Kumisaappaat

(joinakin päivinä kumpuaa enemmän raapustuksia kuin toisina)

Sitä illan mittaan kuuntelee vesisadetta. Elättelee toivetta, joka ei koskaan toteudu. Katsoo forecan sääennusteesta, että sade lakkaa joskus silloin kun yö vaihtuu aamuksi. Että ei auta. Koiran olet halunnut. Sitä pitää käyttää pihalla. Hyvähän se sitä paitsi nyt vielä on, kun ei ole edes liukasta. Sitäpaitsi vesisade on vain pukeutumiskysymys. Eipä siis muuta kuin ulkoiluhousut jalkaan, sadetakki päälle, kumisaappaat jalkaan ja koiran kanssa pihalle. Tällä kertaa sukat ovat olleet yllättävänkin hyvä valitan, koska ne eivät rullaudu pois jalasta kohti jalkaterää kuten yleensä kun pidän kumisaappaita. Lapsellisesti kävelen läpi lätäköiden - eipä silti, lätäköitä ei juurikaan näe tieltä etukäteen, sillä katulampuissa ei pala valo. On siis kohtuullisen pimeää. Kukaan muu ei liiku enää ulkona.
Nemi tykkää, kun en näe sitä. En näe mitä se touhuaa (kuinka paljon se syö ja mitä kaikkea se syö). Paitsi silloin, kun se tulee kerjäämään nameja. Kerjäämään tekemistä. "Teetä temppu, niin saan namin" :)
 Voisi melkein olla jopa hyvä. Mutta. Jostain syystä kumisaappaat eivät todellakaan sovi jaloilleni. Ts jalalleni. Sattuu (oikean jalan) varpaisiin ja jalkaterän ulkosyrjään. Sattuu joka askeleella. Eipä tehdä siis mitään mukavaa, pidempää, hiljaista yölenkkiä, jotta jalat ovat toimintakuntoiset huomenna. Johan sitä yhden välipäivän jälkeen huomenna pitää pinkasta jonnekin ...