Tiistai-iltana. Ei pelkoa huomisesta. Ensimmäiset ulkoreenit tälle kautta.
Alkulenkillä aattelin, että Merri ei halua sinne yhteen suuntaan siks kun siel on se joku iso koira. Jälkiviisaana ajateltuna se ei vaan halunnut kävellä pitkästi, mutta enhän mä sitä siinä kohtaa tajunnut. Noh, ei me lenkkeilty kuin ehkä vartti. Koira ei kakannut.
Tokottamaan se oli menossa normaalisti innolla. Reenit oli myöhässä joten vein koiran vielä hetkeksi autoon ja menin ottamaan valokuvia ed ryhmän koirista. En muista autoinko koiran autoon vai hyppäskö se sinne itse (ollut vaihtelevaa viime aikoina tuon asian suhteen).
Reenattiin ohjatusti hyppynoutoa niin, että kun heitin kapulan niin Jenni nosti sen putken päälle (kapula voi mennä minne vaan kun sen heittelee ja koiran pitää se silti hakea). Otin hypystä lautoja pois niin, että niitä jäi vain kaks jäljelle. Merri oli ihan hyvä, mutta mä tapani mukaan kämmäilin millon missäkin asiassa.
Sitten tein itsekseni seuruuta, Merrillä oli tosi hyvä asenne ja paikka. Tehtiin sivuaskelia, nopeeta ja normi käyntiä, käännöksiä.
Liikkeestä istumista. Ei muistikuvaa menikö tää hyvin vai ei.
Luoksetuloa. Pysäyksillä, meni ihan kivasti.
Ruutua. Vein ruutuun namilautasen. Irtosi hyvin ruutuun mutta en meinannu saada sitä paikalleen ts seisomaan kun jatkoi maan nuuskutusta. Lopulta onnistu ihan hyvin ja saatiin hyvä reeniaikaiseksi.
Sit
Kaukoja. Yhtä, kahta vaihtoa. Liiikkuihan se hitusen, mutta ihan hyviä harjoituksia tehtiin silti.
Yhteisreeninä paikallaoloa. Kahdessa peräkkäin olevassa rivissä. Ensin istuen. Piiloilin. Laitoin etupalkan. Hienosti Merri pysyi paikallaan, eikä lösöhtänyt maate. En tiiä vinkuiko.
Paikallaolo maaten. Sama periaate. Tosin palattiin ei-oman-koiran viereen. Ensimmäisen vaihdoksen Merri kesti hyvin, mutta kun vielä sekoitettiin pakkaa niin se nousi ylös. Menin sen luo ja käskin sen maihin. Sitten Jenni vielä käskytti koirat epämäääräisessä järjestyksessä ylös - jolloin mä päästin koiran etupalkalle.
Viimisenä reenattin ohjattua noutoa. Merrille 2 kapulaa, keskimmäinen ja laitakapula. Merkille lähtetyksestä oli ollut aiemmin puhetta, että se ei kannata olla "merkki" kun on liian lähellä tuo sana Merrin kutsumanimeä. Pähkäilin asiaa kotona (joitain päiviä) ja kierrättelin koiraa välillä mattotelineen ympäri ja sanaksi päätyi "kierrä". Mutta kuulemma siihen pitäisi olla myös joku pysäys käsky. Merrihän on sen tolpan (ts niitten merkkien) kiertämisessä aina hyvin ennakoinut. Tai liekkö oon palkan lennättänyt niin sopivasti että se on ruvennut pysäämään heti sen töttörön kiertämisen jälkeen.
Eniveis. Ensin lähetin koiran kiertämään merkin, mutta kun se ei kunnolla seisastunut sinne niin tehtiin niin että ohjasin ihan merkin läheltä koiran siihen ja otin muutaman metrin etäisyyttä ja lähetin koiran hakemaan kapulaa. Sitten oli juttua myös siitä miten näytän sen kapulan haun. Saa näyttää kädelläkin, askel kohti kapulaa on helpompi häivyttää kun koko kropan kumma vääntely jne. Merri haki ihan hienosti just sen oikian kapulan. Paitsi. Kerran meni ensin kohti kapulaa ja sitten rupesi jotain nuuskimaan. Mä en tietty taaskaan älynnyt reagoida siihen mitenkään, joten kun Jenni jotain kröhähti niin Merri havahtui ja meni kapulalle ja toi sen mulle.
Kiitos Hurluhheisakki. Kiitos Jenni. Merri reenasi viimeiseen asti. Niin kauan kun sillä oli intoa ja halua tehdä niin se on saanut tehdä töitä.
Eilen illalla kun käytin sen pienellä iltakävelyllä, niin vaikka voimat oli (/on) vähissä niin tokokoira se on loppuun asti, sillä pari kertaa tuli silmät (sameahkosti) loistaen mun sivulle ja sai tottakait taskusta namin ja kehut siitä kuinka taitava se on <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti