Tekniikka syksy

Mersulla oli eilen agiharkat uuessa ryhmässä AD:lla. Ainakin tällä kerralla ryhmää koulutti Mikko.

Olin saapunut koirineni hallin kulmille jo varhain (heitettyäni Eetun töihin), joten ehdin käymään reilun tunnin mittaisella lenkillä ja lukemaan hitusen kirjaakin autossa ennen kuin reenit alkoivat. Olipa muuten kylymä ilima, aika haipakkaa sai tallustella, että tarkeni. Talvi tulloo.

Harjoittelimme takaakiertoja ensin yhdellä hypyllä (2 tai 3 koiraa yhtäaikaa pitkin hallia) ja lopuksi kolmen esteen reeni missä tehtiin yks takaahyppelö ja yks valssi. Vaikka Merri periaatteessa yksittäisellä esteellä hakee takaahyppelön ihan hyvin niin rataharkassa mun piti viedä se silti aika pitkälle jotta se teki sen hypyn oikiasta suunnasta. Ja sinä aikana kun Nemille olen opettanut takaakäskyä ja oon kierrättänyt sitä mattotelineen, puiden, pensaiden, lipputankojen (jne jatka listaa) ympäri (ts "takaa") niin toki Merrikin on saanut osansa tästä harjoittelusta Mutta kuten aiemminkin, niin myös nyt, tuli havaittua, että Merri on toispuoleinen. Se siis lähtee takaakäskylle paljon paremmin vasemmalla kädellä (/puolelta)...

Toinen harjoittelun kohde oli pujottelu, missä Mikko oli avittamassa ja kommentoimassa. Tavoitteena siis itsenäinen pujo ja sisäänmenot yhä hankalammista kulmista - toisin sanoen yhä taitavampi ja taitavampi koira. Tämä todellakin on Merrille tosi hyvää reeniä, sillä mitä pidempi välimatka radalla on pujotteluun niin sitä hankalammaksi se meille menee. Sen enemmän Merri ehtii väykyttää mulle ja pyörimään ja hyörimään ja aikaa sen kuns vaan kuluu.

Kun Mikko oli vartioimassa namikuppia niin uskalsin käyttää sitä palkkausmenetelmää. Sillä muutoinhan Merri fuskaisi välittömästi ja jättäisi työt tekemättä ja menisi suoraan palkalle. Ensin tulin koiran mukana, ja sitten lähetin sen neljästä metristä puolikkaille kepeille ja jäin seisomaan paikalleni (juosten loppuun vasta sitten kun koirakin oli siellä). Ja Merri taisi hämmästyttää meidät molemmat - vaikka tiesin kyllä tietysti Merrin äärimmäisen ahneeksi. Mutta tämä oli lupaava harjoitus. Sillä Merri ei kaivannut minua yhtään! Määrätietoisesti pujotteli kohti lihapullaa. Onni on ahne koira. Eli se voisi ehkä sittenkin olla mahdollista, että Merrillekin saisi himoa kepeille ja itsenäisyyttä esteen suorittamiseen. Tottakait se vaatii ihan hitosi työtä. Ja kannellisen (luultavasti myös jollain koodijärjestelmällä avattavan ) namirasian... Siis itsenäiseen reeniin.

Harjoiteltiin myös kulmia kepakoille. Niissä en saanut olla niin kaukana kun suorassa lähestymisessä. Merri rupesi välittömästi räkyttämään... Paitsi kun usutin sitä esteelle niin sen katse kohdistui sinne ja sitten hienosti haki kohti estettä (ja teki esteen loppuun asti hyvin). Merrin kohdalla täytyy myös sanoa, että se ei haukkunut tällä kertaa pujotellessaan!! Muulloin kyllä piti ääntä. En olisi uskonut, että sellainen usuttaminen toimii Merrille - Nemillehän sitä toisinaan harrastan.

Hmm. mitä muuta? Ai niin. Kokeiltiin myös ohjureita (muovi "hihna" muutaman kepakon kohdalla), joita Merri vastusti. Miksi hitossa te ootte menneet sotkemaan tän esteen?, kysyi Merri. Ja loikkasi ohjurin ylitse pariin otteeseen. Tarvi mut siihen viereen pari kertaa hivenen ohjaamaan/avittamaan (varmistamaan ettei koiruus poistu esteeltä) ja sen jälkeen ei ollut siitä enää moksiskaan - eikä kaivannut mua viereensä.

Reenien jälkeen käytin koirat vielä reilun puolen tunnin lenkillä, jonka jälkeen olin aikonut harkata Nemin kanssa... Mutta nälkä kurni vatsanpohjassa, joten jätimme Annalankankaan taaksemme.