torstai 25. helmikuuta 2010

Karvasammakot matkalla muodin huipulle




Perus karvasammakko.





Kumpainenkin karvasammakko.



Muotisammakko



Mihin tämä maailma on menossa? Kun lapinkoirallakin on takki päällä ... Hyvään aikaan tuli edustustakki hankittua kun ulkona paukkuu järjettömät pakkaset, koiralla ei ole mahakarvoja ollenkaan - tai ehkä pari haituvaa tulollaan ristissä ja alukarva lähti kävelemään. Tosin Nemi ei kyllä ehkä ihan älyttömän ihastunut ole tähän takkiinsa - ainakin siihen tahtiin se kiehnäilee lenkillä silloin kun takin sille pukee




Helmikuun loppu








Nemi 24.02.10





Merri 24.02.10

Kuva kertoo kaiken, ihan hemmetin hauskaa poseerata



Merri tietää, että kun tässä istuu hetken niin pääsee keittiöön herkkukaapille.













Nemi on pitkä koira ;)

Peeniä






Karkki laskee "kaksi pentua tuolla, missä se kolmas on?"

Kompiaisten oma pesä (tiedot ketä ja mitä kuvissa jne)

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Kakkiainen


Nemi on palauttanut yhden lapsuus-ajan ällöttävän tavan itselleen. Ja nyt oikeen intaantunut siinä yliäyräiden. Tai sitten se vain kuvittelee tekevänsä parhaansa yhteiskunnan siivoamisessa, jospa ihmiset suhtautuisivat Nemin tavan myötä positiivisemmin koiriin ja niiden eloon nyky-yhteiskunnassa. Nemi puhdistaa ympäristöä syömällä koiran (tai varmaan minkä tahansa) kakkoja! Hyvä Nemi, niin sitä pitää!

Harmi vaan, että minä en osaa suhtautua tähän Nemin vastuunkantoon lähiympäristöstään kohtaan kovinkaan positiivisesti...

Jotta jos jotain tapahtumia () on tarkoitus järkkäillä niin Nemin voi tilata puhdistus-partioon hyväksi avuksi...

maanantai 22. helmikuuta 2010

Vänkyrä


Kuten tuumailinkin, niin olen lisännyt tai yhdistänyt Merrin kaksi puuhaa; siivouksessa ei riitä tavaroiden tuonti mulle tarvittavaan paikkaan (roskis, pyykkikori jne) vaan koiran pitää luovuttaa kyseinen esine mulle perusasennossa. Yhellä komennuksella homma ei vielä pelitä, mutta niin oon saanut Merrin kuitenkin luovuttamaan sivulla mulle niin villa kuin muovi tavaroitakin.

Vänkyröintiä taas sitä vastoin on ne takapalkka reenailut. Argh. Mitä niistä sanoisi? Mulla ja koiralla on hieman eri käsitys siitä mitä tehdään ja miten tehdään. Eräässä kohtaa kun sain koiran istumaan selin namiin niin se ei tod tullut mun luokse sivulle vaan jäi istumaan vinoon johonkin puoliväliin, siis ryntäsi kohti mua ja istahti ja oli valmiina syöksymään palkalle

Nemin kanssa olen reeninyt tokosta vain sivulletuloa, seuraamista ja leikin varjolla seisomista ja maahanmenoa.

Paitsi, että onhan Nemikin osallistunut paikallaoloreeneihin silloin kun ruokapalkasta on kyse. Tänäaamuna kävin välillä muualla keittiöstä ja hyvin koirat pysyivät aloillaan. Tosin sitten kun siirryin koirien taakse (viereen ei mahdu kun olivat oviaukolla) niin Merri hytky-nytkähteli hieman maassa, vapautin ne tosin vasta kun se oli rauhoittunut. Nemi päästi suustaan aivan ihmeellisen äänen kun se starttasi siitä maasta sinne kupille - vissiin ei lähtökiihdytys toiminut ihan niin nopeesti kuin mitä koira ois halunnut jo olla syömässä, tai jotain.

En kyllä aikaa kattonut, mutta se tän aamun harkka oli aika pitkä kun ehdin puuhastella kaikenlaista ennen kuin armahdin koirat syömään.

Tikku


Nyt on Nemistä harjattu enimmät irto-alusvilla-karvat pois. Eikä siinä kyllä tunnu mitään ylimääräistä siinä koirassa, se pullukkuuden alku mikä oli tulollaan joulun tienoilla on poistunut keskuudestamme ja koira on aikamoinen tikku.

perjantai 19. helmikuuta 2010

Mustasukkaisuudella onneen?


Nemin nouto on junnannut jo melko pitkään paikallaan, koira vain hipaisee suullaan kapulaa eikä sitten muuta (siis ottaa kapulan näennäisesti suuhunsa/leukojen väliin). Tai takapakkina tökkii tassullaan tai kuonollaan kapulaa innokkaan oppilaan näköisenä (aiemmin olen palkannut sitä siitä - siis edes pienestä kiinnostuksesta ko esinettä kohtaan).

Kunnes pari päivää sitten kuvittelin reenaavani Merrin kanssa; mutta mitä tekeekään Nemi? Kiiruhtaa kapulalle ja ryöstää kapulan ts ottaa sen ennen kuin Merri ehtii paikalle, ja ottaa kapulan suuhunsa ja on kuljettamassa sitä = kävelemässä kapula suussa kun mä hihkun innoissani ts kehun koiraa, josta seuraa että kapula tippuu suusta ja koira rynnii mun luo iloisesti hakemaan palkkaa.

Se siis kykenee ottamaan kapulan suuhunsa, pitämään sitä, kulkemaan sen kanssa - mutta miten sen saisi tajuamaan ts tekemään sen käskystä, siis silloin kun minä haluan sen niin tekevän?

Pöhkö puomi


Tämä nyt ei asettunut yhtään hyvin. Siis nämä esteet, kun ei nyt ihan noinkaan tod olleet - mutta sama mihin niitä siirtelen niin aina jokin mättää.


Nemin eilistä reenustelua yritän kuitenkin selvittää. Oltiin pikkupuolella ja koutsina Mikko. Ryhmä jaettiin kahtia ja toinen puoli teki aluksi (ei yhtä aikaa mutta viestinä kuitenkin) toista ja toinen toista reeniä. Siis kertaalleen, kuultiin korjaukset ja sitten korjattiin (kun toiset oli ensin tehneet omat ekat yrityksensä) ja sitten vaihdettiin puolia/harjoitusta. Eli "kunnon" liksa-tunti meininki; miksikäs niitä toimipistesydeemejä sanottiinkaan mitä joskus harjoitettiin vuonna x, niille oli joku oma terminsä?!

Me tehtiin ensin reeniä 1-7 ja jälkimmäisenä harkkaa esteeltä 8 alkaen (=8-17).


  1.  Ekan reenin eka yritys, leikkasin renkaan takana ja tein kökön valssin kun lähetin koiran 3lle takaahypylle. Valssi oli iihan liian hidas, kankee ja väärässä paikassa. Olin koiran tiellä kun se tuli hypyltä alas. Puomia menin oikiaa puolta. Kuvittelin että saan siten koiran paremmin putkeen. Menihän se putkeen, mutta väärästä päästä sisään! Eipäs kun tällä kiekalla taisi mennä vielä oikein? Eikun mitä kettua... noh jollakin kerralla kun olin puomin oik puolella niin koira karautti väärin putkesta sisään. Jollain kerralla valssasin puomin päässä, vaikka ei tod siinäkään ollut mitään järkeä. Noh, jos jotain positiivista tästä sählingistä voidaan sanoa niin se, että tuossa vaiheessa reeniä puomin kontakti oli vielä ihan ok.

    Muurin tahi keinun kanssa ei ongelmia, ei palikoiden tiputtelua eikä läpijuoksua keikusta.

  2. Toisella kiekalla samaan harkkaan lähin 1-hypyn vas.puolelta haltuunottoa renkaalta ja takaahyppy ja puomin juoksua esteen oik puolelta. Tämä meni huomattavasti sujuvammin kuin aiempi räpellys!

  3. Mutta entäpä se toinen reeni?

    Menin 2lle ottamaan koiran vastaan, pientä Nemiä ei edes näkynyt muurin takaa... joten se ei nähnyt myöskään mua ja tuli esteen ohi kohti mua kun sitä huhuilin.

    Kävin pistämässä koiran niin muurin taakse, että näköyhteys säilyi.

    Alku siis toimi ja koiralla oli suora linja pujotteluun (puolikkaat kepakot). Hyppy pituus ok, mutta sitten rynnin vaan jotta pysyisin völöjysä ja koira juoksi tietty putkeen.

