uusiin koitoksiin

 Kävin tänään omatoimireenimässä koirien kanssa hallilla.Yhen aikaan Martinniemessä paukahteli jo hieman (uusvuos..). Merrillä häntä laski ja se oli epäileväisen oloinen, mutta kun päästiin halliin ja reenasin ensin Nemin kanssa aksaa ja vasta sitten Merrin kanssa hieman tokoa ja mummoagia niin paukkeet olivat jo unhottuneet eikä mielikuvat räjähteistä häirnneet reenejämme. Jäähylenkillä ei kuulunu paukkeen paukkua. 

Toisen kerran käytin koiria ulkona viien aikaan kotosalla. (aamulla olivat toki ulkoilleet jo Eetun kanssa, koirille viien lenkki siis oli joko päivän kolmas tai neljäs (riippuen lasketaanko martsan lenkit yhteen vai kahteen)) Ensin Merriä jolloin ei paukahtanut missään ja heti sen perään Nemiä siinä vaiheessa kello oli jo yli viien ja rupesi pauketta kuulumaan.

Noh, reeneistä sen verran. Että Nemin kanssa tein pari aata ja puomia, kepit ja ihme rallaterataa jonka kehittelen lennosta siitä miten esteet hallissa olivat. Rimat laskiin 40senttiin. Palkkaleikin Nemin kanssa ja se juoksi innosta soikeena ensin wuban ja sitten vihreänvingun kanssa pitkin hallila.

Merrille kans hieman agia alkuun ja sitten luoksetuloa, jossa keskityin pysähtymiseen. Ensin yritin uuella tavalla saada koiran pysähtyyn. Siis erilaisella käsimerkillä. Tein varmaan jotain pieleen koska koira ei pysähtynyt alkuunkaan. Alkoi vaan hermostumaan että mitä kettua. Sitten pysäytin sitä suullisella käskyllä "stop" ja koira seisastu! pari kertaa tehtiin tämä noin ja sitten myöhemmin ihan suoraluoksetuloa. 

Sitten tein sen kanssa metallinoutoa. Se selvästi on epäkivaa. Hakee mutta tiputtaa matkalle. En saanut yhtään kokonaista suoritusta aikaan. Miksi tein koemaisesti? En tiedä, sitä vaan on niin pinttynyt sellaisiin toimintamalleihin. Kun metallisat oltiin saatu kohtuulainen suoritusaikaan niin tein yhen normikapulanoudon ja se meni ihan kivasti. 

Sitten vielä yks liikkeestä pysähtymyminen (istuminen) joka meni heti suoraan nappiin joten ei toistoja. Ja hieman lyhyitä seuruu pätkiä. 

2011

 Vuonna 2011

• Nemi sai Norjasta sertin -> n mva pohj mva


• Nemi agiliiti reeneissä ja kisoissa saaden yhden aliaikaisen nollatuloksen 2-luokassa ja muutamia hivenen yliaikaisia (0-2sek yliaikaa) virheettömiä ratoja


• Nemi kävi kerran tokokokeessa saaden ALO2 tuloksen (152p.)


• Merri kilpaili agilityssä sekä Eetun että Kaisan kanssa. Eetun kanssa tuli Rovaniemen kisoista loppukesästä vielä hienosti merkintä kilpailukirjaankin. 


• Näyttelyistä paras tulos Merrille oli talvella Tornion ryhmänäyttelystä saatu BIS3-veteraani sijoitus. 


• Merri kävi myös aika monessa tokokokeessa, paras tulos AVO1. Merri osallistui myös TOKOn SM-kilpailuihin Klaukkalassa Lappalaiskoirien joukkueessa. 


• Tää pisti töppöstä toisen eteen, ensin parin kilometrin lenkkejä. Sitten tavoiteltiin jo hurjaa 5km matkaa ja lopulta allekirjoittanut ylitti sekä itsensä että hämmästytti kaikki muutkin (kait?) osallistumalla kahteen juoksutapahtumaan joissa molemmissa juoksi 10km (!!!). 


• Lisäksi allekirjoittanut jatkoi edellisvuoden syksyllä aloittamaansa laihdutusoperaatiota päästen tavoitteeseensa kesän alussa (yht. -20kg)  ja pysyen tavoitepainossa (heiluen -2 +1 välillä)  vuoden loppuun asti. 

Joulu

Oltiin perinteisesti Raahessa ja Lohtajalla

Merry Christmas & Happy New Year

 

Suunnitelmatalous - tavoitteiden asettaminen (v.2012 ->)

 Agility

• Merrille humppamummoaksaa


• Nemille...
  
  tätä täytyy pohtia

Näyttelyt

• Fiiliksen mukaan

Toko

• Nemille enemmän koekäyntejä, paitsi jos 1-tulos aloluokasta tulee helposti (milloinkas mulla nyt niin iisisti nämä koejutut menisivät). Jos sattus se alo1 napsahtamaan ennen kesää niin myöhemmin v.2012 avon liikkeet toivottavasti oisivat sellaiset jotta voitaisiin mennä kokeeseen. 


• Merrin voivoi liikkeet sille mallille, että kehtaan mennä kokeeseen. Tulostavoitteita voi-luokasta ei ole. Jos ollaan sillä mallin, että voiaan mennä voi-luokan kokeeseen niin The Big Tavoite Merrin tokouralla on saavutettu 

---

Tuosa vielä tokoinspiraation lähteeksi koirieni tokokoeurat:

Merri:





Ja



Nemi:

Syksyn ja vuoden viimiset ohjatut tokot - hyvä esimerkki häiriöpaikallaolosta

 Tässä sen nyt näkee. Merri ei kestä häiritsemisharjoituksia paikallaolossa... siks mää toljotan tuossa parin metrin päässä koirasta kun se just oli noussut ylös kun Jenni-kouluttaja kuntoili sauvakävelijänä koirien ympärillä paikallamakuun aikana. Väittäsinpä, että Nemi ois kestänyt. Tai ainakin se on kestänyt ties mitä kaikkia Jennin tempauksia.... 

