Päivän teemat: leikkaus ja pujon kulmat

Nemin agiharkat maanantaina.

Pyysin, että osaan hypyistä laitettaisiin kaksi rimaa ja että (ylin) hyppykorkeus olisi vaihtelevasti joko 55cm tai 60cm. Pyyntöäni toteltiin hienosti (kiitos ). Näin suoraviivaisessa menossa hyppyjen kanssa ei kuitenkaan ollut minkäänlaista ongelmaa. Eli en tiedä onko ongelma vielä olemassa vai ei... kisoissahan tuo varmaan sitten selviää (hmpfh, voin vain toivoa parasta).

Tuosta numeroidusta ratapätkästä teimme ensin putken ja pari hyppyä niin, että koiruus heitettiin putkeen (ihan sama mihin päähän) ja kasin takana odotti palkka. Eli harjoittelua leikkaukselle ja irtoamiselle. Myös esteillä 1-3 tehtiin irtoamis & leikkausharjoite. Ei mitään ongelmia

Paitsi. Minussa. Kuinkas muutenkaan. Minun pitäisi päättää kumpaa kättä käytän leikkaus tilanteessa. Tein kuulemma pitkin harjoitusta eri kuppikuntien mukaan. En osaa näköjään päättää.. ts en tiedosta todellakaan käsiäni harjoituksissa / radalla. Koira kyllä toimi molemmilla tavoilla. Mutta olisihan se loogisempaa koirallekin jos se tietäisi että aina kun teen (jotain) niin siitä seuraa jotain (tiettyä)

Kun teimme harjoituksen kokonaisena, niin .. muutoin meni hyvin, mutta yhdellä kerralla koira tuli 9 hypyn ohitse. Tässä tuli sitten harjoitukseen matkaan tuo rytmitys. Minun, hitaan hämäläisen, piti odottaa ja arvioida kauanko koira on putkessa. Eli ei liikkua liian aikaisin, mutta olla kuitenkin liikkeessä kun koira tuli putkesta. Jotta matka jatkuisi jouhevasti.

Nemi irtosi hyvin eteen. ts sen lopun. Ekalla kerralla palkkaus oli vähän myöhässä, toisella kerralla Heli heitti pallon jonka perään koira hienosti lähtikin. Vaikka ei siitä pallosta sitten lopulta niin innostunutkaan. Lihapullat ovat ne mitkä ruotsinlapinkoiraa kuljettaa, varsinkin kun oli vielä aitoja ruotsalaisia

Pujottelu harkassa väänneltiin tuota a-putkea niin, että tuli vaihteleva kulma pujotteluun menoon. Teinköhän noin neljä toistoa (eri versioita). Nemi haki joka kerta hienosti pujottelun ja mikä kivvaa myös pujotteli nätisti loppuun asti, vaikka vedätin hieman. Eli vaikka meni hyvin putkeenkin pujon jälkeen niin ei kuitenkaan lähtenyt kesken kaiken pois esteeltä

Lisäksi reenailin keinua hypyn kautta ja yksittäisenä. Ensin hypyn kautta. Eka kerta oli nopea ja hyvä pysähdys. Toisella jo hieman himmaili, ekan kerran keinu oli ilmeisesti ollut hieman yllättävä koiran mielestä. Sitten taas jo hieman parempaa menoa. Muiden reenailujen jälkeen otin vielä pari-kolme kertaa keinun hihnassa, jolloin suoritukset oli priimoja.
Ihan loppuun tehtiin vielä hihna-a, jossa tuli nappi suoritus.
(puomi oli koottu jo pois, joten sitä ei tullut harkattua)

---

Kisoja kohti siis mennään. Toisaalta hieman hytisyttää, että saas nähdä mitä tästäkin tulee. Mutta mitä ilmeisemmin sitä ei vain voi olla aina, tai edes joka toinen kerta, sataprosenttisen vakuuttunut jostakin asiasta. Hyvillä mielin tässä kuitenkin kisaamaan ollaan menossa. Ei pikku-Nemiliiniltäkään saa eikä pidä vaatia liikoja. Täydellisyyttä siis. Mitä se ikinä sitten olisikaan. Huomaan vaan analysoivani hirveästi sen agireenejä ja heti jos joku asia menee hyvin tai menee huonosti niin se on iso asia. Teen siitä numeron. Pitäisikö asialle tehdä jotain? Siis itselleni nimittäin.

Viime viikolla, kun olin ollut niin kovin kovin pettynyt Nemin agiharkkoihin. Kun tuntui, että emme pystyneet tekemään oikein mitään reeneissä kun koiruus ei suostunut pomppimaan. Niin sitten illalla kun koiruus makoili vierelläni, puolittain sylissäni, sohvalla niin ... jotenkin asiat valahtivat oikeisiin mittasuhteisiin. Se on maailman rakastettavin pikkumaksiagilitykoira , jonka kanssa välillä menee harrasteissa huipusti ja toisinaan tulee takapakkeja. Aina pitää silti olla kivaa, niin koiralla kuin itselläkin.