    Tehtiin tätä pätkää eli pituus-aita-muuri-putki muutaman kerran, kun piti säätää haltuunottoa ja poispäinkäännöstä ja omaa liikkumista ja sijoittumista. Aina olin matkalla ihan väärää reittiä... jolloin koira loikkasi muurin hutisuuntaan jatkoa ajatellen. Kaippa siihen jonkinmoinen melkein kelposuoritus saatiin jossain välissä aikaiseksi.

    Puomista tässä reenissä Nemi tulikin sitten läpi. Ja sitä sitten säädettiin kanssa, kun moitin läpi menosta niin sitten se jäi jonnekin ylös kekkaloimaan.

    Eipä uskoisi, että vielä sunnuntaina puomi oli Kun nyt jostain ihan yhtäkkiä ollaan taiottu esiin puomista ongelma?!? Onni onnettomuudessa on se, että kisoihin ei olla menossa pariin kolmeen kuukauteen eli on aikaa ratkoa ongelmaa.

torstai 18. helmikuuta 2010

Torilla






Sunnuntaina Oulun torilla Poroferia -tapahtumassa. Kylmää ja kaunista.

kiitos kuvista Elina Seppäselle ja  Marja Anttoselle

edit: ylemmässä kuvassa lpku-Pältsä & slkn-Noppa rlkn-Nemin lisäksi. Alemmassa kuvassa Nemin takana olevan suomenlapinkoiran nimeä -tai sukupuolta- en tiedä.

Se toksu


Tällä kertaa Merrin tokotreenit olivat poikkeuksellisesti tiistai-iltana, josta syystä sovimme koutsien kanssa että jätin Merrin agireenit siltä iltaa väliin (koska en olisi ehtinyt jäähytellä koiraa ollenkaan aksuista toksuihin siirryttäessä - ne Nemin korvaavuus aksut olivat kl18, joten mulla oli tunti jouto/lenkitys aikaa ennen tokoa).

Ensin tehtiin paikallaoloa. Alkuun niin etten mennyt piiloon enkä hirmu kauaskaan. Mari häiriköi tennispallon kanssa - Merri vinkui aluksi (joko hirveää nälkäänsä tai pallon perään), mutta hiljeni sitten kyllä. Koira pysyi hyvin maassa. Mutta sitten kun menin piiloon, niin koira nousi aina istumaan. Kävin kait kolme kertaa käskyttämässä sen takaisin maihin. Ja sitten minä en enää käynyt vaan Mari, vissiin pari kertaa...

Saatiin läksyksi tehdä eri paikoissa paikallaoloa. Häiriötä, häiriötä ja häiriötä. Niin ja vaatimista. "ei pyydetä vaan vaaditaan"

Muut koutsin ohjauksen alla tehdyt asiat olivat nouto ja luoksetulo.

Noudossa näytin missä mennään eli se luovutus. Ts paljon noudettavaa vähän matkan päässä ja siitä haku ja sivulle. Vielä kuulemma jotain viiskyt toistoa näin ja kuitenkin niin että jalka apu vähenisi sivulle ohjauksessa. Koira voi tuoda muutakin kuin noutokapuloita - josta aattelin kehitellä sisäreenin, sille neidin innolle "siivota".

Luoksetuloihin Mari otti mun kauhuksi takapalkan. Ja näytti Merrillä mitä tehdä. Merri venkuili - kohti palkkaa, mulla oli hauskaa Eipä silti, aika pian Merri äkkäsi mitä Mari ajoi takaa. Pysäys käsky vaihdetaan, tai ainakin yritetään vaihtaa, suulliseen. Sana seis. En tosin ole ihan varma miten sen opetan sille? Lisäänkö sen käsimerkin mukaan ja vähitellen yritän häivyttää käsimerkin pois?



Tein myöhemmin ittekseni takapalkkailua, ensin yritin asetella koiran selin palkkaan kunnes äkkäsin että käsken sen sivulle - jolloin se suoriutuu asiasta paljon onnellisempana kuin mitä jos yrittäisin pakottaa sitä istumaan selkä ruokaan päin. Josta kutsuin sen luokse ja vapautin namille. ihan siis alokkaan luoksareita lyhyellä matkalla ja vapautus palkalle.

Joutoajalla tein myös jääviä, maahanmeno yhä varmempi kuin seisominen. Ts seisahtuu tosi hyvin mutta ei kestä takana käyntiä.