Kuvat Pirkko Riekki. Kiitti! 

Muita reenijaarituksia myöhemmin! 

Tukholman reissu

 Kävin Nemin kanssa viikonloppuna Tukholmassa. Jonne päästiin aiotun bussimatkan sijasta asuntoautolla, kyydissä oli yht 6 ihmistä ja 8 koiraa. Kiva reissu oli - kiitoksia kaikille mukana olleille! 



Samassa hytissä mun ja Nemin kanssa oli 2 naista koirinensa eli Nemin vierihäkissä majaili amerikanakitatyttö ja siitä seuraavassa kaksi kleinspitzipoikaa.



Hämmästyksekseni löysin Lapphundklubbenin ständiltä melko tutunnäköisen posteri-koiran 

(tiesin toki, että Pirkon kuvia oli kysytty yhdistyksen käyttöön, mutta oletin jonkun joskus tulevan lehteen... )



Kehien jälkeen söin näyttelykahviossa tällaisen muffinsin (vai miksi kakuiksi niitä nykyään sanotaankaan), ihan hyvää oli 



Asuntoautossa Nemi matkusti yhdessä 14-vuotiaan Tritla-mummon kanssa.

Ai se näyttely? Sinne oli ilmoitettu 35 ruotsinlapinkoiraa joita ihastelin innoissani. Valioluokannarttujakin oli paikalla melkein kymmenen. Nemi esiintyi huutamatta joten olin tosi tyytyväinen. Tuomari (Tanya Ahlman-Stockmari)

antoi Nemille eh:n eli emme olleet jatkossa. Narttujen paras oli norjalainen Loabe Cahppe (ROP) ja urosten paras vanhaherra Lillmusties Goliat. Goliat oli myös rop-vet. Tuo rop koira oli rop myös Tromssassa alkusyksystä saman esittäjän kanssa. Vsp-veteraani oli Merrin puolisisko (sama isä) eli Renlundens Jänta. Nemin sisko Daima oli pn2 ja samoin pu2 sijoitus meni Cattlinin talliin. 

Idioterna

 Ja taas tuli kantapään kautta tajuttua, että oikeesti sillä on väliä että reeneissä pidän ne Nemin rimat medikorkeuksissa. Aluksi meni 55cm hyvin ja irtosi hyvin mutta sitten rupesi vauhti ja into hyytymään kun piti tehdä toistoja kun joku ei ihan ohjannut kunnolla. Se viimeinen askel irtoamisen edellyttämiseksi. Se käden liike hypylle ohjaukseen jäi tekemättä ja piti ottaa uusiksi uusiksi ja uusiksi. Ja juosta! Talven viimeisissä ohjatuissa reeneissä harkattiin melkoista juoksurataa (hypäri) ja Mikko pisti liikettä niin koirien kuin ohjastajienkin kinttuihin. 

Pakkovalssille ehdin hyvin. Kooma valsseissa oon edelleenkin huono. Ajoitus yms tekniset osiot on pyllyllään. Päällejuoksuihin koira ei tule kunnolla jos minä en tee ohjauksia tosi hyvin. Ei riitä että ajattelen kroppani kääntämistä -onpa kumma! 

Kepit sentään sujuivat. Ja a. Juu sinnehän se yhellä keikalla meni - kontakti oli hieno! 

tok osa2 ma 05.12

 Nemikin pääsi toksureeneissään pelaamaan sitä samaa peliä mitä Merrin kanssa olin leikkinyt reilu tunti aiemmin. Nemin tosin ei tarvinnu edetä hitaasti sitä osuutta ennen peruutusta. Mutta en mä voinu siinä alkaa kiiruhtamaan koska N ois varmaan vetäny kauheet kilarit jatai muuten vaan innostunut yliampuvasti aiheesta. Oltas varmaan liikaa häiritty kilpakumppaniamme. Jotenka iisisti törpölle. Käännös ja siitä peruutusta. Mutta enköhän tallonu Nemin varpaille ja se rupes kiljumaan. Tosi hyvin meni siis... Mutta sain sen takas tekemään asiaansa ja saatiin törpöt kierrettyä ja kiiruhdettiin maaliin. Ja päästiin jatkoon! Jee. Finaalierässä meillä ei sitten ollutkaan mitään jakoa kun Sumu-auspain ohjaajalla oli hieman nopeempi tahti. Me tehtiin edelleen rauhallisesti. Tällä kertaa en astunut koiran varpaillekaan vaan kehuin sitä homman tekemisestä ja se heilutti mulle iloisesti häntäänsä 

Ai niin. Erona Merrin tunnin peliin niin nyt piti pitää käsiä koko ajan seläntakana ettei vahingossakaan ottaisi käsiä avuksii... 

Sitten Jenni tarkisti kotiläksyn. Öö.. ei me mitään oltu tehty  siis sitä "pistä kuono kädelle" juttua. Naksutella kun yritin asiaa niin N oli ihan kuutamolla. Muulla tavoin reenaten meni hieman paremmin. 

Paikallaolo tehtiin niin, että Jenni kävi ensin käskyttelemässä maahan. Ja koira ei saanut mennä maahan. Eikä Nemi mennyt. Siinä se istua toljotti ja mä kehuin ja palkkailin sitä. Sitten käskettiin ite koirat maihin ja otettiin paikallaolo. En mennyt piiloon. Jenni taas häiriköi kierelle siinä likellä ja houkutellen koiria yms. Nemi pysyi paikallaan. Kun J käveli koirien takaa ja huuteli jotain (tai teki jotain häirittevää) niin Nemin pää kääntyi hieman sinnepäin. Muuten se oli ihan nätisti.

Paitsi että nousi istumaan kun palasin sen viereen. Sen asian simputin sille vielä uusiksi ja sitten se toimikin taas paremmin. 

