Suurennuslasin alla

Tota joo. Mä olen taas vähän pohdiskellut. Oh my god! No niinpä

Kuinka analyyttinen mä olen Merrin tekemisistä ja reeneistä? Ollut näiden vuosien aikana. Ehkä jotain on kävässy mielessä ja niin pois päin. Mutta en alkuunkaan niin paljon kuin mitä Nemin suhteen. Nemiähän mä kyttään koko ajan. Jos Nemi tekee asian X tavalla Y eikä tavalla Z niin kuin yleensä (tai kuten sen pitäisi, tai miten sille on opetettu) - niin johtuuko se

a)siitä millaisella mielellä minä olen (jännitänkö, ajattelenko asiaa liikaa jne)

b)siitä miten minä koiraa ohjaan/käskytän

c)siitä miten minä liikun, mihin kroppa näytti, tai muut minuun liittyvät seikat

d)kenties siitä mitä koira on tehnyt edellisenä päivänä

e)siitä miten koira on käyttäytynyt juuri ennen reenejä/kisoja/?

f)muista viime aikaisista tapahtumista

g)onko koiran aivot taas vaihteeksi narikassa

h)vai onko koiralla vain huono päivä

Sitten minä mutustelen näitä vaihtoehtoja ja päädyn johonkin syyhyn ja seuraukseen ja yritän ehkä tehdä asiat seuraavalla kerralla toisin. Tai siis kyttään koiraa vieläkin enemmän, että koska se viimeksi teki tämän näin syystä a,b,c ja d - niin nyt tehdäänkin asiat tavalla i (ohjaaja on napakka) ja j (ohjaaja kehuu koiraa).

Tai sitten jotain ihan muuta.

Jos sitten taas ajatellaan Merriä, niin ensinnäkin jos on puhe agilitystä niin ne tavoitteet mitä sen kanssa oli - niin todellakin olivat. Ovat aikaa sitten olleet menneisyyttä. Merri on opetettu aksaamaan ihan eri tyylillä kuin Nemi. Siis perusjutut, toki Merrikin on tehnyt nykyaikaisia ohjausjuttuja jne - mutta se ei ole tän jutun pointti (joku voi miettiä että mikä mun pointti millonkin on..). Vaan se, että mun on pitänyt nöyrtyä ja katsoa peiliin - enkä mä siltikään välttämättä tiedä miten asioista ajattelisin. Koska mä kuitenkin tavoittelen JOTAIN Nemin kanssa. Ja kuvittelen että aksailu sen kanssa olisi jotain muuta kuin Merrin kanssa. TÄMÄ EI SIIS TARKOITA ETTÄ VÄHEKSYISIN TAI HALVENTAISIN MERRI-RALLATTELUA. Sen kanssa on kiva reenata/kisata sillä tyylillä miten Mersun kanssa mennään. Mutta koska Merri ei ole väläytellyt "mitään sen kummempaa" eikä tuolla iällä enää voi mahdottomuuksia tehdä - koirasta ei saa enää NIIN PALJON estehakuisempaa ja irtoavampaa koiraa. Toki näitäkin asioita voidaan vielä harjoittaa mutta kuitenkaan ihmeempiä tuskin enää sillä saralla saavutetaan.

Ja koska Nemi ON taitava agissa. Ts se fiilis minkä mä kehittelen silloin kun hommat menee nappiin, mitä Nemin kanssa ON tapahtunut useammasti kuin kerran. Niin se fiilinki on ihan super Ja sitten kun asiat ei luistakaan noin niin oon ihan että mitä kettua.. ja tipun niistä pilvilinnoistani alas nokkospöheikköön. Se koira osaa, tai ainakin osasi, kontaktit hienosti, pujotella superisti ja se irtoaa esteille huipusti. Siis hyvänä päivänään, aiemmin hyviä päiviä oli enemmän kuin nykyisin.



En mä Neminkään kanssa tavoittele kuuta taivaalta. En kuvittelekaan, että me oltaisiin missään huipulla. Mutta mä silti kuvittelen, että sen kanssa aksailu olisi sitä "hyvän päivän aksaa" - koira tekisi töitä niin kuin se osaa ja sille on opetettu ja mä olisin tarpeeksi jämy ja sitten saisin sen eurofo... no sen hirmu siistin fiiliksen. Sitä mä tavoittelen. Tuloksista (ainakin melkeenpä) ei niin väliä.

Sitten jos taas palataan Merriin. Niin jos mä ajattelen, että se on hassu kun se on omatoiminen - ikinä ei voi tietää mitä se nyt keksii - tokossa. Eli kaikki ei todellakaan suju niin kuin ollaan reenattu. Tai miten koira mun mielestä asiat osaa. Niin miten mä en näe tätä samaa tilannetta Nemin ja agilityn suhteen? 

 Eräs sanoi, että mulla pitäisi olla jokin muu koira/muun rotuinen koira, jos haluaisin että se tekisi asiat aina niin kuin on opetettu. No niinpä niin. Ruotsinlapinkoiralla on aivot. Jotka se joskus pistää narikkaan ja vaan humppaa tai aivot joilla se ajattelee itte ja tekee vähän sinne päin tai sitten jotain ihan muuta. Mutta mistään täysin musta-valkoisista suoritustavoista on turha haaveilla ja kuvitella, että asiat aina menisivät tismalleen tietyllä tavalla. Ei ne mene niin vaikka mä kuinka yrittäisin saavuttaa sen tietyn tilan; koira mahdollsimman rento -ei liikoja virikkeitä lähiaikoina- oma ajatus kasassa ja ohjaus/käskytys tismalleen tietynlaista. Turha mun on kuvitella, että mä saisin ulkoiset tekijät huomioimalla ja omalla tietynlaisella toiminnalla koiran (Nemin tai Merrin) tekemään jotkut asiat aina niin kuin olisi ideaalia.

Jotta onpa kumma, että Nemiä joskus ahdistaa kun kyttään ja analysoin sitä niin kauheesti.

Sitten taas mä tiedän, että jos Nemi on syytä tai toisesta väsy niin se ei sitten käytä niitä aivojaan. Ja kun näin on niin sitten se ei pysty keskittymäänkään ja kaikki rupiaa takkuamaan.

Voiko koiran aivoja kehittää? Ts sitä jaksamiskykyä, kun viime aikoina on tuntunut että Nemi on niin helpolla tässä väsy moodissa ja sitten ei mistään tule mitään. Ja toisaalta taas kun jotkut jutut ovat menneet takapakkia ja pitäisi reenata niitä paljon lisää, niin sekään ei oikein onnistu --kun se koira on väsy eikä pysty keskittyyn eikä ajatteleen joten ei saada hyviä harjoitteita aikaiseksi.

Siihen että se on pikkumaksi ja väsyy myös siitä fyysisestä toiminnasta erilailla kuin mitä Merri. Esimerkiksi. Niin on kuitenkin lääkkeenä se että ei hyppyytä sitä niin paljon maksikorkeuksilta. Mutta sitten tuohon henkiseenväsymykseen ei varsinaisesti auta rimojen madaltaminenkaan.

Joo että näin. Olen kait taas puhunut UGH ne mitkä eniten olivat mielenpäällä