Ensilumi - viime viikolla

Aika varattu

Se soittopyyntöjutska jopa toimi :-o :-)

Kikin operointiaika on varattu. Seinäjoen keikkaa pukkaa tiistaina 08.11.16

Heti alkoi jännittämään.

Soittopyyntö

Öö, miten tässä nyt näin kävi. Olen soittanut n kertaa Evidensia Seinäjoelle ja päätynyt aina sinne valtakunnalliseen varausjärjestelmään. Viimeisimmällä kerralla luulin jo päässeeni klikalle mutta kissanvillat, siellähän sitä keskuksessa oltiin taas. Ottivat sitten jonkun soittopyyntöjutun. Toivottavasti homma pelittää eli Seinäjoelta oikeasti soitetaan mulle (ja mitä pikemmin niin sen parempi).

ps. uusi tunniste "operaatio tähystysleikkaus"

Tietoa etsimässä

Hyvä, paha google.
(klikkaa tekstikuvia niin näet ne hieman isompina)

Lisensiaatintutkielma. Ella Söderlund. pdf

Lisensiaatintutkielma. Ella Söderlund. pdf

Lähde: Ajokoirajärjestö

Lisäilen tähän kaikenlaista mitä vastaan tulee kun kuuklettelen.

edit. 31.10. klo 22:23

Tietoa shetland.fi -sivustolla: Luustonkasvuhairiot.pdf

Sunnuntai

Lumet lähti. Tänään ei (vielä) sada ees vettä. Pari lumihiutaletta leijaili tosin hetki sitten.

Seniorin aktivointi

Torstaiaamuna kävin tosiaan Haukiputaalla. Ihan vain siksi, että Nemikin pääsisi tekemään jotain mun kanssa :-)
(sen jälkeen käväisin pikaisesti Kikin kanssa hallilla kanssa)

Nemin kanssa leikittiin, se sai mennä putkiin ja hyppiä minikorkuisia agihyppyjä. Lisäksi yritin kierrättää sitä tokokiertojuttua, mutta se nyt ohimennen hyppäs ensin pari aksahyppyä ja kiersi sen tötsän vasta sitten. No mitäpä siitä, pääasia että oli kivaa :)

Ainut minkä se teki ns sääntökirjan mukaan oli kaukokäskyt. Tai tottakait jotkut niistä olisi löytänyt viilattavaa. Mutta mun silmään ne oli hienot. Jostain 10 metrin matkalta teetätin sillä vähän voi-kakeja. On se hieno kun sille päälle sattuu <3

Lisäksi käytiin fittnescornerissa hieman peruuttelemassa. 

27/16

Kävin tänään -ilman koiria- juoksemassa Kimmokkeella kolmosen. Aikaa meni aika tasan puoli tuntia.

Sanoin eilen kaverille, että eipä tarvi harjoitella pikajuoksua kun ei silmissä häämötä agilitytulevaisuus. Mutta ehkä mä en kuitenkaan pelkästään jää sohvalle makaamaan ja pullaa syömään ;)

Haaveet kaatuu - pitää hankkia uusia haaveita

Eilen illalla eläinlääkäri soitti. Eihän se homma niin mennyt, että Kikillä olisi ollut pelkkiä kasvukipuja. Tai että se ontuisi "muuten vaan". Ei tietenkään. Sinällään on tietysti hienoa, että syy pennun/nuoren koiran oireiluun vihdoinkin löytyi. Enkä jaksa edes lähteä sille polulle, että miksi en aiemmin sitä tätä ja tuota. Koska kyllähän minä. Ja toisaalta lukemani lähteet aiheesta kertovat juuri sitä mitä meillä on ollut, mutta sellaista sekavaa mistä ei ota tolkkua. Mikä voisi olla jotain muuta. Osaanko minä nyt muka niin tarkasti katsoa miten se pentu koikkelehtii tuolla pihalla. Mikä on puhdasta (oireetonta) kävelyä tai ravia tai laukkaa. Missä välissä minusta tuli henkilö joka ymmärtää tuon taivaallista koiran liikkeistä? Kun loppupeleissä ei ole montaa kertaa/päivää jolloin Kiki olisi ontunut selvästi. Sillä tavalla miten ontuminen ehkä yleensä ymmärretään.

Olen aina (tai melko kauan enivei) sanonut, että olen enemmän rotu- kuin lajiharrastaja. Mutta siinä vaiheessa kun tajuntaani alkaa vähitellen valjeta, että "ei, Kikistä ei tainnutkaan tulla haaveilemaani agilitykaveria" niin en meinaa päästä yli ajatuksesta ja pyörin ja murehdin itsesäälin vyöryessä ylitseni. Mitä väliä, että olen mittaillut Kikiä tämän tästä ja toivonut sen jäävän mediksi (alle 43 cm korkeaksi), jos se ei olekaan agiliitokoira?  Oikeasti eniten surettaa, ehkäpä, se, että opetin Kikin rakastamaan agityyppistä reenaamista. Tai mitä ne pentu/agiin valmistavat reenit ikinä olivatkaan. Toisaalta uskon, että se tyttö tykkää mistä vain puuhastelusta. Pitää - sitten joskus - löytää vain joku, tai joitain, muita lajeja johon tunnetaan yhdessä intohimoa.

Koska tietysti. Tietysti tärkeintä on se, että saadaa Kiki kuntoon. Ja harrastetaan sitten jotain muuta. Koska en usko että toiminnanhalu pikku nuorukaisesta katoaa mihinkään. Ja onhan se hauska, että se on noin pieni. Meidän pikku-Kiki <3

Jaa, että mitäkö mä tässä nyyhkytän. Että mene jo asiaan nainen. No minäpä menen. Kikiltä löytyi ongelmaa  kyynärpäästä. Tiivistymää. Kyseessä voi olla varislisäke ongelma.

Google kertoi aiheesta muun muassa näin:

Osteokondroosi tai varislisäkkeen ongelma aiheuttaa kipua, joka ilmenee ontumisena. Ontuminen voi olla vaihtelevaa ja ajoittaista. Joillakin yksilöillä ontuma ja jäykkyys on pahinta levon jälkeen ja ontuma vähenee liikunnan aikana. Ontuma on yleensä pahimmillaan kovan liikunnan jälkeisen levon jälkeen. Hyppiminen ja nopeat käännökset, leikkiminen ja riehuminen, yleensä pahentavat ontumaa.

Lähde

Tuo kuulostaa niin kovin tutulta. Välillä ontuu ja välillä ei. Ontuuko se levon jälkeen vai ontuuko se kovan rasituksen jälkeen? Noku, joskus näin ja joskus noin. Niinpä niin. 

Luvassa siis nivelrikkoinen koira. 

Suunnitelmissa tähystysleikkaus. En vielä tiedä mitä kaikkea siihen liittyy. Kaikki lähitulevaisuuden koirajutut on kuitenkin pantu jäihin ja haaveet vaihdettu uusiin.

Ahistaa

Jossittelu ei kannata. Sitä olen tehnyt ihan tarpeeksi jo aiemmin.

Viime yönä en saanut oikein nukuttua. Nyt ahistaa, päikkärit olisi ollut paikallaan, mutta toisaalta hyvä etten ole nukkunut joten ehkä saan ens yönä paremmin nukuttua.

Nyt vain ahistaa.

Kikiäkin ahistaa kohta, jos se ei saa hetken päästä ruokaa ;)

Sohvalla

Kävin eilen Haukiputaalla, Activen hallilla. Kävin Kikinkin kanssa hallissa kun se sinne niin kovasti tahtoi. Mentiin eteiseen/sisälle. Kiki kiskoi ja haukkui. Odotin niin kauan että se hiljeni ja istahti ja annoin sitten sille namin. Mentiin reenikenttien puolelle. Taas Kikillä oli menopäällä. Käytiin ns pikkupuolella kääntymässä, Kiki katsoi hyppyesteiden siivekkeitä kysyvästi/halukkaasti. En päästänyt sitä sinne. Käveltiin takaisin isolle puolelle. Istahdin sohvalle ja katselin ympärilleni. Kiki höyrys jotain, kun se hieman rauhoittui niin annoin sille namin, istuin vielä hetken ja lähdettiin pois. 

Silloin en vielä edes tiennyt mitään.

Nopeaoppinen, mainio Kiki

on tarjoillut mulle tosi paljon häkkiin menoa sen jälkeen kun pelaamalla pelattiin sitä häkkipeliä. Ensin se vaan kurkki sinne häkkiin (siis varsinaisen pelituokion jälkeen) mutta eilen illalla se meni nopsasti kokonaan häkkiin ja kun kehuin ja palkkailin niin sitten alkoi myös oma-aloitteisesti jäämään sinne ja kurkki ovelta (namin toivossa tietty). 

On se vaan mainio tapaus <3

Peruin

...sen toisenkin alkeiskurssin. Eli ei mennäkään tänä syksynä Kikin kanssa tokokurssille.

Näillä mennään

Nemille ostin jokin aika sitten tuota nivelainetta (kuvassa keskellä), Nemin virtsankarkailulääke on tuo Propalin ja Kikin tulehduskipulääke tuo Metacam. Sitten on vielä vanhus- ja pentuNutrolinit. Tänään kävin apteekissa ostamassa uuden purnukan Propalinia - tai olisin ostanut, mutta pikkuapteekissa ei ollut sitä suoraan vaan meni tilaukseen. Aiemmin olen ostanut ko tuotteen ell-asemalta mutta nyt kätevästi reseptillä samalla kun oli muutenkin asiaa apteekkiin. 

En olisi kyllä joskus uskonut, että koirille pitää kaikenmaailman litkuja syöttää... tai että lähden sille tielle. No okei, nuo oikeanpuolimmaiset ovat lääkkeitä eikä mitään "huvituotteita".

Voihan talvi

Noni. Tämä on se päivä kun tälle talvea alkoi loskakelit, liukastelut ja tuli ensilumi. Että mä vihaan kulkea tuolla liukkailla teillä. Ja kyllä tulen valittamaan tästä samasta aiheesta koko pitkän talven ajan. Koska tämä on sekä koirablogi että jalkaketutusblogi että kaikkea mitä satun milloinkin haluamaan ...

Talven ainoa (tai lähes ainoa) tai ainakin tärkein puoli on se, että koirien riemu talven saapumisesta on vaan aina niin hieno juttu. Koirat nauttivat talvesta niin itsekin sitten välillä väkistenkin piristyy kun niitä katselee. Ja sitten kun oikeasti on talvi, niin onhan se kaunista :-) (kunhan ei tarvitse liukastella missään)

Kiki

Kiki

Kiki vaanii Nemiä

Kiki tahtoisi leikkiä

Nemikin tahtoisi leikkiä lapsen lailla ja riemuita talven tulosta. 

Kosketuskeppi

Iltasella tein koirien kera toisen aktivointituokion eli leikittiin kosketuskepillä. Kiki oli ihan juonessa mukana (eli taitava) mutta Nemi oli vähän kuutamolla - tarjosi kyllä toimintoja mutta ei kauheesti koskenut siihen kosketuskepinnuppiin; jotta "sille ei olisi tullut paha mieli" niin palkkailin sitä sitten kepin varteen koskemisesta ja joistain tokotusjutuista mitä se siinä jumppaili menemään. 

Häkkileikki eli siis pari rlapinkoiraa ja kasa ruotsalaisia lihapullia

Tämän päiväinen temputustuokio tehtiin sitten metallihäkin, naksuttimen ja lihapullakasan kera. (Pullat toki pilkottuina)

Siitäpä sitten seurasi häkin kolinaa kun innokkaat koirat ensin kokeilivat josko herkkuja saisi sillä, että hyppii häkkiä vasten. Hyvin nopeasti ne kuitenkin hoksasivat mitä niiltä halusin ja häkin oviaukolla meinasi olla tungosta kun koirat piipahtivat häkissä tämän tästä. Niin ja koirat meinasivat syödä mun sormet kun oli vissiin "vähän" hyvä tuo palkkapuoli tällä kertaa ;-)

Testasin myös Kikin kanssa sellaista, että sen piti olla hetki suljetun oven takana. Meni hetki ennen kuin koiruus rauhoittui. Kun se niin teki niin palkkailin sitä sinne häkkiin ja sitten päästin pois. Ei jäänyt koiralle traumoja vaan meni reippaasti heti takaisin häkkiin.

Häkki on edelleen makkarissa kasattuna ja siellä se on käynyt muutaman kerran pelimme jälkeenkin kokeilemassa irtoaisiko lisää nameja.

Soita, soita, soita, ... Soita!

Ihan vain tässä odottelen, että ell soittaisi ja kertoisi mitä se seinäjokinen guru kommentoi Kikin röntgenkuvista. Eipä tässä mitään sen kummempaa ...

Mistä tietää, että vesikuppi on tyhjä?

Muusta kuin siitä ilmeisestä eli tarkistaa itse omin silmin veden määrän. 

No siitä, että kuuluu raahaamisääntä. Ääntä mikä syntyy kun keraamista kuppia raahataan pitkin parkettia. Kikillä on aika selkeä ja äänekäs tapa ilmoittaa "mul on jano, tääl ei oo yhtään vettä". Ihan niiden pikkupentu aikojen jälkeen se ei onneksi enää leiki kupilla tai siirtele sitä jos siinä on vettä. Vaan vasta sitten kupissa ei ole enää juotavaa.

Syyslomalenkit stanasta

1. Haapalehto
2. Talvikangas
3. Kolamäki

Bataattipotturieska

Nälkä. Mikä ihana klisee. Niinpä niin. Maltoin sitten kaupassa mieleni ja vältin kaikki kiusaukset. Mutta mitä tehdä kun pääsee kotiin ja on kiljuva nälkä eikä ole "mitään kivaa syötävää"? Päätin yrittää hyödyntää edellispäivän ruuanjämät ja tehdä rieskasia.

Eli

1. Lisäsin pottubataattimuusi kattilaan (ei tarkkaa tietoa paljonko muusia oli jäljellä) yhden (raa'an) kananmunan (ilman kuoria)
2. Sekoitin tuon ihmeellisen näköisen sotkun yhtenäisemmäksi
3. Lisäsin jonnin verran suolaa, sekoitin lisää
4. Lisäsin vehnäjauhoja muutaman desin ja vaivasin taikinan
5. Laitoin uunin lämpiämään 250 asteeseen 
6. Otin taikinasta about nyrkin kokoisen klöntin, pyörittelin sitä ensin käsissä hetken ja pistin sitten uunipellille (leivinpaperin päälle) ja painelin pyörykän linttanaksi. 
7. Toistin kolme kertaa eli levylle päätyi neljä rieskan yritelmää
8. Pistin tuotokset uuniin
9. Odotin noin vartin (ehkä hieman alle)  ja otin rieskaset pois uunista

Muuten ihan jees, mutta koska bataattimuusi toi makeutta niin suolaa olisi voinut pistää taikinaan pari ripsausta enemmän. 

Pelin nimi on lusikka

Kikillä on ihan älyttömästi virtaa. Virtaa on, mutta koiraa pitäisi silti rajoittaa ettei se riko itseään lisää. Odotellaan tuloksia alkuviikon ell:llä käynnistä ja pitäisi "ottaa iisisti". Siinä se on rajoilla, että onnistutaanko.

Reeniä ei oikein voi, kun monet jutut on jotain "jumppaavia" tai semmosia missä koira voi oppia väärän tavan tehdä ihan vain siksi että se varoo jotain osaa kropastaan. Aivojumpat pitäisi olla sellaisia, että jos vaikka koira oppii ne "väärin" niin sillä ei ole mitään väliä "tulevaa uraa" ajatellen. 

Kävinpä sitten pelaamassa Kikin kanssa  takapihalla lusikkaa. Eli ne lusikat mitä ostin joskus keväällä/alkukesästä, niin levittelin nurmikolle parin neliön alueelle. Mulla oli naksutin ja pilkottuja lihapullia. Ja sitten vaan odotin mitä koira tekee. Kun Kiki koski lusikkaan (kuonolla tai tassulla) niin naksautin ja palkkasin. Välillä siirtelin lusikoita hieman eri paikkaan. Eli täysin älyvapaa "reeni" ja palkkauskriteeri ei kovin tarkka. Mutta millään semmosella ei ollut väliä, pääasia oli se että koiran piti tehdä jotain, josta naksuttelin ja palkkasin sitä. Tuntui tuo tykkäävän tuostakin. Eipä se koira sitä tiedä, että mikä sillä teettämäni asia on hyödyllistä ja mikä tyhmää ;-)

Mittajuttuja

Koska pikkukoira on nyt 8 kk niin joutui se taas mittakepin alle. Hieman nostin rimaa, koira on kasvanut, mutta on yhä alle 41 cm. Eli on jotain 40-41 cm. Nemikin mitattiin, se sen sijaan on jotain 45-46 cm. Selvä on kokoero neideillä.

Kuvia, Koitelia & canicrossia

Nemi juoksi Eetun kanssa Koiteliin (reilu 4km siis, jossain kohtaa matkaa koira oli alkanut oikeen juoksemaan eli pistänyt kakkosta silmään - liekkö vetoreeneistä muistanut, että juostessa voi oikeesti mennä vauhikkaastikin :-) ). Sillä välin minä & Kiki mentiin autolla Koiteliin, jossa käytin Kikin kävelyllä: koira kakkasi, intoili kohti ihmisiä ja koiria (joita oli paljon liikenteessä) muttei huudellut niille kuitenkaan mitään :-) Kiki myös söi puolukoita ja oli kuvattavana (eli otin siitä jotain kutakuinkin 8 kk räpsyjä). 

Ajatuksia

Näitä ajatuksia, jotka eivät ehkä kestä päivänvaloa. Ajatuksia joita en tiedä kannattaisiko blogiin naputtaa. Ajatuksia, jotka mahdollisesti olisivat erejä jos odottaisin aamuun. Ajatuksia, joista en tiedä haluanko kirjata ne ylös. Ajatuksia, jotka kuvastavat tätä hetkeä mutta joista voinen ajatella myöhemmin, että "höps, kaikenlaista". Tai jotain.

Monenlaisia ajatuksia. Katkeria ajatuksia. Ärsyyntyneitä ajatuksia. Syyttäviä ajatuksia. Syyllisyys painaa mieltä, mutta olisiko mikään toisin jos jos jos ja jos?

Kaikenlaista voisi olla. Olisi kiva jos olisi.

Mutta se mitä en kadu on .... Kiki <3 rasittava pikkuotus, mutta niin rakas.

Kuhan kuvasin

Aika ykspuolista tämä mun koirien kuvailu, kun räpsyt on enimmäkseen takapihalta. Tuntuu vain niin vaivalloiselta ottaa kuvia lenkeillä tms - varsinkin silloin kun ei ole assistenttia. Joten otanpa sitten vaan lähinnä tämmösiä koirat tönöttää pihalla miten millonkin kuvia. Mutta parempi kait sekin kun ei mitään.

Paheksujille

Ja niille, jotka paheksuvat sitä, miten muut kanssaliikkujat käyttäytyvät ulkoillessa, niin ikinä ette voi tietää, että millaisessa tilanteessa se toinen koirakko on. 

Minä esim. Kuten aiemmin sanoi, joskus toivon Nemin haukkuvan toisille koirille (mille vain), jotta Kikin huomio kiinnittyisi johonkin muuhun kuin kiukutteluun. 

Kun Kikillä on jalkaonglemia yms niin en haluaisi kiskoa sitä toiseen suuntaan. Siis sinne minne ollaan kulkemassa mutta minne nuorikoira ei itse haluaisi mennä. Kikiä kiinnostaa kovasti ne toiset koirat, yleensä ei ei hauku vaan vänkää siihen suuntaan missä ne toiset koirat ovat. Tietenkään en haluaisi antaa periksi että se saisi päättää suunnan. Mutta en haluisi väkisin kiskoa sitä toisaallekaan. En voi myöskään opettaa sitä siihen, että "nyt kun reppana on rikki niin ..." se saa tahtonsa läpi siinä tässä ja tuossa.

Pahaolo

Kiki oksenteli tiistaina eläinlääkäristä tulon jälkeen useita kertoja. Siis sitten kun oli herännyt siitä rauhoitusaineen vaikutuksesta. Annoin sille ruokaa (päivän ensimmäinen ateria, kun aamuruokaa se ei saanut) joskus iltapäivällä ja siitä ei sitten mennyt pitkäkään aika kun koira puklaili sisälle useampaankin paikkaan. Tästä meni jokunen tunti ja annoin seuraavan ruuan, ruokin koirat lenkin yhteydessä - ja taas tuli ruoka pihalle. Ulkona koira ei tahtonut oikein liikkua, istahti tämän tästä ja sitten jos liikkui niin söi ruohoa, kakoi hetken ja puklaili lisää. Eli vaikutti siltä, että se käytti ruohoa sellaisena ihmisten "sormet kurkkuun ja yöks" -tyyppisenä aineena eli sai itsensä oksentamaan kun söi heiniä. 

Sovittiin sitten eläinlääkärin kanssa, että en aloittanut kipulääkekuuria vielä keskiviikkona, jotta tiistaina saadut lääkecocktailit (rauhoitusaineet ja piikkinä annettu kipulääke) olivat poistuneet koiran elimistöstä. Tänäaamuna Kiki söi aamuruokansa mukana ensimmäisen annoksen lääkettä, sitä annetaan siis kerran päivässä ja ainakaan toistaiseksi koiruus ei ole oksennellut eikä ripuloinut, toivottavasti homma jatkuu samankaltaisena ettei tarvitse vaihtaa lääkettä.

Oikeesti

Koska pitää ottaa rauhallisesti niin lenkki-kiukuttelija on täällä taas. Ei aktivointeja, ei pidempiä lenkkejä = huonosti käyttäytyviä koiria. 

Ihan sitten vaan törkeesti käytin hyväkseni muita ulkona liikkuvia koiria. Eli kun jossain liikkui joku koira niin en edes yrittänyt käskeä / rauhoittaa Nemiä vaan odotin, että se haukkuu jollekin, jotta Kiki kiinnitti huomionsa Nemiin / toiseen koiraan ja lakkasi hyppimästä mua vasten, roikkumaan remmissä, puremaan mun käsiä (jos kumarrun estämään sen muita hyökkäyksiä, remmin purua, lahkeiden syöntiä jne). Toimii tosi hyvin Kikin huomion saati muuhun kuin minuun. Ehkä ei muutoin fiksua, mutta ihan sama :-)

Kokeilin sitä remmiheilutusjuttua Kikille kun se kiukutteli. Ensinnäkin oli ihan mahdotonta yrittää saada remmistä sellaista heilutusotetta kun koira roikkui hampaillaan jostain kohtaa remmiä koko ajan. Tai jos se ei roikkunut remmissä niin sitten mun ranteessa, jolloin yhtälailla heilutusmetodin kokeilu tuntui mahdottomalta. Lopulta kun sain pätkän remmiä itselleni ja käden vapaaksi niin... kuten arvasinkin, Kiki vain innostui siitä "tempusta" (leikistä sen mielestä). 

Eilen iltalenkillä Kiki mörköili jotain kohdetta y (mulle ei oikein selvinny mitä) niin Nemi oli taas ihan kympillä mukana huutelemassa ja puolustamassa Kikiä. Eikä Nemi uskonut mua alkuunkaan kun yritin sanoa, sille, että Kiki vain mörköilee, että missään ei ole mitään mille tarttisi huudella.

Kiki Otuksessa

ts Evidensiassa. Eilen.

Meillä on harrastus

Mulla ja Kikillä siis. Mä pidän Kikille puruluuta - ja se syö sitä luuta tietty. Jos tiputan luun niin koira tyyrää sen uudestaan mulle pidettäväksi. Ei harrastuskaveri saa sillä tavoin luistaa tehtävästään ;-) Joku voisi ajatella, tai ehkä ajatteleekin, että melkoista pomotusta koiranpuolelta. Ehkä niin. Mutta nämä on sellaisia pieniä askelia (kuvainnollisia) mitä tapahtuu minun ja pennun välillä. Eli että se oma-aloitteisesti tulee mun liki. Se ei ole siis pienestä pitäen ollut mikään vierikoira, vaikka olenkin sitä paljon pitänyt sylissä jne. Toki se on ottanut paljonkin kontaktia kun on tehty jotain, ts se hoksas kauan sitten, että nameja saadakseen kannattaa ottaa kontaktia. Mutta nyt puhun erilaisesta yhdessä olemisesta - toisen hyväksymisestä. Kyllä meistä vielä kavereita tulee ja Kikikin huomaa, että voin olla jotain muutakin kuin (pelkkä) purulelu sille ... 

Kiki eilen - Kiki tänään

Kiki melkein 8 kk

Kikin kanssa käytiin tänään tosiaan Otuksessa Tiinan vastaanotolla. Koiraa tutkittiin kovasti ja sitten otettiin vaikka minkämoisia kuvia. Tässä kuvista murto-osa. Kuvat lähetettiin Seinäjoelle jollekin gurulle, joka sitten kertoo oman näkemyksensä kuvista.

"Tutkittaessa Kiki reagoi selvästi vasemman olkapään hauislihaksen jännealueen tunnusteluun, oikean ranteen koukistamiseen ihan koukkuun, ranteessa myös aavistuksen omainen löysyys, oikean kyynärpään sisäsivun painamiseen, lannerangan L7-S1-välin painamiseen sekä oikean takajalan suoraksi taakse vetämiseen.

Kiki rauhoitettiin röngtenkuvausta varten. Röntgenkuvissa nähtiin, että vasemman etujalan kannusvarpaan ylin luu on murtunut, murtuma on vanha sekä vasemmassa kyynärpäässä luun tiivistymistä varislisäkkeen takana. "

Kiki on lääkekuurilla ainakin siihen asti, että kuullaan ne gurun (J. Rintasalo) kommentit kuvista. Onko jatkossa jotain eritystä / toimenpiteitä tms niin se selvinnee kommenttien jälkeen. Lääkkeeksi Kiki sai nyt Metacamia (siitä maksanmakuisesta purutabletista maha meni aiemmin ainakin sekaisin, siksi nyt jotain muuta lääkettä).

Epäliike

Päivälenkki. Kierrettiin mansikkamaanlenkki. Mietin vähän onko turhan pitkä nyt Kikille. Mutta ei se ole hetkeen ontunut selvästi, taaskaan. Kunnes katsoin vähän tarkemmin sen liikettä. Se peittää sen epäliikkeensä hyvin. Kauhoo kauheasti etujaloillaan, ja ehkä se etujalkojen ponteva liike on saanut mut välillä hämääntymään ja luulemaan "vian/ongelman" olevan siellä. Kiki kiskoo paljon, osa toki huonoa koulutusta, mutta tuntuu että mitä ongelmallisempaa on liike niin sen enemmän sillä on kiire eteenpäin. Se myös peitsaa paljon tai hyppii ojissa tai jossain muussa ei-tie -maastossa. Tai laukkaa. Toki se välillä kävelee tai ravaakin, mutta toisinaan silloin sen takajalkojen liikkeessä on havaittavissa kevennystä eli se ontuma tapahtuu siellä, toisinaan selvemin nähtävissä ja toisinaan hienovaraisemmin.

Oivallus

Jostain ihme syystä viikonloppuna jalkoja, varsinkin oikeaa, särki ihan kauheesti. En tiiä miks. Tai en tienny. 

Sitten oon monena päivänä miettiny miks ulkoiluhousut tuntuvat oudoilta, aivan kuin niissä ois jotain ylimääräistä kun kiristävät (muustakin syystä kuin siitä että oon lihonut). Kiristys on tuntunut siis jaloissa ja oon koittanut oikoa kangasta ja tutkia onko reisitaskussa jotain mitä en ole muistanut laittaneeni sinne tms. Tasku on oikean jalan puolella pelkästään. Tänään sitten vasta tajusin, kun sukkakin kiristi -nimenomaan oikeassa jalassa- että se jalkahan on turvonnut. En tiedä miksi mutta kun on niin sitä välillä hieman särkee ja se puutuu toisinaan ja tosiaan vaatteet kiristävät päällä toispuoleisesti.

h31/16

Kampasin ensin tänään Kikiä ja sitten Nemiä. Nemistä löytyy takkuja toisaalta mutta toisista kohdin turkkia löytyy myös alueita missä on irtovillaa mikä ei tipu pois jos sitä ei kamman kanssa etsi ja harjaile pois.

Onko lasi tyhjä vai täys

Ajatusten kakofonia. En edes kuvittele saavani kirjattua ylös kaikkia niitä ajatuksia mitä viime päivinä päässä on pyörinyt. Ihan vasta oli tarkoitus kirjoittaa hattarakirjoitus vaaleanpunaista tulevaisuudesta, kuinka odotan innolla ties mitä seikkailuja Kikin kanssa voidaan kokea. Ja sitten iso moukari tuli ja murskasi ison osan niistä ajatuksista. 

Onneksi en ehtinyt ilmoittautua sinne aivoluennolle ja fysiikkavalmennukseen. En haluaisi nyt olla agi-ihmisten ympäröimänä kuuntelemassa ties mitä hehkutuksia ja kunkin ongelmia ja superratafiiliksiä. Niin pieni ihminen olen, että just nyt en kestä niitä toisten agitaivaita. Ottaa niin v&/&¤%&:n koville, että tästäkään kirjoituksesta ei tule nyt tämän kummempaa eikä pidempää kun en ole näköjään vielä niin pitkällä ajatuksieni kanssa, että pystyisin niitä purkamaan edes tänne blogiin. 

Se nyt kuitenkin sanottakoon, että varasin just Kikille ell ajan, tiistaiaamulle - sen jälkeen toivottavasti olen viisaampi.

edit. 23:06

Mä en voi käsittää mitä on tapahtunut. Elän jonkinlaisessa kieltovaiheessa. Välillä "herään" muistamaan, että 'kyllä, pennulla ei ole Active reenejä enää' (tänä vuonna / toistaiseksi). Toisaalta kun pe-iltalenkin jälkeen/lenkillä katsoin pikkukoiraa niin tiesin, että täysin oikea toimintohan se oli. Mutta silti. Kirpaisee.

Jos selviää mikä Kikissä on vialla niin pitää sitten selvittää, että miten voin koiraa aktivoida, koska toiminnanhaluinen pentuhan se on edelleen. Mikään ei ole sillä saralla muuttunut mihinkään suuntaan eikä koira sillä tavoin vaikuta kipeältä, se tohottaa menemään ihan niin kuin ennenkin. Sekin hämää ja kun ajattelee edesmenneitä reenilöitä niin kirpaisee vielä lisää (kun niitä reenejä ei enää ole tulossa - lähitulevaisuudessa ainakaan).

Tietenkin mä eniten toivon, että pikkukoira tulisi täysin terveeksi ja oireettomaksi. Jos syystä tai toisesta agia ei voida tehdä enempää, niin sitten ei voida. Sitten keksitään jotain muuta. Kunhan Kikistin saataisiin jotenkin sellaiseksi ettei se enää ontuisi, sitä toivon nyt eniten. 

h30/16

Nemiä harjattu. Ja ylipitkiä etutassukarvoja leikattu.

Sumuvarpu

Käytiin iltalenkki taas Kimmokkeen pururadoilla. Koirat pomppi paljon sumuisessa maastossa syöden paljon puolukoita. Ehkä jotain muutakin. Yritin estää ettei Kiki ois kauheesti kiipeilly kivikossa, mutta eihän se mua hirveesti totellu. Alkuajasta en huomannu sen liikkeessä mitään ihmeitä, mutta loppuajasta lenkkasi niin, että itku meinasi tulla (mulle, ei koiralle). Kotiin tulon (ja koirien pesun - Nemi salakuljetti muun muassa puolukkavarpuja karvoissaan kotio) jälkeen Kiki on syönyt muutamaa eri puruluuta eri puolella asuntoa (lähinnä olkkarissa missä muutkin ovat) ihan tyytyväisen oloisena.

Voi pienen ihmisen ahdistus

Kiki alkoi ontumaan eilisten reenien jälkeen.

Keskeytetään agikurssi, katsotaan vuoden vaihteen jälkeen jatketaanko agin alkeita vai ei.

Aksan alkeiskurssi, ensimmäinen kerta

Eilen se sitten alkoi. Kikin agireenit nimittäin. Meillä vaihtui kaikki. Tai no, ope ei vaihtunut (eikä halli eikä viikonpäivä). Mutta siis reeniaika on eri kuin ennen ja kaikki ryhmätoverit ovat uusia. Virkistävää sinällään, koska yleensä viime vuodet olen ollut sellaisissa harrasteryhmissä missä naamat ovat olleet etukäteen tuttuja (suurimmaksi osaksi). Tai no, tässä uudessa ryhmässämme on yksi lapinporokoira, ja tämän koirakon olen nähnyt muutaman kerran sekä Activen että Okk:n hallilla - mutta en tunne heitä entuudestaan kuitenkaan. Loput ryhmän koirat olivat shelttejä (kaksi), bortsu ja mitteli (muistaakseni, saattoi se olla kleinikin). Entäpä ikähaitari sitten? Kiki on porukan kuopus, bortsu taisi olla 10kk, loput oli yli vuoden (olikohan pari hieman yli vuoden ja pari yli kaks vuotiaita). Osa on harrastanut agia aiemmin, osa ei. Oletan kuulevani siis jatkossa perusteellista kerrontaa aiheesta nimeltä agility ;)

Mitä me sitten ensimmäisellä kerralla reenattiin? Itsekseen sai käydä fitnesscornerissa tekemässä ufolle pyörimistä ja tasapainolautailua. Kiki teki hienosti tasapainolaudalla jopa asennon vaihtoja (!). Se on jotenkin ihan intona siinä laudalla keikkumiseen ts oleiluun (ja namien syömiseen). Ufopyörintä sen sijaan ei mennyt mitenkään huipusti - "sen minkä taakseen jättää edestään löytää" pätee tähänkin. Eli vatipyörintäreeniä ei olla tehty tarpeeksi eikä aikohin, joten eihän koira osaa sellaista mitä ... ei osaa. Innolla se pentu ne tassunsa siihen vadille/ufolle laittaa, mutta ei pyöri. Sitten meni hermot kun pelkkä tassujen laitto ei saanutkaan nakkia lentämään.

Tehtiin myös hypylle fokusointia. Sitä että koira on paikallaan, katse eteenpäin ja menee riman yli (rima alimmassa tapissa) palkalle. Tässä olisi pitänyt saada etäisyyttä koiraan ja toisella kerralla olisi pitänyt jättää lelu/palkka pois. Mutta mä pidin Kikin hihnassa ja toisellakin kerralla oli lelu, koska meni säätämiseksi ja sättäämiseksi kun yritin tehdä ilman palkkaa. Hihnassa koira taas on parempi pitää ettei se karkaa palkalle. Muttei tehty sitä mitä ihan piti, niin kyllä pikkukoiran maltti on silti viime viikkoina kasvanut.

Sitten tehtiin keppejä. Kyllä, pujottelu otettiin ohjelmistoon. Kyseessä oli puolikkaat kepit, missä oli hämähäkinseitin lailla ohjureita (niin paljon etten osaa edes kuvitella, että osaisin itse sellaisen seitin virkata) ja homman nimi oli naksuttelu. Kun koira tarjosi ekaa keppiä "naks" ja nami tippui siihen eteen (kujalle) ja taas kun koira eteni niin "naks" ja nami jne. Niin kauan kunnes koira oli päässyt ulos ohjurikujasta (eli pujottelusta). Kiki oli varuiksi hihnassa jottei se olisi alkanut pomppimaan niihin ohjureihin ja palkkaamaan itse itseään moisesta kivasta harrasteesta (Mari piti hihnaa). Yllättävän vähän Kiki siinä mitään itsekseen sättäsi, joten tämä meni ihan kivasti.

Kävin sitten joutoajalla tekemässä pari lisätoistoa tuota ohjuripujoa ja ihan kivasti nekin reenit menivät.

Jollain muulla joutoajalla käytiin tekemässä siivekkeen kiertoa, Kiki irtosi jostain viidestä metristä tosi nätisti :) Ensin palkkasin sitä nakkikikkareilla, mutta oikeasti potkua tekemiseen sain kun palkkailin karvavinkupatukalla.

Käytiin myös portailla hieman peruuttelemassa.

Sitten tehtiin kerran putki. Vietiin palkka ja odotettiin, että koira menee putkeen. No, olihan se menossa, mutta kun intoiltiin niin koira tuli ulos putkesta ja alkoi juosta mun ja Marin väliä, että mitä puuhataan ja lopulta hoksasi sen lelun ja... No, otettiin uusiksi, pistin koiran hihnaan ja sitten se yhtäkkiä suoritti putken ihan jees. Ei olla putkea tehty sitten pentukurssin ekojen kertojen.

Sitten tehtiin hyppysuoraa. Kolme hyppyä, rimat alatapissa. Palkka loppuun. Mari piti koiraa. Ajattelin tämän olevan helppo, kun ne lelulle irtoamiset jne ovat menneet ihan huipusti aiemmin. Mutta nytpä koira tuijottikin mua eikä lelua, joten ei se niin helppoa sitten ollutkaan. Piti tehdä pari kertaa ennen kuin onnistui. 

Lisäksi aloitettiin keinupaukuttelu. Tämä oli mulle täysin uus juttu. Toki olen kuullut siitä, mutta en muista aiempien koirieni kanssa reenailleeni tätä. Ovipaukuttelureeni on kaiketi tähdännyt tähän juttuun. Kiki oivalsi heti mitä siltä haluttiin ja oli ihan intona :)

Reenien aluksi tein Kikille niitä venyttelyjuttuja mitä meille neuvottiin joku viikko takaperin. Kiki on niissä ihan spagettia. Ne venytykset mitkä tehdään kun koira istuu on hankala tehdä kun pentu ei meinaa suostua yhteistyöhön...

Reenien jälkeen käytin Kikin pikkusella kävelyllä ja pistin sen autoon ja otin Nemin autosta, käytin sen vuorostaan pikkukävelyllä ja menin sitten Nemin kanssa halliin humputtelemaan. Eli leikittiin hieman vinkulelulla - ei oltu pitkään enkä jaksanut mitään rakentavaa sen kanssa puuhastella, kunhan pääsi mummokoira hetkeksi halliin. Ja taisihan tuo "vähän" tykätä ilta-aktivoinnistaan  <3 

Koira--arkea

Eilen en vienyt Kikiä ulos aamulla heti kun oli herätty; se pissasi lattialle. Ei olla näet hetkeen käyty yöpissalla. Tänäaamuna olin sen asian suhteen viisaampi, tällä kertaa pääsin luutuamaan lattiaa kun Kiki oksensi lattialle (jonkun möykyn, epäilen että siinä oli Nemin karvoja ja jotain limaa tms). 

Tänään iltapäivällä Kiki oksensi lisää, lähinnä limaa / vettä - kurkkaus keittiöön paljasti että koirat olivat tyhjentäneet täyden vesikupin heti kun tulin töistä ... 

Lisäksi Kikin riekkuminen (hihan puru) on jatkunut tänään, muutaman välipäivän jälkeen. Näillä mennään ...

Siili ja juna

Käytiin lenkillä. Kierrettiin korkeamaanojanlenkki, ei menty mansikkamaalle ja kaistiksen ohi kun se yks tien vierusta on tuoreella mullalla ja siitä olisi ollut hankala kuljettaa koirat ohi ilman että ne olisivat menneet sinne mullalle sotkemaan itsensä.

Enivei. Kiki bongasi siilen, en tiedä jäljestikö se sitä pitkäänkin. Mä näin siilen pötkivän pensaikkoon / pakoon vasta

(hei vau, skandit toimivat. hiiri ei edelleenkään kuitenkaan toimi, että ihan täysin homma ei ole palautunut sillä välin kun olin lenkillä)

siinä vaiheessa, kun Nemi rupesi haukkumaan. Hetken aikaa koirat olivat ihan Suuren Metsästyksensä lumoissa. Kun tuosta Suuresta Siiliepisodista oli palauduttu niin Kiki rupesi hulluna kiskomaan eteenpäin kun se reppana luuli, että me menemme yhdelle tutulle reitille minkä varrella on paljon puolukanvarpuja ja tietty niitä puolukoitakin, mutta tällä kertaa ei sinne mentykään, joten oli Kikille aika köyhäpuolukkainenpäiväkävely tällä kertaa.

Kotioven teen kun päästiin niin päästin Nemin irti ja annoin koirien leikkiä hetken aikaa tuossa taloyhtiön pihanurkalla - se kohta on vähän semmoinen kyseenalainen, että onko se meidän etupihaa vai taloyhtiön yleistä piha-aluetta (tyyliin meidän pitää leikata siitä nurtsi ja haravoida lehdet). No enivei, homman pointsi ja jutun kirjoittamisen innoitus tulee tässä: Nemi yritti astua Kikiä eli kun oli juossut aikansa Kikin perässä niin vuorossa oli junaleikit. Oonko pentukoiralle tulossa pian juoksut? Verta en ole nähnyt missään. Viime viikolla tein paperitestin mutta siihen ei kyllä mitään tarttunut. Tai jos Kiki ei ole tekemässä juoksuja, niin onko se muuten vaan Nemin silmissä (hajuissa) muuttumassa aikuisemmaksi nartuksi niin, että sen kanssa voi alkaa junaleikkimään (juoksuja tai ei)?

h29/16

Oli tarkoitus eilen harjata Nemia. (kirjoitan ilman skandeja koska mun tietokone sekoilee jonkun paivityksen jaljilta ... lisaa paatosta siita aiheesta kummat blogissa) Istuin olkkarin lattialla kamman kanssa. Niin eikohan Kiki tullut siihen, olin, etta mikas siina, voin ma suakin harjata. En nyt muista tarkemmin miten koiraan koskin, mutta se kollahti siihen mun jalkojen valiin kyljelleen. No, tottakait se alkoi sitten kisuamaan ja saatamaan kun oikeasti aloin sita kampailemaan. mutta olin ihan etta tah kun se vapaaehtoisesti tuli kammattavaksi ja meni kollolleen. No, kampasi koiraa pikkusen, sitten silittelin ja sitten vapautin sen siita pois.

Nemin kampaaminen jai sitten eilen valiin. Tanaan oli sitten oikeasti sen vuoro ja harjasinkin koiraa varmaan pari tuntia tuossa aamupaivalla.

Winpaska

Mullehan kavi niin, etta mun tietokone hajosi tuossa loppukesasta ja menetin kaiken. Kaikki kesan aikana ottamani kuvat Kikista ja Nemista ja tietty kaikki muutkin uudet kuvat. Toki muutkin tiedostot mutta eniten uusia oli ne kymmenet, luultavasti sadat, kuvat.

No ei siina mitaan. Vtutti tietysti ja noin. Mutta hommasin sitten uuden tietokoneen jonkin ajan paasta. Siihen oli pakko sitten ottaa win10 kun en jaksanut alkaa opettelemaan linuxin tai macin kayttoa, eika mulla toisaalta olisi ollut varaakaan macciin.

No eikohan sitten tanaan kun olin koneella niin kone vaan yhtakkia mennyt siniseksi ja se alkoi tekemaan jotain paivitysta. eihan tama rakkine kerro, etta mita se paivittaa, kunhan paivittaa. ei ilmeisesti ole kayttajan asia paattaa onko se paivitys tarpeellinen vai ei (etta mun on ikava vanhoja koneita kun viela tiesi missa mennaan). No ei siina mitaan, ennenkin on kaynyt niin etta tama kone on paivittanyt itseaan ja se on sitten kestanyt sen ajan mita on kestanyt (eli muutaman tunnin). mutta taman jalkeen kun paivitys oli ohi niin hiiripa ei enaa toimi. en saa ajatusviivaa talla typeralla nappiksella. ei auttanut patterin vaihto hiireen eli niin yksinkertaisesta viasta ei ollut kysymys. eika nappaimisto toimi kunnolla. eli skandit puuttuvat ja erikoismerkit tulevat vaarin.

ja koska on pakko kayttaa kannettavantietokoneen kosketushiirta niin homma menee jatkuvasti pieleen. siis se mita milloinkin yritan tehda. ensinnakin tassa on vain sellainen kosketushassakka mista ei nay kumpi puoli ts missa kohtaa on ns vasen ja missa oikea hiiren nappula (hiirt' ei siis ole vaan tuo kosketusjuttu). ja koska mun k'det tarisevat niin homma vaikeutuu ihan kympilla.

jos joku vaikka luki taman jutun ja osaisi auttaa niin en yhtaan pista hanttiin jos heitat jonkun vinkin.

pitaisi varmaan ottaa varmuuskopiot tietokoneen tiedostoista asap. mutta epailen, etta mun sormien kaytolla ja tuolla aiemmin mainitun wannabe/hiiren yhteistyolla luultavasti en onnistu edes kopioimaan resurssienhallinnassa tiedostoja paikasta a (eli mun tietokone) paikkaan b (irtokovalevy) koska epailen etta painan vahingossa jotain vaaraa kohtaa valikosta. esimerkiksi vaikka deletea kun pitaisi painaa kopiontia.

Kikin kauneuden salaisuus

... on puolukoissa ;-)

Käytiin eilen illalla taas vaihteeksi lenkillä Kimmokkeen pururadoilla. Ts luulin meidän kävelevän pururatoja, koirat olivat sitä mieltä, että kuljetaan ennemmin mättäillä - ja ne imuroivat puolukoita sisuksiinsa niin paljon kuin vain kerkesivät.

Etukäteistuomiot

Joku sanoi mulle Torniossa sunnuntaina ennen meidän rodun kehäesiintymisiä, että "Onnea kehään - tai ei teille varmaan tarvitse onnea toivottaa kun ..." (pärjäätte kuitenkin). Täh?!?! 

Ei se nyt niin mene. Itse spekuloin etukäteen, että keitäköhän näyttelyyn tulee. Että jos ne ja ne koirat niin järjestys tulee olemaan tämä, enkä todellakaan pistänyt omia koiria kärkeen. Kun näin luokkajaot, siis, että veteraaneja oli ilmoitettu kolme, niin totesin, että mikäs siinä - joku muu "voittaa" kuin mitä Nemi; hyvä homma. Käydään kuitenkin näytillä, vaikka ko tuomari ei ole aiemmin Nemistä niin tykännytkään. Mutta onpahan vähän lisempää ruotsinlapikkaita kehässä kun minunkin koirani käyvät siellä pyörähtämässä. Kikille toivoin, että se ei ontuisi kehässä eikä ihan kokoaikaa riehuisi ;) Sain sitten Merjan esittämään Kikin rotukehässä ja Eetun jatkokehässä, joten ainakaan mun ei tarvitsisi "tapella" pennun kanssa kehässä ... :-D 

Nemi ei tosiaan saanut sa:ta, joten sen kanssa ei tarvinnut mennä pn-kehään - hyvä niin, sillä ei se siinä sakissa olisi pärjännyt kuitenkaan. Joten ihan sama oliko se ilman pn-sijoitusta vai mitenkä :-)

Meille siis voitto oli se, että saatiin tällä kertaa kyseiseltä tuomarilta jotain muutakin kuin h tai eh ;)

Merri Oulussa syksyllä 2002

Merri Ruotsissa keväällä 2005

Merri Ruotsissa talvella 2008

Nemi Ruotsissa talvella 2008

Mutta siis ylipäätänsäkin. Jotkut lähtevät näyttelyihin tai kilpailuihin pärjäämään. Minä lähden katsomaan miten milläkin kertaa käy. Joihinkin näytelmiin menen hakemaan jonkun tietyn tuomarin arvostelua koirastani ja joihinkin osallistutaan olipa tuomari kuka tahansa (erkkarit esmes on tällaisia tilaisuuksia, toki ihan kaikkialle ei syystä tai toisesta (yleensä sijainti tai ajankohta) päästä osallistumaan). 

Arvostelut - Tornio

Klikkaa kuvaa niin näet sen isompana (niin tekstin saattaa pystyä lukemaankin).

Sisko ja sen veli

Kiitos Jussille & Merjalle kuvista.

Ei taaskaan riemulla ollut rajaa kun sisarukset tapasivat toisensa :)

Kylkitesti

...ainakaan vielä en ole saanut Kikiä tajuamaan kylkijuttuja. (Hetkellisesti?) se myös lakkasi menemästä maahan kun yritin tehdä minulle neuvottua "kylkitemppua".

Kiki ekaa kertaa lappalaiskoirien erikoisnäyttelyssä - BIS1 -pentu :o :)

Kut Nilsson arvosteli ruotsinlapinkoirat tänään Torniossa järjestetyssä erkkarissa. Kehään oli ilmoitettu seitsemän ruotsinlapikasta, mutta yksi (ainoa uros) jätti esiintymättä.

Rotukehässä Kikin esitti pennun kasvattaja. Tuloksena hienosti
PEN1 KP ROP-PENTU

Eetu esitti Nemin joka sai
VET ERI1 ROP-VET
(ei sa, kehässä oli toinenkin vet-narttu joka taisi saada eh:n)

Bis-kehissä molemmat koiramme esitti Eetu. Ensin oli vuorossa parhaan pennun valinta, jonka teki Tuula Pratt.

Kiki osui täyspottiin ja yllätti kaikki upealla tuloksella
BIS1-pentu <3

Veteraanit järjestykseen laittoi Kurt Nilsson ja Nemi pääsi poseeraamaan kolmospallille eli oli
BIS3-veteeraani.


Aika mieletön päivä. Kaiken kruunuksi Kikin äiti Sani oli ROP ja BIS3 - Onnea Merjallekin vielä :)

© Merja Valkonen

Merjalle kiitos kuvasta (ja Kikistä).


Tulokset Showlinkin sivuilla

Kikin alkeiskurssi

reenit jatkuvat seuraavanlaisesti:

KURSSITIEDOT:
Koiran nimi:      Kiki
Kurssi:           Agility alkeiskurssi
Päivämäärät:      to 13.10. / to 20.10. / to 27.10. / to 3.11. / to 10.11. / to 17.11. / to 24.11. / to 1.12. / to 8.12. / to 15.12.
Kellonaika:       21:00-22:00
Kouluttaja:       Mari Kaplas (Minna Martimo)

Minitreenit

Eilen reenasin Kikin kanssa vähän näyttelyä. Lähinnä siis pistin pennulle ekaa kertaa näyttelyhihnan kaulaan ja sitten tehtiin muutama seisominen - ainakaan ekalla kerralla se ei syönyt sitä hihnaa ;)

Tänään on treenitty pahvilaatikolle peruuttamista. Laatikko on kenkälaatikko. Ihan kivasti Kiki laittaa takajalkansa laatikon päälle. Laatikon olin asettanut seinän viereen, joten ei ollut tarkoituskaan, että se peruuttaisi siitä kauemmaksi ts että etujalatkin nousisivat laatikon päälle. 

Lisäksi tuplatreenasin koirille maahanmenoja. Eli molemmat teki joko istu-maahan tai seiso-maahan -harjoitteita. Nemi halusi myös osallistua laatikkoreeniin joten palkkailin sitä siitä, että se nousi etujaloillaan laatikon päälle. 

Kerrottakoon vielä, että Kiki on edelleen niin pieni, että se mahtuu ihan ketterästi kulkemaan pation kaiteiden raoista ...

Pentukurssi, kuudestoista kerta

Eilen oli viimeinen kerta valmistavaa kurssia. Blogikategorioinnissa tämä taitaakin olla viimeinen kerta tunnisteella "pentukurssi".

Kivat reenit oli eilen. Kerron joskus ...

edit.

viimeisellä pentukurssin kerralla reenattiin..

istu-seiso-maahan juttua etupalkalla. ei tokomaisen nopsakasti vaan jumppa-asenteella.

jotain paikallaolofokusointijuttua.

jumppajuttuja fitnescornerissa. tein peruutuksia siihen pallolle ts Kikin takajalat nousi putken painoille eikä pallolle, mutta tää jo oli tosi hyvä :)

tehtiin vuoron perään ohjausjuttuja muutaman siivekkeen avulla. Kiki kiersi ihanasti ts oma-aloitteisesti niitä siivekkeitä. tehtiin poispäinkääntöjä ja sylkkäreitä. Mari teki pari kertaa Kikin kans ja koira lähti kyllä hyvin koutsin ohjauksiin mukaan :-) mulla meni ohjaukset aina paremmin sen jälkeen kun olin nähnyt miten Mari teki.

.. enkä enää muista mitä muuta tehtiin.

Reilu seiska

Nemi kävi eilen illalla Eetun kanssa juoksulenkillä. Noin seitsemän ja puol kilometria olivat juosseet. Välillä olivat jonkin aikaa metsässä, jossa Nemi oli saanut juosta ilman hihnaa, mikä ilmeisesti oli ollut koirasta melko riemullista ja siitä metsäilypätkästä se oli saanut uutta intoa loppujuoksenteluunkin.

Fyss

Maanantaiaamuna käytin koirat tosiaan FysiOtuksessa.
Kikillä oli reisilihasten lisäksi myös pakarat jumissa.

Kyhnytys

Jatkoajatus. Jaoin sen "tylytaluttaja" jutun face -seinälläni ja siitä irtosi ihan kivaa keskustelua. En nyt lähde sitä tänne kopioimaan tai toistamaan. Mutta tuli mieleen yks juttu, jonka haluan kirjoittaa "ylös". 

Tosiaan ulkoillessa aikuiset ihmiset erittäin harvoin kysyvät, että saako koiria silittää. Saattavat kyllä muutoin olla uteliaita koirien suhteen, mutta kosketusetäisyydelle harvemmin hinkuavat. Mutta. Ne ihmiset, jotka tulevat joko kylään tai me mennään jonnekin kylään tai koiramme kohtaavat ei-laumaan kuuluvia ihmisiä jossain toisaalla. Niin hirveän monella on sellainen käsitys, että kaikki koirat tykkäävät siitä, että niitä silitetään, rapsutetaan eli "kyhnytetään". Joo, toki Kiki ja Nemikin siitä tykkäävät. Välillä. Eivät aina eivätkä koko ajan. Eivätkä mistä tahansa kohdasta. No eipä se oudompi ihminen voi tietenkään tietää, että mikä on just sen kyseisen koiran lemppari rapsutus kohta. 

Mutta pointti tässä raapustuksessa yrittää olla se, että yleensä koirani toimivat niin, että ne aluksi ovat erittäin innokkaita kun meille vaikka tulee vieraita. Mutta kun ne ovat saaneet itse tervehtiä vieraat niin sitten ne menevät makoilemaan jonnekin itse valitsemaansa paikkaan (tai tekemään mitä milloinkin) eikä vieraan tarvitse kyhnyttää niitä. Eikä ne välttämättä edes arvosta / halua sitä, että vieras armollisesti (tai hinguten) kyhnyttää koiraa. 

Ollaankohan

... päästy aksakurssille? Kun mitään ei ole aiheesta vielä kuulunut. Tänään on viimeinen kerta meneillään olevaa Activen kurssia.

Ei kannata odottaa

selitystä  kukkis jutulle.

35 viikkoa

Käytin Kikin mittakepin alla. Ens kerralla pitää ehkä jo nostaa korkeutta? Nyt sanoisin pennun olevan 40 cm korkea.

Keskiviikon päivälenkki ja tyly taluttaja

Tänään oli kiva syksyinen päivä. Kylmähköä mutta aurinkoista. Kävin koirien kanssa kiertämässä ns maaseutulenkin. Lenkki sujui enimmäkseen tosi hyvin. No, Kiki välillä puri Nemin hihnaa tai yritti muutoin haastaa Nemiä riekkumaan kanssaan, mutta lopetti kun kielsin sitä. Nemi mussutti lenkin varrelta jossain vaiheessa jotain (mun olettamuksen mukaan ällöä). Yhdessä kohtaa pyörätien laidassa räkytti meille jokin pieni karvahuisku. Irti oli siinä pientareella se koira. Heti pyörätien vierestä toiselta puolen alkoi autotie (ei mitään maa tms kaistaletta siinä kohdin ole pyörätien ja autotien välissä). Mä sitten pysähdyin koirineni ja koitin huudella "meneppäs söpö pieni koira kotiisi siitä ettet jää auton alle". Eipä se mihinkään mennyt eikä kukaan tullut sitä hakemaan. Pikkukoira liikuskeli siinä ees taas, puolusti varmaan pihaa mikä oli pyörätien, ojan ja jonkun kuusiaidan tapaisen takana. Hetken siinä hengattuani sieltä pihalta kuului miehen ääni "mene vain, se (koira) seuraa teitä vähän matkaa ja tulee sitten takaisin". No, ei kait siinä muu sitten auttanut. Nemi merkkaili muutamiin kohtiin ja Kiki olisi halunnut tutustua siihen pieneen karvakasaan. Karvakasa räkytti meille ja seurasi jonku matkaa perässä eikä onnekseni juossut autotielle. 

Myöhemmin nähtiin yks täti villakoiran kanssa. Ensin kuulu vain "joo, ... joo .... joo" ja mä luulin, että se täti olisi puhunut puhelimeen. Mutta eikä mitä, oli siellä toinenkin täti/mummeli. No, me ohitettiin tämä parivaljakko, koirat oli ihan nätisti. Mutta kun oltiin menty vähän matkaa niin se villakoira (aprikoosi, keskari - olettaisin) tyyppi ohitti meidät ja sillon mun koirat sanoivat sille pari sanaa - tai jompi kumpi sanoi. No, tästä ohituksesta omat koirat - Kiki varsinkin - sai uutta virtaa tallusteluunsa. Kikin harmiksi villakoira hävisi kuitenkin jonkun mökin pihaan ennen kuin ehdittiin saavuttaa se. 

Seuraava elonmerkki pitäjän maalaisraitilla oli se, kun kaksi koululaista (alakouluikäisiä, oletan) tuli pinkeillä pyörillään meitä vastaan. Kauempaa jo kuului jutustelua: 

"Onpa söpöjä koiria"
"Silitetäänkö niitä?"
"Joo!"

Tytöt pääsivät kohdalleni

"Saako niitä silittää?"
"Ei" sanoin, lapsosten järkytykseksi. 

"Miksei?"
"Koska en halua". 

Mitäpä minä niille selittämään sen enempää. Että Nemi oli just etsimässä kakkapaikkaa. Että Nemi alkaisi haukkumaan. Että koirat hyppisivät niitä vasten. Että Kiki mahdollisesti näykkisi kun olisi niin innoissaan. Että minä olisin vastuussa jos jotain sattuisi. Ja ennen kaikkea, että kaikki koirat eivät tykkää siitä, että kuka tahansa -milloin tahansa- niitä silittäisi. Että kaikki koirat eivät ole automaattisesti olemassa sitä varten, että kuka tahansa saisi milloin tahansa koskea niihin.

h28/16

Harjasin tänään Nemin kaula-, maha- ja housukarvoja.

Hippasilla