maanantai 8. lokakuuta 2012

Haukipudas, kisat 13/2012

Niin. Me kisailtiin Nemin kanssa viikonloppuna neljä rataa KAS:n kisoissa Virpiniemessä. En ollut siellä ennen kisannutkaan. Paikka oli aivan loistava siihen tarkoitukseen; kisa-alusta oli tosi hyvä, lenkkeilymaastoja riitti, parkkitilaa oli jne - ilma ois tosin voinut olla pari astetta lämpimämpi. Kisata kyllä tarkeni, mutta valokuvaus meinasi hieman jäädyttää ... (onneksi on sauna, kotona siis).

Tuomarina toimi tämän näköinen herra, Ruotsista, vaikka suomea hän puhui ihan sujuvasti.

Lauantain radat olivat tosi kivoja profiileiltaan. Ehdin jo ajatella, että pitääpä oikeen etsiskellä ko tuomari-sedän ratoja jos ne aina tämmöisiä on. No, sunnuntaina vaihdoin jo mielipidettä ja totesin, että kullakin tuomarilla radat vaihtelevat millaisia ovat eri päivinä tms. Joten turha tuudittautua mihinkään helppojen ratojen aallokkoon. Ja siis tuloksia ei saatu yhdeltäkän radalta, että siitä ei tietty voi päätellä yhtikäs mitään minkään suhteen. Siis että olivatko radat sitä vai tätä. 

Kisarulianssi aloitettiin lauantaina hyppyradalta. Radan alussa oli jotain nelisen hyppyä, kakkosen taakse tein valssin, joka valui mihin sattuu. Kolmoselle vielä sain koiran, mutta neloselta se ajautui ohi - taas se kiersi koko saakelin hyppy esteen. Siitä vielä jatkoimme matkaa. Pujo meni hyvin. Pujon jälkeen oli putki tyrkyllä, Nemi oli jo menossa sinne ja aattelin, että senkuns menet ... mutta sitten koiruus kääntyikin mua päin ja mä aattelin, että noo, ohjataan sitten sille oikealle esteelle. Pah, kiersi sen väärälle puolelle kun olin näiden aatoksieni kanssa ihan jäljessä kaikesta. Jotenka hyppäsi sen väärältä puolen ja silleesti. Loppurata olikin toosi siistiä menoa. Tykkäsin kovasti <3

Seuraava rata. Aksarata. Lähti liikkeelle tosi hyvin. Sitten jossain kolmanneksen kohdalla ois pitänyt ottaa askel tai pari kohti hyppyä, tai vekata jossain kohtaa, tai jotain. mitä en tehnyt ja koira meni hypystä ohi. Palautin sen sinne hypylle ja jatkettiin matkaa, mutta kun oli tullut venkulointia niin koira kirmasi seukki putken eri päästä sisään kuin ois ollu tarkotus. Kepakot taas hyvät, mutta lopussa ajauduin ihan eri ohjauslinjalle kuin mitä olin ollut rataantutustumisessa niin hukkasin keinun ... eli sille meno oli sekava. Loppusuora (2 estettä) hyvä irtoaminen. 

Lauantaina en jäänyt ottamaan kuvia kun olin ihan jäässä jo pihalla olemisesta, joten läksittiin Neppulan kanssa ratojemme (ja lenkkeilyn) jälkeen kotia lepäilemään.

Sunnuntaina otin Merrinkin matkaan Virppaan jotenka sekin pääsi ulkoilemaan Virpiniemen mahtaviin maastoihin. 

Ensimmäinen rata järkyttikin minut täysin. Missä on ne kivan leppoisat radat? Toiset veivasivat rataantutustumisessa pari niistoa, mutta mä en kyennyt siihen. Eipä silti, ihan sama mitä ko kohtaan suunnittelin koska puihin se homma meni. Mun idearikas suunnitelma sisälsi peräkanaa tehtävät twistin ja saksalaisen - olisikin ollut voittajaolo jos olisin ne saanut radalla aikaan. Mutta en päässyt voittajana maaliin. Lämppäriesteellä kävin reenimässä ko kuviota, eikä mulla ollut mitään mahkuja ehtiä tekemään sitä saksalaista. Monta hyvää twistiharkkaa sain silti aikaan ja koira paljon palkkaa. Joku sanoikin mulle, että "radalla pitää vaan sitten juosta lujempaa", niin varmaan joo. En just nyt muista siitä radasta mitään muuta kuin sen, että kun pääsin kohtuu onnellisesti siihen twistailupisteeseen niin sepä ei onnistunutkaan, koska kun lähetin koira takaahyppyyn niin se tuli riman ali. Lähetin sen vielä pari kertaa ja aina vaan se tuli sieltä alta. Olin ihan järkyttynyt. Sen jälkeen pistin sen hyppäämään suorasta linjasta sen hypyn ja joidenkin esteiden kautta "maaliin". 

Päivän ja viikonlopun viimonen rata, mikäs se oli? Ai niin. Otettiin taas kielto kepeiltä. Ihan se klassinen juttu, että koira tulee putkesta ja lähetän sen pujotteluun. Annoin koiralle tilaa mennä itse esteelle (ainakin kuvittelin antavani) ja sehän paukuttaa ensin pujoon oikein ja kun kuvittelin että voin lähteä liikkeelle niin koira karauttaakin jo ulos esteeltä. Otin pujon uusiksi mutta siirryin itse pujon oik puolelle - vaikka radan järkevän ohjauksen kannalta mun ois pitänyt olla toisella puolella. Mutta niillä hetkillä kun epävarmuus iskee niin sitä kuvittelee, että homma sujuu varmemmin kun on sillä puolen. Ja tiedän ettei sillä pitäisi olla mitään väliä, mutta epävarmuus hetkillä sillä vaan on. Noo, jatkohan olikin sitten aika vääntelyä, mutta päästiin kuin päästiinkin kolme-neljä seuraavaa estettä eteenpäin. Mutta mulla oli jo pasmat ihan sekaisin, joten ennen aata ohjasin koiran eräälle hypylle eri puolelta kuin ois ollut tarkoitus. Siitä sitten hyl. Loppuradalla en välittänyt enää mistään muusta kuin siitä, että koira pääsii kaahailemaan kuononsa edessä olevia esteitä jotakin kohtuu fiksua reittiä melkein tuomarin laatiman reitin mukaista tietä pitkin maaliin. Ja niinhän se hienosti kaahasikin, eikä alitellut tai tiputellut rimoja. 

Sunnuntaina jäähylenkin jälkeen ja ennen ensimmäistäkään omaa rataa otin joitain kuvia. Niitä löytyy jo jokunen tuolta: http://ruotsinlapparit.kuvat.fi/kuvat/Agility/Kas+lokakuu+2012/ (ja lisää on tulossa). 

Ei kommentteja: