Keskiviikkoillan tokotukset.
Aloitettiin paikallaololla. Käskytys evl-tyyppisesti. Ei menty piiloon, mutta oltiin koiriin selin. Ensin seisoen ja sitten istuen. Lopuksi peruutettiin koiran viereen (sai vähän kurkkia jottei koiran päälle kävellyt). Muutoin oikeinkin bueno. Mutta kun olin Nemin viekkuun palannut niin se nousi istumaan. Käskin sen takas maihin ja poistuin hetkeksi sen luota. Kun palasin ja hetken päästä vapautin koiran niin sain noottia Jenniltä siitä etten ollut mennyt ihan kii (makaavaan) koiraan. Välejä ei saa jättää - vaikka sillä varmistelisi ettei koira nouse ylös. Ei piä varmistella ku pitää opettaa koira niin ettei se sieltä maasta hötkyile ylös vasta ku sitten ku saa luvan.
Seuraavaksi joukkion jako kahtia. Ja tehtäväksi kaksi liikettä kokonaisena, liikkuroituna. Yksi liikkuroi, yksi tuomaroi ja yksi teki koiransa kanssa. Valitsin noudon ja kaket. Kun koutsi tämän kuuli niin tuli (hihitellen) paikalle katsomaan. Heitin kapulan kauas. Koira haukkui, kävi kapulalla, tuli haukkuen (ilman kapulaa) mun sivulle. En olisi halunnut mennä koiran avuksi, koska kyllä se tiesi mitä sen olisi pitänyt tehdä. Mutta en voinut koko tuntia odottaa, jotta se tekee, mitä sen olisi pitänyt tehdä. Joten pakkohan mun sitten oli mennä lähemmäs kapulaa. Koira toi mulle kapulan. Mutta peruutti ylipitkälle viekkuun, vähän jo mun taakse. Sain hyvän vinkin - koitanpa muistaa tästä lähtien ottaa kapulan pois koiralta vain koiran puoleisella kädellä ja vain siitä laipasta kii mikä on mun puolella. Eli vissiin oon vartalotyöntäny koiraa sinne mun selän taakse.
Ei tehty sitten kakeja ollenkaan, vaan toinen yritys oli koutsin määräyksestä myös nouto. Nyt Nemi haki kapulan (ehkä heitin inan lähemmäs kuin ed kerralla mutta liki 10 metrin päähän kuitenkin)
(kirjoittaminen keskeytyi ja sitä myöten inspiraatio katosi - tarina jatkuu joskus)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti