Joku sanoi mulle Torniossa sunnuntaina ennen meidän rodun kehäesiintymisiä, että "Onnea kehään - tai ei teille varmaan tarvitse onnea toivottaa kun ..." (pärjäätte kuitenkin). Täh?!?!
Ei se nyt niin mene. Itse spekuloin etukäteen, että keitäköhän näyttelyyn tulee. Että jos ne ja ne koirat niin järjestys tulee olemaan tämä, enkä todellakaan pistänyt omia koiria kärkeen. Kun näin luokkajaot, siis, että veteraaneja oli ilmoitettu kolme, niin totesin, että mikäs siinä - joku muu "voittaa" kuin mitä Nemi; hyvä homma. Käydään kuitenkin näytillä, vaikka ko tuomari ei ole aiemmin Nemistä niin tykännytkään. Mutta onpahan vähän lisempää ruotsinlapikkaita kehässä kun minunkin koirani käyvät siellä pyörähtämässä. Kikille toivoin, että se ei ontuisi kehässä eikä ihan kokoaikaa riehuisi ;) Sain sitten Merjan esittämään Kikin rotukehässä ja Eetun jatkokehässä, joten ainakaan mun ei tarvitsisi "tapella" pennun kanssa kehässä ... :-D
Nemi ei tosiaan saanut sa:ta, joten sen kanssa ei tarvinnut mennä pn-kehään - hyvä niin, sillä ei se siinä sakissa olisi pärjännyt kuitenkaan. Joten ihan sama oliko se ilman pn-sijoitusta vai mitenkä :-)
Meille siis voitto oli se, että saatiin tällä kertaa kyseiseltä tuomarilta jotain muutakin kuin h tai eh ;)
Mutta siis ylipäätänsäkin. Jotkut lähtevät näyttelyihin tai kilpailuihin pärjäämään. Minä lähden katsomaan miten milläkin kertaa käy. Joihinkin näytelmiin menen hakemaan jonkun tietyn tuomarin arvostelua koirastani ja joihinkin osallistutaan olipa tuomari kuka tahansa (erkkarit esmes on tällaisia tilaisuuksia, toki ihan kaikkialle ei syystä tai toisesta (yleensä sijainti tai ajankohta) päästä osallistumaan).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti