Oi-vallus

Kävin päivällä tokoilemassa Tuijan & koiriensa kanssa. Nemi sai olla mukana vain somisteena eli keskityin Merrin kanssa touhuamiseen.

Ensin teimme paikallaoloa, jossa kävin piilossa. Tosi lyhyitä pätkiä (palkaten välillä koiraa) sekä pisimmillään minuutin. Reenattiin siis paikassa missä poissaolo oli ns oven takana. Paljon häiriötä siis Mersun tapaiselle koiralle. Epäilin vahvasti ettei Merri kestä sitä. Joten onneksi oli Tuija, joka oli koiran seurassa / edessä varmistamassa ettei koira tassuttele itkemään oven taakse. Yhellä kerralla koira nousi istumaan, muuten pysyi. Alku meni tosi hyvin ja just kun kuvittelin että täähän menee yllättävänkin hyvin niin sitten se koira otti ja nousi ylös. Pööh.

Lisäksi reenasin pari pientä seuruu pätkää, hyvin meni. Sekä liikkeestä maahanmenon missä ollaan päästy takasin hyvälle tasolle. Ei tarvi apuja, menee sukkelaan maahan ja kestää takana käynnin.

Sitten säädettiin luoksetuloa. Ts lähinnä sitä sen pysäytystä. Ei tajunnut yhtään mistä kyse jos käskytin äänellä ('stop'). Ts pysäs, mutta vasta parin metrin päähän minusta. Sitten otin pallolla, pysäs. Sitten pallo pois, mutta käsimerkki. Ei pysännyt. Mutta. Mikä oivallisinta, niin Tuija huomasi sen eron miten muka heiluttelen tassua sillon kun se pallo ei olekaan mun kädessä. Ja erohan siinä oli! Sitten tein niin niin kuin teen kun heitän palloa - ja naps! koira pysäs kun seinää. Otettiin vielä toinen kerta, jottei ed ollut vahinko, ja Merri pysäs vielä edellistä kertaakin paremmin.

BILEET!!!

Lisäksi otin vielä noudon yhesti. Maltto pysyä mun vierellä kunnes annoin luvan hakea, toi eka eteen ja kun otin askeleen taakse niin tuli kapulan kanssa sivulle. Ja malttoi pitää kapulaa suussaan kun en ihan heti ottanut sitä siltä. Hienoa!