Tänään oli kiva syksyinen päivä. Kylmähköä mutta aurinkoista. Kävin koirien kanssa kiertämässä ns maaseutulenkin. Lenkki sujui enimmäkseen tosi hyvin. No, Kiki välillä puri Nemin hihnaa tai yritti muutoin haastaa Nemiä riekkumaan kanssaan, mutta lopetti kun kielsin sitä. Nemi mussutti lenkin varrelta jossain vaiheessa jotain (mun olettamuksen mukaan ällöä). Yhdessä kohtaa pyörätien laidassa räkytti meille jokin pieni karvahuisku. Irti oli siinä pientareella se koira. Heti pyörätien vierestä toiselta puolen alkoi autotie (ei mitään maa tms kaistaletta siinä kohdin ole pyörätien ja autotien välissä). Mä sitten pysähdyin koirineni ja koitin huudella "meneppäs söpö pieni koira kotiisi siitä ettet jää auton alle". Eipä se mihinkään mennyt eikä kukaan tullut sitä hakemaan. Pikkukoira liikuskeli siinä ees taas, puolusti varmaan pihaa mikä oli pyörätien, ojan ja jonkun kuusiaidan tapaisen takana. Hetken siinä hengattuani sieltä pihalta kuului miehen ääni "mene vain, se (koira) seuraa teitä vähän matkaa ja tulee sitten takaisin". No, ei kait siinä muu sitten auttanut. Nemi merkkaili muutamiin kohtiin ja Kiki olisi halunnut tutustua siihen pieneen karvakasaan. Karvakasa räkytti meille ja seurasi jonku matkaa perässä eikä onnekseni juossut autotielle.
Myöhemmin nähtiin yks täti villakoiran kanssa. Ensin kuulu vain "joo, ... joo .... joo" ja mä luulin, että se täti olisi puhunut puhelimeen. Mutta eikä mitä, oli siellä toinenkin täti/mummeli. No, me ohitettiin tämä parivaljakko, koirat oli ihan nätisti. Mutta kun oltiin menty vähän matkaa niin se villakoira (aprikoosi, keskari - olettaisin) tyyppi ohitti meidät ja sillon mun koirat sanoivat sille pari sanaa - tai jompi kumpi sanoi. No, tästä ohituksesta omat koirat - Kiki varsinkin - sai uutta virtaa tallusteluunsa. Kikin harmiksi villakoira hävisi kuitenkin jonkun mökin pihaan ennen kuin ehdittiin saavuttaa se.
Seuraava elonmerkki pitäjän maalaisraitilla oli se, kun kaksi koululaista (alakouluikäisiä, oletan) tuli pinkeillä pyörillään meitä vastaan. Kauempaa jo kuului jutustelua:
"Onpa söpöjä koiria"
"Silitetäänkö niitä?"
"Joo!"
Tytöt pääsivät kohdalleni
"Saako niitä silittää?"
"Ei" sanoin, lapsosten järkytykseksi.
"Miksei?"
"Koska en halua".
Mitäpä minä niille selittämään sen enempää. Että Nemi oli just etsimässä kakkapaikkaa. Että Nemi alkaisi haukkumaan. Että koirat hyppisivät niitä vasten. Että Kiki mahdollisesti näykkisi kun olisi niin innoissaan. Että minä olisin vastuussa jos jotain sattuisi. Ja ennen kaikkea, että kaikki koirat eivät tykkää siitä, että kuka tahansa -milloin tahansa- niitä silittäisi. Että kaikki koirat eivät ole automaattisesti olemassa sitä varten, että kuka tahansa saisi milloin tahansa koskea niihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti