Kontaktisulkeiset

Varasin Marilta yksärin maanantai-iltapäivään, yksityisopetusta halusin aiheesta nimeltä kontaktit. Tarkennettuna siis Nemi ja kontaktit.

Nemillähän on siis kerennyt olemaan jo tähän neljään ikävuoteen mennessä niin sanotut kaksi kautta agissa. Ensin se hulabaloo-vaihde kun oli vain kiirus opettaa koiralle esteet jota kuinkin ja päästä kisaamaan. Noh eihän siitä mitään järkevää tullut, mitä nyt kävin kesällä 2007 tekemässä sen kanssa kuusi hylkyä agikisoissa (6 starttia, 6 hylkyä). Minä olisin vain halunnut niin mielelläni kisata, ja paljon. Mutta onneksi järki voitti hulabaloo-melskaamisen. Koska Nemin kanssa ei todellakaan voinut jatkaa siitä mihin Merrin kanssa oltiin päästy. Eri koira, ja nimenomaan erilainen ohjattava, kun oli kuitenkin kyseessä.

Syksyllä 2007 siirryttiin Marin oppiin (yksäreitä siihen asti, että syksyllä 2008 päästiin valmennusryhmään) ja kontaktien suoritustapa meni täysin uusiksi.

Nyt minä en sitten kestä enää vaan mun on ihan pakko päästä kakaran kanssa jo kisaamaan. Oli siinä järkeä tai ei.

---

Mitä siis reenimme eilen? Keinu, se omituinen ja pelottava värkki jolle en ole uskaltanut päästää Nemiä ilman remmiä hulabaloo elämän jälkeen.

Teimme ensin keinun 2 kertaa hihnassa. Hyvä suoritus molemmilla kerroilla. Sitten remmi pois ja koira keinulle. Ei mitään hätää - vauhdilla esteen loppuun ja tassut just sinne minne pitikin. Ja siihen pysähtyminen.
Sitten aiheutettiinkin mulle jo syrämmen tykytyksiä: putki-putki-aita-keinu. Eli vauhdilla esteille, keinullekin. Teippiä teki mieli laittaa suun eteen etten nyt vain rupia varomaan ja huutelemaan typeryyksiä koiralle. Onneksi pidin mölyt mahassani. Koska Nemi oli ihan sairaan taitava!
Tuollaisena kun vain pysyisi, niin voi onnen päivät.

Sitten puomille. Oli tarkoitus, että minä olisin jäänyt jälkeen. Mutta Nemiä vähän jänskätti (kentän laidalla oli muitakin, toisella kentällä kun Mikko veti reeniryhmää), joten se oli vähän varovainen ja loppu ei ollut kovin hyvä. Sitten uusiksi hieman paremmalla vauhdilla ja lopulla, mutta etutassut ei osu maahan. Mutta siitä ei oteta pulttia, edelleenkään.

Sitten teimme loppua niin, että hyppäytin koiran esteelle ja sanoin samantien pysäytyskäskyn ja kun Nemi oli oikiassa kohdassa niin Mari naksautti ja päästin koiran palkalle (ensin liian pian naksautuksesta, sitten jo vähän piti olla malttiakin). Tämä tuntui olevan Nemin mieleen, tämä harjoitus, joten sitä on tarkoitus tehdä jatkossakin (jos ja kun vain saan yhteensovitettua itseni, koiran, remmin ja naksuttimen ;)).

Sitten tehtiin kertaalleen a, jolla Nemi oli hitusen varovainen. Mikä Marin mielestä oli vain hyvä, että se tuli varoen esteen alas eikä paahtanut täyttävauhtia kuten jotkut muut olisivat tehneet... (siis kun oltiin ekaa kertaa tauon jälkeen esteillä ja pitkästä pitkästä aikaa ulkona agittamassa). Loppuasento & pysyminen priimaa!

Sitten palattiin takaisin keinulle. Että mitäs koira nyt tekee kun on tehnyt muita esteitä välissä. Keinulle hypyn takaa. (nami odotti, ja Mari siellä vartioimassa palkkaa) Läpihän se tuli. Hyvä sekin, kait, heh. Jotta tuli sekin tehtyä ennen kisoja... Esteelle uusiksi, koira meni keinun ohi. Sitten koira hihnaan ja pari toistoa näin keinulla. Ei ongelmia. Sitten  taas irti ja keinulle -> ei ongelmaa

Eli mitä tästä nyt opimme? Sen, että voin reeniä keinuakin jo ilman hihnaa. Välillä mahdollisesti varmistussuorituksia hihnan kera. Kontaktit eivät ole -vieläkään, jos koskaan- täydelliset, mutta niissä on kuitenkin paljon hyvää!! Reenittävää vielä riittää, jotta saisin kontakteista sellaiset kuin haluaisin (nopeat, varmat ja itsenäiset), mutta mikäs siinä reeniminenhän on kivaa!