Nouto katottiin. Mikä oli hyvä. Pääsin esittelemään meidän edistymistä ja kuulin että mun pitäs pitää kiinni siitä kapulasta. Minä kun olen ollut tyytyväinen kun mun ei ole tarvinnut enää pitää kiinni... juuh ja jaah... Noh sinällään Jenni-ope oli kyllä positiivisesti yllättynyt meidän edistymisestä tässä liikkeessä. 

Pareittain tehtiin luoksepäästävyyttä. Niin että kun silitteli toista niin oma koira oli istumispaikallaolossa. Nemi sekä pysyi hyvin istumassa että ei liikkunut minnekään kun Moonika kävi sitä silittelemässä. Tämä homma meni siis nappiin. 

Mitä muuta?

Itsekseni harkkasin kaukoja parin metrin etäisyydeltä palkaten vaihdellen joko 1, 2 tai 3 vaihdoksesta. 

Hieman seuruuta. Siinä N oli huippu!

Ja sivulle tuloa. Toisinaan Nemillä ei tuntunut olevan hajuakaan mitä se sano tarkoittaa  Se on varmaan joku mun ele ja se missä koira on että se tietää tulla priimaoppilaana siihen sivulle... huuh, yritin sitten tehdä tätä perusharjoitetta erikulmista. Siis että koira on eripaikoissa ja käsken sitä sivulle. Meni vaihtelevasti tämä reeni. 

tok osa1 ma 05.12

 Merrin tokoreeneissä pelattiin ensin peliä missä piti hitaasti seuruuttaa (tai kuljetuttaa) koira yhelle törpölle. Sitten kääntää -ilman käsiä- koira toisinpäin ja peruututtaa se kaheksikkoa yksiön törppösen kautta ja sitten kiiruhtaa takas maaliin. Merrin mielestä tää oli ihan yyperällöttävä tehtävä. Eikä se tajunnut yhtään mitä pitää tehdä. Tai sen hitaan seuruun se kyllä teki ihan jees. Ja se kääntyminenkin hoitui näppärästi. Mutta sitten kun mä vartalollani koitin pistää sen menemään takapakkia kiemurrellen ei ollutkaan mikään iisipiisi. Ei päästy jatkoon. Tää kun oli kisa jossa oli finaalit ja kaikki. 

Sitten harkkasimme ohjatusti hitaata seuruuta. Mun tavasta palkata oli juttua. Että mun pitäs palkata M korostetusti yli vasemmalle kääntäen (lelu tai nami). Lyhyet hitaat seuruut muuten ihan jees. Tai pidemmällä matkallahan se alkaa poikittamaan se koira. Johon tuo palkkailutavan vaihto (tai mun muistaminen) vois auttaa asiaa. 

Jenni katto kaikilta ohjatut. J vei kummallekin puolelle törppöä yhet namialuset. Tämä reeni tehtiin kerran. Ja se meni just eikä melkeen nappiin 

Itsekseni tein:

• metallinoutoa hyppynoutona. piti hieman antaa avuja että hyppäsi sen kanssa takaisinkin päin. Tiputti kapulan ennen kuin toin mulle asti. Otin uusiksi ja se meni jo paremmin. 


• Lähettelin koiran muutaman kerran ruutuun. Palkkana ruudussa ensin pallo ja sitten nami. Joku just rääky omalla koiralleen jotain samaan aikaan kun tein jompaa kumpaa reeniä ja Merri otti sen selvästi vähän itteensä. Semihyvä harjote oli tää reenijutska. 


• Hyppynouto tavallisella kapulalla. Ihan jees. 


• Liikkeestä istuminen. Meni maihin x miljoonaa kertaa, noh ei ihan. Kokeilin eri tavoilla, kait, sanoen sen istumisen ja hieman hidastaen. Sitten toimi ja koitin kehua ylitsepursuavan vuolaasti. 


• Kaukot. Otti askelia seisomisessa. Erehyin sanomaan "ei" jonka jälkeen koira maata törötti maassa eikä noussut ollenkaan ylös...  persilja! koita siinä sitten antaa koiralle jotenkin noottia että kaukoissa ei pitäs hötkyillä kun koira kuvittelee sitten että se itse toiminto (asennon vaihos) on väärä 

Kongiloiset

 Pitkästä aikaa kaivoin lelukopasta kongit esille. Sininen on ollut Merrillä toosi kauan, ja se on sitä hivenen nakertanutkin jossain välissä. Tuo punanen saatiin jostain agiepiksistä palkinnoksi. Punasen annoin nyt Merrille ja sinisen Nemille kun aattelin ettei N vaan yritä syyä kokonaisena sitä "aarretta". Ja joo, sinisiä muovinmurusia löytyikin eteisen matolta Nemin jäljiltä...

Pistin näihin siis maksalaatikkoa ja pakkaseen reiluksi tunniksi. Siinäpä oli sitten koirille itsenäisyyspäivänillanhubiohjelmanumero. 

Tylsyyttä vastaan

 Onhan se vähän tylsää, tämä mun kirjoittelu täällä. Mietin tässä yks päivä, että sitten kun aikaa on mennyt ja tuhina tuokiot koirieni kanssa eivät ole niin tuoreessa muistissa, niin löydänkö vaan kirjoituksiani menneistä ajoista niin että

 Reenattiin ruutua. Tehtiin jääviä, noutoa ja seuraamista.

 Harkattiin agia. Ratareenissä pakkovalssi ja päällejuoksua. 

Boring, booring, booring. Mitä se nyt mistään sekään sanoo. Eihän se kuvaa tilanteita ja koiriani millään muotoa. Eikä ole edes juurikaan opettavaista lähitulevaisuuttakaan ajatellen. Kiire on typerä peruste sille että raapustukset on mitäänsanomattoman tylsiä.

Sitäkin mietin, että nyt kun ohjatut aksareenit ovat joulutauolla, että ois fiksua jos laatisi jonkinlaisen ohjelman että mitä harjoittelisi tänä aikana. Ja tietty vaik tokossakin (siitä Merrillä on vielä yhet reenit ennen joulutaukoa) - ts eihän sitä kevätkauden reeneistä vielä ole tietoa, että onko niitä edes kun haku uusiin ryhmiin on just meneillään, mutta jos eletään sellaisessa olettamuksessa että toksutellaan ohjatusti ens vuoden puolellakin . Mutta siis, asiaan. Aattelin niin, että kahtelisi hieman mitä on syksyn tekniikkapitoisissa reeneissä harjoiteltu ja suunnittelisi niistä sitten jonkinlaisen harkkaohjelman joulu"tauolle". Ja muistelisi, että millaisia kotiläksyjä on annettu. Mutta mahdanko tylsistä syksyn postauksistani edes löytää järkevyyttä tähän asiaan? 

***

Tänäaamuna Nemi tanssi ufon päällä. Pyöri ympyrää etutassut ufolla. Pitää sitä siinä avittaa eli koira on mun vastakkaisella puolella ja kun mä siirryn niin sekin siirtyy. Sellaista harkkaa on tehty joskus tokossa. Takapää & tasapaino harjoitetta. Samalla myös hieman istu-seiso ja tassun nostelu harjoituksia. 

***

Maanantain tokoreeneissä en tod voinut tehdä samaa liikettä Merrin kanssa kovinkaan pitkään. Se varioi niitä liikkeitä sitten mieleisellään tavalla jos yrittää tehdä saman x kertaa. Kerran pari ok ja sitten jotain ihan muuta. Niinpä naksuttelin sille taas kaikkea kummallista. Se kun on niin ihana kun sen aivot raksuttaa ja se tarjoilee mulle ties mitä kaikkia toimintoja ehdotellen että mitähän mä mahdan tarkoittaa ja mistä niitä namuja tällä kertaa saisi 

- Istun maassa, jalat suorana edessä, ja naksutin koiran pistämään jalkansa mun jalkojen päälle. Siinä samalla kun siitä sitä palkkailin niin mietin, että saapa nähdä kuinka mustelmilla mun jalat on tän jälkeen  Mietin josko oisin saanut koiran kokonaan seisomaan jalkojeni päällä mutta siihen ei ollut nyt aikaa kun piti kiiruhtaa tekemään jotain oikeeta tokotunnin asiaa.

- Toisena välikohtauksena tokotunnilla naksuttelin koirulin putkipainopinon päälle. Siinä se sitten seisoi ja tasapainotteli kun mä kävin muutamien metrien päässä hengailemassa.

- Ja kolmantena tein jotain jalkojenväli pujottelua ensin ja sitten yritin saada koiran mun jalkojen väliin istumaan ja sitten liikkumaan siinä jos mä meen eteen/taaksepäin. Tämä harjoite ei ollut Merristä kait kiva, kun se "irtosi" ensin sinne putkipainopinolle "tätäkö tarkoitat? tätäkö haluat? voin olla täällä" Ja kun sille nauroin ja kehuin sen kekseliäisyyttä niin sen jälkeen se irtosi vielä hivenen kauemmaksi ja kiersi ruudun merkkiä kuin se olisi ollut 'merkki' ja jäi sinne törpön viereen seisomaan tärkeenä ja oikeaoppisesti "Tehdään tokojuttuja, eikä noita sun kummia höpöhöpö asioita! Kato! Mää osaan!" 

Ag, väärällä vuorolla

 En päässyt tiistaina meiän normaaleihin aksoihin, joten ostin keskiviikkoillalta yhen vuoron. Mukava ratapohja siellä olikin, onneksi menin, oli kivaa! Mikko veti reenit. Kanssa kirmaajina meillä oli nyt yks isovillakoira, yks cavalier ja yks kääpiösnautseri. 

Lujaa sai välillä kipittää että ehti persjättöihin. Tein myös yhelle putkelle pakkovalssin, mutta siihen tuli turhan kiire niin vaihettiin mun juoksureittiä ja sitten piti tehä se pjättö. Aika hurja -ja onnistunut- siitä lopulta tulikin. Mun kropan kääntyilyä piti taas säätää esim yhen hypyn jälkeen jotta koira meni putkeen eikä aalle. 

Yhellä kertaa koira keilasi mut totaalisesti kumoon kun yritin ehtiä pjättöön. Siis ensin ootin liikaa jotain .. koiraa, että koira menis putkeen tms ja sitten kun lähin liikkumaan niin olin just koiran linjalla kun se tuli sieltä putkesta. Siitähän Nemi riemastu/villiinty kun se kaato mut. Eipä siin kuitenkaan käyny mitenkään, mutta mitään ei ollut tehtävissä siinä keilauksessa kun tuli niin puun takaa (ts putkesta) koko tilanne. 

Tok m 28.11

 Voe pöhköti. Kuka laiskimus ei ole päivittänyt blogiansa ajoissa?

Viime maanantain toksureeneissä harkattiin... jotain peliä, joka ei heti onnistunut mutta sitten onnistu. Jei.

Paikallaoloa. Merri pysy maassa eikä pahasti vonkunut.

Tunnaria. Merri toi häiriökapuloita ja mä piilottelin sitä yhtä liikaa. Ts kävin liian kaarevia mutkia. Tai jotain. Ja sitten kun olin innostavampi ja nopeempi toimissani niin Merriinkin tuli puhtia enempi.

Ruutua. Naksuttelin läheltä koiraa ruutuun.

Tein kakeja tasapainoalustalla.

Seuruuta hieman.

ja ?

Pietarsaari

 Kävin koissujen kanssa reilu viikko sitten kirmailemassa Pietarsaaren Tellu-hallissa. Aiempi kokemukseni Pietarsaaren kisoista koheni huomattavasti - jossain möykkyisellä nurtsilla olen joskus kisannut Merrin kanssa medi1-luokassa vuonna x ja päättänny etten mene enää ko paikkakunnalle kompastelemaan niihin kuoppiin. Nyt oli tasanen ja hyvä alusta, mikä ei tietty ollut mikään ihme sillä onhan Pietarsaari jalkapallokaupunki ja juoksimme palloilijoiden kotikentällä aka hallissa 

Tuomareina noissa zempaloissa olivat Minna Räsänen ja Vesa Sivonen. 

Nemin kanssa kirmasin Minnan radoilla, jokka olivat vaikeammat kuin useimmat kakkosluokan radat joilla olen ollut. 

Nemi: HYL - HYL - HYL

Merri: HYL - HYL - 5+ya

-enempi turinaa ehkä joskus

Kkjuopion kisat - HuPu

 Kävin Nemin kanssa lauantaina päiväseltään Kuopiossa. En ollut ennen kisannut Kuopiossa (tai näytellyt sen puoleen), joten johan se oli aika sivistää itseään siltä osin. Samaan aikaan olisi ollut Okk:n kisat vanhassa hallissa uudessa paikassa (Virpan halli on siirretty Haukkikselle, mattoalusta on vaihtunut maalattiaan). Mutta päädyin kuitenkin testaamaan HuPu-laisten kisaolosuhteita. 

Kisat tuomaroi Anders Virtanen Pietarsaaresta. Andersin radoilla en ollutkaan ollut aikoihin. Joskus Merrin aksauran alkutaipaleella se tuomaroi näillä leveysasteilla aika useinkin. Tai sitten mä kävin kisaamassa paljon niillä leveyksillä, jompsiskumpsis. 

Halli oli Mustin & Mirrin alakerrassa/kellarissa, samassa rakennuksessa oli joku autoliike tms. Aika veikeä hallitila, häkeille yms oli ihan hyvin tilaa, mutta päätin pitää Nemin kuitenkin ootosajan autossa kun ehdin sen ihan hyvin hakemaan sieltä rt:n jälkeen ennen suoritusvuoroamme. Kun medit ja maxit tutustuivat yhtäaikaa, mutta medit kisasivat kuitenkin ensin.

Muutoin tuolla meni kyllä melko joutuisasti luokat / radanrakennus, tai ei oikein tiennyt kauanko aikaa menee ja aikataulu oli välillä eellä ja välillä jälessä. Mutta siis verkka-ajat olivat aika minimaaliset. 

Ainiin. Se piti vielä sanomani. Että hallinlattialla oli kohtuu pehmeä (pehmeempi/upottavampi kuin ad-hallissa) mattoalusta. Alkukummastelun jälkeen ihan hyvä kait siinä oli kirmata. jalka meinasi kyllä kipeytyä päivän mittaan, kisasin siis lättänöillä. Enkä jaksanu vaihtaa Pajeroita jalkaan lämppäri/jäähylenkeille. Mutta jalka ei ollut kuitenkaan rikkipoikkijapinossa kun ajelin kotio, kotona sitten oireili hieman ennen nukkumaan menoa. Mutta sitten taas vastaavasti ei ollut hajalla enää seur.päivänä. 

Eka rata oli hyppäri. Siitä hylky kun mun ohjaussuunnitelma vaihteli kokoajan. Yhteen kohtaan en keksiny tekisinkö päällejuoksun vai mitä ja kummalta puolelta niitä hyppelöitä menisin ja ties mitä kaikkea ihmettelin. Tämä oli sellainen kunnon sähellyshylky. Eli 2 rimaa tuli alas (!?!!!) ja kolmella kiellolla hylky.

Seuraavalla radalla kolmas este oli pystysuunnassa. Hyppy siis. Toka este oli putki ja neljäs este pujottelu. Noh, en sitten jarruttanu koiraa riittävän ajoissa kun se tuli siitä putkesta ja ohi siitä hypystähän se juoksi. Muuten rata oli oikeinkin kiva. Tokikin. 

Vikana ratana oli kanssa aksarata (niin kuin toi edellinenkin). Jossain puolivälissä rataa oli putki puomin alla (keskellä puomia) jonne tultiin aalta. Se oli ns vääränpään putki. Ihan hyvin sain Nemin ohi siitä lähimmästä putken suusta. Mutta liekkö liian myöhään käskytin sinne putkeen vai mitä, mutta koira menikin putken suun ohitte sinne puomin alle. Siitä tuli siis kielto putkelle. Sain koiran kyllä sitten sinne. Ja sitten taas matka jatku keinun kautta pujotteluun ja yhelle hypylle päätyyn. Noh, siinä ois sitten pitäny kääntyä oikialle päin ja vähän niin kuin loppusuoralle. Mutta meikäpä ei ollu tullu sitten sellaista ajatelleeksi, että siellä hypyn takana hieman kauempana oli putkikin. Noh! Arvaatte varmaan? Jep, sinnehän se Nemi suunnisti. Ja vauhilla. Joten mitäpä sitä pois sieltä kiskomaan kun sinne halusi mennä (oli sen jo bongannu), joten kehuin vaan ja jatkettiin matkaa. Ja koska hyl oli tulla tupsahtanu niin annoin koiran painella loppusuoran maaliin asti. Siis oikeesti tuossa ois pitäny poiketa siltä suoralta reitiltä kun tokavika este oli tuomarin ratapiirroksen mukaan mutkaputki jonka suuaukko oli piilossa (u-putki) eli ois pitäny mennä koiran kanssa tassu tassussa ne vikat esteet jotta ois estäny ettei se ois hypänny sitä maalihyppyä mikä oli niitten muitten kanssa samassa linjassa. Nyt siis saatiin Nemin kanssa aikaan oikeenkin rullaava rata. Olin ihan mahottoman tyytyväinen. 

Kolme hylkyä siis Kuopiosta oli tuomisina. Nemin vauhti oli tosi hyvä. Mun ei. Jäin kuin nakki kalliolle. Koiran vauhti oli paljon parempi kisoissa kuin reeneissä joissa joskus ehkä ehinkin jonnekin. Nemillä selvästi oli sellainen, mihin on pyrittykin, eli "mää meen tuolle esteelle mikä on nenän edessä" Jos joskus oppisin ajoissa kertomaan sille, että suuntaa pitäs joskus ehkä vaihtaakin niin voitas saada mahdollisesti muutakin tuloksia kuin hylkäyksiä. 

Millään radalla ei tullut virheitä kontakteilta tai pujottelusta. 

Kiitoksia Hanna-Marille kisalahjakortista. kivaa oli, vaikka tulokset eivät olekaan kummoiset. 

Nimetty

 Koirankusetuskengät on otettu käyttöön ja nimetty Pajeroiksi, karvanoppamalliset maasturit 

Kengännauhat näihin varmaan pitää vaihtaa, on sellasta idioottimaista liukasta materiaalia mikä löystyy ja solmut avautuu ihan omaa tahtiaan, ennen aikojaan. Muuten en osaa vielä sanoa juuta enkä jaata näiden hyväksi tai pahaksi. 

Mitäköhän me tehtiin maanantain tokoreeneissä?

 Sen muistan, että kivaa siellä oli. Merri jurmutti jotain - kun tehtiin taas vaihtelevaa ruutureeniä, joka ei ollu sellaista kuin konservatiivi Merrin mukaan ehkä pitäisi olla. Toisaalta palkalla olevaan ruutuun se kyllä irtosi hienosti. Eli joku onnistuminen saatiin kuitenkin aikaan. Harkattiin ruutua siis niin, että ohjaaja oli ns normisivulla (lähettämissuunta) mutta vaihtelevilla etäisyyksillä ruudusta ja koira oli seisomassa kohti ohjaajaa mutta ruudun oikealla puolella. Senkin sijaintia vaihdeltiin. Ja sitten piti lähettää koira sieltä ruutuun. Ensin näytin väärällä kädellä ja koira juoksi mun luo. Sitten käsi oli oikea, mutta tein sen liikkeen liikaa vartaloa käyttäen... *huoh* 

Reenittiin myös temppua mitä yritin naksutella koiralleni joka yritti purra mua. Vahvistin vissiin pikkasen väärää toimintoa. Eli koiran kuonon ois pitänyt koskea ohjaajan kämmentä. Tarkoitus että vois peruuttaa, siis ihminen, ja koira tulis mukana niin että sen kuono ois käden päällä. ja jotenkin tähän liittys noutokapulakin? 

Mitä muuta me harkattiin? 

Ainiin. Sitä seuraamista. Käskytettynä. Kummallisiin paikkoihin. Hypyn edessä Merri ei seurannu vaan hyppäs jojona hyppyä ees taas... Käänökset oli prseestä. 

---

Nemin kanssa tuota samaa seuraamista. Nemi oli siinä Merriä parempi. 

Ruutua peruslähetyksenä palkalle. Meni hienosti ja sitten huipusti. Se koira ainakin irtoo!

Paikallaoloa. edelleen välillä nousee kun palaan vierelle. 

Sitä kämmentemppua. Nemi oli maltillisempi, mutta tulos suht sama kuin Merrin kanssa. Tosin Nemi ei jäkertänyt mun kättä. 

Itekseni tein seuruuta lelupalkalla kun N halus leegata. Ja liikkeestä maahanmenoja kans lelupalkalla. 

Reenimme itekseen myös kaukoja ja kapulan pitoa. 

Mitähän muuta tehtiin, vai tehtiinkö? (kummankaan ryhmässä)

Kannatti kerrata

 sillä jotain oli mennyt joko koiralla tai ohjaajalla tai ehkä jopa molemmilla jakeluun ja tiistaiaamuna 4 päällejuoksua onnistui peräkanaa jopa pari kertaa. Että ihan vahingosta ei ollut kyse. Jiihaa! Muutaman kerran mä en kerenny vaan mukaan ja Nemi jatkoi reittiä ilman muakin... ihan turha kapistus siis olen ;P 

Tuo oli omatoimi reeni. Lisäksi itekseen reenittiin pöytää. Eli koiran ois pitäny ihan itekseen hyppiä sinne pöyälle ilman eri kehotusta ja siitä sitä ois sitten palkattu. Noh, mun tokokoira kysy lupaa ja kun sanoin "saa" niin hyppäs kyllä jokakerta.. Tiiä sitten vastasko ihan tarkotustaan. 

Joku kolmaskin omatoimireeni kait oli, mutta mikä? 

Nää reenit veti siis Mari. 

Ja Nemi hyppeli 45-55cm rimoja (enimmäkseen noita matalampia). 

Eka ohjattu harkka oli sellainen mihin tuli persjättöä ja jarrutusta. väärän pään putkea ja loppuun keinu jossa piti jäähä taakse. Kun oli palkka keinun lopussa (siellä maassa parin metrin pääsä tietty) niin pystyin jäämään taaemmaksikin. Ekalla kiekalla unhotin viiä sen palkan eikä se niin hyvin liikkunu ts mun piti juosta ohi jotta koira teki keinun kunnolla. 

Toinen ohjattu harkka oli valssien tekemistä. Tää oli ainut osio reeneissä missä ei oltu hyviä - toki noissa muissakin oli korjaamista mutta enimmkseen oli aika jahuu-meininkiä, mutta nää valssit tökki ihan urakalla. Ensinnäkin peruutin ihan liikaa taas vaihteeksi ja olin ihan väärissä paikoissa. Ohjasin rimaa enkä siivekettä. Koira ei tajunnu kiertää pelkkää siivekettä kun sekin ajatteli sitä rimaa. Mietittiin miten mun kannattas tehä valssit että tulis jarrutuskin mutta että pääsisin liikkeelle. Ja että mikä ts kuinka tiukkaa käännöstä koiralta vaaditaan - siis mun toiminta versus koiran linjat. Kun lentäähän se kauas jos en tee esimerkillistä valssia. Mutta onko oleellisempaa, että pääsen aikanani liikkeelle ilman typerää steppaamista. Että kokeilemisen kautta ja niinpoispäin. 

Pj läksyt

 Perjantaina kävin hallissa tekemässä taas päällejuoksuharjoitteita. Merrin kanssa onnistuivat paljon paremmin kuin Nemin kanssa. Tai sitten tein niitä väärin. Tuntui kuitenkin sujuvimmalta Merrin kanssa. Lisäksi Nemi teki keinua ja puomia. Keppejä en tehnyt nyt sen kanssa yhtään - Merri sitä vastoin pääsi pujottelemaankin. Ja aalle. Mutttei keinulle. Lisäksi Merrille pikkasen jotain tokojuttuja, kuten tunnaria. 

Kengissä on korot

 Niitten juhulatohoveleitten korottaminen maksoi siellä markettien suutarilla 80€. Olin tipahtaa kun kuulin summan. Maksaa se kyllä ihan tolokuttomasti. Sitten kun ne vielä sielä suutarilla vaan lätkäsee sen kahen ja puolensentin massan siihen pohjaan ilman mitään ajatustakaan siitä että se jonku pitää kehata liikkuakin niillä kengillä vielä. 

Noh, ei voi mitään. Kengillä on yhet pileet jo töpsyteltykin. Jokku kattovat melko pitkään mun "siroja avokkaita/korkkareita" (heh eivät ole kumpaakaan noista eikä tod sirot) mutta kukaan ei toki kysynyt mitään. 

Eilen sitten hain superkenkälästä ne kaks muuta kenkää. Joita en ole vielä alkanut käyttämään. Yhteensä maksoivat 110€ ja se korotus oli tehty sinne pohjan ja tavan pohjan väliin eli siis ne kimuranttisuudet mitkä kengänpohjissa on alunperin kaupasta ostettaessa ovat siellä edelleen. Tämä on aikalailla satajänestä. Varsinkin niiden koiranulkoilutuskenkien suhteen - monta kertaa olen koittanut jossain selittää että haluan että siellä kengän pohjassa on kuviota - ei riitä että siellä on kukkasia (vtuilu vitsi)  tms kun pitoa on kengissä paremmin jos pohjissa on ns urat. 

Nyt voi siis talvi tulla kun mulla on uuet koirankusetuskengät (ei kyllä lämpimät) ja uuet talvikengät käyttöä vaille valmiina toimintaan. 

Vika lenkki ennen liukkaita- kö?

 Käytiin eilen juoksemassa 5,2km ennen kuin haettiin koirat. Tämä oli melkeen sama kuin minkä juoksin tiistaina Merrin kanssa. Tosin pari muutosta ja lisää mäkiä. Olotila vaihteli ihan hyvästä sellaiseen "jaloissa ei ole yhtään voimaa ja laahustan vain eteenpäin" -fiilinkeliin. Aikaa meni 44 minsaa eli ei mitään supersukkelia taiettu olla. 

Keli oli kuiva ja pari astetta pakkasen puolella. 

Pitoreeniä

 Nemi aloitti päivänsä pienillä tokotreeneillä. On se vaikeeta peenen koiran tajuta, että kun pistän sen maihin ja palaan vierelle niin sen ei kuulu omatoimisesti nousta istumaan -huoh! Toinen harjoittelun kohde oli se nouto. Taas - sitä on nyt taas ryhdytty siis reenimään. Nyt ollaan siis siinä vaiheessa pitoa, että koira pitää kapulan suussaan ilman mun apuakin. Tosin pidän käteni aika liki ja vapautan koiran melko sukkelaan, mutta se pito aika on kasvanut hitusen siitä ensimmäisestä oivalluksesta että kapula pysyy suussa ilman väkipakkoakin. 

Jotain hyvää ja jotain huonoa. Eli aksaharkkojen normisettiä

 Eilen Nemi liiti ohjatuissa aksoissa Marin koutsatessa. 

Aloitettiin pujottelulla, mikä sujui tällä kertaa tosi hyvin. Avokulma toimi hienosti ja näin pilkahduksen sitä taitavaa Nemiä ... pystyin lähtemään lipettiin keppien vierestä kun koira pujotteli kohti palkkaa.

Sitten typerykset menimme vaikeuttamaan reeniä ja koira ei tehnytkään enää keppejä kertaakaan oikein 

Seuraavaksi harkkasin itsekseni viime viikkoista tekniikkaa eli välistävetoja - ja tein tän pari kertaa ja sujui tosi hyvin. Niinan kuntokoulun peruutusjuoksuista on selkeesti hyötyä! 

Sitten tehtiin toisenlainen pujottelureeni. Jossa vedätys toimi ihan huipusti, mutta loppuuntehty puolevaihtovalssi (vai mikä se oli?) oli ihan uutta mulle ja Nemille eikä N kestänyt sitä. Tai mä tein väärin. Mutta siis N tuli pari kertaa tokavikasta välistä pois. 

Lopuksi harkattiin vielä päällejuoksuja niillä samoilla esteillä millä oltiin tehty välistävetoja ja loppuun vekki ja puomi. Tässä olikin kaikenlaista kinkkistä. Ensin peruutin takaalähetyksen jälkeen, mitä ei tietty pitänyt tehdä. Sitten lähdin aina liian kauaksi esteistä. Joten koiralla ei ollut mitään mahkuja tehä kuten päällejuoksussa kuuluisi. Sitten noissa pitäisi vielä käyttää jalkaa "törkkäämässä" koira sinne oikeaan väliin ts esteen taakse. Tuota on ihan hemmetin vaikea hahmottaa. En kykene ohjaukseen sujuvasti edes ilman koiraa - saati niin että se koira ois mukana siinä touhussa. Sitten kun koitettiin tehdä tuota niin että jätän koiran hypyn taakse ja otan sen päällejuoksuasennolla/ohjauksella liikkeelle niin koira kiersi sen hypyn hyppäämättä ollenkaan. Eli tajuamatta yhtään mitä pitäisi tehdä. Teki tän monta kertaa. Ollaanhan me tuota lelupalkalla reenattu, itseksemme hallilla. Varmaan oon sitten vahvistanut jotain väärää toimintatapaa kun oon luullu tuota reenanneeni ....  

Ruutuhun nyt käypi tie

 Ma-iltana Mersulla oli vuorossa ohjatut toksut. 

Harkattiin paikallaoloa ihme häiriöillä.

Tasapainolaudalla kakeja, jossa maltti oli valttia (parilla kerralla Merri ei höseltänyt ja vaihot oli silti teknisesti taitavia).

Ruutua - koira selin seisoi eri välimatkoilla ja ohjaaja kauempana ja sitten lähetti koiran ruutuun. Merri teki hienosti kun ruutussa ootti nakinpalanen. Ongelmallisempaa oli se seisomaan jättäminen. Kun ois pitäny lennosta se siihen jättää.

Idaria, joka ei toiminu meillä kun mä en tarkkaan osannu niitä kävelykuvioita ja olin epävarma niin Merrikin "sekoili". Sitten kun tein itsekseni niin kaikki vaihoksetkin (arpa jäävät siis) meni just oikein. 

Itsekseen tein naksuhöpöjä, seuruuta, käännöksiä, jääviä ja merkkiä. 

* 

Eilen harkkasin päivällä koiran kanssa takapihalla tunnaria. Merri oli niin innoissaan. Piilottelin vain yhtä kapulaa. Pitäisi vaikeuttaa selvästi reeniä. Mutta tuo etten sitä eilen tehnyt ei haittaa yhtään, koska tuo oli sellainen hyvänmielen-ylipursuava-kehumisreeni 

Marrasjuoksut

 Lauantaina kävin juoksemassa ns maaseutulenkin ittekseni eli vajaan 4km. Sunnuntaina kävin pitkästä aikaa ad-kuntopiirissä hikoilemassa puoltoista tuntia. Ja eilen kävin Merrin kanssa hölkkäämässä hieman yli 4km. 

Kun talvi ei ole vielä tullutkaan niin on tohtinut vielä liikkua juosten. Liukkaalla en sitte enää uskallakaan juosta ja pitää odotella kevät kelejä jotta pääsee kokeilemaan kuinka huonoksi kunto talven aikana ehtii romahtaa. 

Vko 44

 Maanantaina oli tokorupeamassa taas molempien neitien treenit. Toksureeneissä kisattiin, Merri ei irronnut kapulalle - mutta irtosi kyllä keittiönpuolelle  Ja Nemin kisassa yhellä kertaa se ei syönyt namilautasella olleita herkkuja kun kuljimme siitä ohitte (koira irti, ei seurussa) mikä oli suurenvoitonjuhlan veroinen suoritus 

Ja tiistaiaamuna Nemin aksat. Pääteemana välistävedot. Oli muuten kivat reenit (kokonaisuudessaan)! 

Vko 43

•  Ma. Merrin tokoreenit. Harkattiin mm hyppynoutoa, paikallaoloa ja luoksetuloa


•  Ti. Nemin agiharkat. Mari koutsasi. 


•  Ke. Omatoimireenit, Nemille keppisulkeiset. 


•  To. Pururatalenkki Virpiniemessä ~puoltoista tuntia ja reilu 5km


•  Pe. Omatoimireenit. Nemi agi, Merri mummoagi ja toko

Merri maanantaina tokoreeneissä, kuva: Pirkko Riekki.

Neidot syksyllä

 Pirkko testaili kameraansa (tai jotain uutta osaa siitä) tosiaan pari viikkoa sitten. Ja ilokseni otti pilvisellä säällä mustat koirat harjoituskappaleekseen.



Nemi 



Merri 



Kaverukset 

Olihan sitä

 Maanantai-iltana tuplatokoreenit, tiistaiaamuna ohjatut aksat ja tiistaina Pirkko kuvasi koirianikin, millon lie kirjoitan näistä kaikista jutuista tänne jotain. Kiire, kiire, kiire, ... Ens vkolla oon koirien kanssa syyslomalle kun Koirahoitola on buukattu täyteen - tai parina iltana käyn paiskimassa kertyneitä hommia. Ehitäänpä likkojen kanssa reenaamaan, lötköttelemään ja ulkoilemaan ehkä normia enempi mutta blogi tuskin pursuilee juttuja. 

Iltahölkkä

 Kävin eilen illalla juoksemassa Nemin kanssa ns tenniskenttälenkin. Tosin alkuun käveltiin pikkupäiväkotilenkura kun elättelin toiveita että koira ois kakannu... noh eihän se sillon kakkaa kun sitä suunnittelen - kakka tuli kesken juoksulenkuran, mahoin näyttää pölijältä kun "polin paikallani" kun koira oli puskassa kakalla. Eikait sitä voi juoksujalkoja pysäyttää täysin toimettomiksi siksi aikaa kun koiruus tekee asiansa 

Vkon 41 ohjatut

 aksat olivat poikkeuksellisesti sunnuntaiaamuna. Koutsauksesta vastasi Mikko. Ekalla kiekalla Nemi hyppi 60cm rimoja ja tokalla 45-50cm rimoja. 

Ensin reenittiin vähemmän onnistuneesti päällejuoksuja ja hieman paremmin pakkovalssia. Ja toisella kiekalla aiheena oli pääasiassa niisto. Mikä muuten sujui mutta minä liikuin liian kauas niisto hypystä - esteitä on pakko väistää koska muuten niihin voi kompastua. Nih! 

Ps. erillinen keinuharkka meni loistavasti ja puomillakin koira oli hyvä