Viisikymmentäseitsemän

No niin. Nyt alkaa juoksuharrastuskin mennä välineurheilun puolelle. Kävin tänään penkomassa kaksi oululaista koiratarvikemyymälää, jälkimmäisestä ostin hihnan jossa on hieman joustoa. Sain kaverilta kokeilulainaan juoksuvyön ja tuon hihnan sitten kiinnitin siihen vyöhön. Aattelin kokeilla onnistuuko miten semmoinen juoksu missä mun kädet ovat vapaana ja koiran pitäisi juosta mun edessä. 

Noh, eihän se koira kauaa siinä eessä juokse. Kun en semmosta sille oo opettanu enkä oo koskaan jaksanu oikein juosta täysii kun koiran kanssa menen. Enkä ole semmosta halunnutkaan, kun aina on painotettu sitä, että juoksulenkeillä koiran pitäisi ravata, että se olisi sen kropalle parasta mahdollista liikuntaa (tai vapaana metsässä viipotus lienee kaikkein parasta). 

Ensin Nemi oli ihan intona, kun sai oikeesti vetää ja laukata. Mutta sitten loppu mielenkiinto moiseen juoksemiseen ja hajut ojanpenkalla alkoivat vetää puoleensa. Juostiin ensin kokeiluksi muutama sata metriä. Sitten annoin koiran suosiolla nuuskuttaa, pissailla ja käydä kakalla (hankalahkoa kun hihna on alle kaks metrinen, ei olla niin lyhyihin naruihin totuttu). Viimiset puoltoista kilsaa juostiin sitten kotiin. Haukku oli herkässä. Eikä Nemi pysynyt koko aikaa mun edessä. Yritin vaihdella vauhtiani sen mukaan, että koira olisi mun edessä, mutta ei himmailutkaan aina auttanut kun Nemi tuli ravaamaan mun viekkuun. 

Juoksua: 1,5 km. Reitti: Mansikkamaanlenkki. Asteita ehkä kuus, ei sadetta. 

Viisikymmentäkuusi

Eilen töitten jälkeen. Fillarilla kotoa Kimmokkeelle (Eetu juoksi, mä pyöräilin). Kiimingin pururatakeskukseen päästyäni pistin fillarin pyörätelineeseen ja lukkoon ja jatkoin juoksemalla matkaa. Kierrettiin Eetun kanssa kaks kertaa kolmen kilometrin lenkki (matkaa yhteensä 6,1 km). Molempiin lenkkeihin meni aikaa 25 min. Jotkut ylämäet olivat mulle aika rankkoja, toiset taas menin "tosta vaan spurttailemalla". Toinen kiekka tuntui paremmalta juosta kuin se ensimmäinen. Tuolla kolmosen lenkillä tullaan ja mennään monta kertaa samalle mäelle joten ylä- ja alämäki juoksua tulee kyllä harjoitettua. 

Lenkkien jälkeen hyppäsin takaisin fillarin satulaan ja polkaisin koirahoitolaan hakemaan Nemin. Hoitolalta sitten ensin taluttelin pyörää ja Nemiä (ei hyvä yhdistelmä. Koira joka ei ole tottunut polkupyörään ja koira fleksissä ... ;)) kunnes Eetu saavutti meidät ja otti Nemin talutettavakseen. Hetken matkaa käveleskelin kunnes totesin, että on helpompiakin tapoja kuljettaa polkupyörää kuin sen kävelyttäminen. Se kuusamontienpyörätien mäki (ennen halpahallia) oli kiva polkea ykösvaihteella ylös :)

Harjalla hellästi

Nemillä tuntuu menevän kainalo- ja nivuskarvat helposti takkuun. Tänäiltana harjailin niitä takajalkojen tyvessä olevia takkuja. 

Joku taannoin kysyi, että jaksanko kammata takut selviksi vai leikkaanko ne saksilla pois. Olin ihan, että Täh?! Ei kait tuolla koiralla olisi karvoja jos joka takun napsisin saksilla pois. Tää ei tietenkään tarkoita, että se koira olisi pelkkää takkua. Nuo sen pehmeät karvat nyt vaan menevät helposti takkuun ja niitä saa olla selvittelemässä milloin mistäkin kerran viikossa (kutakuinkin). 

Jos tahtoisin...

... suomenlapinkoiran - tietäisin mistä sen ottaisin / olisin ottanut

... lapinporokoiran - olisin sen pennun jo löytänyt

... border collien - olisi minulla ajatus mistä koiraa kysellä

... australiankelpien - saattaisi minulla kakara jo olla, kun mielenkiintoisia pentueita on ollut jo jokunen ;)

... länsigööttaanmaanpystykorvan - tietäisin mistä lähtisin pentua kyselemään

... islanninlammaskoiran - en olisi epäröinyt hetkeäkään <3

Mutta ku taian tahtoa ruotsinlapinkoiran. Muutama hahmotus tulevan koiramme vanhemmista (ees toisesta) on ollut, mutta ainakin osa on kaatunut syystä taikka toisesta matkan varrelle. Jotain ideoita aiheesta on, mutta mitään varmaa ei ole vielä tiedossa. Mitään ei ole päätetty. Meiän pentua ei ole vielä syntynyt enkä edes tiedä millon semmonen pistetään itämään. Mutta kaippa sekin joskus tapahtuu <3

(tai sitten tulee joku ohittamaton tapaus vastaan oikialla hetkellä jostain muusta rodusta kuin ruotsinlapikkaasta, mutta jotenkin en pidä sitä todennäköisenä, mutta eihän sitä ikkään tiiä ;))

Lappalaistokot, vko 39

Torstai-iltana kävin Nemin kanssa tokoilemassa Hietasaaressa. Paikalla oli myös muutamia lapinporokoiria. 

Ensin tehtiin paikallaolo istuen. Kun olin ollut jonkun aikaa piilossa niin kuulin, että Nemi oli lysähtänyt maihin. Kävin sen sitten käskyttämässä takas istumaan ja menin vielä hetkeksi takas piiloon. 

Sitten tehtiin paikkamakuu, mikä meni muuten hyvin, mutta N ennakoi istumisen. Toisaalta mä mokasin kun aloin kaivamaan palkkaa taskusta... liian aikasin. Tai liian selväeleisesti. 

Tein myös seuraamista liikkuroituna. Alku meni ihan pyllylleen. Nemi haukkui tai ei pysynyt mukana. Toisaalta olin ehkä jättänyt palkan liian selkeästi näkyvään paikkaan? Loppuosio meni tosi hienosti. 

Kaket liikkuroituna olivat superhyvät. 

Noutoa tein kanssa. Siinä Nemi huusi mutta toi kapulan, kunnes tiputti sen kutakuinkin mun varpaille. Käskin sen nostamaan sen ja antamaan mulle. Jonka se sitten tekikin (murmutettuaan ensin vähän). Palkkasin semisti ja otin noudon uusiksi jolloin koira toi kapulan mulle. Mutta en heittänyt sitä mitenkään hirmu kauas. Hohhoijaa, miten saisin sen tuomaan sen kauempanakin olevan kapulan? 

Kiitos Sallalle kapulan lainasta :) ja liikkurille liikkuroinnista :)

Lisäksi tein semi-onnistuneita luoksareita. Ja muutaman erikoisenhyvän läpijuoksuluoksarin. 

Viisikymmentäviisi

Eilen. Päivällä. Hieman tuulista, mutta kuitenkin poutasää. Muutama aste lämmintä. Kävellen Kimmokkeelle (Eetu ja Nemi mukana), jossa 3 km pururatalenkki (muutama mutka lisää lenkkiin, joten se aiempi 2,7km kasvoi kolmeen kilsaan) melko kovalla tahilla/sykkeellä (jota en toki mitannu millään vaan omaa puuskutusta lähinnä aattelen ;)). Ja sieltä taas kävellen kotio. Eetu ja Nemi eivät juoksennelleet pururadalla. 

Ps. Kait mun tarttis ostaa sellaset oikiat juoksuhousut. Vaikka ne hiihtarityyppiset asusteet hieman ahdistaakin ajatuksena. Mutta kun on kylmemmät kelit eikä tarkene enää juosta juoksushortseilla niin nuo tuulipuvunhousut/verkkarit ovat vähän huonohko asuste juoksemiseen.

Ps 2. Kimmokkeen "ladut" oli lanattu. Olivat nyt hieman pehmeämmät kuin viimeksi, eli siinä ja täsä, että olivatko ne jo liian pehmeät mulle. 

Abc-toko

Kävin eilen tekemässä kakeja S-marketin/Abc:n edustalla. Siinä oli ainakin häiriöt kohillaan... Eka vaihdos tartti kaksoiskäskyn, muuten sujui nappiin ko harkka :)

Liri

Eipä se Nemi syyttä suotta syö sitä virtsankarkailulääkettä. Äsken nimittäin siivosin pienen lätäkön olkkarin lattialta.

edit. Itseasiassa sain illalla siivota toisenkin lätäkön. Se löytyi eteiskäytävältä. 

Ylikiiminki

Eilen kävin Nemin kanssa ulkoilemassa Ylikiimingissä.

Toko, ohjattu, vko 39

Keskiviikkoillan tokotukset.

Aloitettiin paikallaololla. Käskytys evl-tyyppisesti. Ei menty piiloon, mutta oltiin koiriin selin. Ensin seisoen ja sitten istuen. Lopuksi peruutettiin koiran viereen (sai vähän kurkkia jottei koiran päälle kävellyt). Muutoin oikeinkin bueno. Mutta kun olin Nemin viekkuun palannut niin se nousi istumaan. Käskin sen takas maihin ja poistuin hetkeksi sen luota. Kun palasin ja hetken päästä vapautin koiran niin sain noottia Jenniltä siitä etten ollut mennyt ihan kii (makaavaan) koiraan. Välejä ei saa jättää - vaikka sillä varmistelisi ettei koira nouse ylös. Ei piä varmistella ku pitää opettaa koira niin ettei se sieltä maasta hötkyile ylös vasta ku sitten ku saa luvan.

Seuraavaksi joukkion jako kahtia. Ja tehtäväksi kaksi liikettä kokonaisena, liikkuroituna. Yksi liikkuroi, yksi tuomaroi ja yksi teki koiransa kanssa. Valitsin noudon ja kaket. Kun koutsi tämän kuuli niin tuli (hihitellen) paikalle katsomaan. Heitin kapulan kauas. Koira haukkui, kävi kapulalla, tuli haukkuen (ilman kapulaa) mun sivulle. En olisi halunnut mennä koiran avuksi, koska kyllä se tiesi mitä sen olisi pitänyt tehdä. Mutta en voinut koko tuntia odottaa, jotta se tekee, mitä sen olisi pitänyt tehdä. Joten pakkohan mun sitten oli mennä lähemmäs kapulaa. Koira toi mulle kapulan. Mutta peruutti ylipitkälle viekkuun, vähän jo mun taakse. Sain hyvän vinkin - koitanpa muistaa tästä lähtien ottaa kapulan pois koiralta vain koiran puoleisella kädellä ja vain siitä laipasta kii mikä on mun puolella. Eli vissiin oon vartalotyöntäny koiraa sinne mun selän taakse.
Ei tehty sitten kakeja ollenkaan, vaan toinen yritys oli koutsin määräyksestä myös nouto. Nyt Nemi haki kapulan (ehkä heitin inan lähemmäs kuin ed kerralla mutta liki 10 metrin päähän kuitenkin)

(kirjoittaminen keskeytyi ja sitä myöten inspiraatio katosi - tarina jatkuu joskus)

Kumisaappaat

(joinakin päivinä kumpuaa enemmän raapustuksia kuin toisina)

Sitä illan mittaan kuuntelee vesisadetta. Elättelee toivetta, joka ei koskaan toteudu. Katsoo forecan sääennusteesta, että sade lakkaa joskus silloin kun yö vaihtuu aamuksi. Että ei auta. Koiran olet halunnut. Sitä pitää käyttää pihalla. Hyvähän se sitä paitsi nyt vielä on, kun ei ole edes liukasta. Sitäpaitsi vesisade on vain pukeutumiskysymys. Eipä siis muuta kuin ulkoiluhousut jalkaan, sadetakki päälle, kumisaappaat jalkaan ja koiran kanssa pihalle. Tällä kertaa sukat ovat olleet yllättävänkin hyvä valitan, koska ne eivät rullaudu pois jalasta kohti jalkaterää kuten yleensä kun pidän kumisaappaita. Lapsellisesti kävelen läpi lätäköiden - eipä silti, lätäköitä ei juurikaan näe tieltä etukäteen, sillä katulampuissa ei pala valo. On siis kohtuullisen pimeää. Kukaan muu ei liiku enää ulkona.
Nemi tykkää, kun en näe sitä. En näe mitä se touhuaa (kuinka paljon se syö ja mitä kaikkea se syö). Paitsi silloin, kun se tulee kerjäämään nameja. Kerjäämään tekemistä. "Teetä temppu, niin saan namin" :)
 Voisi melkein olla jopa hyvä. Mutta. Jostain syystä kumisaappaat eivät todellakaan sovi jaloilleni. Ts jalalleni. Sattuu (oikean jalan) varpaisiin ja jalkaterän ulkosyrjään. Sattuu joka askeleella. Eipä tehdä siis mitään mukavaa, pidempää, hiljaista yölenkkiä, jotta jalat ovat toimintakuntoiset huomenna. Johan sitä yhden välipäivän jälkeen huomenna pitää pinkasta jonnekin ... 

Saatiin omenoita

Anoppilasta.

Olen allerginen omenoille. Mutta aikuinen ihminen voi päättää itse asioistaan ja tekemisistään ;)

Halusin kokeilla kauraomenapaistosta. Kohta maistan sitä - jos tämä siis jää viimeiseksi kirjoituksekseni blogeissani niin en osannut kypsentää omenia (heh heh, palanutta huumoria).

Jonku reseptin aiheesta löysin ja tein siis näin:

• Tarkistin, että pakkasessa on jäätelöä
• Laitoin noin 100g voita sulamaan kattilaan
• Laitoin uunin lämpiämään pariin sataan asteeseen
• Kuorin jokusen omenan, ja pilkoin ne 
• Voitelin vuoan
• Pistin pilkotut omena vuokaan
• Laitoin sulaneen voin kulhoon, johon lisäsin kolmisen desiä kaurahiutaleita ja desion sokeria. Sekoitin.
• Pistin siirappia omenalohkojen päälle ja kaadoin siihen sen kaura-sokeri-voi sotkun. 
• Laitoin hieman kanelia koko komeuden paalle
• Laitoin vuo'an uuniin

Tänään on tänään ei tehdä mitään päivä

Eilen viipotettiin kutakuinkin aamusta iltaan pitkin pitäjiä.

Tänään ei tehdä siis mitään. Ollaan vaan Nemin kanssa kotosalla. 

Aamulla Nemi pääsi Eetun kanssa normaalisti lenkille. Aamupäivän ja päivän se on nukkunut, vaihtanut välillä kylkeä tai nukkumispaikkaa. Käynyt kerran sanomassa mulle, että nyt vois käydä takapihalla; ollut hetken takapihalla "ai, eksää tuukkaan mun kanssa, no en mäkään sitten täällä kauaa viihdy" -tyyliin. 

Iltapäivällä käytiin lenkillä: mansikkamaa + maaseutu (=noin tunnin lenkki). Keli on kiva, tuulee ihan pirhanasti mutta vaikka on pilvistä niin ei sada mitään ja asteita on jotain viiden ja kymmenen väliltä. Siinä käveleskellessäni aattelin kaikenlaista auvoisaa, kuten, että "yksi koira on oikeesti tosi helppo", "Nemiä olen vihdoinkin oppinut käsittelemään lenkeillä eikä tarvi ressata toisten koirien ohittamista niin paljon kuin aiemmin", "ihanaa kun Nemi ei hauku mopoille yms siihen tahtiin kuin Merri teki tai ne yhdessä". 

Nemi tarjoili mulle välillä seuraamista ja istahti kun pysähdyin ja palkkasin sen siitä (periaatteessa me reenataan siis joka lenkillä vähän jotain tokon tapaista).

Jossain välissä lenkkiä olin sitten omissa ajatuksissani ja havahduin siihen, että Nemi nassutti paskaa. Maaseututie osoittautui nimensä arvoiseksi... Kyllä maalla on mukavaa. 

Nähtiin lenkillä yksi siililapsi - se ei kiroillut, mutta Nemi taisi opettaa sille muutaman kirosanan. 

Tänään olen myös harjannut koiraa. On mukava havaita näin viikko ennen erkkaria, että koirasta löytyy kohtia josta karvaa irtoaa, irtoaa ja irtoaa ;)

Tavoitteet: uhka vai mahdollisuus

(tästä tulee kirjotus jota en ehkä ole vielä saanut täysin työstettyä aivonystyröissäni valmiiksi asti. kirjoitus, jota tulen kenties muokkailemaan valmiimmaksi sitä mukaa kun olen saanut pureskeltua ajatukset järkevämmiksi. tai sitten jätän tämän sellaiseksi sekoboltsikirjoitelmaksi kuin mitä se on)

Irrallisia ajatuksia. Jotka eivät välttämättä liity toisiinsa tai ole loogisia yhteenliitettyinä.

Jos ajattelee ylipäänsä koiraharrastamistani, niin tarvitsen tavoitteita jotta jaksan treenata. Jotenkin en osaa tai saa aikaiseksi treenata jos ei ole jotain juttua mihin samalla tähtään. 

Esim pk-juttuja en ole koskaan nähnyt järkeväksi alkaa treenailemaan. Jaksanut nähdä siihen sitä vaivaa, koska ruotsinlapinkoirilla ei ole kisaoikeuksia. Eli ei ole edes teoreettista mahdollisuutta kilpailla niissä lajeissa. Ei sillä, että sittenkään jos oltaisiin reenattu, ja olisi kisaoikeudet, niin koskaan olisi menty kilpailemaan. Mutta ajatus siitä, että homma ei voi edetä mihinkään, tai ei ole mahkuja kisata. Niin on jättänyt minut ko lajien ulkopuolelle. Yhtään en osaa sanoa olisiko napannutkaan peekoojutut. Mutta noin niin kuin ajatuksen tasolla (hatunnostot vaan esim Merille joka on vuosia reenannut pk-tyyppisiä juttuja erittäinkin ahkerasti huolimatta niistä kisaoikeuksista :))

Jos ajattelen minun ja Nemin "agility uraa" niin ... masennushan siitä iskee. Ei saavutettu mitään. Ei osattu mitään. Kaikki se mitä agilityssä pitää saavuttaa, ollakseen jotain. Ollakseen yhtään mitään. Jäi tekemättä, näkemättä ja kokematta. 

Useasti olen lukenut netistä, jonkun sanovan, että "kaikkihan sinne kolmosiin pääsee..." -tyyppisiä juttuja, ja tuntenut oloni niin epäonnistuneeksi. Joskus mä ihan oikeasti kuvittelin, että Nemin kanssa pääsen "agilityuralla" pidemmälle kuin Merrin kanssa olin päässyt, koska Nemin piti olla parempi aksakoira. Siis se on irtoavampi kuin Merri. Mutta silti epäonnistuin sen kanssa. Paska minä. 

Se, että meidän kaikki viimeisimmät kisat (en jaksa laskea koiranetistä milloin viimeksi on saatu tulos kisoista - kauan siitä on jok tap) päätyivät hylkäykseen kertoo karulla tavallaan omaa tarinaansa. Ja epäonnistuminen ruokkii epäonnistumista. Siksipä mua ei harmita tippaakaan, että meidän kisaura on ohi. Eipä tarvitse epäonnistua enää. Agia harkataan kyllä vielä, mutta vain "omaksi iloksi". Niinpä niin, aivan kuin se ennenkään olisi muiden iloksi ollut. Ja mitä väliä. Ja ketä kiinnostaa. Ja onko se nyt niin vakavaa. No ei tietenkään ole :) Mutta koiraharrastaminen "tavoitteellinen" treenaaminen nyt vaan osaa olla melkoista aallokkoa - tunteiden ja ajatuksen sekametelisoppaa ja myrskyä. 

Juoksuakin aloin harrastamaan siksi, että jaksaisin liikkua paremmin agiradalla. Juoksuunkin oli siis tavoite. Jos vertaisin juoksemistani muiden juoksemiseen, tai jos se pistettäisiin johonkin tavoitetasoihin joita pitäisi saavuttaa, mutta joihin en ihan sitten yltäisikään, niin veisikö se maun tekemisestäni? Juoksemisessa voin itse määrittää tavoitteeni - vaikka että juoksen 60km kuukauden aikana. Ja on sitten vain omasta laiskuudesta/ahkeruudestani kiinni pääsenkö tavoitteeseeni vai en. Kukaan ei ole sanomassa, että juoksen väärällä tekniikalla tai että en saa tarpeeksi pisteitä tämän päiväisestä juoksusta niin sitä ei hyväksytä. Tai että en ole juossut tarpeeksi nopeasti. 

Niin. Sitten sitä tokoakin pitää reenata tavoitteellisesti. Siinä en silti tunne itseäni niin epäonnistuneeksi harrastajaksi kuin agilityssä. Vaikka ei olla vieläkään kisattu avoimessa. Vaikka on reenattu, reenattu ja reenattu. Tokossa en ole koskaan kuvitellut itseäni voittajaluokkaa pidemmälle. Siis Merrin kanssa oli haaveissa voivoi-luokan korkkaaminen. Nemin kanssa en varvistele niin ylös, jos avo-luokan kokeissa saataisiin jotain tuloksia jonkun verran niin olisi ihan kiva :)

 Alkuperäinen tavoite harrastamiselle on ollut koiran aktivointi jollain mukavalla tavalla. Ja siinä olen kyllä onnistunut täydellisesti :) En osaa sanoa miksi ihminen ei voi tyytyä siihen. Tai miksi tuota koko homman kruunua ei osaa pitää jatkuvasti kirkkaana mielessään? 

Omatoimireenit, vko 39

Kävin eilen aamulla Nemin kanssa hallillla. Ensin otettiin yks nouto (huusi, mutta haki), josta superpalkka. Ja sitten aksailtiin sitä sun tätä plus hyppynaksuttelua mikä on Nemin mielestä niiiin siistiä :)

Kännyräpsy

Viisikymmentäneljä

Tänäaamuna. Kolme astetta lämmintä. Tuulista, ei sadetta (märkää tai kuivaa). Omatoimireenien päätteeksi. Juostiin jäähylenkki Martsasa. 

2 km, 15 minuuttia. 

Viisikymmentäkolme

Aamulla. Vahva lumisateen uhka. Hieman jopa taisi kevyitä pieniä lumipisaroita sadella. Asteet siis siinä nollan tuntumassa. 

Fillarointia 2,5km + juoksua 2,7km + fillarointia 2,5km. 

Fillaroinnin suoritin ykkösvaihteella eli vispattua tuli kovastikin ;) Juoksentelua Kimmokkeen ympäristössä eli siellä se pururatalenkura. Lenkkien ylämäet spurtaten ja juoksuosuuden loppuosa "täysiä". 

Pienten mattojen viikot

Taas on Nemi lääkkeettä. Taas pitää käyttää sitä -varalta- tämän tästä vähintäänkin takapihalla. Taas pitää kytätä paikkoja missä se on makoillut ja sen takamusta onko jossain märkyyttä. Taas on isommat matot rullalla odottamassa paluuta lattialle. 

Vielä ei ole tarvinnut lattialta pissoja siivota. 

Ylemmät luokat (osa suunnitelmaa) eli osataanko mitään

VOI liikkeet;	mitä jo osataan,	mitä pitäisi viilailla,	miten - jos tiedän
Paikallaolo	Harjoteltu paljon. Melko hyvällä pohjalla jo.	Aloitusta. Koira varmasti kuulolla kun sanon käskyn. Häiriöitä, kuten haukkuvia koiria ...	Ehkä pitäisi ottaa paikkamakuita muuallakin kuin tok-reeneissä / samassa paikassa johon N on jo tottunut.
Seuraaminen	Välillä ihan ok. Peruutus hyvä. Sivuaskeleet semit. Juokseminen parantunut.	Liikkeelle lähtöjä, selvempiä temmon vaihteluita, käännöksiä. Häiriöseuruuta.	? Vaihtelevasti. Yllättävästi.
Liikkeestä istuminen	Reenattu jonku verran	Tarttisi lisäreeniä, jos tätä liikettä oikeesti joskus tarttis johonkin. Mutta ei ihan toivoton kuitenkaan	?
Luoksetulo	Lyhyeltä matkalta reenattu myös maihinmenoa. Eli osataan lyhyeltä matkalta molemmat pysäykset (semisti)	Miettiä käskytyksiä. Lisätä matkaa.	?
Ruutu	Lähtee kohtuu hyvin jo ruutuun. Joskus osaa myös ruudussa seisomisen ja maihinmenon.	Ruutualustaa. Käskytyksen ajoitusta. Ymmärrystä lähettämisestä ruutuun (etsi-käsky huono koska alkaa metsästämään nameja). Loppuosiota eli seuraamisjutskaa harkattu tosi vähän.	?
Hyppynouto	On joskus jopa otettu tämä, ja sillon se kaikkien yllätykseksi teki hyppynoudon. Jos joskus alkaa noutamaan ees semi ok:sti niin en pidä tätä liikettä ylitsepääsemättömän vaikeena ;)	Perusnouto	?
Metallinouto	Ei osata. Pari kertaa olen tehnyt metallikapulan pitoa superpalkalla.	Kaikkea.	?
Tunnistusnouto	-	Täysin vaiheessa.	?
Kaukot	Lyhyeltä matkalta vaihdokset mulle kelpaavat	Matkan pidennystä. Tarkkuutta kuitenkin liikkumattomuuteen (hötkyily). Sopiva vire.	?

EVL liikkeet;	mitä jo osataan,	mitä pitäisi viilailla,	miten - jos tiedän
Paikallaolo istuen	On harjoiteltu. Enimmäkseen sujuu ihan ok	-	-
Paikallaolo maaten	On harjoiteltu. Myös evl-käskytyksellä. Enimmäkseen ihan toimiva.	-	-
Seuraaminen	Semi-seuraaminen ok	Ainahan sitä seuraamista pitää viilata... ;)	?
Zeta	Periaate tiedetään. On reenattu. Ei huolestuttava liike ;)	Kuviota. Kaikenlaisia osasia. Jääväasentojen kestoa kun laahustan zombina ympäriinsä	?
Luoksetulo	Sama ku voi	Sama ku voi	?
Merkki + ruutu	Erillisenä merkki melkein eli ajatusta on. Ja ruutuun lähtee jo kohtuudella (ei aina)	Vähän kaikkea.	?
Ohjattu noutaminen	On reenattu. Ilman noutokapuloita.	Vaikka ja mitä ;) Jos joskus nouto on varmempi liike niin tässäkin voi tapahtua jotain edistymistä oikeammaksi liikkeeksi.	?
Hyppynouto (metalli)	Hyppy ;)	Metallinouto täysin kesken. Jos joskus  osataan se, niin ehkä se onnistuu sitten hypyn kauttakin.	?
Tunnari	Sama ku voi	Sama ku voi	?
Kaukot	Sama ku voi	Sama ku voi	?

Näitten miettiminen sikälimikäli tietysti turhaa, kun kohta (?) muuttuu tokon luokat ja niiden liikkeet. Mutta siinäpä ny hieman pohdittuna kuitenkin noita tokotuksen liikkeitä luokittain :)

Suunnitelman ensimmäinen hahmotelma

Ensinnäkin. Tavoite: TK2.

Ylempien luokkien liikkeissä on niin paljon epävarmuustekijöitä, jotta en aseta tavoitetta avo-luokkaa ylemmäksi. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö reenattas niitä juttuja, jopa ns tavoitteellisen oloisesti. Varsinkin kun avon reenaaminen yksistään on melkoista junnaamista ja sinällään tylsääkin jos vain sitä harjoituttaa.

Avon liikkeet;	mitä jo osataan,	mitä pitäisi viilailla,	miten - jos tiedän
Paikallaolo	Harjoteltu paljon. Melko hyvällä pohjalla jo.	Aloitusta. Koira varmasti kuulolla kun sanon käskyn. Häiriöitä, kuten haukkuvia koiria ...	Ehkä pitäisi ottaa paikkamakuita muuallakin kuin tok-reeneissä / samassa paikassa johon N on jo tottunut.
Seuraaminen	Välillä ihan ok. Peruutus hyvä. Sivuaskeleet semit. Juokseminen parantunut.	Liikkeelle lähtöjä, selvempiä temmon vaihteluita, käännöksiä. Häiriöseuruuta.	? Vaihtelevasti. Yllättävästi.
Liikkeestä maahanmeno	Aika hyvä.	Ei turhia apuja käskytykseen. Selvästi koira mukaan seuruuseen.	?
Luoksetulo	Alon luoksari ;) lyhyeltä matkalta joskus hyvä stoppi	Mieti käskytys. Pidennä roimasti matkaa.	?
Liikkeestä seisominen	Aika hyvä.	Ei turhia apuja käskytykseen. Selvästi koira mukaan seuruuseen. Älä ole epävarma	?
Nouto	Joskus osataan, yleensä ei.	Heiton jälkeistä intoa kapulan hakuun. Loppuasentoa. Jos koira tulee kauempaa se kääntyy turhan äkkiä ja tyyrää itseäään mua kohti turhan kaukaa. Haukkuminen pois, mutta miten?	Ei saa tehdä liikaa toistoja samalla reenikerralla. Loppuasento, lisää takakierto -harkkaa.
Kaukot	Aika hyvä.	Häiriöreeniä lisää, etäisyyttä lisää ts vaihdellen.	?
Hyppy	joskus osaa, joskus ei.	Irtoamista (kauemmas esteestä - suorassa linjassa, ei esteen kiertoa ts esteen sivulle hypyn jälkeen), istumista.	Nopeutta siihen, että sanon "istu" jottei Nemi ole liian kaukana (sivusuunnassa) esteestä.

KPT & KT

Eli eiliset kotipihatokot ja muutaman päivän aikaiset keittiötokot. 

Tänäaamuna olin jo "julma" ja vaadin että Nemin piti nostaa lattialta se jämerämpi noutokapula ja tuoda se mun sivulle ennen kuin sai aamupalansa. Vähän se ensin alkoi laulaa jurmuttamaan, mutta teki sitten toivotun toiminnon kun ei muuten aamupalaansa saanut. 

Jäävät ok. Kaukot ok. Mattotelineen kierto ok ;D

Luoksarit. ... käskysana mietintämyssyyn. "Seiso" ei ole tarpeeksi napakka. 

Viisikymmentäkaksi

Tänään juostiin töitten jälkeen Kimmokkeelle ja siellä 2,7km mittanene pururatalenkura ja sen jälkeen vielä koirahoitolalle. Yhteensä juoksumatkaa kertyi 6,6 km. Olin pelännyt sitä pururata juoksua mutta yllättävän hyvä tuolla oli kipittää. Se ei ollut purua vaan hiekkaa, joka aluksi tuntui turhan pehmeältä ts ne kivet pyörivät kenkien alla. Toi lenkura oli yhtä ees taas menoa ja ylä- ja alamäkiä oli monta. Loppupeleissä kuitenkin mukavaa vaihtelua toi lenkkiin toi "pururadalla" juoksentelu. Keli oli aurinkoinen mutta kylmä, vain muutama aste lämmintä. Juostessa toki tuli kuuma, mutta kun käveltiin koiran kanssa koirahoitolalta kotio niin alkoi kyllä paleltamaan melkoisesti ja hanskat olisivat olleet tarpeen. 

Viisikymmentäyksi

Koiraharrastuksissa olen oppinut ns termin "palauttava lenkki" ;) Joten semmonen käytiin eilen. Eli juostiin koko porukka (minä, Nemi ja Eetu) 4,2 km lenkura. Alkuun ja loppuun tuli taas hieman kävelyosuutta. (km merkinnässä siis se juostu osuus)

Viisikymmentä - Kiiminkimaraton

Se tämän vuoden juoksuskaba oli sitten Kiiminki maratonin varttimara. Aiemmin olen juossut saman matkan tunti kahteenkymmeneen minuuttiin, mutta nyt en tuohon aikaan päässyt. Vaan hieman meni yli siitä. Johtuen melko pitkälti siitä, että jossain seitsemän kilometrin jälkeen alkoi oikeaan jalkaan sattumaan ihan sikana. Jonku matkaa juoksin eteenpäin vaikka sattu s***sti. Sitten pysähdyin. Jollekin puusillalle. Otin lenkkarin pois jalasta ja hieroin jalkaa tovin - katsellen samalla kun porukkaa vilisti mun ohi... Myös niitä varttimaraan osallistuvia. Sitten lenkkari takas jalkaan ja eikun matka jatkui taas. Selkeesti oli viisas päätös tehdä toi hierontaoperaatio koska sen jälkeen oli helpompi jatkaa eikä sitä samaa kipua enää tullut. Lopussa ei ollut voimia ottaa sellaista loppukiriä kuin mitä olin suunnitellut. Mutta maaliin pääsin kuitenkin.

Sijoitus 44/48 eli en ollut ees viiminen ;)

Ens vuodelle pitää löytää joku lyhyempi juoksumatka, kymppi ja sitä suuremmat lukemat vaan ovat mun jalalle liikaa :/

http://online.resultservice.fi/tulokset/fi/2014_kiiminki/knyl/tilanne/1/1/

Vko 38, ohjatut tokot

Viime viikon tokoreenit.

Reenattiin evl-ruutua. En ole reenannut merkkiä sittemmin. Siis kun olen opettanut Nemin sille väärin enkä osaa/jaksa muuttaa sen opittua käytöstä. Jää siis törröttämään väärään kohtaan sitä töttöröä. On aika vahvana tuo käytös Nemillä. Ruutuun lähetys toimi ihan hyvin. Tosin Nemillä ei ole myöskään vahvana se kosketusalusta ts se käy siellä muttei jää siihen mikä ilmeisesti on virhe. Sitäkään toimintoa en osaa opettaa sille oikein. Kun kertaalleen palkkasin Nemin ruudun yli niin jatkossa hakeutui sitten sinne eikä ruutuun. Virhe minulta kun en tajunnut siinä tilanteessa ettei niin kannattaisi Nemin kanssa tehdä. Kaikki kiva pitäisi tapahtua ruudussa. Myös se palkan syöminen ;)

Tehtiin myös nouto/seuruu -pariharjoitus. Toinen seurautti koiraa ja toinen teki noutoa (Jenni ohjeisti kuka liikkuu millonkin jne). En tahtonut ottaa ehkä-epävarmaa noutoa tähän joten otin Nemille karvavinkupatukan -> Nemi veti kierrokset. Karkasi patukalle ja haukkui. "Nouto" osuus ei siis mennyt kaksisesti. Seuruu tehtiin kahesti. Eka kerralla pidin namia kädessä, toisella ei. Nemi toimi hienosti vaikken namittanu! :)

Itsekseni reenasin hyppyä; tää oli nyt superhyvä! 

Jääviä, kaukoja (putken kautta ja ilman), hieman seuruuta ja kaplan pitoa. Niin ja ruutualustaa ja merkkiä. 

Tehtiinköhän me ohjatusti muuta? Ainakin nauraa käkätettiin jollekin asialle taas kovasti :D

Missä mennään

Viime vuoden lopun kirjoitus.

1. Tokokokeissa en ole vielä käynyt. Kiire tulee... onneksi vuotta on vielä vähän jäljellä. Ykköstä en usko saavani enää tänä vuonna, mutta en toki hanttiinkaan pistä jos niin sattuisi käymään ;)
2. Agikisat on rallateltu. Kaikilta radoilta hyl. Loppujen lopuksi ei kisattu kuin Kajaanissa tammikuussa, Virpiniemessä kesäkuussa ja Rovaniemellä syyskuussa. 
3. En hankkinut paralupaa enkä kisannut para-agin ensimmäisissä virallisissa sm-kisoissa. Ehkä joskus, joissakin, jonkun tulevan koiran kanssa. Aika näyttää.
4. Nemi on käynyt kolmessa näyttelyssä (Kajaani kv vsp & rop-vet, Helsinki maailmanveteraanivoittaja -14 ja Ii rn rop, rop-vet & ryp4)
5. Minä oon hölkkäilly ja juossut yhden kisan. 

Joku ufo

Laiskan päivän iltana, eli tänään, tein Nemin kanssa pitkästä aikaa hieman uforeeniä (naksutusta takajalkojen osumisesta ufolle), istu-maahan reeniä ufon kanssa, sivulle tuloja takakautta kiertämällä niin, että mä horjun ufolla :D ja jotain dobojuttuja. 

Suunnitelman suunnitteleminen

Mun täytyisi laatia Nemille tokoreenaussuunnitelma. Siis ei täydy, kukaan ei pakota, mutta tulipahan mieleen ettei olisi ollenkaan hullumpi ajatus.

• mitä se osaa
• mitä haluaisin sen osaavan
• miten aion opettaa ne asiat, joita haluaisin sen osaavan
• jos en itse osaa opettaa ko asioita, niin miten etenen 
• opetettavat asiat, millaisiin palasiin ne pilkotaan
• missä vaiheessa vaaditaan mitäkin
• kun reenaan, mitä reenaan ja etenkin:
  mitkä ovat kriteerit. jos reenin päätarkotus on se että Nemi hakee kapulan, niin välitänkö haukusta vai en jne. 
• jos käytän metodia yy niin kannattaako seikkailla tapojen a, x, n, y ja 3K välillä... 

Kisakuvia

Löysin netistä Ira Alakulpin ottamia kuvia Rovaniemen agilitykisoista (siellä luki, jotta näitä sai käyttää - en siis luvatta ryöstä mitään ;)).

HH-toko ja KP-toko

Iltalenkillä tokoa ensin Halpa-Hallin parkkiksella. 

Ensin luoksarin pysäyksiä ja sitten kaukoja. Vähän valu (puoli koiraa) pysäyksissä ja yhdessä kake-sarjassa liikkui, siitä kakejutusta kun en palkannu ja siirsin koiraa hieman niin sitten tuli ihan jämptit kakeilut (avo). 

Sitten lenkin lopuksi tokoa kotipihalla. Jäävät ja välissä luoksari (lyhyt matka). Jäävissä ei ongelmaa. Luoksarin pys. oli nyt parempi kuin hetki aiemmin HH-tokossa. 

HH-tokon ongelmallisin osuus oli se, että jännitin mahdollisia yhtäkkisiä häiriöitä (jäniksiä, kissoja, koiria, mopoja, rekkoja, ... eli mitä tahansa), mutta mitään ylimäärästä ei näkynyt. Mitä nyt grillin sisällä joku liikku (siivosi?) ja kuusamontiellä huristeli rekkoja kolistellen jne. Mutta luojan kiitos ei näkyny kissoja, koiria tai kaneja ;P

Keittiötokon paluu

Kaivoin noutokapulan esiin. Ihan sen paksumman jöötin. Likimain kaikki Nemin noutoharjoitteet kun on tehty kevyemmällä kapulalla. Ensin yks pitoreeni, vähän löysä ote, mutta piti kuitenkin kapulaa. Ja sitten pieni kuljetuspätkä niin, että annoin koiralle kapulan (en laittanu sitä sen suuhun kun pidin kapulaa koiran kuonon edessä josta se otti sen itselleen) ja menin jonku matkan päähän ja koira toi sen mun sivulle. Nyt osasi tyyrätä ittensä suoraan mun sivulle ilman että ois ensin kääntynyt selkä mua päin pari metriä ennen mua ja sitten alkanut hilaamaan itseään mua kohti. Hyvä harjotus siis :) Tästä jälkimmäisestä reenistä koira sai palkakseen aamupalansa. 

Vkon 36 tokojen muistelmat

Niin. Ne yhet tokot.

Ainakin harkattiin seuraamista. Nemille vaihtelevaa toimintaa olisi hyvä tehdä. Jenni antoi muutamia vinkkejä aiheeseen. Tehtiin ihan hyviä harjoitteita. 

Sitä ihme peruutusreeniä missä koiran pitäisi kiertää minut. Aikamoista sähellystä. Mikä käsi ohjaa, missä on namit jne. Ei kovinkaan sujuvaa.

Paikallaoloa niin, että koira on remmissä (remmi lattialla) ja Jenni kävi nyppimässä remmistä. Sitä Nemi ei oikein meinannu ensin kestää. Käskin takas maihin (ts kävin laittamassa takas maihin) ja uudestaan pienemmällä paineella niin onnistu ihan hyvin. Sitten semmonen häiriö, että J nosti remmin Nemin päälle. Siinä tais pää pyöriä mutta koira pysyi kuitenkin maassa. 

Muuten kyllä lyö ihan tyhjää, että mitä muuta me sillon parin viikon takaisissa reeneissä oikein tehtiin. 

Neljäkymmentäyhdeksän

Eilen töitten jälkeen juostiin koirahoitolalle, käytiin mutka Ponnonmäellä välissä. Keli aurinkoinen, lämpötila noin kymmenen astetta. Aikaa meni 55 minuuttia ja matkaa kertyi 6,9 km. Koirahoitolalta käveltiin Nemin kanssa kotio. 

Vasta kävelyosuudella alkoi jalkapohjaan sattumaan. Mulla on ilmeisesti joku raja kauanko voin olla liikenteessä (kävellen tai juosten) ja se joku veteenpiirretty viiva vaan sitten aina katkaisee sen kamelin selän. 

Neljäkymmentäkahdeksan

Sunnuntaina käytiin koko kööri juoksulenkillä. Maaseutu + jaaris. 4,2 km.

Viikonloppuna

Lauantaina ajettiin kotoa Rovaniemelle, jossa kisasin Nemin kanssa pari rataa (tuomari Mika Moilanen). Molemmilta radoilta hyl. 

Illalla vierailtiin ystävien luona ja Nemi sai seurustella muutaman islanninlammaskoiran kanssa :)

Sunnuntaina ajettiin Tornion kautta kotiin (E kävi Haaparannassa kaupassa, minä & Nemi hengattiin Torniossa sen aikaa). 

Sunnuntaina iltaruuan sekaan laitettiin taas virtsankarkailulääkettä. Viikko taas lääkkeilyä ja sitten jälleen tauko. Ainiin, ylös kirjattakoon, että tämänkin kertainen lätäkkökausi sujui aika kuivasti :)

Perjantaina

Käytiin päivällä kotikulmilla pitkällä päivälenkillä. Metsäily jäi tosin Nemin mielestä valitettavan lyhyeen, koska allekirjoittanut ei päässyt yhden leveän ojan yli...

Torstaina

Oli alunperin tarkoitus

a)reenata

b)ihqutella lapinkoiranpentuja

mutta olin laiska ja tyytyväinen siitä miten epikset olivat sujuneet joten jätin aksan jankkaamisen eli hallille lähtemisen väliin ja niitä pentujakaan en sitten ehtinyt/saanut aikaiseksi mennä ihmettelemään. 

Sitä vastoin kävin sekä aamulla, että illalla pitkällä lenkillä Nemin kanssa. Aamusella Auranmajan maastossa ja illalla Höyhtyä-Lintula -akselilla. 

Lenkillä Lintulassa sattui kummia, saatiin leipä kesken lenkin joiltain Karjasillan seurakunnan tyypeiltä :)

Auranmajan poluilla (kännyräpsy).

Lintulassa (kännyräpsy).

Agiepikset

Keskiviikkona jätin tokoreenit väliin ja menin agiepiksiin. Kirmasin Nemin kanssa sekä mölliradan että kilpailevien radan. Virheitä tuli, mutta kivaa oli. Kisaavien radalla sain hyvin uusittua aan (ekalla sikaili siitä läpi) ja muut kontaktit menivät hyvin. Kepeillä taisi ensin jotain urputtaa ja sitten meni ihan ok:sti. 

Otin epiksissä myös jotain räpsyjä. 

Sarikin oli kisoissa kameransa kanssa, joten mekin oltiin osuttu muutamaan kuvaan. Kiitos kuvista! :)

Ärrästä ärrään - Hei, hei, agilitykilpailut

Aloitin huhtikuussa 2003 Merrin kanssa kilpailemisen Ruukissa ja syyskuussa 2014 kisasin Nemin kanssa Rovaniemellä viimeisen virallisen kisani.

Oletan kisaavani joskus tulevaisuudessa taas agissa jonkun joskus laumaamme tulevan koiran kanssa. Mutta se on sitten joskus - toivottavasti. Omituista, haikeaakin jos sitä liikaa ajattelee että tämä oli nyt tässä  - pitkäksi aikaa. Mutta näinhän se menee, koirat jäävät yleensä kymmenen korvilla agista eläkkeelle (Nemi täyttää maaliskuussa sen kymmenen). 

Agia me vielä tehdään. Reenataan hallilla kun siltä tuntuu. Enää en aio hyppyyttää Nemiä maksikorkeuksilta, mitä turhia, eläkeagia voidaan ihan hyvin tehdä matalimmiltakin korkeuksilta :)

Nemi Rovaniemellä lauantaina ennen kisastarttejamme.

Nemi kisojen jälkeen. Viiminen virallinen agikisamakkara maistui makoisalta. 

Neljäkymmentäseitsemän

Kävin eilen Nemin kanssa hölkkäilemässä. Aluksi käveltiin muutama sata metriä ja sitten hölkkäiltiin. Nemin kanssa juokseminen on kyllä vaihtelevaa - välillä se ravaa ihan nätisti, sitten sille iskee kyllästyminen ja se alkaa jumimaan tien varrella olleisiin heinätuppaisiin. Milloin se haluaa nuuskia uusimmat kuulumiset, milloin tehdä tarpeitaan tai merkkailla vaan ja milloin sitten jäädä rouskuttamaan jotain heinänkorsia. Jossain välissä, alkumatkasta, olisi halunnut juosta lujempaa kuin mitä mun kapasiteetti antoi myöten - meidät ohitti joku fillarilla, joka juoksutti samalla jotain beaglen näköistä koiraa, ja sekös pisti Nemiä ketuttamaan. Juostiin maaseutu+jaaris+abc:n ohi. Juoksuosuutta kertyi 4,8 km. 

Jalka yllättävänkin jees, mutta ensimmäisen kilometrin jälkeen mahaan alkoi taas pistämään :/ siinä kohdin ei sitten haitannut yhtään vaikka Nemi jumittelikin - juoksin sitten melko hitaasti tai toisinaan jopa paikallani (paikallaan tai hitaasti peruuttaen). Kun mahapistos meni ohi niin oli ihan kiva juosta.
(voi olla, että mahapistokseen vaikutti se, että olin puoltoista tuntia ennen lenkille lähtöä syönyt rahkan)

Aikaa koko lenkkiin meni 45-50 minuuttia eli melkoisen kauan, mutta tuo koiran kanssa venkoilu ei ole kyllä verrannollinen muihin (itsekseen tai Eetun kanssa) tehtyihin lenkuroihin. 

Nallikariin

Lappalaiskoirien syyserikoisnäyttely järjestetään lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna Nallikarissa. Sunnuntaina (5.10) ruotsinlapinkoirat arvostelee Tapani Pukkila. Kyseinen herra arvosteli rlk:t myös Laukaan erkkarissa muutama vuosi takaperin, tuolloin Nemillä oli korvatulehdus enkä vienyt sitä (lääkedopingin takia) kehään, joten Pukkilan arvostelemana Nemi ei ole vielä ollut. 

Sitä ilmoanko Nemin rotumestaruustokoihin vai en, niin pitää vielä pohdiskella. Viime kertaisen noutoreenin perusteella en ;) Mutta ans kattoo nyt, mitä lopulta päätän (onko hinku kokeeseen niin kova etten välitä...). Näytelmiin olen siis tänään jo lähettänyt ilmon.

Ehkä viimeiset, ehkä ei

Rovaniemeltä tuli postia

Tervetuloa agilitykilpailuun.
 Kilpailun järjestää Rovaniemen Käyttökoirat ry
 Ilmoitathan poissaolot ja luokkanousut puhelimitse kilpailukirjeessä mainitulle henkilölle.
 Kilpailukirjeen ja lähtölistat löydät osoitteesta:
http://rkk.yhdistysavain.fi/ viimeistään keskiviikkona 10.9.2014.
 Kilpailu: la 13.09.2014 A hyppyrata luokat 1, 2, 3
Kilpailu: la 13.09.2014 B agilityrata luokat 1, 2, 3
Luokka: maksi 2
Kilpailunumero: 58
Koira: Nemi
Rotu: ruotsinlapinkoira (rlapko)
Ohjaaja: Kaisa Heikkinen
Lisenssinumero: xx...
Seura: Active Dogs ry (ACTIV)

Niin. Nuo lappalaiskoirien rotumestaruusaksat tältä vuodelta joko päättävät Nemin agilitykilpauran - tai sitten eivät päätä ;) En osaa sanoa kilpaillaanko vielä jossakin noiden kisojen jälkeen. Tänä vuonna se ura loppuu jok tap (epiksissä voidaan toki käydä sen jälkeenkin), lisenssiä en aio enää ens vuodelle ostaa.

Valuvika

En voi mennä juoksulenkille tänään :(

Sattuu kävellessäkin oikean jalan jalkaterään. Voiko jänteisiin / luihin sattua? Väittäsin, että voi. Sattuu myös kun "ojentaa nilkkaa/jalkaterää".

Lueskelin huvin ja urheilun vuoksi netistä jotain asiantuntevia juttuja:

"Vasaravarpaat johtuvat usein jalan lihaksiston epätasapainosta tai ylikireistä jänteistä, jolloin varvas kääntyy alaspäin koukkuun ja varpaan keskinivel nousee ylöspäin.

Varpaisen päälle voi muodostua myös kivuliaita känsiä."

Lähde.

Onko mulla vasaravarpaat? Ikinä en ole kuullutkaan tuollaista termiä. Mutta, mulla on varpaat ihme mykkyrällä. Ne jänteet ovat kireät.

"Jalkaterän keskiosa ja spiraalitoiminto

Jalkaterän keskiosaan kuuluvat veneluu, kuutioluu ja kolme vaajaluuta (kuva1). Vaajaluut muodostavat kiilamaisen rakenteensa ansiosta jalkaterän keskialueelle tukevan holvirakennelman. Jalkapöytäluiden päät ja kuutioluut kiilautuvat kuormituksessa yhteen ja tukevat jalkakaarien toimintaa. Holvirakennelman säilyminen edellyttää jalkaterän etu- ja takaosassa samanaikaisesti vastakkaisiin suuntiin tapahtuvaa spiraalimaista kiertoliikettä: kun kantaluu (jalkaterän takaosa) kiertyy sisäänpäin (supinaatioon) samanaikaisesti päkiä (jalkaterän etuosa) kiertyy ulospäin (pronaatioon) (kuvat 2 ja 3 sekä artikkeli «Alaraajan ja jalkaterän rakenne»4).

Spiraaliliike edellyttää hyvää liikkuvuutta jalkaterän keskinivelessä. Tämän kehittyminen edellyttää varpaille nousemista, isovarpaan tyvinivelen vapaata ojentumista ja hyviä sääri- ja pohjelihasten toimintoja.

Jos tätä jalkaterän spiraaliliikettä ei tapahdu, holvirakennelma löystyy ja kaarirakenteet romahtavat. Sen seurauksena kantaluun kuormitus siirtyy ulkoreunalta sisäreunalle ja sisäkaari romahtaa. Tämä näkyy ns. sisäreunan linttaan astumisena (ks. «Ylipronaatio syy vai seuraus»5 ja «Aikuisiän lattajalka»6).

Seuraavaksi romahtaa jalkaterän etuosassa oleva poikittainen jalkakaari ja syntyy levinnyt eli päkiä sekä varpaiden virheasentoja (vasaravarpaat ja vaivaisenluu) (ks. «Vasaravarpaat»3, «Levinnyt päkiä»1 ja«Vaivaisenluun aiheuttajat ja kehitys»2). Yhtenä syynä ongelman kehittymiseen on jalkaterän ja säären lihasten epätasapaino (osa lihaksista on heikkoja – osa liian kireitä), mikä aiheuttaa jalkaterän alueella asentojen ja toimintojen muutoksia. Tällaisissa tilanteissa tarvitaan jalkavoimistelua ja alaraajojen lihaksien toimintojen tasapainottamista (ks. «Jalkavoimistelun merkitys ja periaatteet»7 ja «Spiraalidynaaminen harjoittelu»8)."

Lähde.

Piti nyt sitten lainata tuo koko juttu, kun en tiedä mistä kohtaa olisin sen pätkässy poikki. Boldasin tekstistä keskeisiä / erittäin tutulta kuulostavia kohtia. 

Mun varpaat ovat (tietääkseni) aina olleet mykkyrällä, eli jos vasaravarpaat ovat seurausta jostain huonosta kävelyasennosta tai muusta tekemisestä niin sitten mulla ei ole sellaiset. Vaan ne ovat muuten vaan jäykät, toimimattomat tapaukset. 

Mun jalassa ei ole hyvä liikkuvuus eikä varmastikaan tasapainoiset ja hyvät lihakset. Jalkaan tulee helposti känsiä. Astun linttaan. 

Sehän oli kuin tarina omasta elämästä...

edit.

Pitää vielä jatkaa, kun löytyi tämmöistäkin:

"Ylipronaatio ei ole erillinen sairaus eikä virheasento, vaan jalkaterän keino korvata alaraajojen ja jalkaterien rakenteellisia muutoksia tai toimintojen häiriöitä. Näitä ovat mm. jalkaterän etuosan poikkeamat (etuosa kääntynyt sisäänpäin), jäykkä nilkka, heikot lonkan ojentajalihakset sekä kireä tai lyhyt akillesjänne."
Lähde.

Ylipronaatio oli siis se linttaan astuminen. Sillon aikanaan kun mun jalka on korjattu sellaiseen kuntoon, että sillä ylipäänsä voi astua tai että se kutakuinkin näyttää jalalta. Niin se kirurgi on ottanut pätkän mun akillesjänteestä ja sillä tehnyt taikojaan ja saanut jalan oikiampaan asentoon. Tämä on siis tapahtunut muutama päivä mun syntymän jälkeen. Kun sitten aloin kävelemään niin oli näyttänyt siltä että kantapää ei osu lainkaan lattiaan, joten oli pitänyt operoida jalkaa vielä uusiksi. Sama kirurgi teki hienosti töitä ja sitä on kiittäminen, että ylipäänsä voin kävellä/juosta. Mutta että mun akillesjänne ei kyllä ole mitään parasta a-luokkaa ja ihme kun ei ole pätkättänyt poikki tai jotain muuta karua ... 

Neljäkymmentäkuusi

Tänään kävin juoksemassa 6,6 km. Normi + Ponno + Ponnonsuunnalla kävin kurkkaamassa miltä se yleisurheilukenttä näyttää ja juoksin radan kerran ympäri. Pitkään on meinaan ollut mietinnässä jos sinne menisi ottamaan jotain spurtteja tms, mutta oli ihan liian pehmeä alusta mulle juostavaksi. Ei siis mikään semmonen yleisurheilukentän juoksuratapohja vaan ihan vaan hiekkaa/soraa, ja sitä siis pehmeesti (aikoinaan olisin moittunut semmosta pohjaa huonoksi agikisa-alustaksi). 

Pitkät housut olivat liikaa, kuuma tuli. Loppumatkasta alkoi oikeen jalan jalkapohja (päkiä seudulta) kettuilemaan. 

Neljäkymmentäviisi

Kävin perjantai-iltana juoksemassa 4,5 km. Koko matkan ajan pisti mahaan, ei siis mikään kauhian hyvä lenkki. Jalat ihan jees. 

Tokokoiralla rintaranka jumissa

Varasin jokin aika sitten Nemille hieronnan Vesipedon tiloissa hierovalta Suvilta. Aattelin sitten samaan syssyyn aloittaa talven uintikaudenkin. Ensin siis Nemi polski altaassa, sitten käytin sitä pihalla pissalla ja kuivasin pari tuntia ennen kuin Neppula pääsi Suvin käsittelyyn.

Uimisessa jatkettiin keväällä hyväksi havaittua konstia, eli Nemi hyppää (tarviten siihen hieman henkistä rohkaisua eli Maissi tukee/auttaa pikkasen ja Nemi polskahtaa) altaaseen sieltä päädystä ja ui rampille. Tulee pois altaasta, saa minulta namin, hinkkaa itseään/uimaliiviään allasosaston seiniin ja juoksee haukkuen takaisin Maissin luo "tätä lisää kiitos, tää on kivaa!" :)

Hieronta kun aloitettiin, ts Suvi aloitti, niin jopa minä huomasin, että Nemi oli vino. Siinä kun se seisoi meidän välissä. Enpä sitä sitten kotona ollut osannut katsoa. Oikealta puolen löytyi työstettävää - tokoilun seuraamuksia luultavasti. 

Tämmöisiä juttuja Suvi joutui hoitamaan:

- rintarangan alkuosa

- rintarangan 13-lannerangan 1-2-3 nikamat

- lannerangan 7 - si-nivel

Ennen polskimista käytin Nemin Vesipedon eteisessä puntarilla, koiruus painaa 15,5 kg. 

Toko, vko 36

Mitä me tehtiin keskiviikkoiltana tokoreeneissä? Kerron kun muisti palautuu...

Syyskuu Martsassa (omatoimireenit vkolla 36)

Kävin tänään omatoimireenimässä. Aksattiin ja yritettiin vähän noutaa (Nemi tarjosi ennemmin keinua kuin haki kapulaa). Aksassa ensin jotain ratapätkiä ja sitten naksuttelua.

Lenkillä seuruu pätkiä.

Jäähylenkki tehtiin uusilla reiteillä - yritin eksyttää itseäni Martinniemeen, mutten siinä kuitenkaan onnistunut vaikka välillä tallusteltiin kaduilla joilla en ollut ennen kulkenut.

BH-kurssi 4/4

Onneksi mun ei tarvitse harrastaa rallytokoa, jäipä kökkömaku suuhun ko lajista yhden kisaturisteilun ja siitä seuranneen jälkipyykin verran. Mutta se siitä. Jatkamme mukavampiin aiheisiin eli Nemin eilisiin reeneihin.

Eilen oli viimeinen kerta bh-kurssista. Kokoonnuttiin taas Zeppeliinin parkkipaikalla. Tällä kertaa paikalla oli neljä koirakkoa, yks sellainen jota ei ollut ennen näkynyt. Yksi nuori dobermanniuros. Tämä dobberi olikin sitten Nemin parina kun reenattiin tottis osuutta. 

Huomasin "kasvaneeni ihmisenä" (hih), kun tajusin ajattelevani, että oli hyvä, että juuri ko koira oli Nemin parina. Koska

a)outo koira

b)äänekäs, hivenen vielä villi koira

Siinä tuli hyvää häiriötä Nemin paikkamakuuseen :)

Ensin kuitenkin tehtiin kaikille koirille kaupunkireeniä, joka meni siis näin:

- käytiin ihmisjoukkion luona porisemassa niitä näitä

- koiraa talutettiin ees taas parkkiksella 

- ensin pari tyyppiä (ryhmäläiset vuorollaan eri roolisuorituksissa) juoksi ohi. 

- sitten Katja talutti Kisman (bortsunarttu) ohi pari kertaa

- sitten ryhmäläiset meni ohi sauvojen kanssa ja ostoskärryjä työntäen

- sitten käytiin porisuttamassa Katjaa, joka istui autolla, avasi auton oven ja käynnisti auton

- sitten vietiin koira kiinni lipputankoon ja mentiin auton taakse piiloon

- Katja talutti Kisman pari kertaa muutaman metrin päästä ohi (koirasta, ei ohjaajasta)

- palattiin koiran luo ja haettiin se matkaan ja käytiin vielä "tuomarin ja muiden" luona juttelemassa niitä näitä

Nemi haukahti kerran Kismalle. Mä vähän mokasin kun en höpöttäny/käskyttäny sitä koko ajan eli annoin sen koiran tulla siihen "yllättäen" enkä ennakoinu Nemille tilannetta. Sitten Nemi myös koitti kiertää niitä kaivonkansia mitä siinä parkkiksella oli. Se kun häiriintyy niistä. Lipputangon (whatever) luona se oli noussu istumaan vaikka jätin sen maahan. Mutta ei välittäny koirasta, ei tempoillu eikä haukkunu. Muuten ihan kivasti meni. 

Tottis osuudessa "ilmoittautuminen" sujui hyvin. Paikkamakuu meni tosi hyvin (pistin varalta Nemin liinaan kun pelkäsin jos se tempasee jonkun yhtäkkiä liikkuvan (kissa, jänis, jne) perään vieressä olleelle autotielle). Sitten kun olin ite vapauttamassa Nemiä niin se nousi ylös ennen kuin sai luvan (pistin kun palasin koiran luo koiran eteen nakin niin se meinasi varastaa sille ja mun piti vähän simputtaa Nemiä... ;)). 

Kaaviosta tehtiin hihnaseuruu ja ne muut liikkeet. Hihnaseuruu meni paremmin kuin kertaakaan aiemmin :) Olin varsin iloisesti yllättynyt. Toki siellä pieniä herppaantumisia oli ettei se täydellistä ollut, mutta huomattava parannus aiempaan kuitenkin. Ihmisryhmäkin sujui paremmin, kiersin ehkä vähän enemmän kuin sen kasin, mutta kun halusin reeniä sitä enemmän kun sitä tulee vähemmän tehtyä (pitäs mennä varmaan rotuaarille reenaamaan ;)) Luoksarissa Nemi nousi seisomaan kun Katja heilautti kädellä että saan kutsua koiran  - epäilin ettei se ois kolmestakymmenestä askeleesta tehnyt voi-kakea (sei-maa) joten kutsuin kuitenkin luokse kuin että oisin alkanut palauttamaan koiraa takas alkuperäisasetuksiin. 

Hyvä ja kannattava kurssi oli :) Opittiin paljon ja oli mukavata :)

Paskaa niskaan - häiriöherkät koirat vai ohjaajat

Mietin perjantaina, että lähdenkö lauantaina kuvaamaan koiria Limingan ryhmänäyttelyyn vai Haukkukeitaalle rallytokokilpailuihin. Valitsin jälkimmäisen koska en ollut aiemmin käynyt ko lajia katsomassa ja kiinnosti nähdä mistä siinä on kyse. Metkannäköisiä suorituksia tulikin nähtyä iso kimppu. Lajin parissa rotukirjo on laaja, ratoja tehtiin eri tyyleillä ja useimmat suoritukset näyttivät varsin kivoilta. Lajia sen kummemmin tuntematta en toki osaa sanoa mikä oli parempi suoritus kuin toinen, mutta minun silmään vaikutti ihan kivalta tekemiseltä. Ja on kiva, että on erilaisia harrastuslajeja mitä touhuta koiransa kanssa. Pääasia, että koiran kanssa puuhaillaan jotain :)

Otin kisoista noin tuhat kuvaa, joita sitten innokkaasti muokkailin sunnuntaina ja netitin jotain sata kipaletta (kaikki kuvat eivät tietenkään ole julkaisukelpoisia). Vielä olisi noin neljäsataa kuvaa jonossa odottamassa käsittelyä. 

Tänään sitten sattumoisin eksyin lajin feisbuuk-ryhmään, jossa syytetään kisoissa valokuvanneita henkilöitä koirien suoritusten pilaamisesta. Ei minulla ollut mitään käsitystä siitä, että rallytoksukisoissa pitäisi olla kuin huopatossutehtaalla ja kehän laidalla ei saisi olla ihmisiä / mitään minkä koira voisi huomata ja reagoida siihen niin ettei keskity ohjaajaansa. 

Eniten tympäsee se, että kuvasin. Olisivat sanoneet etukäteen, että se häirtsee. Olisin ajanut Liminkaan - tai kotiin. 

Pistin kuvakansion kuvasivuiltani salasanan taakse. Sitten kun olen ottanut herneen pois nenästäni niin poistan salasanan ;)

edit. 03.09. Huolimatta siitä, että keskustelu fb:ssä rallytokoryhmässä jatkuu "varsin mielenkiintoisena" niin poistin puolikkaan herneen ja tein toisen rallytokokuvakansion jonne laitoin osan räpsyistä. Nuo kuvat löytyvät tuolta: http://ruotsinlapparit.kuvat.fi/kuvat/Rallytoko/Okk+-+elok14/

Selkärankaan

Nämä pitäisi opetella:

BH-kokeen seuruukaavio (ei ole mun piirros vaan guugletettu ja ryöstetty verkosta).

Lähde: http://www.palveluskoiraliitto.fi/BH.pdf

Lähde: http://www.palveluskoiraliitto.fi/BH.pdf

Uutta putkeen

Koirakoulu Active Dog

Tämä tällä hetkellä menossa oleva toko-pompsi loppuu lokakuun alkumetreillä.Uudelle kurssille olen siis ilmoittautunut / hakenut. Valmennusryhmäpaikkoja on tarjolla keskiviikolle, torstaille ja viikonlopulle. Ainut mikä mulle passaa on keskiviikko... joten saas nähdä miten meidän käy. (kyllä, aina se on yhtä jännää :))

Neljäkymmentäneljä

Juoksin tänään 6,7 km. Töitten jälkeen Ponnonmäen kautta koirahoitolaan. Josta Nemin kanssa kävellen kotio. Muuten ok lenkki mitä nyt selkään vähän "sattui"  (tuntui epämukavalta). Kävellessä alkoi sitten jalkapohja kiukuttelemaan. 

Ainiin, ne viime viikon beehooreenit

Kuten sanottua, oltiin Kempeleessä kauppakeskus Zeppeliinin pihalla. 

Ennen kuin reenit alkoivat käytin Nemin lenkillä - enkä edes eksynyt ;) Ihan uusia näkymiä oli minulle (ja toki Nemillekin) ja siinä tiirailin ihmisten taloja ja pihaistutuksia... 

Reenit aloitettiin kävelyttämällä koirat kauppakeskuksen ympäri. Siinä tuli jos jonkinmoista häiriöreeniä. Pahimpana Nemille varmaankin skeittipojat kolinoineen, mutta kun olin varautunut nakkikasalla niin eihän Nemiä mikään ulkoinen häiriö kiinnostanut ;) No oli se muutenkin ihan hienosti. 

Sitten Katja kertoili kaupunkiosuudesta bh-kokeessa (koirat ootti autossa tuon ajan). Sitten reenittiin niitä muita juttuja eli siis:

- kävelytin koiraa kun pari ryhmäläistä juoksi ohi, pariin kertaan

- Katja käveli sauvojen kanssa ohi

- juttelin jotain niitä näitä Katjan kanssa joka oli autossa, avasi/sulki auton oven ja käynnisti auton - Nemi siis oli mun kanssa tämän ajan eikä ollut moksiskaan ko asioista

- lisäksi yks ryhmäläisistä talutti koiransa ohitsemme, kerran -pari

- kytkin koiran kiinni lipputankoon (tai mikä lie katulamppu se oli) ja menin auton taakse piiloon (kaupat oli jo kiinni, joten ei voitu siellä sitä testata). Samalla kun koira oli kytkettynä niin yks ryhmäläinen talutti koiransa joidenkin metrien päästä Nemin ohi. Nemi ei sanonut mitään. Olin jättänyt sen maihin ja maissa se myös pysyi sen ajan kun olin piilossa. 

Huomenna on sitten kurssin viimeinen kerta.