tok osa2 ma 05.12

 Nemikin pääsi toksureeneissään pelaamaan sitä samaa peliä mitä Merrin kanssa olin leikkinyt reilu tunti aiemmin. Nemin tosin ei tarvinnu edetä hitaasti sitä osuutta ennen peruutusta. Mutta en mä voinu siinä alkaa kiiruhtamaan koska N ois varmaan vetäny kauheet kilarit jatai muuten vaan innostunut yliampuvasti aiheesta. Oltas varmaan liikaa häiritty kilpakumppaniamme. Jotenka iisisti törpölle. Käännös ja siitä peruutusta. Mutta enköhän tallonu Nemin varpaille ja se rupes kiljumaan. Tosi hyvin meni siis... Mutta sain sen takas tekemään asiaansa ja saatiin törpöt kierrettyä ja kiiruhdettiin maaliin. Ja päästiin jatkoon! Jee. Finaalierässä meillä ei sitten ollutkaan mitään jakoa kun Sumu-auspain ohjaajalla oli hieman nopeempi tahti. Me tehtiin edelleen rauhallisesti. Tällä kertaa en astunut koiran varpaillekaan vaan kehuin sitä homman tekemisestä ja se heilutti mulle iloisesti häntäänsä 

Ai niin. Erona Merrin tunnin peliin niin nyt piti pitää käsiä koko ajan seläntakana ettei vahingossakaan ottaisi käsiä avuksii... 

Sitten Jenni tarkisti kotiläksyn. Öö.. ei me mitään oltu tehty  siis sitä "pistä kuono kädelle" juttua. Naksutella kun yritin asiaa niin N oli ihan kuutamolla. Muulla tavoin reenaten meni hieman paremmin. 

Paikallaolo tehtiin niin, että Jenni kävi ensin käskyttelemässä maahan. Ja koira ei saanut mennä maahan. Eikä Nemi mennyt. Siinä se istua toljotti ja mä kehuin ja palkkailin sitä. Sitten käskettiin ite koirat maihin ja otettiin paikallaolo. En mennyt piiloon. Jenni taas häiriköi kierelle siinä likellä ja houkutellen koiria yms. Nemi pysyi paikallaan. Kun J käveli koirien takaa ja huuteli jotain (tai teki jotain häirittevää) niin Nemin pää kääntyi hieman sinnepäin. Muuten se oli ihan nätisti.

Paitsi että nousi istumaan kun palasin sen viereen. Sen asian simputin sille vielä uusiksi ja sitten se toimikin taas paremmin. 

Nouto katottiin. Mikä oli hyvä. Pääsin esittelemään meidän edistymistä ja kuulin että mun pitäs pitää kiinni siitä kapulasta. Minä kun olen ollut tyytyväinen kun mun ei ole tarvinnut enää pitää kiinni... juuh ja jaah... Noh sinällään Jenni-ope oli kyllä positiivisesti yllättynyt meidän edistymisestä tässä liikkeessä. 

Pareittain tehtiin luoksepäästävyyttä. Niin että kun silitteli toista niin oma koira oli istumispaikallaolossa. Nemi sekä pysyi hyvin istumassa että ei liikkunut minnekään kun Moonika kävi sitä silittelemässä. Tämä homma meni siis nappiin. 

Mitä muuta?

Itsekseni harkkasin kaukoja parin metrin etäisyydeltä palkaten vaihdellen joko 1, 2 tai 3 vaihdoksesta. 

Hieman seuruuta. Siinä N oli huippu!

Ja sivulle tuloa. Toisinaan Nemillä ei tuntunut olevan hajuakaan mitä se sano tarkoittaa  Se on varmaan joku mun ele ja se missä koira on että se tietää tulla priimaoppilaana siihen sivulle... huuh, yritin sitten tehdä tätä perusharjoitetta erikulmista. Siis että koira on eripaikoissa ja käsken sitä sivulle. Meni vaihtelevasti tämä reeni.