Illalla puol seittemän tietämillä pääsin vihdoinkin tutustumaan päivän ensimmäiseen Merri-rataan. Kyseessä oli kreikkalaisen Alen Marekovicin laatima hyppyrata. Radan ulkopuolelta en ollut saanut juurikaan käsitystä radan kulusta. Muuta kuin että se alkoi jonkinlaisella tiiviillä hyppykuviolla, sitten käytiin mutka päädyssä (putkia, pituus ja pari hyppyä) ja takaisin aita-hässäkkään, pujo ja maalihypyt. Kun rataan oli yhtäaikaa tutustumassa n.40 ihmistä ja kaikki pyöri siinä hyppelykohdassa - niin en rataantutustumisessakaan saanut oikein kunnon käsitystä radasta.
Mitä tästä siis seurasi? Se, että yritin epätoivon vimmalla opetella rataa muiden tehdessä jo suorituksiaan. Homma kaatuikin sitten jo aika äkkiä. Eli normaalisti hyvin käsissä pysyvä koirani ei ollutkaan enää niin nenästä vedettävä kuin aiemmin - tai mun käskytys ei ollut tarpeeksi ajoissa / napakkaa. Mutta joka tapauksessa Mersu hyppäsi heti kolmantena esteenään väärän hypyn ts liian pitkälle (2 aitaa suoraan ja sitten käännös, Merri meni kolme aitaa suoraan).
Vedin kuitenkin radan about kisanomaisesti läpi. Merrillä oli hyvä vauhti ja kivaa radalla, joten miksipä olisin jättänyt radan niihin pariin aitaan.
Mitä tästä siis seurasi? Se, että yritin epätoivon vimmalla opetella rataa muiden tehdessä jo suorituksiaan. Homma kaatuikin sitten jo aika äkkiä. Eli normaalisti hyvin käsissä pysyvä koirani ei ollutkaan enää niin nenästä vedettävä kuin aiemmin - tai mun käskytys ei ollut tarpeeksi ajoissa / napakkaa. Mutta joka tapauksessa Mersu hyppäsi heti kolmantena esteenään väärän hypyn ts liian pitkälle (2 aitaa suoraan ja sitten käännös, Merri meni kolme aitaa suoraan).
Vedin kuitenkin radan about kisanomaisesti läpi. Merrillä oli hyvä vauhti ja kivaa radalla, joten miksipä olisin jättänyt radan niihin pariin aitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti