Torstaina tehtiin lenkin yhteydessä hidaskävelyä mäet, kun se oikia mäkireeni ei ehkä multa onnistu noissa rinteissä. Tai ainakin tämänastiset kokemukset eivät ole kovinkaan lupaavia. Ei silti luovuteta vielä.
Perjantaiaamun lenkillä koirat olivat Eetun kanssa liikenteessä, osan lenkistä humppasivat irti metsässä. Eräässä lammessa oli sorsia, koirat näkivät ne ja Nemi hyppäsi pitkällä loikalla "altaaseen". Merri oli tottelevaisempi ja pysähtyi lammen reunaan ku E niin käski. Nemi ui kotvan sorsien perässä ja kääntyi sitten pois (ku Eetu sitä huhuili).
Mutta ui kuitenkin! Kun oli syytä tehdä niin.
Tuo oli -tietääkseni- ensimmäinen kerta kun Nemi ui. Vaikka aina onkin pyrkinyt veden äärelle sitä nähdessään niin silti uimaan ei ole lähtenyt.
Mutta ui kuitenkin! Kun oli syytä tehdä niin.
Tuo oli -tietääkseni- ensimmäinen kerta kun Nemi ui. Vaikka aina onkin pyrkinyt veden äärelle sitä nähdessään niin silti uimaan ei ole lähtenyt.
Tänään käytiin Jäälin hiekkamontuilla tarkoituksena uittaa koiria. Ihmeekseni siellä ei ollut yhtä aikaa ketään muuta joten pystyttiin kahlailemaan ihan rauhassa. Merri vastusti tätä retkeä äänekkäällä protestoinnilla. Eikä Nemilläkään nyt ollut sitä motivaatiota uimiselle, pari uima vetoa se otti mutta enimmäkseen vaan kahlaili.
Aamulla tein pari ufoharjoitetta. Etujalat menee jo hyvin, mutta takajalat ei sitten millään. En tiedä miten tekisin sen kanssa jotta saisin niitä heikkoja takajalka lihaksiakin vahvistettua. Vai meneeköhän siinä vaan aikansa jotta N tottuu tuohon ufoon? Ja toisaalta kun ei saisi pakottaa. Sen ufon pitäs olla isompi jotta saisin koiran ns talutettua siihen alustalle niin että ne takajalat ois ees hetkusen siinä ufolla. Mutta kahtellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti