Kävin kipittämässä neljä agirataa Kokkolan perinteisissä Helatorstain kisoissa. Tällä kertaa radat tuomaroi uusiin tuomareihin kuuluva Sari Mikkilä. Joten kyseessä oli minulle täysin uusi tuomarikokemus. Jollen nyt ihan hatusta heiniä syö, niin olen käynyt noissa Helatorstain kisoissa joka vuosi siitä lähtien kun rupesin kilpailemaan agissa. Eli vuodesta 2003 lähtien.
Pelipaikalla oltiin aamusta jo hyvissä ajoin. Oltiin edellinen yö vanhempieni luona Lohtajalla yötä, sieltä ei kestänyt kuin puolisen tuntia ajaa kisakentän viereen. "Pikkuset" tutustuivat erikseen ja sitten vasta maksiohjaajat (mini-medit kisasivatkin ennen maxien tutustumista), joten ulkopuolelta katsottuna rata oli jo aika tutunnäköinen jo ennen rataantutustumista.
Kisarupeaman aloittivat siis ykköset, eli mun tapauksessa kaverina ensin oli Nemi. Viimeaikaisten hyppyongelmien takia pelkäsin hieman rimakorkeuksia. Luulin ensin, että a-radalla rimat olisivat olleet 55cm. Mutta koska havaitsin niiden olevan b-radalla 60cm niin varmaan ne olivat niin myös a:lla.
A-radalta löytyivät kaikki eksoottiset esteet (paitsi ei pöytää), siis oli rengasta, pituutta, pussia, muuria, kaikki kontaktit ja toki lisäksi täytteenä aitoja ja putkia. Radalla oli kohta, jossa en tiennyt miten toimia - jos olisin valssannut erään hypyn jälkeen, niin olisiko koira valinnut väärän pään siitä putkesta minne pitikin mennä? Varmaan olisi pitänyt ottaa koira kunnolla hanskaan hypyn jälkeen ja pistää se sitten sinne putkeen. Nyt mun kroppa näyttää aika hyvin kohti aata minne koira oikiaoppisesti ryntää ihmettelemään, että mihin kummaan mä jäin.
Tuota hylkyyn johtanutta virhettä ennen ollaan saatu jo kielto kepeiltä. Kuvittelin koiran menevän esteelle hyvin ja että olisin leikannut takana. Mutta eihän se nyt niin mennyt. Vaan koira meni väy-väy esteen ohitse. Tuon jälkeen koira myös ohitti yhden aidan ja sitten tosiaan hylkäytyi kun juoksi aalle putken sijasta. Tämän jälkeen oli vuorossa vielä muutamia hyppyjä ja keinu. Hypyistä (pituus, muuri ja tavis aidat) selvittiin ihan kivasti. Mutta keinulla pysäytyskäsky oli varmaan ihan liian myöhässä. Koira teki lentokeinun. Otin sen keinulle uudestaan, mietin kyllä siinä, että mitäs sitten teen jos koira väistääkin estettä tms muuta ikävää, koska en todellakaan halunnut ruveta jankkailemaan esteen luona. Koira meni kuitenkin keinun ihan reippaasti ja pysähtyi opetetulla tavalla. Sitten mietin, että vetäydynkö nyt sivuun. Koska olin ruvennut harjoittelmaan kisaradalla. Mutta koska oli vain kaksi estettä maaliin matkaa ja tiesin remmimme odottavan siellä niin vapautin koiran eteenpäin ja annoin sen hyppiä vikat esteetkin.
B-rata oli osittain sama kuin edellinen rata. Nyt päästiin muutaman hypyn jälkeen putki-a-keinu -sumaan. Joka oli aikasta jännäpaikka, mutta josta selviydyin kuitenkin kohtuu kunnialla (tokihan se paremminkin olisi voinut mennä). Radan ensimmäisenä kontaktiesteenä esiintyi siis keinu, jonka Nemi onneksi meni ihan reippaasti eikä muistellut edellisen radan lentokeinuja tms.
Radan ainoa varsinainen virhe tuli kepeiltä, jossa koira kyllästyi keppien kiertelemiseen hieman ennen loppua joten otin sitten koko esteen uusiksi. Nopeampi tapa olisi varmaan ollut korjata ne kiertämättä jääneet kepakot.. Mutta näin nyt tällä kertaa. Yliaikaa saimme rutkasti, varmaan jotain 18 sekuntia mikä oli kyllä paljon! Toisaalta taas... itse en pitänyt radalla minkäänlaista kiirettä eikä se koirakaan ollut oma vauhdikas itsensä.
Radan ainoa varsinainen virhe tuli kepeiltä, jossa koira kyllästyi keppien kiertelemiseen hieman ennen loppua joten otin sitten koko esteen uusiksi. Nopeampi tapa olisi varmaan ollut korjata ne kiertämättä jääneet kepakot.. Mutta näin nyt tällä kertaa. Yliaikaa saimme rutkasti, varmaan jotain 18 sekuntia mikä oli kyllä paljon! Toisaalta taas... itse en pitänyt radalla minkäänlaista kiirettä eikä se koirakaan ollut oma vauhdikas itsensä.
Muutamia kommentteja Nemin radoista:
- itse olin lapanen! Blaach
Ei siitäkään kyllä mitään tule, että kun oletan koiran olevan lapasena niin sitten voin itsekin käyttäytyä kuin sunnuntaikävelyllä oleva aasi.
- mun pitää kehitellä joku tapa miten kauan pidän koiraa kontakteilla. puomilla oli nyt aika kauan - toisaalta taas kun virhe on jo alla niin sillä ei ole mitään väliä, harjoituksen kannalta ennemmin varman pysymiset kuin hösötystä.
- hyppyjen kanssa ei ollut nyt ollenkaan niin ongelmallista kuin olin pelännyt, ehkä tämä tästä (ja se siitä)
- pujotteluun luotin ehkä liikaa? kun viime aikoina se on mennyt reenatessa niin hyvin
- itse olin lapanen! Blaach
Ei siitäkään kyllä mitään tule, että kun oletan koiran olevan lapasena niin sitten voin itsekin käyttäytyä kuin sunnuntaikävelyllä oleva aasi. - mun pitää kehitellä joku tapa miten kauan pidän koiraa kontakteilla. puomilla oli nyt aika kauan - toisaalta taas kun virhe on jo alla niin sillä ei ole mitään väliä, harjoituksen kannalta ennemmin varman pysymiset kuin hösötystä.
- hyppyjen kanssa ei ollut nyt ollenkaan niin ongelmallista kuin olin pelännyt, ehkä tämä tästä (ja se siitä)
- pujotteluun luotin ehkä liikaa? kun viime aikoina se on mennyt reenatessa niin hyvin
Pääsääntöisesti olen kuitenkin tyytyväinen. Kyllä tämä tästä vielä ilorallatteluksi muuttuu 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti