Jei, toivo elää :)

Olipa hyvät ja kivat agiharkat eilen. Siis myös Nemin kanssa.

Inspiraation hakemisesta huolimatta en ole saanut aikaiseksi piirrustaa eilisen harkan rataa.

Hyppyradalla harkattiin edellisen viikon kertauksena (rataan yhdistettynä) leikkauksia ja pujottelun hakua (koira tuli putkesta, aika samalla tavoin kun viime viikon lyhyt treenissä). Radalla oli rengas (ilokseni) ja loppusuora ja kaikenlaista käännöstä yms muutenkin.

Ensin tehtiin radan loppuosa. Jonka minä jaoin vielä kahtia. Ensin siis suoraputki-aita-mutkaputki-pujottelu. Suoran putken ja aidan väliin piti ajoittaa leikkaus, jotta sai koiran oikiaan päähän mutkaputkea. Pujottelun loppuun laitoin palkan. Harkka meni hyvin! Ainut kohta radalla (koko aikana), missä oli ongelmia oli se sen leikkauskohdan rytmittäminen soppeliksi.
Sitten tein loppusuoran (mutkaputki, pituus, aita). Jossa Nemi toki irtosi kohti namialustaa.

Sitten taukoiltiin. Ja sitten otettiin koko rata. Renkaan suorituksessa radan yhteydessä ei ollut ongelmaa. Eikä taaskaan pujottelussa (en sanonut koiralle muuta kuin pujo käskyn alussa, enkä myöskään "avustanut" käsilläni, juoksin vain koiran rinnalla/hieman edellä).

Lopuksi otin vielä kerran loppuosan radasta, ja hyvin meni edelleen. Muutoinkin Nemi oli tosi näpsäkällä tuulella kentän vierellä odotusaikoina, tehtiin pieniä temppuja/tokotuksia ja koira oli niin tärkiänä että. Ehkä mun Nepsuliini on tulossa takaisin omaksi itsekseen, ehkä.