En vain osaa tarpeeksi vakuuttavasti, toistella itselleni "olisihan se kuollut kuitenkin".
Sitäpaitsi, se lähti saappaat jalassa, tai ainakin toinen jalka vielä saappaassa. Tiistai-iltana kaikki oli vielä hyvin. Tai ainakin niin hyvin ettei koira näyttänyt päällepäin oireitaan. Olihan se aina koira, joka kyllä kertoi jos sattui. Kertoi myös jos se oletti että kohta saattaisi sattua (kiljui kun porsas joskus nuorempana kun jokin jonka se oletti sattuvan oli puolen metrin päässä siitä).
***
Ja kyllä, annan itselleni anteeksi ettemme koskaan ehtineet voittajaluokan kokeeseen asti. Sen verran annan kuitenkin itselleni armoa. Ja olihan meillä kivaa treenatessamme ylempien luokkien tokoliikkeitä. Aika vain tuli kuitenkin asiassa vastaan.
***
Loppuun ankeus-apatia-bloggaukseen pätkä Lumon biisistä:
Mun sydän huutaa - tuu takaisin
Kaikki ois niin kuin aina ennenkin
Mun sydän huutaa - tuu takaisin
Kaikki ois niin kuin olla pitääkin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti