Ajatusten kakofonia. En edes kuvittele saavani kirjattua ylös kaikkia niitä ajatuksia mitä viime päivinä päässä on pyörinyt. Ihan vasta oli tarkoitus kirjoittaa hattarakirjoitus vaaleanpunaista tulevaisuudesta, kuinka odotan innolla ties mitä seikkailuja Kikin kanssa voidaan kokea. Ja sitten iso moukari tuli ja murskasi ison osan niistä ajatuksista.
Onneksi en ehtinyt ilmoittautua sinne aivoluennolle ja fysiikkavalmennukseen. En haluaisi nyt olla agi-ihmisten ympäröimänä kuuntelemassa ties mitä hehkutuksia ja kunkin ongelmia ja superratafiiliksiä. Niin pieni ihminen olen, että just nyt en kestä niitä toisten agitaivaita. Ottaa niin v&/&¤%&:n koville, että tästäkään kirjoituksesta ei tule nyt tämän kummempaa eikä pidempää kun en ole näköjään vielä niin pitkällä ajatuksieni kanssa, että pystyisin niitä purkamaan edes tänne blogiin.
Se nyt kuitenkin sanottakoon, että varasin just Kikille ell ajan, tiistaiaamulle - sen jälkeen toivottavasti olen viisaampi.
edit. 23:06
Mä en voi käsittää mitä on tapahtunut. Elän jonkinlaisessa kieltovaiheessa. Välillä "herään" muistamaan, että 'kyllä, pennulla ei ole Active reenejä enää' (tänä vuonna / toistaiseksi). Toisaalta kun pe-iltalenkin jälkeen/lenkillä katsoin pikkukoiraa niin tiesin, että täysin oikea toimintohan se oli. Mutta silti. Kirpaisee.
Jos selviää mikä Kikissä on vialla niin pitää sitten selvittää, että miten voin koiraa aktivoida, koska toiminnanhaluinen pentuhan se on edelleen. Mikään ei ole sillä saralla muuttunut mihinkään suuntaan eikä koira sillä tavoin vaikuta kipeältä, se tohottaa menemään ihan niin kuin ennenkin. Sekin hämää ja kun ajattelee edesmenneitä reenilöitä niin kirpaisee vielä lisää (kun niitä reenejä ei enää ole tulossa - lähitulevaisuudessa ainakaan).
Tietenkin mä eniten toivon, että pikkukoira tulisi täysin terveeksi ja oireettomaksi. Jos syystä tai toisesta agia ei voida tehdä enempää, niin sitten ei voida. Sitten keksitään jotain muuta. Kunhan Kikistin saataisiin jotenkin sellaiseksi ettei se enää ontuisi, sitä toivon nyt eniten.
edit. 23:06
Mä en voi käsittää mitä on tapahtunut. Elän jonkinlaisessa kieltovaiheessa. Välillä "herään" muistamaan, että 'kyllä, pennulla ei ole Active reenejä enää' (tänä vuonna / toistaiseksi). Toisaalta kun pe-iltalenkin jälkeen/lenkillä katsoin pikkukoiraa niin tiesin, että täysin oikea toimintohan se oli. Mutta silti. Kirpaisee.
Jos selviää mikä Kikissä on vialla niin pitää sitten selvittää, että miten voin koiraa aktivoida, koska toiminnanhaluinen pentuhan se on edelleen. Mikään ei ole sillä saralla muuttunut mihinkään suuntaan eikä koira sillä tavoin vaikuta kipeältä, se tohottaa menemään ihan niin kuin ennenkin. Sekin hämää ja kun ajattelee edesmenneitä reenilöitä niin kirpaisee vielä lisää (kun niitä reenejä ei enää ole tulossa - lähitulevaisuudessa ainakaan).
Tietenkin mä eniten toivon, että pikkukoira tulisi täysin terveeksi ja oireettomaksi. Jos syystä tai toisesta agia ei voida tehdä enempää, niin sitten ei voida. Sitten keksitään jotain muuta. Kunhan Kikistin saataisiin jotenkin sellaiseksi ettei se enää ontuisi, sitä toivon nyt eniten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti