Neljäkymmentäseitsemän

Kävin eilen Nemin kanssa hölkkäilemässä. Aluksi käveltiin muutama sata metriä ja sitten hölkkäiltiin. Nemin kanssa juokseminen on kyllä vaihtelevaa - välillä se ravaa ihan nätisti, sitten sille iskee kyllästyminen ja se alkaa jumimaan tien varrella olleisiin heinätuppaisiin. Milloin se haluaa nuuskia uusimmat kuulumiset, milloin tehdä tarpeitaan tai merkkailla vaan ja milloin sitten jäädä rouskuttamaan jotain heinänkorsia. Jossain välissä, alkumatkasta, olisi halunnut juosta lujempaa kuin mitä mun kapasiteetti antoi myöten - meidät ohitti joku fillarilla, joka juoksutti samalla jotain beaglen näköistä koiraa, ja sekös pisti Nemiä ketuttamaan. Juostiin maaseutu+jaaris+abc:n ohi. Juoksuosuutta kertyi 4,8 km. 

Jalka yllättävänkin jees, mutta ensimmäisen kilometrin jälkeen mahaan alkoi taas pistämään :/ siinä kohdin ei sitten haitannut yhtään vaikka Nemi jumittelikin - juoksin sitten melko hitaasti tai toisinaan jopa paikallani (paikallaan tai hitaasti peruuttaen). Kun mahapistos meni ohi niin oli ihan kiva juosta.
(voi olla, että mahapistokseen vaikutti se, että olin puoltoista tuntia ennen lenkille lähtöä syönyt rahkan)

Aikaa koko lenkkiin meni 45-50 minuuttia eli melkoisen kauan, mutta tuo koiran kanssa venkoilu ei ole kyllä verrannollinen muihin (itsekseen tai Eetun kanssa) tehtyihin lenkuroihin.