Ruutua, siel oli ruututörpöt joita Merri ei nyt yrittänyt kaataa tms. Naksuttelin kun Merri rynni alustalleen. Muutama kerta ok, sitten koira intaantu haukkumaan.

Hyppyä. Ok. Mun silmiin.

Pikku seuruu pätkiä - pallo palkalla.

Ja lopuksi ihan vaan temputtelin sitä kun jalka alko olla risa, joten istuin reunalla tuolissa ja teetin kauemmas, hi hitler, kieri jne älykkäitä temppuja.

ps. oltaisiin päästy tulevana lauantaina Tornioon varapaikalta tokokokeeseen, mutta jätettiin kuitenkin väliin -ts paikka ottamatta.

Korvaavaa pukkaa


Pääsin tiistaina halleilemaan oikeen kunnolla, ensin Nemin kanssa aksaa ja sitten Merrin kanssa toksaa [jos agista on väännetty aksa niin miksei tokosta toksa tai toksu? joten minä väänsin.. ]

Pääsimme kuokkimaan ryhmään, jossa oli originaaleina koirina yksi australianpaimenkoira ja yksi australian kelpie sekä toisena vierailevana tähtenä portugalinvesikoira. Heh. Aika maamaista meininkiä kun tuohon vielä lisätään ruotsinlapinkoira. Jo tähän aikaan päivästä näin huonot jutut... mitähän tästäkin seuraa?!

Reenulit koutsasi Mikko. Nemille hyppyjen korkeudet vaihtelevasti 45-55cm, ei ongelmia hyppäämisen kanssa.

Tehtiin hurjan näköistä rataharkkaa, vaikka kuulemma se ihan 1-2 lkan reeni oli. Tai ehkä mä enemmän mamoilin yhdistelmää me gurujen ryhmässä kuin just tuota rataa. Noh, hengissä ollaan vieläkin joten ...

Ekalla kiekalla kävi näin. (rata kokonaan kisanomaisesti läpi ja myöhemmin erheitten korjausta)

Aloitin radan 2-esteen luota, likeltä siivekettä ottamalla koiran vastaan (näitä vaikeita aloituksia, kumpi käsi aloittaa? oikealla koiran ohjaus ekan esteen yli), kolmosesta koira meni ohi ja sukelsi putkeen. Pussilla olin liian hidas joten sen jälkeen tuli pyörimistä. 8-9 hyvin, mutta ysin jälkeen tein valssin liian myöhään ja ihan väärään paikkaan, joten törmäsin kymppiin - joten yllättäin siitä ja seukki esteestä ei tullut mitään. Alunperin en ollut suunnitellut 9-10 väliin valssia vaan tarkoitus oli lähettää koira kepeille/sivuvientileikkauksena. Tai jotain. Mutta kun rupesi epäilyttämään tuleeko koira joko ohi kepeistä tai se on hankala työntää pöydälle joten päädyin siihen valssaukseen. Pujo hyvä, pöytä hyvä (ei lentänyt yli ja pysyi). Tällä kertaa varmaankin hyppy-putki ok (myöhemmin ei mennyt tossa kohtaa putkeen kun mä ennakoin itteäni muualle liian varhain), pujo ok. Ja hieno irtaantuminen 16-18. Tämä oli sarjassamme jänniä ohjauksia, kun lähetin koiran irtaantumaan ja valssasin samalla siellä 16/18 -kulmassa eli koira ei sännännyt muurilta putkeen kun en rynninyt muurin kohdalle säätämään mitään Keinu ok, lähetin renkaalle, takana leikkaus, koira putkeen ja puomille. Puomista tuli läpi! Voi vehnä! Just kun pari päivää sitten olin tehoreenannun kontakteja ja just puomi oli niin nätti että! Puomilta (jonka otin uusiksi ja sitten stoppi ok) irtosi loppuun hyvin.

Korjauksia kiekalla alku uusiksi. Painokkaampi käsky kolmoselle joten sujui. Ennen ja jälkeen pussia aiemmin liikkeelle, rohkeeta ohjausta. Ei tullut tökköä. Ja koira otti sen hypyn ennen pussia vaik en varmistellut sitä. Ehkä sitä joskus oppii luottamaan koiraansa. Ehkä. Pussin jälk hypyllä pieni ootos joten sain koiran irtoamaan jatkolle paremmin.

Sitten sitä valssi -kohdan (eli 7-11) hiomista. Eli lähinnä sitä että a)tein ajoissa valssin ja b)lähdin myös liikkeelle. Taas siis rohkeutta ja luottoa ja uskallusta Hetkeksi unhotin gurujen läsnäolon ja jopa KILJahdin (wAU!!) kun meni niin hienosti - koira pujoon. 

Vikalla kierroksella kielto tosiaan 14 putkelta ja taas karkasi puomilta. Muuten hyvä rata.

Tällä kerralla mieleen painuvimmat kohdat olivat siis:

- alku, 2:lta vastaan

- kipitystä 5-7

- lähetys 8-putkelle, eli vastaanotto valssi 9n takana!

- hyvät pujot molempiin suuntiin (ei ohjureita tällä kertaa)

- irtoaminen 16-18, valssi, ei karannut putkeen mutta teki hypyt

- lähetys keinulta renkaalle, leikkaaminen renkaan takana ja lähetys putkeen

- ylipäänsä hieno irtaantuminen esteille

- sekä ikävimpänä asiana puomilta karkaaminen

Tasapainossa?


Eilen oli lössötyspäivä, sillä aamupäivällä meillä kävi hieroja. Tosin emäntään se ei koskenut -eikä töissä olleeseen isäntäänkään- vaan hieroi vain koirat

Ensin Merrin, jolla oli takapää/puoli hieman jumissa/kipeä. Aluksi Merri ei meinannut haluta pysyä paikallaan alkuunkaan - mutta loppuajasta makoili kyllä hyvin onnellisen oloisena paikallansa.

Nemi sitä vastoin yritti aluksi varastaa Merrin vuorosta osan huomiosta. Ja kun pääsi vuorostaan hieronta-alustalle niin ynisi onnellisena. Nemillä oli etuosa hivenen jumittuneena - varmaankin oli tukenut etuosaansa ts käyttänyt sitä enemmän kun oli toipilaana. Jotta olipa hyvä että tuli pyydettyä hieroja kotikäynnille.

maanantai 15. helmikuuta 2010

Pr-toimintaa PoroFeriassa


Käytiin sunnuntaipäivänä Nemin kanssa tekemässä pr-työtä Lappalaiskoirat -Porokoirakerho-Paimensukuisen Lapinkoiran Seura -kojulla Oulun torilla järjestetyssä PoroFeria -tapahtumassa. Pystyipä osoittamaan sormella kojulla käyneille ihmisille kaikki versiot lappalaiskoirista.

Nemikin osasi käyttäytyä -enimmäkseen- hyvin, välillä tosin komensi minua antamaan taskusta namikikkareita. Kojun takana oli aitaus missä makoili ja tepasteli poroja, mutta vaikka nuo harmaat eläimet kiinnostivat Nemiä kovasti niin osasi se pitää suunsa supussakin eikä vauhkoontunut täysin porojen läsnäolosta.

Pr-työn lisäksi oli kiva nähdä toisia lappalaiskoiraharrastajia. Kiva kun jotkut jaksavat olla aktiivisia ja reippaita (ja järjestellä asioita)

Tää vuosi


Aikomuksena on ruveta rallattelemaan Nemin kanssa agi-kisa-ratoja joskus toukokuun tietämillä. Varsinaista kisa-aikataulua en ole vielä laatinut, vaikka liiton kalenteria olenkin jo hieman kurkistellut.

Merrin kanssa agi-kisataan jos siltä tuntuu ja mieli tekkee ja voimavarat antavat myöten (henkinen keskittyminen ja fyysinen kapasiteetti) Nemin kanssa kisaamiselta.

Merrin kanssa on ainakin vakaa aikomus käydä tänä vuonna jonnin verran tokokokeissa. Mitään pakkopakkoa ei ole, ihan vaan inspiraation mukaan siinäkin asiassa edetään. Eikä sitä tiedä jos Neminkin kanssa innostuisin kokeilemaan tokokoetta ainakin se viime aikoina on ollut aika särmä pikku-tokottaja.

Näyttelyitä en ole vielä suunnitellut yhtään tälle vuotta, mutta eiköhän meidän kaunokaiset jonkun arvioitavana v.2010 käy. Jos vaikka jollekin kivalle ulkomaankeikalle lähtisi...

Tulostavoitteita en asettele, mennään askel kerrallaan ja kulloistenkin taitojen mukaan ja katsotaan mihin päästään