Matkalla kohti...

...pirkotusta. Taivalta on kyllä vielä kosolti jäljellä.

Eilen Merrin agiharkoissa reenittiin sunnuntain kisarataa. Siis kolmosten hyppäriä. Tosin harkkajengi kuulosti varmaan vähintäänkin sekapäiseltä, koska radan rakennuksessa niin kouluttajalla kuin jokaisella ryhmäläisellä oli oma mielikuva siitä missä kohtaa radalla esteet olivat, missä kulmissa ja asennoissa Lopulta saatiin jonkinlainen kompromissi kaikkien mielipiteistä (joku ehkä joutui vähä luovuttamaankin) aikaiseksi ja päästiin treenaamaan.

Itse halusin lähinnä saada sen lopun sujuvaksi. Siis koiran irtoamaan. Ja irtosihan se Mersu kun namilautanen odotti ja Ansku vielä varuilta kutsui koiraa---ja Merri meni vauhdilla kohti makkaralautasta ettei Jeppe vain syö sen herkkuja

Keskivaiheen hyppelyissä allekirjoittaneella oli ongelmia, koska Merri ei taas vaihteeksi irronnut hypyille. Tuli leikkaustökköjä yms, mutta kun oli edes hieman liikettä (itsellä) niin koirakin meni, aika painostuksen alla siis. Ts kovan käskytyksen.

Niin. Sen alun halusin kokeilla hieman erilailla kuin kisoissa. Ihan Pirkkomaista rohkeutta minulta ei kuitenkaan (vielä) löytynyt Mutta, menin pujottelun puoleen väliin ja käskytin Merrin sieltä liikkeelle. Ja olin vallan ällistynyt, että Mersu toimi! Siis hyppi ja teki pujon oikein. Pienin askelin kohti pirkkoilua siis...