Kävin Nemin kanssa juoksemassa 3,7km.
Ensin sattui varpaaseen ja meinasin luovuttaa ihan alkumetreillä. Onneksi se ei sattunut kuitenkaan jatkossa niin paljon. Sitten juoksin liian lujaa, onni onnettomuudessa Nemi halusi pysähtyä kakalle niin sain tasattua hengitykseni ja jatkettua hitaampaa vauhtia mikä olikin fiksumpaa = tuntui paremmalta loppumatkan hölkkäily.
Reitti: tenniskenttälenkki josta portaille ollikaisen kulmilta ex-s-marketin kautta kotio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti