Rovaniemen agi

Viikonloppu meni tosiaan Rovaniemellä. Matkattiin pohjoisen kaupunkiin perjantai-iltana ja majoituttiin hotelli Aakenukseen kahdeksi yöksi. Ankeasta nimestään huolimatta hotelli on ihan kelpo paikka, ei turhan kallis, ei liian hieno ja siihen kuuluu aamiainen (ja huoneessa tv, suihku ja wc). Lisäksi keskustaan on lyhyt matka kävellä, parkkipaikka on hyvä/riittävän tilava ja lähellä on hyviä koiranulkoilutusreittejä.

Lauantai meni koiranäyttelyssä ja sunnuntai aamuna suunnattiin agikisoihin. Kuten lauantai, niin myös sunnuntai vaikutti melko pilviseltä päivältä. Mutta vesisateilta kuitenkin vältyttiin ja loppuajasta rupesi jo melkeen aurinkokin paistamaan.

Tuossa kisapaikassa olen käynyt kerran aiemminkin. Aika monta vuotta sitten Merrin kanssa. Kisapaikkana oli ihan hyvä sorakenttä. Ja tuomarina tuolla toimi Sari Mikkilä. Aksasin molempien koirien kanssa vain yhden radan.

Virhe,virhe,virhe - siis ehdin ajatella että kakkosten rata näytti kivalta. Kissan villat. Taas vaihteeksi.

Ohjasin alun huolimattomasti. Nemi vilahti väärälle puolen yhtä hyppyä ja hyppäs hypyn toisinpäin. En välittänyt siitä vaan jatkoin matkaa. Tarkoitus oli tehdä hyvä reeni. Koira näki aan kun piti mennä putkeen - ja meni aalle - ehkä mun kroppakin näytti sinne. Tässä vaiheessa mun ois pitäny tajuta että ny mennään ilman aivoja. En tajunnu. Sanoin koiralle "kirraa, kirraa" ja koira loikkasi aalta alas. Mun ohjaus stoppasi hetkeksi että mitä kettua. Ja sitten jatkoin taas ohjausta/matkaa. Palan matkaa ihan ookoo menoa. Puomilla sanoin kirraan sijasta koiralle "Nemi, Nemi" koira teki nätit juoksukontaktit. Kuulemma olin jämympi tuossa, mutta mitä se auttoi - ei yhtään mitään. Ja kun noiden kontaktien suoritus ei pitäisi olla siitä kiinni mitä mä sanon, oonko jämy vai en, missä minä olen (noh tämä on vielä harjoituksen alla) tms

Sitten taas muita esteitä. Ja koira kepeille, hyvä sisäänmeno. mutta koira tuli ulos kypäkepin luona. Otin kepit alusta uusiksi ja ne sitten ok:t ja sitten pari hyppyä maaliin.

Että ei osannu koira muutaman viikon kontaktisulkeisilla vielä kontakteja kisaradalla. Tyhmä ilmoitti koiransa kisoihin - ja katsoi peiliin. Väsy koira, aivoton koira, huonot suoritukset, huono fiilis.

Merrin kanssa taas tapahtui seuraavaa:

Joku  borderterrieri-täti rämisteli kolinatölkkiä lähdön likellä. Siis rata-aluenauhojen ulkopuolella. Merri huomasi tämän ja oli hiljaa ja epäileväinen. Kiskoi pois päin rata-alueelta. Kun meidän vuoro tuli niin Merri ei huutanut tippaakaan. Pysyi lähdössä, mutta parin esteen jälkeen yritti paeta tilannetta juoksemalla ihan eri suuntaan kuin rata ja ohjaus jatkui. Okei, olin siinä turhaan hiljaakin hetken joten koira ehti käyttää tilaisuuden hyväkseen. Kutsuin koiran voimakkaalla käskyllä takaisin mukaan ohjaukseen. Ei saatu virhettä tuosta harharetkestä. Muutamia esteitä mentiin vielä eteenpäin ennen kuin koira avasi sanaisen arkkunsa. Vähän yritti tulla ensin lahkeeseen ja siitä komensin sen pois ja esteelle. Tehtiin "nätti" virheetön suoritus - näin tällä kertaa. Ja siis Oulun kisoista viisastuneena en rynninyt ite liikaa vaan oottelin koiraa - kun se siellä kerta ei suorittanut esteitä jos yritin itse mennä edellä. Joten siksi sitä varmistelua.

Merrin tulos 3,72 mikä oli koirulin paras tulos about vuoteen. Että ei hassummasti. Sijoitus oli sitten neljäs.