Merrin elämää
Ensimmäinen viikko
Haimme Merrin siis meille aurinkoisena päivänä kesäkuun alussa. Kempeleessä meitä odotti villi, suloinen, omapäinen,.. koiranpentu, jonka saimme mukaamme neuvojen ja tavaroitten kera (ruokaa, hihna, leluja). Tarvittavat muodollisuudet hoidettuamme ja hyvästit jätettyämme asetuimme autoon ja matka alkoi.
Merrin ensimmäinen automatka sujui hyvin, enimmäkseen Merri makoili sylissäni tai auton (taka)penkillä. Perille (Peltolaan) päästyämme pentu oli ihan ihmeissään eikä olisi millään halunnut tulla uuteen kotiinsa. Ensimmäinen yö sujui todella hyvin, Merri ei vaikuttanut siltä että olisi ikävöinyt vanhaan kotiinsa vaan nukkui tyytyväisen oloisena sänkymme vieressä.
Ensimmäiset päivät sujuivat kohtuullisen hyvin uutta kotia, omistajia, leluja ja pihapiiriä tutkiskellessa. Ihan ensimmäisten alkuihmetysten jälkeen Merri on jo oppinut komentamaan omistajiaan.. ;) Tosin useimmiten emme varmaankaan tee ihan niin kuin Merri tahtoisi. Ihan liian usein (ainakin Merrin mielestä) sanomme sille "Ei!". Ei saa purra ihmisiä eikä huonekaluja, ei saa hyppiä eikä kerjätä eikä edes haukkua (ainakaan sisätiloissa tai ulkona liikaa) taikka kiskoa ja rynnätä kohti pyöräilijöitä, autoja ja muita ohikulkijoita.
Ulkoilu
Merri tykkää useimmiten ulkoilusta eikä haluaisi tulla takaisin sisälle. Yleensä pentumme on iloinen tavatessaan toisia koiria, varsinkin lähialueen lajitovereita, jotka ovat jo tulleet sille melko tutuiksi. "Valitettavasti" kaikki muut koirat eivät ole yhtä innokkaita kuin mitä Merri. Tai yhtä leikkisiä.
Lenkillä ollessaan Merri rakastaa tehdä "Merri-Go-Round"eja, eli kieriä nurmikolla ja tehdä kuperkeikkoja. Tottakai niin, että naru sotkeentuu mahdollisimman paljon... Merri osaa myös lassota itsensä melko kätevästi, ja sitten ihmettelee kun jalat on Flexin avulla paketissa. Jos Merri ei ole tohottamassa pitkin maastoa ulkoillessamme niin sitten se luultavimmin on jahtaamassa jotain hyönteistä (kimalaiset ja perhoset ovat sen suosikkeja, tosin kimalaisia en yleensä anna pahemmin saalistaa) tai lintua. Linnut ovatkin Merristä tosi mielenkiintoisia, ne kun pitävät monesti niin merkillistä ääntä. Muutenkin Merri tykkää heristellä korviaan ja kuunnella mitä erillaisimpia ääniä, erilaiset autot - esim. hälytysajoneuvot - pannaan aina merkille. Jos jossain kasvaa vähänkään pitempää nurmikkoa/heinää niin Merri kirmaa sinne yleensä riemulla, mikäs sen mukavampaa kuin saalistaa ötököitä ja tehdä ihmeellisiä hyppyjä ja syöksyjä heinikossa. Myös alikulkutunneleitten kohdalla olevat rinteet ovat todella siistejä, tai muuten vain paikat missä nurmi on rinteessä, siellä on tosi kiva pomppia ja syöksähdellä.
Merri on lisännyt lenkkirepertuaariaan: tuulessa juoksevia lehtiä pitää jahdata (tuuli on muutenkin tosi cool), pensaat tutkia ja pieniä ja vähän suurempiakin keppejä raahata paikasta toiseen. Keppien puuttuessa Merri leikkii usein kävyillä. Merri on jo solminut ystävyyssuhteita naapureitten koirien kanssa, voi sitä riemua kun tuttu koira tulee näkyviin: Merri juoksee hyppien välillä neljällä ja välillä kahdella jalalla kohti leikkikaveria, (toisinaan Merri jää hetkeksi vaanimaan ja sitten aloittaa tuon varsin iloisen näköisen lähestymistavan). Välillä pitää hieman haukahtaakin kun on niin paljon kerrottavaa sitten viime näkemän... :)
Nykyisin (joulukuu) Merriä käytetään päivässä ainakin 6 kertaa ulkona, jos Merrin ei tarvitse olla yksin kotona niin ulkoilukertoja tulee enemmän, mutta kun neiti joutuu olemaan muutaman tunnin yksikseen ja pidättelemään kotosalla niin silloin ulkoilukertojen määräkin vähenee. Lyhyimmillään lenkit ovat pikaisia pissatusreissuja parkkipaikan ympäri ja takaisin, pisimmillään viivytään lenkillä noin tunti.
Nyt kun lumi on jo tullut melko pysyvän oloisesti maahan, niin Merri nauttii silminnähtävästi talvi-ilmasta. Ei niin pienet kuin suuretkaan pakkaset taikka lumipyryt hidasta ruotsinlapinkoiraamme - päin vastoin. :)
Ruokailu
Aluksi Merri söi neljä ateriaa päivässä: vuorotellen muroja (Nutro) +piimää ja riisijauhelihaa+piimää. Mutta nyttemmin olemme siirtyneet kolmeen ateriaan ja ruuan sisältökin on muuttunut eli Merri saa sekaisin noita edellisiä (murot tällä hetkellä Advance junior-nimisiä). Tosin joskus ateriaa hieman vaihdellaan riippuen siitä mitä kaapista löytyy, mutta nuo ovat ne ruuan peruselementit.
