Jatkoajatus. Jaoin sen "tylytaluttaja" jutun face -seinälläni ja siitä irtosi ihan kivaa keskustelua. En nyt lähde sitä tänne kopioimaan tai toistamaan. Mutta tuli mieleen yks juttu, jonka haluan kirjoittaa "ylös".
Tosiaan ulkoillessa aikuiset ihmiset erittäin harvoin kysyvät, että saako koiria silittää. Saattavat kyllä muutoin olla uteliaita koirien suhteen, mutta kosketusetäisyydelle harvemmin hinkuavat. Mutta. Ne ihmiset, jotka tulevat joko kylään tai me mennään jonnekin kylään tai koiramme kohtaavat ei-laumaan kuuluvia ihmisiä jossain toisaalla. Niin hirveän monella on sellainen käsitys, että kaikki koirat tykkäävät siitä, että niitä silitetään, rapsutetaan eli "kyhnytetään". Joo, toki Kiki ja Nemikin siitä tykkäävät. Välillä. Eivät aina eivätkä koko ajan. Eivätkä mistä tahansa kohdasta. No eipä se oudompi ihminen voi tietenkään tietää, että mikä on just sen kyseisen koiran lemppari rapsutus kohta.
Mutta pointti tässä raapustuksessa yrittää olla se, että yleensä koirani toimivat niin, että ne aluksi ovat erittäin innokkaita kun meille vaikka tulee vieraita. Mutta kun ne ovat saaneet itse tervehtiä vieraat niin sitten ne menevät makoilemaan jonnekin itse valitsemaansa paikkaan (tai tekemään mitä milloinkin) eikä vieraan tarvitse kyhnyttää niitä. Eikä ne välttämättä edes arvosta / halua sitä, että vieras armollisesti (tai hinguten) kyhnyttää koiraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti