No niin. Nyt alkaa juoksuharrastuskin mennä välineurheilun puolelle. Kävin tänään penkomassa kaksi oululaista koiratarvikemyymälää, jälkimmäisestä ostin hihnan jossa on hieman joustoa. Sain kaverilta kokeilulainaan juoksuvyön ja tuon hihnan sitten kiinnitin siihen vyöhön. Aattelin kokeilla onnistuuko miten semmoinen juoksu missä mun kädet ovat vapaana ja koiran pitäisi juosta mun edessä.
Noh, eihän se koira kauaa siinä eessä juokse. Kun en semmosta sille oo opettanu enkä oo koskaan jaksanu oikein juosta täysii kun koiran kanssa menen. Enkä ole semmosta halunnutkaan, kun aina on painotettu sitä, että juoksulenkeillä koiran pitäisi ravata, että se olisi sen kropalle parasta mahdollista liikuntaa (tai vapaana metsässä viipotus lienee kaikkein parasta).
Ensin Nemi oli ihan intona, kun sai oikeesti vetää ja laukata. Mutta sitten loppu mielenkiinto moiseen juoksemiseen ja hajut ojanpenkalla alkoivat vetää puoleensa. Juostiin ensin kokeiluksi muutama sata metriä. Sitten annoin koiran suosiolla nuuskuttaa, pissailla ja käydä kakalla (hankalahkoa kun hihna on alle kaks metrinen, ei olla niin lyhyihin naruihin totuttu). Viimiset puoltoista kilsaa juostiin sitten kotiin. Haukku oli herkässä. Eikä Nemi pysynyt koko aikaa mun edessä. Yritin vaihdella vauhtiani sen mukaan, että koira olisi mun edessä, mutta ei himmailutkaan aina auttanut kun Nemi tuli ravaamaan mun viekkuun.
Juoksua: 1,5 km. Reitti: Mansikkamaanlenkki. Asteita ehkä kuus, ei sadetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti