Voihan ville! 
Nemi on siitä hauska tapaus, että sille riittää palkaksi toisinaan pelkät kehut. Se saattaa hyvistä kehumisista oikeassa tilanteessa "mennä ihan banaaneiksi"
Ja olinkin ajatellut, ja sitä myös toteuttanut, että välillä vain kehun koiraa kun se tekee jotain oikein. Niin sen häntä alkaa vatkaamaan ja koira on onnesta soikeana. Tokihan ymmärrän sen ettei sitä voi kaikkialla käyttää, ainakaan ylitsevuotavaa kehumista - kun Nemillä homma menee sitten äärimmäisyyksiin ja se vaan on niin onnellista pientä koiraa, että. Ja saattaa unhoittaa sen mitä se oli tekemässä - ja on vaan iloinen koiruus.
Nyt on sitten niin, että jos kehun koiraa (ihan vain "hyvä" eikä mitään ylitsevuotavia onnen-hihkaisuja), niin Nemipä saattaakin lopettaa tekemisensä. Siis kesken agiradan, tai ainakin katsastaakin minuun - ja se ei ehkä ole hyvä juttu. Ainakaan jos koira on justiinsa hienosti irronnut juuri niille esteille mille pitikin.
Huh, milloinpa siis muistaisin pitää suuni kiinni oikeissa paikoissa? Välillä sitä vaan on niin iloinen kun koira kerrankin osaa ja taitaa ja kehuu sitä saman tien, ja sitten se kehumisen aihe on tiessään kun koira tulee onnesta intona kohti "vähänkös olin hyvä". Mikäpä siinä jos treeni on siltä erää ohitse, silloin voidaan olla molemmat pähkinoinä toisen onnistumisesta mutta ei varmaankaan kesken harkan.. Huoh. Kylläpäs on vaikeeta
Merrin kanssa olen opetellut myös siihen, että esim kisoissa kehun sitä samalla kun ohjaan. Eikä Mersu siitä häiriinny. Mutta näköjään Nemi vielä häiriintyy.
Nemi on siitä hauska tapaus, että sille riittää palkaksi toisinaan pelkät kehut. Se saattaa hyvistä kehumisista oikeassa tilanteessa "mennä ihan banaaneiksi"
Ja olinkin ajatellut, ja sitä myös toteuttanut, että välillä vain kehun koiraa kun se tekee jotain oikein. Niin sen häntä alkaa vatkaamaan ja koira on onnesta soikeana. Tokihan ymmärrän sen ettei sitä voi kaikkialla käyttää, ainakaan ylitsevuotavaa kehumista - kun Nemillä homma menee sitten äärimmäisyyksiin ja se vaan on niin onnellista pientä koiraa, että. Ja saattaa unhoittaa sen mitä se oli tekemässä - ja on vaan iloinen koiruus. Nyt on sitten niin, että jos kehun koiraa (ihan vain "hyvä" eikä mitään ylitsevuotavia onnen-hihkaisuja), niin Nemipä saattaakin lopettaa tekemisensä. Siis kesken agiradan, tai ainakin katsastaakin minuun - ja se ei ehkä ole hyvä juttu. Ainakaan jos koira on justiinsa hienosti irronnut juuri niille esteille mille pitikin.
Huh, milloinpa siis muistaisin pitää suuni kiinni oikeissa paikoissa? Välillä sitä vaan on niin iloinen kun koira kerrankin osaa ja taitaa ja kehuu sitä saman tien, ja sitten se kehumisen aihe on tiessään kun koira tulee onnesta intona kohti "vähänkös olin hyvä". Mikäpä siinä jos treeni on siltä erää ohitse, silloin voidaan olla molemmat pähkinoinä toisen onnistumisesta mutta ei varmaankaan kesken harkan.. Huoh. Kylläpäs on vaikeeta
Merrin kanssa olen opetellut myös siihen, että esim kisoissa kehun sitä samalla kun ohjaan. Eikä Mersu siitä häiriinny. Mutta näköjään Nemi vielä häiriintyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti