Jalkat kisapvän kannalta

Lauantaina olin koko päivän pihalla. Juoksin yhteensä neljä agilityrataa ja lämmittelin ja jäähdyttelin koirat radoille. Kunto kesti kaikkiin ratoihin! Enkä säästellyt jalkojani kyllä radalla yhtään. Jommalla kummalla Merrin radalla mielen vieressä käväisi joku aatos siitä, että joku ikävä tunnelma olisi jalassa, mutta jalat eivät pettäneet eikä mitään sellaista kuten joskus on käynynnä

Jalkapöytä ja nilkan seutu oli kyllä kipiä illalla! Kisarupeaman jälkeen menin litimärkänä kauppaan (just ja just ehin) ja kaupan edustalla oli laatotusta. Laattojen välissä rakosaumat, joihin joku askellus osui vahingossa ja jalka taittui/muljahti --> meinasi itku päästä, mutta pääsikin vallaton kiroustulva
Silloin kun jalka on kipiä/käyttettynä kunnolla niin ei tarvi olla kuin tuollainen rako tai vähän murua suurempi kivi ja siihen kun astuu oikiassa kulmassa niin --- tähtiä näkkeepi!