pennun kotiin jo kohta kaksitoista vuotta? Vieläkin muistan sen kuin eilisen.
Eihän minua tarvitse pelottaa? Eihän sille oikeasti ole vielä mitään syytä, eihän?
(älänysaatanarupeamärisemääntyöpaikalla, senkin pahvi!)
(ks sulku teksti yllä, pakko lopettaa tämä ei mitään informatiivista tai muutenkaan järkevää tekstiä oleva raapustus)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti