Jahkailtuani aikani kävin tänään tokoreenien jälkeen juoksemassa. Kuivakeli, asteet ehkä pakkasen puolella, ehkä ei. Juoksin vain 2,5 km.
Kävelin ensin 848:n pyörätielle. Pistin puhelimesta sekunttikellon käyntiin ja lähdin pinkomaan. Yritin juosta kohtuullisen lujaa, mutta kuitenkin niin, että jaksan sen aikomani matkan taivaltaa. Lähdin ehkä turhan kovaa ja sitten oli pakko pikkasen hellittää. Lopussa taas käskin itseni juosta lujempaa, mutten kuitenkin koko energiavarastoani kuluttanut siihen. Lopetin juoksemisen ja ajanoton sitten kun olin juossut yhden kilometrin. Aikaa tuohon matkaan meni 6,2 min. Sanoisinpa jopa, että wau - ihan oon tyytyväinen tuohon etenemään :)
Kun olin puuskuttanu aikani niin jatkoin matkaa. Käännyin kohti mansikkamaanpäiväkotia. En juurikaan nähnyt eteeni kun ko tiellä ei ole katulamppuja. Mulla ei ollut lamppua myöskään - tietenkään. Eikä muuten ainuttakaan heijastinta. Hetken mietin käännynkö takasin, mutta aattelin sitten ettei se soratie-valottomuusosio ny niin pitkä ole. Kohtuullisen veikeetä kun en tod nähnyt jalkojani tai tiennyt juoksenko tien laidassa vai keskellä tietä. Yhden koiranulkoiluttajan ohitin - sillä oli otsalamppu, joka häikäisi mua hetken aikaa. Loppumatkan puoleentoista kilometriin kulutin aikaa kakstoista minuuttia (pimiä eli sokkojuoksu ei oo nopiaa touhua).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti