961

• 2 kahvia
• 1 kaakao
• 4dl vettä
• 1 lasi greippimehua
• 2 lasia simaa

8.00: lasi mustikkasoppaa

10.30: jäävuorisalaattia, lohta, fetaa, raejuustoa, mandariinia ja ananasta

Töitten jälkeen: dallaspulla ja leipää

22.30: salaattia ja pari palaa kanaa


illalla tokoreenit

Elävänä Euroopassa 2012

Nonni. Viime kesän telttareissu. Palautuuko enää mitään mieleen?

Päivä 1. 27.6

Ajettiin Skellefteåån ensin jossa pyörittiin kaupungilla tovi ja jatkettiin sitten vielä matkaa hieman etelämmksi ja yövyttiin hieman Uumajan alapuolella. Leirintäalueella missä ollaan yövytty ennenkin. Ensimmäistä kertaa mentiin toistamiseen samalle leirintäalueelle. Ei sillä, että se olisi ollut luxushyväpaikka, mutta sattui sopivaan kohtaan lähellä nelostietä (onko se nelostie? no enivei).

Päivä 2. 28.6

Jatkettiin matkaa leirintäalueelta ja pysähdyttiin turisteilemaan Söderhamnin kaupunkiin. Jatkettiin ajelua ja yövyttiin Fagerstan suunnalla. Leirintäalueen vieressä oli hauska pieni järvi.

Päivä 3. 29.6

Turisteilua Vadstenassa. Se on yks meidän suosikki paikkakunnista Ruotsissa. Mukava pikku turistikaupunki. Nemille kiva uima/kahlailupaikka. Kiva paikka käydä koiria lenkittämässä pieni pyrähdys.. Tuolta jatkettiin matkaa ja leiriydyttiin Malmöön nurkille (Landskoneen).

Päivä 4. 30.6

Lanskonesta jatkettiin matkaa. Siltamaksujen jälkeen päästiin Ruotsin ja Tanskan sillalle ja eipä aikaakaan kun oltiin Tanskassa. Pörrättiin Köpiksessä tovi jotta löydettiin parkkipaikka ja käytiin koirien kanssa kävelyllä Kööpenhaminan turistivilinässä. Sieltä ajettiin Roskildeen ja havaittiin että The Festarit alkavat ihan lähiaikoina koska kaupunki oli tupatentäynnä festariväkeä. Käytiin keskustassa pieni mutka ja jatkettiin matkaa. Tehtiin myös havainto, että Tanskassa leirintäelueita ei löydy enää niin helposti kuin mitä Ruotsissa. Lopulta päädyttiin merenrantaan pienelle leirintäalueelle jossa enimmäkseen oli jotain kalastajia/veneilijöitä ja respanukko puhui vain saksaa/tanskaa. Tuo camping sijaitsi Haderslevissä.

Päivä 5. 1.7

Poistuttiin Tanskasta ja jatkettiin retkestelyä Saksaan. Ensin ajettiin turisteilemaan Lübeckkiin ja sieltä sitten pienempiä (kuin moottori)teitä etsiskeltiin ensimmäinen leirintäalue Saksassa. Se oli jossain kanalien tms vesialueiden välissä. Me yövyttiin jossain niemenkärjessä, jotain puualuetta siinä oli ja aika sotkuinen maa ts ei kovin hyvää nurmikkoa... Ihan hyvät ulkoilumaastot oli kuitenkin tuolla. Hauska taloalue likellä josta ei ottanut selkoa oliko ne mökkejä vai omakotitaloja ja sitten kanavan (tms) rannalla sellainen suosittu kuntoilupolku. Ei siis pururata vaan joku muu polku. Campingin paikkakunta ???

Päivä 6. 2.7

Jatketiin Saksa-seikkalua. Pysähdyttiin jossain hauskassa luonnonpuistossa missä oli isoja kivilohkareita/kallioita ja patikointireittejä tai mitä lie. Siellä tallusteltiin tovi. Ja jatketiin matkaa päätyäksemme kummalliselle stephenking-henkiselle leirintäalueelle jossa ei näkynyt ketään ihmisiä. Puhetta kuului aina välillä. Telttapaikat oli ympyröity (oli niissä aukko mistä mennä ko paikkaan) pensasaidoilla. Joissakin paikoissa oli tyhjät asuntovaunut. Asutusta ko kylässä oli tosi vähän. Respassakaan ei siis ollut ketään. Soittamalla tiedettiin että voitiin jäädä sinne. Ja lähtiessä joku ukkeli ilmestyi jostain ja otti maksun ...

Päivä 7. 3.7

Pikkuteiltä takaisin motareille. Ensimmäinen turisteilu Düsseldorftissa ja toinen Kölnissä. Ihan mahottoman kuuma keli. Koirat pääsivät räpiköimään Kölnin veteen (kölniläiseen suihkualtaaseen). Ihan tajuttomasti turisteja/muuta kansaa kuumassa kylässä.

Leirintäalueen etsintää. Ensimmäisessä meitä ei huolittu koska meillä oli koirat mukana ja meillä ei ollut asuntoautoa/vaunua. Daa.. kyllähän vaunukoiriakin täytyy kävelyttää / käyttää tarpeillaan. Mutta ei auttanut kuin jatkaa matkaa ja etsiä seuraava camping. Löytyihän se .. oli melkoisen iso ja tiiviisti piti yöpyillä. Leirintäalueen vieressä kuvattiin jotain elokuvaa. Ainiin. Siellä oli kaniineja...

Päivä 8. 4.7

Kölnin seudulta matka jatkui Aacheniin jossa turisteiltiin aamupäivä. Sitten vaihdettiin maata ja yövyttiin Hollannissa pienellä paikkakunnalla. Ja siellä sitä vasta niitä kaneja olikin... teltan ovelta taisin parhaimpana hetkenä laskea nähneeni yhtä aika kakskytä jänistä/kania. Voitte kenties kuvitella koiriemme riemun aina kun ulkoilitimme niitä. Myös tuolla oli ihan mahottoman kuuma.

Päivä 9 5.7

Aamupäiväksi Liegeen syömään belgialaisia vohveleita. Kiertelyä Belgian pääkaupungissa ja sieltä matka jatkui Luxemburgiin. Leiriytyminen pienellä campingillä Luxemburgin (sen kaupungin) lähimaastossa. Yöllä ukkosti ja lopulta päädyttiin siihen että minä ja koirat nukuttiin autossa ja Eetu teltassa (jotta sai kunnolla nukuttua kun kuitenkin oli kuskina koko ajan).

Päivä 10 6.7

Aamulla Luxemburg-turisteilua, sieltä matka jatkui Ranskan puolelle. Päivällä piipahdus Reimssissä. Jossa mm kummallinen heppu halusi että menen sen kanssa Reimssin katetraalia vastapäätä olleeseen rakennukseen ottamaan valokuvia Eetusta ja koirista jotka olivat pihalla/kadulla. Tietyssä paikassa jonne se heppu oli ne "määrännyt". Rakennus osoittautui kirjastoksi. Sieltä lasi-ikkunan takaa, ehkäpä kolmannesta kerroksesta, otin muutaman kuvan... Reimssissä oli reissun pahin liikenneympyrä. En olisi varmaan tänäkään päivänä uskaltanut ajaa sinne tai sieltä pois.. ;) Ohitettiin Pariisi, siis sen yläpuolelta ehkä jotain 40km päästä. Yöpymään päädyttiin mukavaan pikkukaupunkiin Fismessiin.

Päivä 11 7.7

Fismessistä jatkettiin matkaa. Turisteiltiin taas jossain pikkupitäjässä. Otettiin kuvia koirista jollain linnanraunioilla. Yöpymispaikka löydettiin Gacesta. Kastuttiin litimäriksi iltalenkillä. Mä jäin ansaan campingin vessaan - joukkio ystävällisiä kanssayöpyjiä avasi oven että pääsin veskistä pois... Eli ne toiletit oli varustettu ihan ihmeellisillä lukoilla/ovilla... Ko paikassa mä hoidin kirjautumisen campingille vaikken osaa ranskaa - eikä respanmummo osannut englantia. 

Päivä 12 8.7

Matka jatkui pikkupikkuteitä kun etsittiin tosi pieni kylä nimeltä Merri. Otettiin siellä kuva jos toinenkin ja jatkettiin matkaa ja käytiin Cherbourg-Octevillessä. Koirat pääsivät räpiköimään veteen toviksi. Cherbourgista matka jatkui maihinnousurannikon pienelle mukavalle campingille. Koirien ulkoilutus tapahtui jonkun hevoshaan välistä leppoisassa peltomaalaismaisemassa. 

Päivä 13. 9.7 

Leirintäalueelle tuli aamulla leipomoauto josta ostettiin tuoreet croisantit ja patonkia aamupalaksi. Ja jatkettiin matkaa kummia reittejä myöten (maihinnousurannikon pikkukylät ja turisteilujutut olivat tosi sokkeloisia). Pyörittiin Caenissa tovi. Viimeinen yö Ranskassa. En muista millä paikkakunnalla oltiin. Camping oli melko iso ts ainakin siellä oli paljon väkeä. 

Päivä 14 10.7

Visiitti jossain pikkukaupungissa Ranskassa, siellä oli mm Jean d' Arc joku muistomerkki tms. Juotiin katukahvilassa kahvit, koirat lepposasti mukana meiningissä. Ajettiin Belgiaan ja pyörittiin tunteja Brysselin ympäristössä kun etsittiin Tinttimuseota. Ei löydetty. Eikä myöskään yhtään leirintäaluetta kaupungin liepeiltä. Jatkettiin matkaa muualle Belgiaan löytämättä edelleenkään leirintäelueita. Poistuttiin maasta, Hollannin puolelle. Heti rajan ylityksen jälkeen, oisko 500m mennyt niin tuli ensimmäinen kyltti campingistä. Sinne siis. Ja olikin kenties reissun paras camping. Pieni kuin mikä. Jonkun hevostilan mailla. Luxus suihku/wc tilat. Campingin pitäjältä saatiin ihanaa omenajälkkärihässäkkää ja aamulla tuoreita keitettyjä kananmunia, leipää ja kahvia :)

Päivä 15 11.7

Retkestely Hollannissa jatkui. Käytiin Eindhovenissa turisteilemassa. Samoin kuin Zwollessa (kait?). Yövyttiin jonkun antilooppimetsän vieressä kohtuu isolla mutta melko tyhjällä campingillä. Siis siellä metsässä kun ulkoilutin koiria jollain luontopolulla niin nähtiin joku peura tms. Ja koirat oli niiiiiiiin tohkeissaan. Luojan kiitos remmit/valjaat kesti ;)

Päivä 16 12.7

Seuraava turisteilu pitäjä oli hollantilaiskaupunki Groningen. Sieltä sitten matka jatkui Saksaan. Pikku visiitti Oldenburgiin, josta ruuhkaiselle motarille ja lopulta pikkuteille campingia etsimään. Löytyikin pieni kiva leirintäalue hieman Bremenistä itään. 

Päivä 17 13.7

Turistiksi Hampuriin. Siellä käppäilyä jonkun aikaa. Hampurista matka jatkui pohjoisemmaksi ja lopulta päädyttiin yöksi turistirysäalueelle. Siis tuolla Kappelnin kulmilla on hitosti campinkeja. Ilmeisesti siellä on paljon kivoja rantaseutuja tms muuta kivaa ajanviettopaikkaa ihan saksalaisturisteillekin. Siellä oli myös sellainen nurmikkoläntti (aika huonoa nurmea osittain tosi märkää lällyä) mikä oli tarkoitettu koirien ulkolutukseen. Siellä oli jopa kakkaroskiksia ja paskapussiautomaatteja. Ko campingilta ostettiin grillihampparit, joista koirat saivat osan. Virhe! Herättiin yöllä kun Merri oksensi... kaikki kamat ulos, viltti johon se oli yrjönnyt roskiin... Onneksi oli sotkenut vaan yhen kankaan/alusen. 

Päivä 18 14.7

Pikkuteitten/paikkakuntien kautta isommalle tielle ja pois Saksasta. Ajettiin tosi ruuhkaista tietä Tanskan läpi ja päädyttiin Ruotsin puolella yöksi Helsingborgin pohjoispuolelle, oiskohan ollut Ängelholm tms sen paikkakunnan nimi. Iso nurmialustainen camping. Tosin saniteettitilat olivat pikkuruiset. 

Päivä 19 15.7

Aamupäivä evästely lohipitäjässä eli jossain Tvååkkerin likellä varmaan. Halland lax. Turisteilua Göteborgissa. Yöksi tosi tosi tuulisen järven rantaan. Leirintäalueelle toki. Alingsås saattoi olla paikan nimi. 

Päivä 20 16.7

Pitkähkösti autoajelua ja illalla yöpymään Enköpingiin. Poikkeuksellisesti autoa ei saanut teltan viereen. Camping rantsussa. Eetu kävi uimassa. Kivat koirien ulkoilutusmaastot. Ts pyörätie ja jotain muitakin reittejä. 

Päivä 21 17.7

Lähtö leirintäalueelta viivästyi hieman sillä naapuriteltan suomalaispariskunta oli ryöstetty. Siis niitten autoon murtauduttu. Pariskunta oli shokissa. Eetu auttoi niitä mm soittamalla poliisille ja tekemällä rikosilmoituksen... Enköpingistä ajettiin Cattlinille ja Matsille Rimboon. Käytettiin koirat nauttimassa matolääkkeet rimbolaisella eläinklinikalla. Sekä käytiin jollain reenikentällä tokottamassa hieman. Oleskelua Cattlinilla plus yövyttiin heidän asuntovaunussaan.

Päivä 22 18.7

Lähtö Rimbosta. Turisteilua Uppsalassa. Pitkä pitkä ajomatka. Illaksi Morjärvelle Anna-Marin luo, jossa yövyttiin Anna-Marin kesäasunnossa/piharakennuksessa. 

Päivä 23 19.7

Pieni tutustumiskierros Morjärveen. Ajo Haaparannan  ruokakaupan kautta kotio. 

Omien joukossa

Nemillä oli tänään tokoreenit. Nyt se oli ekaa kertaa siinä ryhmässä mihin oikeesti kuuluisikin (kun aksat loppu ma-illoilta). 

Harkattiin pitkästä pitkästä aikaa tunnaria. Tehtiin verkkoaitasydeemillä. 2, 3 ja lopulta 4 kapulaa verkon alle ja merkkaus ja nami kun koira haisteli oikeeta kapulaa. Nemi oli ihan hyvä tässä, tosin alko olemaan kärsimätön ja rappas tassuillaan joitakin kapuloita kun nameja ei alkanut tarpeeks sukkelaan kuulumaan. 

Jennin mukaan reeni meni kuitenkin hyvin. 

Tehtiin myös luoksetulopaikallaolot. Eli muut paikallaolossa ja yks teki koirien eestä luoksetulon. Luoksari hyvä. Yhden koirakon kohdalla Nemi nousi istumaan, muut meni ihan hienosti. 

Lopuksi ohjatusti temppuja/kakeja. Avot ihan jees, voi-vaihtoja pitää jumpata enemmän ja käyttää oikeita sanoja ja vaatia kunnon suorituksia ja olla ite jämympi ja ja --- jotain semmosta ;)

Itsekseen reenimme:

Hyppyä. Ensin teki seisomisen esteen taakse mutta pienellä muistuttelulla sujui avo-hyppy ihan näppärästi. 

Luoksarin pysäyksiä namiheittelyllä ja kertaalleen pallolla. Seuruu pätkiä, ihan pikkasen vaan. Hallintaa, sellaista yleistä siirrytään paikasta toiseen semmosella semi-seuruulla, Nemi oli ihan näppärästi kuulolla :)  Jättävät avoina kerran molemmat hyvin kesti takana käymiset. Noutoa... kapulan nostelua aika paljonkin. Pari pito reeniä, toisessa lähti kuljettaan kapulaa kertaalleen mun ympäri - siitä seurasi superbileet. 

ja käytiin verhon toisella puolella ottamassa kertaalleen pujo ja puomi ja hieman jotain tok juttuja ja leikkimässä pallolla. 

Vko 16 - reenit

Viikko kuustoista osoittautui tietämättäni hallikauden viimeisimmiksi aksareeneiksi. Siis meille. Tuolla viikolla tehtiin kolme eri pientä harjoitusta erilaisilla ohjauksilla / ohjauslinjoilla ja ne kellotettiin ja palaveroitiin lopuksi miten kelläkin oli mennyt ja mikä vaihtoehto yleensä oli ollut nopein. 

Kun tsemppas hulluna niin joidenkin pätkien ajat jopa parani. Mutta miten sitä jaksaisi kisoissa ottaa joka kohdan yhtä tsempillä ja tarkasti. 

Tokoreenejä käytiin kaksi kipaletta. Merri Nemin ryhmässä ja toiste päin. Nemi pääsi pelaamaan muistipeliä minkä Jenni oli kehitellyt ja eka kiekalla mokasin, toinen meni jo hienosti. Merrin reenejä en muista yhtään, että mitä tehtiin. Oletettavasti touhuttiin koko tunti kaikenlaista jännää... 

960

• 1 kahvi
• 1 lasi simaa
• 17dl vettä

8.00: starttia, rusinoita ja jugua

9.30: uniresta pulla

10.45: perunoita ja lihasoosia

16.30: leipää kinkulla ja juustolla

20.30: leipää kinkulla ja juustolla

illalla tokoreenit

Lagu huhtikuu

Kävin lauantaina testaamassa seinäjokisten (Lagu) uuden agihallin. Se oli pimeä ja kylmä. Pohja oli hieman kova, soranen. Muuten ei menoa se pohja haitannut, mitä nyt muutamaan otteeseen sain poistaa kengän jalasta ja tyhjentää sen kivistä. 

Meille saaliiksi kolme hylkyä. Radat olivat vauhdikkaita muutamilla koukeroilla. Viimeisenä ollut hyppäri oli alun vääntöjen jälkeen tosi tosi vauhdikas. Meillä vaan lanka katkesi ja ihmeekseni Nemi ei tehnyt edes upeaa loppuirtoamista vaikka siihen ois ollut mitä mainioin tilaisuus :/ 

Jotain hyviä pätkiä saatiin radoilla aikaiseksi. Jokku kohat joita vähän arvuuttelin meni ihan näppärästi. Mutta... sitten oli kohtia missä en vaan ehtiny. Esim persjättö yhen putken jälkeen, en ehtiny siihen ja liikkeelläni koira ajautui seuraavan hypyn väärälle puolen ja ... hyppäsi sen sitten toiste päin.

Virallisena valvojana toimi Minna Räsänen mutta tuomari tehtäviä hoiti Timo Teileri - harjoittelijatuomari. Aikataulut olivat puolisen tuntia myöhässä. Seuraavana päivänä kun oli ollut kolmosten kisat oli myös harkkatuomari ja aikataulut laahustivat puoltoista tuntia... 

***

Jos joulukuun perinteiset Seinäjoen kisat on tuossa hallissa niin tuskin lähden. Talvipakkaset... pelkkä ajatuskin ko hallista talvikeleissä saa hampaat kalisemaan. 

959

• 1 kahvi
• 8dl vettä

11.30: kaurapuuro mustikkasopalla

14.00: mysliä ja jugua

18.00: pottumuusia ja naudanpaistia

958

• 1 kahvi
• 17dl vettä

Aamulla Lohtajalla: 1 keitetty kananmuna, 3 paahdettua ruisleipäsiivua kinkulla ja kurkulla

Päivällä Seinäjoen aksakisoissa: yks profx mansikkapatukka

Alkuillasta autossa: yks profx caramelpatukka

Myöhään illalla kotona: 1 kanafilepihvi ja tuorepastaa + pippurisoosia

agikisat Seinäjoella

957

• 1 kahvi
• 1 tee
• 1 lasi appelsiinimehua
• 6dl vettä

Aamulla Raahessa: puuroa voilla, yks ruisleipä savustegraavilohella ja pala piirakkaa

Illalla Lohtajalla: salaattia, tuorepastaa ja broilersoosia

Myöhemmin illalla; 2 mustikkamuffinssia

956

• 3dl vadelmalimsaa
• 1 lasi appelsiinigreippimehua
• 1 pikakahvi
• 4dl vettä

10.30: 1 prk ananasta ja 1 prk rahkaa

14.30: 1pss pikanuudelia tökköjuustolla

15.30: jädeä

19.30: kebabburger Madonnasta Pattijoelta

21.00: pikkasen lasagnea ja salaattia sekä siivu marjapiirasta Raahessa

955

• 1 pikakahvi
• 6dl vettä

13.00: edellisiltaista ruokaa

18.30: japanilainen tuliaisnami ja leipää

22.30: jäätelöä

noin 10km pyöräretki

Ke 24.04

Taas pitkä (2h) aamupäiväulkoilu hivenen usvaisessa kelissä.

Ti 23.04

Sadepäivä

Ma 22.04

Ei päästä ohjattuihinreeneihin tällä viikolla kun auton kanssa on ongelmia.

Aamupäivällä pitkä (parin tunnin) ulkoilu. Ihmeteltiin tulvavesiä.

Illalla erillislenkit ja mini tokotuokiot. Merrin kanssa lähipäiväkodin parkkiksella: seuruun pysähdyksiä, käännöksiä, tempovaihteluita (hidas-normaali) ja kakeja (istu-seiso ja maa-seiso). 

Nemin kanssa seuruusta tempoina normi ja juoksu, pertsoja, kaukoja (avo, liikkeenomainen paitsi ei pertsaa) plus väliin tuloa ja mattotelineen kiertoa. 

954

• 8dl vettä

12.00: eilistä uunivuokaa ja lakujädeä

17.00: mustikkasoppaa

22.30: paprikaa & kanaa uunissa ja nuudelia

953

• 1 pikakahvi
• 1 lasi appelsiinigreippimehua
• 12dl vettä

9.00: yks ehrmanninrahka

11.30: salaattia ja pizzaa

13.15: jädeä

17.45: jauheliha-pottu-kasvis-vuokaa

Kesän 2013 agiaikkis

-------------------------------------------------------------
KURSSITIEDOT:
Koiran nimi:      Nemi
Kurssi:           Agility valmennusryhmä
Päivämäärät:      to 2.5. / to 9.5. / to 16.5. / la 18.5. (klo 18) / to 23.5. / to 30.5. / ma 17.6. / to 1.8. / to 8.8. / ti 13.8. (halli) / to 15.8. / to 22.8.

Kellonaika:       19:00-20:00
Poikkeukset:      la 18.5. klo 18
Kouluttaja:       Mikko Aaltonen, Mari Kaplas tai Anna Kilpiä

-------------------------------------------------------------

2

Kävin Nemin kanssa juoksemassa 3,7km. 

Ensin sattui varpaaseen ja meinasin luovuttaa ihan alkumetreillä. Onneksi se ei sattunut kuitenkaan jatkossa niin paljon. Sitten juoksin liian lujaa, onni onnettomuudessa Nemi halusi pysähtyä kakalle niin sain tasattua hengitykseni ja jatkettua hitaampaa vauhtia mikä olikin fiksumpaa = tuntui paremmalta loppumatkan hölkkäily.

Reitti: tenniskenttälenkki josta portaille ollikaisen kulmilta ex-s-marketin kautta kotio. 

952

• 2 kahvia
• 21dl vettä

Aamulla: kaurapuuroa mustikkasopalla ja pari palaa pizzaa

13.30: pari palaa pizzaa ja pikkasen salaattia

18.20: jugua ja starttia

illalla Nemin kans 3,7km juoksulenkki

951

• 10dl vettä
• 1 lasi roseviiniä

11.00: lasi mustikkasoppaa

12.45: tonnikalasalaattia

21.30: omatekosta pizzaa ja salaattia

950

• 2 kahvia
• 9dl vettä

11.15: starttimysliä ja jugua. plus jädeä ja vohveleita

18.00: vohvelia ja jädeä

21.30: tonnikalasalaattia

949

• 1 kahvi
• 14dl vettä

9.00: starttia ja jugua

12.30: 1prk erhmannin rahkaa

19.00: samaa sapuskaa kuin ed päivänä

23.00: jäätelöä ja vohveleita

948

• 2 kahvia
• 10dl vettä

8.15: lasi mustikkasoppaa ja pari lusikallista raejuustoa

11.00: 1 prk rahkaa ja 1 prk ananasta

18.30: salaattia, paistettuja kasviksia ja broilerinsuikaleita mustapekkajuustolla

myöhemmin: suklaajädeä

947

• 1 pikakahvi
• 11dl vettä

11.15: makaronia, tonnikalasoosia ja salaattia

15.00: tuorepastaa ja pekonikasvissoosia + salaattia

Jossain välissä jäätelöä

22.30: Loput tuorepasta sydeemistä

illalla tokoreenit

Härkää sarvista

Näin FB:ssa ilmoituksen noutokurssista, samalle viikonlopulle oli mietinnässä muutakin koiramaista ohjelmaa (agikisaturnee Etelä-Suomeen, tokokoe, uusien aksatuomareiden harjoitusmateriaalina oleminen  - nuo nyt ainakin). Pähkäsin asiaa tovin, ja pistin viestiä Katjalle (koirakoulu Kisma), että mahduttaisiinko Nemin kanssa mukaan. 

Näinpä ollen käytiin eilen paneutumassa nouto-ongelmiimme Kempeleessä eräällä hiekkakentällä. Ryhmässä oli Nemin lisäksi erilaisista nouto-ongelmista "kärsiviä" koiria, rotuina suursautseri, labradorinnoutaja ja pari belgiä (mali ja tervu). 

... jatkunee tämä raapustus joskus...

946

• 2 kahvia
• 19dl vettä

8.30: lasi mustikkasoppaa

10.45: jäävuorisalaattia, katkarapuja, lohta, kurkkua, ananasta ja melonia

16.30: salaattia, makaronia, tonnikalasoosia ja pari suklaakonvehtia

24.00: jugurttia ja starttia

illalla toko + agireenit

945

• 1 pikakahvi
• 7dl vettä

10.45: 1 prk ananansta & 1 prk ehrmannin rahkaa

15.00: loput pe ruuasta (eli yks kanafilepihvi, ite tehtyjä lohkopottuja ja uunissa kypsytettyä kesäkurpitsaa, paprika ja kirsikkatomaatteja)

16.00: suklaajädeä

22.30: makaronia ja tonnikala-tomaattisoosia

päivällä noutoreenit

944

• 2 kahvia
• 1 tee
• 8dl vettä

14.00: jugua ja starttia

Iltapäivä: yks kanafilepihvi, ite tehtyjä lohkopottuja ja uunissa kypsytettyä kesäkurpitsaa, paprika ja kirsikkatomaatteja. Plus jädeä

22.30: Ruisleipää juustolla

943

• 1 kahvi
• 11dl vettä
• 1 tee

11.00: 1 prk ehrmannin rahkaa

12.30: vadelmaleivos

17.00: jugurttia & starttia

21.00: yks kanafilepihvi, ite tehtyjä lohkopottuja ja uunissa kypsytettyä kesäkurpitsaa, paprika ja kirsikkatomaatteja

01.30: lasi mustikkasoppaa

1

Kävin töitten jälkeen hölkkäämässä Mansikkamaanlenkin. Täysin ei ole vielä tiet sulana, mutta himotti jo päästä testaamaan, että onko kunto romahtanut täysin. Ei ollut. Ongelmana oli lähinnä nuo koirat... ei pysähdellä, ei kiskota, ei riekuta, ei huudeta,... Noh, meni ne välillä ihan kivastikin :)

Ti-tok (läpsy)

Tiistai-iltana menin tosiaan Nemin kanssa hurlumryhmään toksuttamaan. Kotona tuntui, että pitäisikö sittenkin ottaa Mersu mukaan Nestorin sijasta. Mutta onneksi menin Nemin kanssa - oli varsin mukava tokottaa sen kanssa pitkästä aikaa ohjatusti :)

Hurlumryhmässä on tätä nykyä viis koirakkoa. B:t ovat poistuneet eli bullmastiffi ja belgi eivät ole enää ryhmässä. Niiden tilalla on Minna ja kelpie-Repo. Sitten meidän lisäksi on myös Hanna ja starffi-Uuno, Eeva ja snautseri-Monty sekä Moonika & kessu-Symppis. 

Ja tehdä jotain muutakin kuin kakeja ja luoksereita. Ja mitä muuta pientä mä sen kans oonkaan itekseni veivannut. 

Neminkin ryhmä aloitti paikallaolo reenillä. Ja kehäänmeno tarkistuksella. Siinä Nemi rynni ja haukku joten halusin ottaa sen uusiksi paremmalla mielentilalla. Toinen kerta menikin hieman paremmin. 

Ensin tehtiin paikallaa istuminen. Nemi törötti tosi pinkeenä paikallaan, eikä häiriintynyt Jennin häiriöyrityksistä. Piiloilin. 

Sitten tehtiin evl-käskytyksellä paikallamakuu. Tämä olikin ongelmallinen Nemille, joka oli ekana rivissä. Se nimittäin reagoi muiden käskytyksiin ja jojoili maista ylös - kun en kerta lähtenytkään sen viekusta vielä minnekään heti. Asiaa pitää reeniä lisempää. Ehkä kenties ottaa sen etupalkan avuksi. Itse paikkamakuussa ei ollut mitään ongelmantynkää. 

Nemillekin seuruuta. Sain läpsyn! Kun palkkasin niin hyvin koirani. Jei ;) Nemi hienosti paikkasi perusasentoaan ts pysäyksessä joku kerta ei heti pistäny pyllyään maahan mutta sitten muisti että ainiinjoo ja tyyräs ittensä mun viekkuun. Vasemmalle käännös veivuuta. Kun tein ajatuksella niin Nemi oli varsin näppäränä :)

Itsekseen: ruutua. Namilautanen ruudussa. Sinnehän se meni. Juoksin perään ja kun koira oli syöny namin niin käskin sen seisomaan ja sitten vahvistin sitä ruudussa seisomista. Pari toistoa (siis tätä koko kokonaisuutta). 

Noutoa. Pakkoaskelia. Nemiä ahisti. Kapula suuhun, koira ylös (avitin hieman sitä) ja sitten pidin sekä kuonosta että kapulast että vedin koiraa ottamaan tipuaskeleen. Palkkasin yhdestä tai kahdesta tipuaskeleesta sekä vapauttamalla namialustalle että heittämällä paprikan. Paprika viuhotusta jotta koira rentoutuisi hieman tajuamaan kuinka h a u s k a a nouto onkaan. Hmm. 

Kaukoja. Seiso-maahan-seiso. Ihan läheltä vaan. Edistyy se, hitaasti mutta vakaasti. 

Luoksareita, heittelin nameja ees taas ja välillä tein sen heiton niin että tähtäsin sinne tassujen väliin jotta koira stoppais. Meni välillä ihan kivasti. Koira tykkäsi säntäillä namien perässä. 

Siinpä kait se?

Eikun joo. Loppuun myös hetsattu luoksari. Jenni piti koiraa. Ei pysäyksiä välille, siis luoksarikutsuun. Muutoin hyvä, mutta Nemi haukku. "ei se nyt niin väliä kun.." joo ei kait, mutta tuohan on ollut Nemin virhe myös kokeissa luoksarien yhteydessä, siks en tykännyt siitä nytkään. 

Ma-tok

Kevään tokorupeamat alkoivat tällä viikolla. Kolmella ensimmäisellä kerralla olen pyöräyttänyt Merrin Nemin ryhmään ja Nemin Merrin ryhmään. Kun en halua että Nemillä on kahdet reenit samana päivänä. 

Merri siis tokotti maanantaina klo 18-19. Ryhmässä kanssamme on Sanna ja bullmastiffi-Kaino (tuttu hurlumryhmästä), Moonika ja keeshond Ruusa (Moonika on myös hurlumryhmässä toisen kessunsa kanssa), Asta ja cockeri Mii (?) - heidän kanssaan ollaan joskus aiemmin oltu samassa ryhmässä. Plus sitten tuolla oli muutama oudompi koirakko. 

Tehtiin kehään tulotarkistus, menin sinne ilman  talutinta niinkuin voivoissa kuuluukin. Kohtuu hyvin Merri oli siinä hanskassa. Ts tosi hyvin. Mutta tarkistuksessa pyllähti, kuulemma saan pitää koirasta kiinni tuossa tilanteessa (myös näin siis ylemmissä luokissa, hyvä juttu :)). Paikallaolo meni ihan kivasti. Olin ensin piilossa ja sitten tulin kehän laidalle hetkeksi. En oikein tiennyt, että häiriintyikö vierustoveri meidän etupalkasta ... joten tulin siihen vähän sitäkin kyttäämään ettei mitään selkkauksia vaan tulisi. 

(myöhemmin samainen toveri käväisi merrin luona kun olin jättänyt sen itsekseen istumaan - en tiiä oliko sillä koiralla hyvät vai pahat mielessä)

Ohjatusti Jenni katsoi kaikilta seuraamiset. Merrin kanssa tehtiin pidempää pätkää, että riittääkö vire sellaiseen. Palkkaamistavassani on edelleen parantamisen varaa. Vasemmalle käännökset oli huonoja.  (jotenkin mä en ole nyt varma, että oliko ne Nemin vai Merrin vai molempien vasemmalle käännökset huonoja? Merrille noottia myös ei ihan täydellisistä perusasennoista) Jossain kohta inan herppaantu, mutta melko hyvä suoritus se oli kumminki. 

Itsekseni tein hyppynoutoa, ei uutta alla auringon. Metallinoutoa. Kakeja - yritin ts tein seisomisesta maihinmenoa sillä ner -käskyllä. Ensin meni ihan hyvin, tai sillain "ei olla vielä kovin pitkällä tässä liikkeessä" -hyvin. Mutta sitten aattelin josko homma sukkeloituisi jos ottaisin naksun avuksi. Noh, eihän siitä sitten mitään tullut kun Merri rupesi tarjoamaan kaikenlaisia toimintoja ;)

Otettiin myös luoksareita. Yksi hyvä molemmat pysäykset sisältävä suoritus, matka tosin ei ollut kovinkaan pitkä. Sitten aattelin, että otan pelkkiä läpituloja. Mutta Merripä aatteli toisin - vaikken mitenkään pysäytellyt sitä niin se joko seisahtui tai meni maihin - ja tosi zäpäkästi vieläpä. Daddadaa. Sen mielestä se on jo niin pitkään tehnyt tokoa että sen ei kuulu tehdä enää lällärikamoina alokasluokan luoksetuloja ;) 

Sitten myös ufotettiin jonkun verran ja ja ... tehtiin liikkeestä istumista ja niitä seuruusta vasemmalle kääntymisiä hinkattiin. 

Agi vastaan toko

Joo, eihän siinä kauaa mennyt, kun muistin että asioitten päässä veivaamisen yhteydessä tuli tällainenkin juttu mieleen. En tiedä onko tämä pelkästään mun päänsisäistä tulkintaa vai ajatteleeko joku muukin näin.  Suollan tämän hajatelmani kuitenkin nyt tähän kun ollaan vauhtiin näissä höpöraapustuksissa päästy ;)

Mun mielestäni, agilitymaailma on paljon tavoitehenkisempi kuin tokomaailma. Ehkä aika yllättävä veto siinä mielessä kun toko mielletään pilkunniuhotukseksi. Ja toki se lajina onkin sellaista pilkunnussintaa kuin olla ja voi. Itsensä hillintää. Mutta toksupuolella mulle ei ole tullut sellaista tuntemusta että olisin ihan paska vaikka mun koirat ovat noin vanhoinakin vielä alemmissa luokissa. 

Ehkä tuo vähemmän tavoitehenkinen johtuu siitäkin että olen kilpaillut ziljardisti enemmän agissa kuin tokossa. (joo joo agissa kilpaillaa ja tokossa kokeillaan) Tietysti tokossakin on ne henkilöt jotka Tähtäävät korkealle. Joilla on ne tavoitteet The tyyppisinä. Ja saavat olla ja pitää ollakin. Ja onhan sielläkin luokat, jopa luokkanousutittelitunnuksetkin. 

Joten... een tiedä mistä ihmeestä mun ajatus siitä, että tok puolella silti yleisesti ois rennompaa kuin agissa oikeen juontaa juurensa? 

Pipon löysäämisen jälkeen

Meillä oli Nemin kanssa maanantaina tosi kivat agireenit! Mikko oli koutsaamassa. Tehtiin ratareeniä. Hyppyytin Nemiä 50cm rimoja. 

Ongelmallisin paikka oli aloitus, kakkoseste. Siis ihan hyppy. Olin pirkottamassa mutta en tehnyt tarpeeksi selkeetä askelta kohti kakoshypyn ponnistuspaikkaa joten Nemi tuli ohi siitä hypystä. Muitakin paikkoja säädeltiin paremmiksi. Mutta ne eivät olleet noin kinkkisiä kuin tuo alku. Pujo oli radalla kaksi kertaa. Ekalla kerralla oli fiksua tehdä pakkovalssi hypylle pujon jälkeen, ensin yritin jotain muuta, mutta eipä se koira sitä hyppyä sitten tehnyt. Pakkovalssiin ehti lopulta ihan hyvin - eikä sitä tarvinnut tehdä niin hitaasti kuin aiemmin olen luullut. Ts oon jotenkin aatellut että se on semmonen väännös ohjaus (hankala selittää, oon tehnyt sitä ehkä enemmän ysittäisharjoituksina tai sitten radan alkuun jolloin se on tuntunut väännetymmältä ohjaukselta kuin oikeasti onkaan), nyt meni kuitenkin meleko näppärästi :)

Toisella kerralla pujon jälkeen tein eka leikkuksen (siis seukki hypylle joka oli takaakierto ja siitä putkeen), Mikon kehotuksesta tein siihen valssin ja putkeen sujahtaminen oli sutjakkaampi. 

Muuta ihmettä ei tainnut ollakaan. Kontaktit oli hyvät, samoin pujo. Ainiin joo. Itsekseen tehtiin semmosta slalomjutskaa. Aluksi en kerennyt ohjaamaan kuin kaks ekaa estettä, mutta kun otin hieman ennakkoa ja kipitin enemmn niin sain tehtyä sen slalom-hypelmän yhistettynä keinulla ihan kivasti. 

Hyvä me! :)

Vääristelmä

Mun päänsisällä. Johon olen vuosien varrella juurruttanut itseni. Epätosia lauseita joita olen todeksi itselleni luullut:

- jos kisaat, sinun täytyy saada luokkanousunollia
- jos kisaat, sinun täytyy nousta (mahdollisimman pian kolmosiin)
- jos kisaat, sinun täytyy kerätä sm/karsinta-nollia
- jos kisaat, sinun täytyy valioitua (ts sen koiran)


Kun nämä kohdat eivät toteudukaan

- olet paska
- sinusta ei ole mihinkään
- koirastasi ei ole mihinkään
- vaihda koiraa / rotua
- haali itsellesi koiria, kyllä niistä jonkun kanssa toteutat sen mitä kaikkien aksaajien kuuluu tehdä.

***

Lueskeltuani hieman taaksepäin tätä "Lennokas-näppis" -kategoriaa totesin, että olen jaaritellut näköjään jo olan takaa ja kyllästymiseen asti tätä samaa aihetta. Jatkan silti vielä ;D

Vaikka olen kuvitellut sisäistäneeni jo parikin kertaa lauseen

 "mun ei ole pakko tähdätä maailman parhaaksi agiliitäjäksi ollakseni varteenotettava agilityurheilija" 

(paino sanalla urheilija, ei mikään harrastelija - pah! semmosille)

Niin. Silti se selkärankaan kipristynyt "jos kisaat, sinun täytyy..." väännelmä nostaa päätään ja omat "kunhan tässä nyt vähän reenitään" jutut häviää mielestä. Varsinkin, kun en arvosta niitä "kunhan nyt takapihalla vähän temppuillaan" -harhakäsityksiä. Tai en halua kuulua niihin. Sitä en halua, mutta kuitenkaan en kuulu niihin The Oikeisiin Aksaajiinkaan (T.O.A). 

Tavoitteet vääristävät mielen(i)

Aikoinaanhan aloin Merrin kanssa harrastamaan agia koska 

a)se vaikutti hauskalta lajilta

b)halusin jotenkin aktivoida aktiivista koiraani (eli jotain mielestäni piti harrastaa, ja toko ei silloin iskenyt)

Tavoitteita ei ollut. Muuta kuin se, että opitaan esteet ja pystytään tekemään niitä muutaman esteen sarjoissa. Lopulta päädyin kuitenkin kisaamaankin ja se oli kaikesta jännyydestä huolimatta niin kivaa, että halusin kisata yhä enemmän ja enemmän. Tavoitteena oli nousta kakkosiin - mutta se tavoitekin tuli vasta kymmenien ykkösluokkien starttien jälkeen. Vahingossa noustiin yhtenä viikonloppuna kolmosiin, jossa tehtiin kymmeniä yliaika nollia ja jokunen oikee nollakin. Painiskelin tavoitesuossa silloinkin, mutta tiesin ettemme ikinä realistisesti keräisi sm-nollia enkä haaveillut valioitumisesta. 

Kun Nemi tuli meille, siitä näki heti, että se on irtoavampaa mallia kuin Merri. Ja nopeampi. Mun olettamus meidän agilitytaipaleelta nousi heti jonnekin pilviin. Kuvittelin, että nyt mulla on nopea koira - eli ihanneajat eivät ole enään ongelma. Merrin kokemus ja taidot (ja meidän hioituminen parivaljakkona yhteen) lisättynä Nemin irtoavuudella ja yleisellä nopeudella. Jess! Täältä tullaan sm-kisat! 

No mutta. Nemistäpä tulikin maxi. Ei siitä tullut uutta medimerriä. Eikä sitä ohjattu/ohjata kuten Merriä. Ne asiat mitä olin Merrin kanssa agista oppinut sain unohtaa. Mutta ei niitä niin vain unohdeta, kun ovat selkänahkaan hiipineet. Vieläkään en osaa, en ymmärrä maksien sielun elämää. Sen takia on tehty lukemattomia kieltoja radalla kun mä en osaa ohjata maksikoiraa oikein hypyille. 

Ei noussut Nemi heittämällä kolmosiin. Ei kerätty sm-nollia. On se nopeempi kuin Merri. Täydellisellä ohjauksella aikakin riittäisi ihanneaikoihin. Ehkä siihen välillä tarvittaisiin myös nopeempi ohjaaja, paremmat jalat. Mutta yleensä riittäisi kyllä kunnon ohjaus. 

Panostus lajiin

Jos mä vaan puuhastelen (ilman the tavoitteita) niin miksi mä en sitten tyydy harrastamaan koiraseurassa. Miksi mä maksan mansikoita koirareeneistäni? Jos en kerta tähtää edes minnekään "seuraavalle tasolle". Ei se ole niin mustavalkoista.  Vaikka mä olenkin niitä kummia kisaajia jotka kisaavat vain kisaamisen vuoksi, "annoin pikkusormen - se vei koko käden", niin en mä silti halua junnata paikallani. Noh, noh, eihän seuroissakaan junnata paikallaan - kehitys kehittyy sielläkin. Tiedän toki. Mutta: kylmä halli, kymmenisen koirakon ryhmä, kouluttaja joka katsoo koiraani nenänvarttapitkin (ajatellen eihän tuo ole edes oikea agility/harrastuskoira) ja sanoen "juokse lujempaa" , "uusi yritys" ja/tai "seuraava". Niin, nuihin en halua enää palata. Noh, olihan siellä koirakerhossa myös joitakin hyviä kouluttajia. Eikä kaikki olleet roturasisteja - kukaan joka tän ehkä nyt lukee ei varmaan myönnä olevansa roturasisti. Mutta se tuntemus mikä itselleni on tullut niin ... Ja tämä ei liity pelkästään koirakerhoon vaan myös joihinkin erillisiin maksullisiin reeneihin joissa olen joskus käynyt. 

Sisarkateus

Se mikä on hiertänyt vuosien mittaan mieltäni - niin äärimmäisen noloa kuin tämä kenties onkin myöntää, on se kateus jota olen tuntenut kanssa harrastajia kohtaan. Miksi muut nousevat niin helposti (helpon näköistähän se ainakin on) kolmosiin - siinä missä me kerätään kasapäin hyllyjä? Lukemattomat kaverit ovat olleet hetken ykkösissä tai kakkosissa yhdessä meidän kanssa - mutta nyt jo kisanneet vuosia kolmosissa (menestystä niittäen). Sitten on myös ne, jotka ovat nousseet kiiturien lailla sinne kolmosiin ja sitten siellä todenneet, että "ai perskules - ihanneajat ei riitäkään" - tai "tällä tuloksilla päästiin alemmissa luokissa palkinnoille ja nyt ollaan tulosten tehneissä häntäpäässä". 

Rodussako ratkaisu kaikkeen

Tietysti. Kaiken tämän asioitten veulaamisen ja päässä pähkäilyn seurauksena olen minäkin sortunut miettimään ratkaisiko jonkun muun rotuinen koira kaikki mun ongelmat agilityssä. Minustakin tulisi se, T.O.A. jos minulla olisi Rotu the Tykki. Just nyt, en näe itseäni siinä tilanteessa. Tällä hetkellä ajattelen, että olen enemmän rodusti (tietyn rodun harrastaja/omistaja) kuin agisti. Ensin tulee rotu ja muu koiraelämä ja vasta sitten agility. Kuitenkin. Se, että muut tekevät noin. Siis vaihtavat rotua (tai lisäävät rotuvalikoimaansa) paremmin lajiin kenties soveltuviksi, niin ... ihan kaikkeen rauhaan vaan :) 

En mä silti sano, että meillä olisi pelkästään ruotsinlapinkoiria aina. Enkä mä sano, etteikö meillä joskus olisi joku T.O.A -väen Oikeeksi Aksaroduksi hyväksymä koira. Tällä hetkellä en halua ajatella sen tarkemmin sen seuraavan koiran rotua, sukua, sukupuolta, kotimaata jne - koska se jotenkin samaan aikaan tarkoittaisi sitä, että sysäisin Merriä tai Nemiä kohti kuolemanpolkua. 

942

• 2 kahvia
• 17dl vettä

7.40: yks lasi mustikkasoppaa ja hieman raejuustoa

10.45: yks sämpylä ilman voita/päällisiä ja salaatti (jäävuorisalaattia, fetaa, raejuustoa, maissia, ananasta ja tonnikalaa)

19.00: ruisleipää graavilohella ja juustolla


illalla vuoden ensimmäinen juoksulenkki, koirien kanssa Mansikkamaanlenkura (pidempi versio). 

Uudestaan tehdyt elokuvat

Katsottiin viikonloppuna pari uusintafilmatisointielokuvaa:

Scifileffa by Philip K Dick (ts pohjautuu sen tekemään kirjaan) Total Recall (2012), joka ei ollut ihan niin paska kuin oletin ;) Koska se alkuperänen Arska leffa (vm 1990) on oikeesti hyvä! 

Toinen mikä katsottiin oli Marvel-sarjakuvaelokuva eli Hämiksestä on tehty jo joku uus versiokin. Eli enää hämähäkkimiesti ei näyttele Tobey Maguire vaan Andrew Garfield. Tämä hämis alkoi ihan hyvin, mutta loppua ei oltu osattu tehdä .. :/ originaali otsake ko leffalle on siis The Amazing Spider-Man (2012)

941

• 2 kahvia
• 1 lasi appelsiiningreippimehua
• 8dl vettä

10.00: kaurapuuroa mustikkasopalla ja pikkupala (kuivunutta) vattupiirasta jädellä

17.00: yks kanakasvistortilla

22.00: jugua ja mysliä

940

• 2 kahvia
• 1 tee
• 1 lasi appelsiiniverigreippimehua
• 8dl vettä

10.00: kaurapuuroa mustikkasopalla ja vadelmapiirasta jädellä

14.00: 2 ruisleipää juustolla

17.00: riisiä, kanaa ja soosia

23.00: 2 ruisleipää graavilohella

illalla tokoreenit

Hajatelma

"Itselleen pitää olla armollinen"

Hirvittävän vaikeaa. Kauhia nöyrtyminen ja myönnytys. Ja ihan tajuttoman ristiriitaista. Ja samaan aikaan

Joo huono kuvankäsittelysotku, mutten jaksa nyt säätää (kun kädetkin taas vapisee ihan pölijänä eikä siisti kumitus onnistu).

Keksinkö mä vain selityksiä? Päässä joku piipittää, että "joo, sä vaan selität kun et pärjää". 

Mutta. Mä en varmaan vaan tahdo, tarpeeksi. 

Niin, itselleen armollisen oleminen on hirvittävän vaikeaa. 

Sekava juttu jatkuu vielä, ajatelmiani sotkenee hieman tämän iltaiset toksu ja aksuharkat. Koko ilta meneekin sitten Martsasa kun kuuelta on tokot ja ysiltä aksat. 

Kilometri tarina tavoitepaineista ja muusta pölijästä

Tuleekin jatko-osina eikä yhtämittaisena pötkötarina. Eiliset vai toissapäiväisetkö ne olivat. Raapustukset olivat alkuosia. Kummaa ajatustentajunnanvirtaa tulee omituisina palasina jatkossakin kun saan kummat hajanaiset ajatukseni työstettyä joksikin kelvollisiksi teksteiksi. 

Pekon loppu

Aikoinaan lopetin pelastuskoirailun kun musta tuntui, että multa vaadittiin sellaista mihin mä en vaan kykene. Reenit kerta kaks viikossa eivät riittäneet, olisi pitänyt kouluttautua itsekin (ensiapu, suunnistus jne). Noh jonkun etsintäkurssinhan silloin aikoinaan kävinkin. Mutta siis harrastelijoita ei katsottu hyvällä silmällä. Tavoitteen täytyi olla oikea hälykelpoinen pelastuskoirakko. Mikäs siinä, heitä varmasti tarvitaan, mutta koin, että minusta / meistä ei ole siihen. 

Samaan syssyyn koin jonkinlaista agilityautuuden heräämistä, tai mitä lie. Olin oppinut jotain ja olin syöksynyt kuplaan jossa kuvittelin, että voisin edetä sinne jonnekin. Saavuttaa jonkun The Jutun. Niinpä haikein mielin jätin pekoilun taakseni ja aloin "tosissani" panostamaan agilityyn. 

Noh, mitään ei saavutettu. Enkä tänäpäivänä kyllä ymmärrä itseäni, että minkä takia kuvittelin agilityn olevan sen erilaisempaa kuin sen pekoilun. Jos en uskonut pekossa meihin niin miten se aksa olisi ollut sen helpompaa? Tai miksi me siinä oltaisiin muka pärjätty paremmin kuin pekossa? Joka kuitenkin on lappalaiskoirille melko luontaista itsensä toteuttamista? Toisin kuin aksa joka ei ole noille se kaikkein luontevinlaji (tietysti mä myönnän sen, että agiin on muita rotuja jotka taipuvat siihen mun rotua paremmin). 

Monesti olen sitäkin miettinyt, että miks mä en peko-ajoista muista että mun jalat ois ollut ihan irtipoikkija pinossa joka reeni-illan jälkeen? Täytyihin niiden olla. Aina epätasaisessa maastossa kävelyä. Nilkan täytyi olla ihan muussina joka reenin jälkeen. 

Elämää suurempi agility

"Mun ei tarvi"

"Mutta, eihän se haittaa"

"Luuseri, luuseri"

"Vähänkö noloa"

"Harrastelija"

"Puuhastelija"

"Kaikista ei ole kaikkeen"

"Kaikista ei tarvi olla kaikkeen"

"Hanki ohjus jos haluat sen - se ei ole minulta pois, enkä minä ole sen hyvempi parempi jos sinulla on ohjus"

"Muiden menestys ei ole minulta pois"

"Muiden tavoitteet eivät ole minun tavoitteita, eikä minun tarvitse pyrkiä samaan kuin muut pyrkivät"

"Kaikki eivät ajattele asioista samoin, eikä se haittaa vaikkeivät ajattelekaan"

Tarina siitä kuinka HYL-putki katkesi ja hyl-putki jatkui sekä kadonnut ilo löytyi

Olen ollut koko viikon flunssassa, olin useita päiviä pois töistäkin (ja jätin jopa hurlumtokot väliin tiistai-iltana) tuon tauteilun takia. Aattelin kuitenkin, että poden taudin rauhassa pois, jotta voin kisata lauantaina. Agi ennen kaikkea eikös joo?! Kävi toki mielessä, pahiten taudissa rypiessäni, että josko pyytäisin jonkun muun ohjaamaan Nemiä. Mutta kukapa sitäkään olisi innostunut ohjaamaan? No, eihän sitä tiedä kunnen edes kysynyt, mutta kuitenkin. Agikisoihin itse vaikka pääkainalossa.

Flunssa ei nyt varsinaisesti parantunut kokonaan, mutta hälveni kuitenkin. Mutta en kuitenkaan ollut mitenkään innosta soikeena. Sellainen "tattadadaa kun tää on sikakivaa" fiilis ei löytynyt edes kisapaikalta. Juttelin masentuneita muutamalle kaverille. Ja ajatukset olivat saavuttamattomissa tavoitteissa. Kaikenlaista keittiöpsykologiaa tuli mietittyä mm siitä, että onko kouluaikojen lynttäysmenttaliteettiliikuntatunneilla (tai millä tahansa tunneilla) kuinka paljon vaikutusta sille ettei aikuisenakaan usko pärjäävänsä kilpakentillä. Voitonnälkää ei löydy. Uskoa oman tekemisen onnistumiseen ei ole. Epävarmuus nakertaa mielessä vaikka tietää varsin hyvin, että kun elävän olennon kanssa yrittää tehdä yhteistyötä niin epävarmuuttaan ei saa näyttää. Tai sitä ei saa edes olla, koska jos on epävarma niin koira kyllä vaistoaa sen. Ja Nemin kanssa ei voi edes pelastella, mitä Merrin kanssa pystyi tekemään. Nemin kanssa täytyy olla selvät sevelet koko ajan. Ja täysi varmuus tekemisestä.

... kaikenlaista tuli siis ajeteltua kisojen aikaan ja niiden jälkeen. 

edit. pari viikkoa on mennyt ja tämä kirjoitus maannut luonnoksissa. Radoista en enää kauhiasti muista, mutta niistä kumpusi kuitenkin hyvää mieltä aksaharrastelun mielykkyydestä ilman hampaat irvessä risukasaan menemistä. 

Radat tuomaroi Tuomo Pajari. Me tehtiin hylkyjä. Eikun joo, yhdeltä radalta tuli kymppi ja yliaikaa. 

Nautitaan vielä lumesta kun voidaan

Kertomatta

On ainakin vielä se, että 13.3. koirat kävivät osteopaatin vastaanotolla kun Markus Laios oli vierailemassa täällä päin. Seisontatarkastelussa Merri tuntui olevan priimakunnossa ja Nemistä löytyi enemmän kieroutta. Pöytähoidossa Merristäkin löytyi kireyksiä, Merri kuitenkin kuulemma "vastasi hyvin hoitoon" (mitä se ikinä tarkoittaakaan). Ja lopputarkastuksessa (seisonta) molemmat koirat olivat jälleen kunnossa. 

Kuulemma, harva Merrin ikäinen koira on noin hyvässä kunnossa :) Tai harva selvästi nuorempi koira on niin hyvässä kunnossa kuin mitä Mersuke on <3

Kiitos Tuija, että järjestit tuon osteopaatteilun! :)

Vkon 13 reenit

Maanantaina ei osallistuttu Nemin aksareeneihin koska olin reissussa.

***

Tiistaina oli ohjatut tokoreenit.

Tehtiin seuraamista ohjatusti. Mulle huomiona että normi ja hidas seuruu oli liian samankaltaista. Ja palkkaukseen pitäisi kiinnittää huomiota.

Muutoin lyö päässä tyhjää, että mitä ihmettä me tehtiin?

***

Torstaina kävin koirien kanssa omatoimireenimässä hallilla. Nemille tein hallissa olleesta radasta yhtä pätkää. Oli ongelmia pujon kanssa, koira ei tahtonut pujotella loppuun asti. Lopulta sain sen menemään sen, mutta jäi vähän kökkömaku suuhun (tapahtuiko vkonloppuna koirien lomalla jotain mistä paikat ois mennyt jumiin? ohjasinko mä koiraa vaan huonosti josta toi johtu vai jostain muusta?). Kontaktit hyvät ja muutoin radalla ihan hyviä pätkiä.

Merrin kanssa tokotusta. Seuruuta, luoksareita, ... ainaskin.

***

Sunnuntaina omatoimireenit hallissa.

Nemille eteeeeeeeeeeeeeeeeeeen menoa, pujottelua (nyt oli superhyvä, ei mitään poistuloja kesken kaiken tms) ja kontakteja.

Molempien kanssa ruutua. Palkka odotti ruudussa. Merrille palkan syönnin jälkeen maihinmeno ja Nemille seisominen. Kas näin:

Merrin kanssa muutama nouto. Samalla vielä entisestään odottavaa Nemiä ärsyttäen, ja sitten Nemille pari hetsausnoutoa. Kyllä se sen hakee, mutta ei tuo perille asti. Kaks toistoa oli hyvä, kolmannella alkoi jo kyseenalaistamaan toimintaa. 

Merrin kanssa kaikenlaista pikkupuuhastelua. Olihan se Merrin synttärihallikeikka <3

Nemin kevättokot

Nemi pääsi taas mukaan martsatokottajien iloiseen joukkioon


Kurssi:           TOKO:n valmennusryhmä

Päivämäärät:      ma 8.4. (h) / ma 15.4. (h) / ma 22.4. (h) / ma 29.4.
(h) / ma 6.5. (h) / ke 8.5. (h) / ma 13.5. (h) / pe 17.5. (h) / ma 20.5.
(u) / ma 27.5. (h) / ma 10.6. (u) / ma 17.6. (u)

Kellonaika:       18:00-19:00

Kouluttaja:       Jenni Ojala

Kurssipäivien perässä (u) = treenit ulkokentällä, (h) = treenit hallissa.

Lähipellolla

Merrin seuraava toksujakso

Kevätkesän treeniaikatauluja alkaa saapumaan. Ts tuli jo jotain. Näin Mersuke jatkaa toksuttelujaan:


KURSSITIEDOT:
Koiran nimi:      Merri
Kurssi:           TOKO:n valmennusryhmä
Päivämäärät:      ti 9.4. (h) / ti 16.4. (h) / ti 23.4. (h) / ti 30.4.
(h) / ti 7.5. (h) / to 9.5. (h) / ti 14.5. (h) / ti 21.5. (u) / pe 24.5.
(u) / ti 28.5. (h) / ti 11.6. (u) / ti 18.6. (u)

Kellonaika:       20:00-21:00
Kouluttaja:       Jenni Ojala

Kurssipäivien perässä (u) = treenit ulkokentällä, (h) = treenit hallissa.