Tosin aina Merrille ei ruoka maita, parhaiten Merri syö illalla ja huonoiten aamulla. Paitsi jos on jäänyt aterioita väliin niin silloin saattaa aamiainenkin tulla syötyä kokonaan.
Kerjäämään Merri on -tietty- jo oppinut, vaikka tartteekohan siihenkään niin erikseen oppia. Ja koiralle kelpaisi syötäväksi lähestulkoon kaikki mitä mekin syömme. Merrille maistuu mm.porkkana, kurkku, ananas, valkosipuli, tomaatti, mehu (appelsiini, ananas, seka) - jos sen saa juoda samasta lasista minun kanssa - , ananas, juusto, makkara, pulla, mandariini jne.. Sitä vastoin Merri ei syö mielellään ainakaan makaroneja taikka perunoita, niitä jos pistää ruuan sekaan niin useimmiten ne jäävät kupin pohjalle..
Sisäsiisteys
Alkuviikkoina saimme kantaa Merriä pihalle (asumme hissittömässä kerrostalossa) joka välissä. Jollei halunnut siivota lattiaa, vaikka kyllä sitäkin joutui tekemään ja paljon. ;)
Hätä oli aina unien, leikin, syönnin.. ja kaiken muunkin jälkeen. Tai kesken leikin, jolloin ei kyllä yleensä ulos ehdittykään.
Aluksi laitoimme lattialle sanomalehtiä joille koitimme opettaa Merriä tekemään tarpeitaan, kohtuullisen hyvin Merri nämä paikat oppikin. Tosin siinä vaiheessa kun otimme toisesta paikkaa sanomalehdet pois niin Merri jatkoi tarpeittensa tekoa tuohon kohtaa lattiaa.
Nykyään Merri on jo [kop, kop, kop - koputetaanpa varalta puuta] sisäsiisti: osaa pyytää jo ulos ja jaksaa pidätellä sen aikaa kun me olemme poissa taikka tarve muuten vain vaatii.
Eläinlääkärillä
Merri on kerennyt käymään vasta kaksi kertaa eläinlääkärillä. Ensimmäisellä kerralla rokotettiin ja laitettiin siru ja toisella kerralla rokotettiin ja tehtiin punkkitarkastus. Niin - kun löysimme Merrin korvan likeltä punkin noin viikkoa ennen eläinlääkärille vientiä, joten ajattelimme että parempi tarkistaa että olimme varmasti saaneet punkin kunnolla pois ja ettei uusia ollut tullut tilalle.
Eläinlääkärillä Merri käyttäytyi ihan hyvin, antoi lääkärin tarkistaa itsensä ja seisoi suht'rauhallisesti pöydällä. Muttei jäänyt eläinlääkäriltäkään huomaamatta se, että pennussamme on luonnetta! :)
Autoilu
Merri ei sen kummemmin rakasta kuin inhoakaan autoilua eikä onneksi voi pahoin autossa. Suurimman osan autossa vietetystä ajasta Merri nukkuu, mutta välillä intaantuu kyllä katselemaan ohikiitäviä maisemiakin. Nyttemmin Merri on ruvennut haukahtelemaan nähdessään autonikkunasta ulkona muita koiria, ja muutenkin ikkunasta tiirailu on paljon tiiviimpää kuin aiemmin.
Lelut & leikit
Väittäisinpä että Merrin suosikkilelu on sukista tehty "matsi"-lelu. Se on sellainen lelu minkä Merri usein tuo minulle ja pyytää minua leikkimään kanssaan. Toki tähän leikkiin käy siihen tarkoitettu narulelukin, muttei se ole niin mukava kuin ne haisevat sukat... ;)
Merri myös tykkää järsiä luita, retuuttaa pehmoleluja, hakea leluja (palloja, pehmoleluja, keppejä.. eli mitä milloinkin) tosin aina Merri ei tuo niitä takaisin tai ainakaan luovuta takaisin suosiolla. Lisäksi koiramme välillä hajottaa pahvipakkauksia joihin olen piilottanut namupaloja.
Mukavin leikki on varmaan kuitenkin se kun saa pelmuta jonkun koirakaverin kanssa, sitä tuskin voittaa mikään.
Koulutus ja koiratapaamiset
Olemme käyneet Merrin kanssa kaksi kertaa vierailemassa Match Show:ssa (Hollihaassa ja Kellossa) sekä kerran koiratapaamisessa Lammassaaressa. Kaikilla näillä kerroilla Merri on ollut hämmentyneen oloinen ja haukkunut melko paljon. Pikku hiljaa olen kuitenkin koittanut tutustuttaa Merriä toisiin koiriin (mikä sujuukin ihan hyvin, kunhan paikalla ole liikaa koiria).
Olemma opettaneet Merrille ihan jotain perusjuttuja, kuten 'istu', 'maahan', 'odota', 'tänne' ja 'tassu', mitkä Merri tekee enemmän tai vähemmän tottelevaisesti.
Marras-joulukuussa olemme käyneet Merrin kanssa Oulun koirakerhon järjestämillä näyttelytottumus- ja pentu-pk -kursseilla. Tammikuusta eteenpäin tarkoitus on opetella tokoa ainakin KAS:n opastuksella.
© K.H updated 19.12.2001
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti