Karvat pöllyää

Nemi on aloittanut karvan tiputtelun. Tällä hetkellä lähtee tukoittain karvaa takaselän päältä.
Ja merkkailuakin on lisätty viime viikkoina huomattavasti...

Sammalojalla

Koska ryhmässä oli vähän porukkata, niin otin molemmat koirat mukaan kentälle ja harkkasin kummankin kanssa. Siis Kiikon kilpailijoiden jälkimmäisessä ryhmässä (tasoltaan Nemi toki kuuluisi siihen ensimmäiseen, mutta itsellä ei riitä keskittyminen sekä kouluttamiseen että oman koiran kanssa harkkaamiseen, joten siksi sen kanssa tepastelin jälkimmäisessä ryhmässä).

Ensin teimme samaa kuin ed ryhmä. Ja sitten tällaista:



Lopuksi otin vielä pujon pari kertaa.

Hyppelyä

Torstain harkoissa koirakot tekivät itsenäisesti pujottelua ja putkea ja ohjatusti seuraavaa harjoitusta:


Ensin 1a ja sitten 11 esteeltä lähtenyt harjoitus.

Lopuksi vielä pikku "jumppa"

Helatorstain korvike

Perinteiset Kokkolan helatorstain kisat olivat muuttuneet nyt tiistaikisoiksi. Mutta perinteistä sen verran pitää pitää kiinni - ainakin itse - että kisaamaan oli mentävä. Mikä se sellainen toukokuu olisi jossei Kokkolassa agiliitäisi?

Radat oli laatinut paikallinen tuomari eli Katarina Virkkala. Molemmat radat olivat tavisratoja eli kontaktit löytyivät radalta. Eka rata oli kivan oloinen... Osasin radan jo ennen kuin mentiin rataantutustumiseen, siellä vain hioin jotain pikkujuttuja.

Mitäs sitten tapahtuikaan radalla? Merri aloitti pujottelun väärältä puolelta. Ts yritti aloittaa. Siitä virhe. Tuo oli avokulma, minkä yleensä Merri on osannut tosi hyvin. Toinen virhe tuli siitä kun en jäänyt odottelemaan Merriä putkelta vaan vedätin / juoksin menemään ja Merri iloisesti perään mutta rima tippui. Oli kuitenkin ihan sutjakkaa menoa keppejä lukuunottamatta. Yliaikaa radalta seitsemisen sekuntia. Eli sellainen meidän normi/hyvä 3luokan vauhti.

Toinen rata näyttikin sitten jo kamalalta. Alussa joku aivan ihme kiekura, jonka jälkeen melkein työnsin koiran puomille keinun sijasta. Sen oikomiseen ts koiran oikeaan paikkaan saamiseen kului aikaa. Ei virhettä kuitenkaan siitä. Sitten pujottelussa en vedättänyt enkä mitään, mutta niin vain koira tuli pois tokavikasta välistä. Sain kyllä korjattua siinä kohtaa eli en aloittanut pujoa alusta niin kuin aiemmin olen tehnyt jos on tullut pujo virheitä (tätä ei ole kyllä tapahtunut todella todella pitkään aikaan). Merri meni pari pujokeppiä takapakkia (siis ennen kuin sain tehtyä sen korjauksen jotta kaikki kepakot tuli pujoteltua), jolloin luulin että oisimme saaneet hylätyn. Hölkyteltiin kisanomaisesti maaliin ja vasta tuloslapusta näin, että saatiin me kuitenkin tulos. Vitonen ja lähes 20 sekuntia yliaikaa...

Että pujottelun tehokertausta luvassa vanhalle neidille!

Onnittelut matkaseurallemme eli Pirkolle ja Nucalle, jotka voittivat tuon jälkimmäisen radan!

Pikkutreeniä

Kävin ennen Kokkolaan lähtöä koirien kanssa Haukkiksella. Merrille otin muutaman kääntöhypyn kautta eteen lähettämistä (palkalle). Hyvin meni 

Nemille otin ensin a:ta ja puolikasta pujottelua. Pujoon siis vinokulmia. Palkan joko heitin tai jätin maahan (lue:alustalle) loppuun odottamaan. Muuten toimi ihan hyvin, mutta huomasin että valitettavasti se "vaikeampi" puoli on Nemillekin hieman vaikeampi. Samperi soikoon! Eli lisää senkin puolen treeniä!

Sitten otin Nemin kanssa samaa hyppy kuviota kuin Merrin kanssa. Ensin irtoamista palkalle ja sitten sama rata toisin päin niin, että hyppykaarteen jälkeen olikin pujottelu. Hyvin meni joka kerta Hypyissä laitoin rimat eri korkeuksille eli 55cm ja 60cm. Molemmista loikki ihan hyvin yli.

***

Kokkolassa lämmittelyesteillä otin Nemin kanssa pikkuharkkaa. Kahdella hypyllä välistä vetoja. Pitää käyttää tilanteet hyväksi ja tehdä jotain pientä Nemin kanssa vieraissa paikoissa, vierailla esteillä

Noutoleikki

Maanantaina Nemin tokotreeneissä:

Noutoa

Naksuttelin ensin tapani mukaan kapulan koskettamisesta tassulla tai hampailla. Toimi totutulla tavalla ihan hyvin, tosin Nestori oli välillä kummissaan kun vaadinkin välillä suulla/hampailla koskettamista tassulla koskemisen sijasta.
Sitten kokeiltiin kouluttajan ehdotuksesta leikkimistä. Eli ensin kapulan heuluttelua houkuttelumielessä "lällällää mulla on tällainen hieno juttu" ja sitten sen heitto. Ja kun koira säntää kapulan perään niin itse juoksemaan lelun kanssa toiseen suuntaan. Ja kun koira tulee (kapulan kanssa tai ilman) luo niin leikkimistä. Noh, Nemihän oli ihan innoissaan tästä Ja jopa toi sitä kapulaa mua kohtikin. Ehkä siis jatkamme tovin tällaisia harjoitteluita. Naksuttelua voimme tehdä hiljaisena sisätreeninä mielenvirkistykseksi silloin tällöin

Liikkeestä maahanmeno
Vähän empivää. Toimii viiveellä / hitaasti. Kokeiltiinpa sitten takapalkkaa. Pari hyvää suoritusta, jonka jälkeen Nemin aivot taas raksutti ja raksutti mutta arpoivat väärän toimintavan. Koira kyllä tarjosi kaikenlaista toimintaa, mutta ei päässyt palkalle kun ei osunut oikeaan. Tehtiinkin sitten niin, että tein Numeron palkan viemisestä ja otin takapakkia useamman askeleen verran maahan käskytykseen. Toimi ja sain päästä koiran palkalle. Takapalkka oli ehkä Nemille uutta sekin, joten ei kannata vaatia pieneltä liikoja.

Paikallaolo
Näitä otettiin useampi. Ekalla kerralla meni hyvin loppuasentoineen kaikkineen. Toisella nousi liian aikasten ylös. Kolmannella kouluttaja/liikkuri sanoi useamman kerran "käsky" ennen kuin sai käskeä koiraa. Tällä kertaa pysyi hyvin maassa loppuun asti. Otin myös yhdellä kerralla piiloon menon. Ei ollut Nemi siitä moksiskaan, siis vain kävin hetkun piilossa. Mutta siitä se lähtee

Putki jatkuu

Hylky putki nimittäin, minkä jätin tauolle viime heinäkuussa 

Eli ajelin yhdessä Tuijan & Karkin ja Nemin kanssa Keminmaahan lauantaiaamuna. Kisaamaan Katarina Virkkalan tuomaroimille radoille. Karkki kipitti molemmat ykkösten radat, Nemin päästin vain hyppärille. Kiitoksia Tuijalle mukavasta seurasta

Tiesin jo ennakkoon, mistä hylky tulee.. (hyvä asenne ), arvasin että Nemi bongaa sen putken pään minkä bongasikin. Meni siis hypyltä suoraan edessä olevaan putkeen, vaikka olisi pitänyt mennä ns hankalammasta päästä sisään. Tuon jälkeen loppurata oli ihme sähellystä, homma levisi täysin.

Mutta.

Hylky tuli vasta 13-esteellä. Esteen 12 rima tippui, eli se oli ensimmäinen virhe radalta. Ja sitä ennen oli ollut jo pujottelu ja rengas (plus erinäinen kasa hyppyjä ja putkia).

• Nemi pysyi hyvin lähdössä.
• Lähti vauhdilla tulemaan (olin 2 esteen kohdalla kun lähdimme liikkeelle)
• Koira oli kuulolla
• Käskytin sitä pujoon hyvissä ajoin ja
• se aloitti pujon tosi upeesti vailla minkäänlaista ongelmaa ja
• pujotteli virheittä loppuun asti!
• renkaalla muistin käyttää käskyä rrrr-engas jolloin koira suoritti sen hyvin

Hylyn tultua koiruus vaikutti siltä kuin se olisi suuttunut mulle / itselleen, kun rimakin oli tippunut (en edes muista milloin viimeksi reeneissä olisi rimat tippuneet, eli ei ole jokapäiväistä) ja keskittyminen oli täysin mennyttä...  Niin kuin omakin, eli loppurata oli sekä minulta että koiralta huonoa agiliitoa. Mutta alkuun olen tosi tyytyväinen

Keminmaa

Jatkoon muistiksi, että Keminmaan kisakenttä oli huono. Pehmeä, epätasainen, irto hiekkainen/sorainen ja raskas liikkua. Kisat olivat siis harjoituskentällänsä (laskettelurinteen lähellä).

Vauhtia ja vääntöä

Kiikon ekan kilpailevien ryhmän jälkeen teimme Tarjan kanssa koirillemme (Jetro & Merri) muutamia harjoituksia joita pähkäilimme sitten yhdessä. Kuvittelin tehneeni helpon (tosin meille vaikean kun kamalasti juoksemista) radan, joka osoittautuikin sitten kimurantimmaksi kuin olin kuvitellutkaan  Minähän jäin koirasta jälkeen ja sitten kun ois pitänyt ottaa vääntökohdat niin olin koirasta jäljessä ja sen kanssa törmäyskurssilla tai se hyppeli edessä vielä olevan hypyn (eli irtosi kun oli lukinnut jo sen esteen eikä kattonut mua yhtään vaikka koitin väännellä kroppaani niin että huom huom suunta vaihtuu..).
Mukavaa testailua ja pohdintaa joka tapauksessa...

Mutta kylläpä se Kiikon kenttä on muuttunut viime kesästä. Kenttä sinällänsä on ihan hyvä, mutta voi mahdotona sitä romun ja roskan määrää (vieressä rakennustyömaa, uusi tie, nuoriso varmaan riehunut 'tallin' kanssa jne).. Se vanha "talli/varasto", ovi revittynä auki, romua siellä täällä.. Eikä voi tietää onko jotain lasinsiruja tms epämääräistä ei koirille soveltuvaakin jossain.

Suunnitelmat uusiksi

Olin suunnittellut eiliselle ekalle harkkakerralle tällaiset radat:


1.


2.

Mutta homma meni uusiksi, kun en löytänyt / saanut putkia käyttööni. Toka radan putken tilalle laitettiin hyppy ja hypyn 5 jälkeen tuli vielä suorassa linjassa yksi hyppy ennen kulmahyppyjä.
Eka radalta ympyrähypyt siirtyivät puomin toiseen päähän, jolta jatkettiin puomin kautta toisen pään hypyille.

Pari huomiota, kontaktit menivät kaikilta hyvin (pientä hiottavaa löytyy). Ohjaajat palkkasivat kontaktit -hyvä hyvä   Pujottelussa on vielä tekemistä: oikean välin sutjakkaa ja itsenäistä hakemista, pomppimisen välttelyä jne.

Mutta kokonaisuutena ajatellen ei yhtään hassumpia koirakoita

Hiottavaa riittää, vaikka onneksi joskus on onnistumisiakin

Voi venkutin, kun oon niin iloinen kun Merri on ihan intopiukee tokokoira nykyään :) Välillä jopa tuntuu hetken verran, että se ei toimi pelkästään namin toivossa ;)

Ensin tehtiin paikallaoloa, mikä sujui hyvin. Olin ensin näkyvissä ja sitten piilossa pienen hetken, välillä kävin palkkaamassa koiran. Koira ei ollut moksiskaan mun piiloiluista. Loppuistuminenkin toimi.

Sitten harkattiin noutoa. Näytin Emmalle missä mennään, ja mentiin siinä, että Merri meni kapulalle ja rupesi sitten haistelemaan maata. Tuota se ei ole ennen tehnytkään. On ollut innokas noutaja.. sen jälkeen kun homman oppi. Saatiin hyviä neuvoja tehdä vaihtelevia ja erilaisia harjoituksia.

Kun muut kävivät yksitellen Emman tykönä, niin otin kääntymisiä, hyppyä ja kaukokäskyjä. Sekä ensin hieman lisää noutojuttuja. Kaukoissa yritin käyttää naksutinta, jonka olin jopa muistanut ottaa harkkoihin mukaan. Mutta Merri sekosi naksuttimesta ja tarjosi mulle miljoonaa asiaa rauhallisten kaukojen sijasta, joten eihän siitä mitään tullut... Hypyssä naksutin toimi hyvin, eli sain koiran tajuamaan että esteen jälkeen kuuluukin istua eikä seistä. Saatiin puolen tusinaa hyvää suoritusta.

Sitten käytiinkin kokeilemassa kaukoja Emman katsellessa. Meni pieleen. Merri vaan toljotti mua (käskinköhän mää sen pysymään maassa??) eikä noussut istumaan. Hmm... Mähän olen käskyttänyt sitä kuutisen vuotta sekaisin istu-maahan-seiso ja osaa sen aika hyvin, ts tosi hyvin. Mutta nyt ei osannut. Saatiin neuvoksi olla lähempänä koiraa ja palkata erikseen jokaisesta välivaiheesta...

Sitten otin itsekseni liikkeestä maahanmenon, meni hyvin, ei mitään ongelmaa mun käydä takana.

Seuraavaksi tein luoksetulon pysäytyksiä. Koska en tohtinut heitellä palloa, jottei muut koirat riehaantuisi niin käytin samaa käden heilautus (olin heittävinäni) -metodia ja sitten heitinkin namin. Tämä toimi tosi hyvin. Merri pysähtyy kuin seinään :) Muutaman toiston jälkeen otin läpijuoksu -luoksetulon. Ensin niin että lähdin juoksemaan itse kun koira oli tulossa mua kohti ja sitten pari normaalia.

Sitten teimme liikkeestä seisomista (halusin ottaa nämä kolme liikettä tässä järkässä ja katsoa sekoileeko Merri ts arpooko se tekemisiä), ja Merri seisoi upeasti käskystä. Ai kun olen tästä iloinen. Eli kyllä se oikeasti osaa tuon :) Ei kestä vielä sitä että menisin taakse, eli sitten liikkuu hivenen.. Tein myös ihan helppoja seisomisharjoituksia, eli kävelytin koiraa ja käännyin sen eteen ja käskin koiran seisoa ja siitä palkka.

Lopuksi otimme vielä paikallaolon, jossa eka olin näköetäisyydellä koiraan mutta aika kaukana. Sitten kävin palkkaamassa koiran. Ja sitten menin mökin verannalle piiloon. Koiruus pysyi paikallaan. Palkkasin maahan, mutta kun siirryin koiran sivulle niin kotvan päästä se nousi ylös. Eli pitää muistaa että vapauttaa koiran enimmäkseen sieltä maasta jottei se ennakoisi sitä istumista.. niin kuin se niin monesti on tehnyt eli josta me hetkeksi olimme päässeet eroon.

Mutta oikeesti, avon liikkeet tuntuvat vielä hauskoilta työstää. Tekemistä toki riittää vielä paljonkin, mutta mieli ei ole ollenkaan toivoton :)

Kunto loppuu,

siis oma kunto. Blaach! Taas oli Merrin agiharkassa melkoinen loppu juoksu, ja totesinkin ekalla kerralla, että noin se ei ainakaan toimi. Minen jaksa juosta! Piti jättää koira odottamaan a:lle, jotta itse sai etumatkaa. Ja kaikki jotka meidät agikoirakkona tietää, niin tietää kyllä miten hyvin tämäkin sitten toimii. Noh, Merri hämmästytti mut istumalla kontaktilla (ei etutassut maassa) ja pysymällä paikallaan, joten toimihan se - yhdistettynä loppu palkkaan joten koiruus irtosi ihan hyvin.

Kepeillä olisi ollut hyvä jos olisi saanut tehtyä sivusuunnassa etäisyyttä -jatkoa ajatellen- ja mä luulinkin sellaisen onnistuvan, koska niitä kait sitä ollaan viime aikoina tehty. Mutta kissan vimpulat. Merri tuli pois kepeiltä ties kuinka monta kertaa.

Muutamat jutut menivät onneksi radalla loistavasti. Mutta tulipa tehtyä mm sellaisia huomioita, että jos minä annan koiralle tilaa jotta se voisi mennä mun edelle jotta voisin leikata, niin sepä jääkin hidastelemaan. Joten olemme edelleen törmäyskurssilla koirani kanssa. Kun jätin koiran alkuun ja menin itse 3-4 esteen paikkeille ottamaan vastaan (samaa kuin se loppu eli järjetön "suora") ja pingoin hullun lailla niin ehdin valssaamaan siihen väliin jossa olin ensin yrittänyt leikkaamista [Nemin kanssa tietty leikkaisin, Merrin kanssa se ei vaan toimi, pakko pinkoa ja ehtiä valssaamaan ilman että täysin pysäyttäisi koiran vauhtia].

Kiikon agilitykesä 2008

Kiikon agilitytreenit alkavat pyörimään tämän viikon torstaina kilpailevien osalta. Molemmissa ryhmissä on vielä muutama paikka vapaana.

Agikisoja

Nemi agiliitää lauantaina Keminmaassa.
Merri agiliitää ens tiistaina Kokkolassa.
Merri agiliitää kesäkuun ekana tiistaina Oulussa.

Jehuu- takaa leikaten

Eilen Haukkiksella oli Nemskulin agiharkat. Teemana leikkaukset. Ja ai jai, kun harkka menikin hyvin. On se Nemi vaan ihq agikoira 


Kiitoksia Sannalle ratapiirrustuksesta.

Ekalla kierroksella joku ei ollut hereillä, jolloin koira hoksasi 3-putken jälkeen edessä olevan toisen putken ja rallatteli sinne. Toisella kerralla meni loistavasti lähes loppuun asti, mitä nyt ysille tultaessa oltaisiin voitu olla paremmissakin asemissa jolloin sille vienti oli vähän kökkö. Vika hypystä meni ohitse kun mun ohjaus ja liikkuminen oli epäkelpoa.
Mutta siis irtosi tosi hyvin putkiin, sain sen seiskalla haltuunotolla ja putki käskyllä putkeen eli ei tarttenut valsseja tms vauhdin pysäyttäjiä seiskan jälkeen eikä itellä ollut yhtään kiire (leikkasin siis kun koira oli mennyt putkeen). Haki kymppi-putken hyvin. Sitten odotin tovin ja leikkasin taas kun koira jatkoi hypylle.
Kolmannella kerralla annoin Sannalle palkan loppuun ja otin muurilta asti uusiksi, jolloin saatiin 9-hyppy kohtakin menemään paremmin. Topakkana sai kyllä olla, sillä Nestorilla oli kiire palkalle.

Lopuksi otin vielä pujoa, hyppy-pujoa ja hyppy-pujo-rengasta hyvin meni :)

Trehörningsjö (Lapphundklubbenin tuplaerkkari)

Matka alkoi osaltani (+Merri & Nemi, tietty) torstai-iltana kun ajelin Lohtajalle. Olipa muuten väsyttävä ajelu.. Lohtajalta heräsin perjantaiaamuna klo 3 ja aamutoimien jälkeen ajelin Vöyrille jossa oli n klo 6. Pakattuamme auton (jätin Mitsun Vöyrille, joten hyppäsimme tavaroinemme Leilan autoon) niin jatkoimme matkaa (kyydissä siis minä, Leila sekä koirat: Essi, Fenni, Merri, Nemi & Suni). Vaasan satamasta jatkoimme laivaan (itse en kyllä tod. tohtisi ajaa laivaan pakettiauto-matkailuvaunu -yhdistelmän kera).
Laivassa käytössämme oli koirien matkustussalonki, muita koirallisia ei kyydissä ollut. Merri & Nemi olisivat halunneet matkustaa samalla hissillä Leilan & koiriensa kanssa, mutta eipä sinne mahtunut.. Salongissa koiruudet makoilivat ihan rauhassa (en raahannut niille häkkejä, Leilan koirat olivat häkeissänsä). Allekirjoittanut kulutti aikaansa katselmalla leffoja (Parent Trap kaksi kertaa... ja joku muu lapsille suunnattu elokuva kerran) ja jutustelemalla matkaseuran kanssa :)

Uumajaan päästyämme Leilan piti peruuttaa yhdistelmä ulos laivasta. Onneksi olimme ajaneet viimeisenä laivaan, joten peruutettavaa ei ollut kauhiasti. Hui...

Pienten seikkailujen jälkeen (pikkuteitä, veikeitä kääntymisiä yhdistelmän kera, kauniita maisemia) löysimme perille Trehörningsjöön leirintäalueelle. Kummempaa sosiaalista toimintaa ei tullut muiden yöpyjien kanssa harrasteltua (siellä olisi kait ollut joku grillaushetki) vaan painelimme väsyneinä nukkumaan (Merri & Nemi nukkuivat sisällä asuntovaunussa, Leilan koirat häkeissänsä pakussa).



Lauantaina raahasimme puoliomaisuuta kehän laidalle, ensin arvosteltiin rlk & lpk pennut ja sitten aikuiset rlk:t. Ennen kuin rlk:t alkoivat niin etsin Kim Jönssonin, jonka Cattlin oli saanut esittämään Nemin. Pienen harjoittelun jälkeen alkoi näyttämään jo tosi hyvältä. Nemi näyttelyliikkui Kim'in kanssa paljon paremmin kuin mun kanssa ja seisominenkin rupesi kotvan kuluttua sujumaan. Siinä mielessä Nemi on helppo koira, kun se lähtee toisen mukaan touhuilemaan eikä ole moksiskaan.. ja taisi se ymmärtää ruotsiakin paremmin kuin meikäläinen ;)

Huolimatta hyvästä esityksestä Nemi sai kakkosen, koska ei ole tarpeeksi kehittynyt rungoltaan. Tuo nyt on ihan ilmeinen syy, jota ei voi käydä kieltämäänkään. Merri taasen sai sinisen nauhan, ilmeisesti siksi kun antaa itsestään matalan vaikutelman (höh! se on ideaalikokoinen rlk narttu).
Leilan koirista myös Fenni ja Suni saivat lauantaina siniset nauhat. Essi pelasti meidän "leirin" olemalla hienosti bis2-veteraani :)



Lauantaina ajattelin piristää / aktivoida / hauskuuttaa Nemiä päästämällä sen kahlailemaan läheiseen järveen.. Noh, Nemi vähän innostui. Ja kiskaisi niin, että nahka hihna katkesi. Siinäpä sain sitten taiteilla loppumatkan hieman lyhkäsemmällä hihnakkeella... :/

Sunnuntaina Nemi jälleen esiintyi ihan hienosti, mutta sama juttu kuin ed päivänä eli kakkonen/sininen. Merri pärjäsi tällä kertaa paremmin, eli sai ensin punaisen ja sitten lopulta sijoittui kahdeksasta avoimen luokan nartusta toiseksi ja sai ck:n (sa:n eli poron). Paras narttu luokassa Merri ei sijoittunut, mutta toisaalta sitä ei myöskään heitetty ensimmäisten joukkiossa pois. Leilan koirista Suni sai punaisen ja oli avoimen luokan neljäs (ei sa:ta) ja Fenni sai Nemin tapaan sinisen nauhan. Ja Essi teki saman tempun kuin ed päivänä eli oli bis2-vet.

Sunnuntai-illasta camping-alue alkoi tyhjentymään asukkaista. Me ja muutamat muut jäimme vielä. Maanantaiaamuna herättymme taas sairaan aikaisin ajelimme Uumajan samataan, jossa seurasimme kun isot rekat peruuttivat laivaan. Me emme peruuttaneet, mutta mietimme miten saamme auton peruutettua syvältä laivan sisältä Vaasassa ulos?!?

Matkustelu laivassa meni taas leppoisasti, tosin hivenen väsyneesti. Ja taas jotain kummia elokuvia katsellessa. Välillä Leila kävi hakemassa meille makoisat katkarapuleivät (koiratkin saivat niistä osansa).



Hissin jumimista ja siitä, että muut matkustajat menivät ensin, johtuen olimme viimeisten joukossa autokannella kun saavuimme satamaan. Joten lähes tulkoon kaikki muut autot olivat jo poistuneet laivasta meidän tullessa autolle. Joten hätä ei ollutkaan tämän näköinen, vaan Leila pystyi kääntämään yhdistelmän laivan uumenissa, joten kamalalta peruutushässäkältä selvittiin.

Sitten vain Leila ajeli Vöyrille, jossa purimme tavarat ja minä pakkasin omaisuuteni Mitsuun ja ajelin kotio, Oulun kohdilla olin kahdeksan maissa illalla.

Kiitoksia Leilalle mukavasta matkaseurasta, kokkina toimimisesta, ajamisesta, laivamatkan varailusta yms yms :)

MV-08, Tukholma - koiramäärät

Hetki saadun tiedon mukaan Tukholman maailmanvoittajanäyttelyssä on heinäkuun alkupuolella kahdeksankymmentäyhdeksän (89) ruotsinlapinkoiraa 

Ilta Haukkiksella: päivän rata

Eilsen päivän Haukkisiltamat aloitettiin saapumalla hyvissä ajoin pelipaikalle. Jossa siis olimme jo ennen seitsemää. Ensin lenkitin koirat ja sitten saavuimme agikentän laitamille (harkat alko siis 19,30). Merri aloitti uudessa ryhmässä, jossa muut koirakot toki ovat tuttuja. Samoin kuin kouluttajakin, tosin hänen oppilaanaan emme ole ennen olleet. Eli ryhmän vetäjänä toimii Jonna.

Vihdoinkin se on keksitty, yksi rata agikentällä koko illan ja kaikki ryhmät käyttävät sitä. Vai tekikö joku ryhmä jotain muuta keskiviikkona? No joka tapauksessa ihan hyvä juttu, niin muilla (keskiryhmillä) ei mene kallista harkka-aikaa radan rakennukseen (tunnin aikana monta koiraa = yks pyrähdys kentällä).

Hmm, mitähän tuosta sanoisi. Merri meinasi nuuskutella hieman maata ja lähdössä ei ensin pysynyt, mutta kun palasin laittamaan takaisin niin pysyi ihan hyvin. Alussa oli syheröä ja putki a:n alla kutkuttavasti (ensin putkeen ja vasta pienen lenkuran jälkeen a:lle). Pujottelussa kärsin siirtyä edelle seuraavaan ohjauskuvioon ja pysyi hyvin esteellä. Pujon jälkeiset hypyt menivät ensin huonosti - ts olisi voinut mennä paremminkin, mutta ohjeistuksen jälkeen sain koiran menemään sujuvammin.
A:n jälkeen (hypyn kautta) koira irtosi tosi hyvin putkeen, joten päästiin pinkomaan loppurataa, jossa piti siis juosta! Olin jättänyt loppuun namin, mutta eihän Merri sinne irronnut, kun ei tietänyt palkan siellä olosta. Otin vielä a:n jälkeiseltä putkelta loppuradan uusiksi, niin, että Merri tiesi palkan olemassaolosta. Kesken radan (vastakkaiseen suuntaan kuin missä palkka oli) mentäessä piti hieman voimakkaammin komentaa, mutta mukana koiruus tuli eikä karannut palkalle ennen aikojaan. Mutta kun oli enää loppusuora jäljellä ja pystyin sanomaan "Eteen!" niin sinnehän se koira meni. Kohti lihapullaa. Jäin kuin leppäkeihäs - hienoo!!!

Ilta Haukkiksella: seuraa johtajaa (osa2)

(osa1)

Varsinaisena asiana (paikallamakuun lisäksi) *Emma katsoi meiltä seuraamiset. Seuraaminen otettiin siis liikkuroituna. Merri meni tosi pitkään tosi hyvin ts yllättävän hyvin. Eihän se nyt mitään kympin seuraamista ollut, mutta pysyi mukana kuitenkin ja kontaktiakin taisi pitää aikalailla. Mutta just kun Emma sanoi, että palkkaa koira niin Merri lähti häröilemään... Siitäpä sitten koira uudestaan käskyn alle ja pientä pätkää jotta sain palkattua sen.

Kommentteja:
- musta kuulemma näkee selvästi, kun pelkään, että koira karkaa seuruu paikalta muualle (ei varsin yllättävää)
- korjaan itse koiran seuruu paikkaa ts liikun lähemmäksi sitä
- käännökset on huonoja, teen liian pyöristettyjä niistä

Parannusehdotuksia:
- koiralle ensin lyhyttä pätkää mistä palkkaus
(huom! koiran pidettävä koko ajan kontaktia!)
- ja sitten pidennettynä
- mieti etukäteen minkä mittaisen pätkän otat ennen palkkausta ja pidä mielessä missä palkkauksen vaiheessa ollaan menossa (ensin lyhyttä jonkin aikaa, sitten palkan siirto ns kauemmaksi)
- tavoitteena, että koira oppisi, että kannattaa odottaa innolla loppua jonka jälkeen superpalkka

Itsekseni reenailin kaukokäskyjä, jotka menivät heti hyvin joten en jankannut niitä enempää jottei tulisi yli-innokasta pomppimista. Hyppyä otin edes-takaisin hyppelynä. Hyvin herkässä Merrillä edelleenkin on esteen takana seisominen. Lisäksi otin käännöksiä (ja sivu & taakse askelia), jotka toimivat hyvin. Myös liikkeestä seisominen ja maahanmeno onnistuivat molemmat (seisomista otin enemmän kun se on ollut epävarmempi, maahanmenon vasta lopuksi kun välissä oltiin tehty muuta) tosi hyvin - pystyin myös liikkumaan koiran taakse eikä se hievahtanutkaan minnekään

*Olemme palanneet siis taas Emman ryhmään, E taisi koulutella mua & merriä tokoilun saloissa myös jokunen vuosi takaperin.

Ilta Haukkiksella: seuraa johtajaa

Aika metkaa, Merri aloitti tänään reenauksen AVO-ryhmässä  Ja mikä ihquinta, koiruus oli ihan into piukkana - noh, johtuiko into tokoilusta vai taskustani ällösti haisevista ruotsalaisista lihapullista. Mene ja tiedä, mutta koiruudelta ei tokotusinto loppunut kesken 

Ensin väki kertoili mikä on ongelmallisinta ja mitkä on tavoitteet, suurimmalla osalla oli jotain ongelmia paikallaolon kanssa. Joten sitä tulemme harjoittelemaan paljon. Ts aina aluksi ja lopuksi.

Nytkin aloitimme paikallaololla. Merri pysyi ihan hyvin aloillaan eikä noussut ylös kun tulin takaisin. Siis vasta kuin käskettynä. Palkkasin koiran kyllä sinne alas kun tulin koiran tykö. Kommenttina oli makuusta, että on vähän vinossa ns löhöää. Eli koiralle suorempi sivullaolo, jotta menisi siitä suorempaan maahan.

Vikalla paikallamakuuharkkakerralla menin sekunniksi piiloonkin, ei ollut koira moksiskaan. Mutta tuosta nyt ei voi päätellä vielä mitään kun aika oli niin lyhyt. Hyvä alku silti

(nyt nämä likat lähtevät kuitenkin nukkumaan, joten tokojutut jatkuu huomenna samoin kun Haukkisillan aloittanut agiliito saa jäädä tarinoiden osalta odottamaan huomista)

Ilta Haukkiksella: vahvistuksia

Oltuaan ensin lenkillä, sitten agikentän laidalla ja seuraavaksi tokokentän reunassa niin lopulta Nemikin pääsi tekemään jotain. Agikentän tyhjennyttyä treenaajista otin kakrun kanssa pujottelua palkalla. Lähetin koiran lähes kymmenestä metristä pujoon. Hyvin meni. Joka kerta. Otin harkan 3-4 kertaa. Pujon päässä odotti siis nami, ja namin syönnin jälkeen palkkailin koiran vielä palloleikillä. Ja sitten uusiksi.. 

muuta ei Nemin kanssa tänään reenittykään, tuo oli täydellinen pikkuharkka eli pelkkiä onnistumisia, maistuva palkka ja leikkimistä.

Uuden ryhmän eka reeni

Nemin Haukkisagiliitokausi on tältä kesää nyt virallisesti korkattu.

Reenejä "johtaa" siis kesäkaudella Sanna.

Tällä kertaa harjoittelimme itsenäisesti pujottelua (puolikkaat) ja a'ta. A:ta otin hihnassa, yhdellä kerralla koiruus tuli kontaktin yli ts ei pysähtynyt. Muut kerrat hyvin. Kepit menivät ihan hienosti (otin hieman kulmia ja kauempaa lähetyksiä - palkan heitin lopussa, jotta teki loppuun asti ilman että olisi tuijottanut palkkaa).

Ohjatusti teimme yhden rataharjoituksen, jonka alku meni superhienosti ja loppua sai jankkailla.

---

edit: että olikin vaikeaa noitten asettelujen ja mittasuhteiden kanssa... joten tämä on siis todellakin vain sinne päin tämä rata:

Putket eivät ollet aivan noin, mutta en saanut niitä taivuteltua oikeiksi.

Eli renkaalle asti meni loistavasti. Sitten sain vielä seiskahypylle työnnettyä. mutta seuraavat hypyt olivat hankalia. olin jäljessä ja hypyis oli pitkät estevälit. Ysille en ensin koiraa saanut kun olin itse liikaa menossa jo putkelle/kympille. Kun otin kulkuni kohti ysiä niin meni hyvin. Putkea ei hakenut suoraan, kun kulma oli pimeä tms. Vauhdista tultaessa ei hakenut pujoa, ja mun käskytys  taisi tulla ihan liian myöhään. Kun otin parin hypyn takaa pujon niin toimi. Tosin ekalla kerralla mokasin ja aloin kaivamaan lelua taskusta liian aikaisin joten N lopetti pujottelun. Seuraavalla kerralla kun itsellä oli malttia niin koirallakin oli ja homma pelasi. :)

Harmi kun ei ollut aikaa ottaa enää rataa uudestaan, mutta ensi viikolla jatketaan.

Kaksistaan

Ma-iltana Nemin reenien jälkeen läksin (kotona) Merrin kanssa kahdestaan lenkille. Merri oli aika riemumielellä ja tarjosi paljon seuraamisia. Kontakti oli aivan upea :) (jaksoi pitkään - satunnaispalkkaus on hyvä asia). Lisäksi otimme liikkeestä pysähtymisiä (seiso/maa) avo-tyyliin, hyvin meni nekin.
Plus temputeltiin vaan ihan jotain hassutuksia.

Eilen illalla Merri odotti intona mua, kun tulin kotiin. Mutta blaach, tällä kertaa en lähtenytkään sen kanssa hassuttelemaan. Sillä Merri oli päässyt Eetun kanssa superpitkälle (metsä & taajama) lenkuralle sillä välin kun me Nemin kanssa humputtelemassa Haukkiksella.

Loppuriekku

Maanantai-iltana olin onneksi hyvissä ajoin Haukkiksella, joten kävimme alkuun pienellä lenkillä Nemin kanssa ja sitten tokokentälle.

Tällä kertaa harjoittelimme liikkeestä seisomista, joka liikkuroituna meni tosi hienosti. Nestori pysähtyi kuin seinään ja pysyi hyvin paikallaan :)

Hyppyä reenittiin myös, se meni alakanttiin. Eli ihan alkuopetteluun mennään ja panostetaan. Onneksi ei ole kokeita tiedossa lähiajoille.

Lisäksi otettiin luoksepäästäväisyys, mikä onneksi meni ihan kivasti.

Lopussa otettiin leikkimielinen juttu, missä piti juosta koiran kanssa (ei seuruuta), käskeä koira seisomaan, juosta lisää, käskeä maahan, juosta taas ja lopuksi hypätä. Nemihän meni ihan ranttaliksi. "Paimensi" mua eikä juoksemista tullut oikein mitään. Taisi olla virhe päästää se irti.. mutta eipä tuo niin vakavaa ole. Seisomiset ja maahanmenot toimi. Hypystä meni ensin ohi, kun se riekkuminen ennen kaikkea...

(tehtiin me varmaan jotain muutakin, ainakin itse otin lyhyitä seuraamisia ja opettelin palkkaamaan koiraa ensin jollain eleellä (taputus) ja sitten extrana namia)

Ohimennen

Kun kerta eilen taas Haukkiksella olin (jossa muuten oli jotenkin venkeä kesämeininki päällä kun paljon erilajien harkkaajia (pk, toko, agi) siellä täällä - on se kesä vaan ihan erihienoo harkka-aikaa kuin mitä Virppaniemessä ikuna)
niin, otin Nemin kanssa a:ta pari kertaa (hihnassa), meni hienosti. Ja pujottelua (irti), eka kerta meni sössimiseksi, mutta loput kolme kertaa hyvin.

Toko-ohjelma

Kesän tokoaiheet (Nemin ryhmä)

5.5.    Tutustuminen, seuraaminen, luoksetulo, paikallaolo - olin paikalla
12.5.   Liikkeestä seisominen, hyppy - olen menossa
19.5.   Testi: Seuraaminen (hihnalla), hyppy, liikkeestä seisominen - en pääse kun on Ruotsin reissu vielä kesken
26.5.   Liikkeestä maamanmeno, nouto (muista kapula)
2.6.    Luoksetulo, seuraaminen (käännökset)
9.6.    Ruutu, liikkeestö seisominen/maahanmeno, paikalla makuu
16.6.   Testi: seuraaminen (ilman hihnaa), nouto, liikkeestä maahanmeno, paikalla makuu
23.6.   SeuraCup
Loma          
4.8.    Seuraaminen (juoksu + hidas), kaukokäskyt
11.8.   Nouto, hyppy, paikalla makuu
18.8.   Loma, omatoimi harjoittelu    
25.8.   Loma, omatoimi harjoittelu
1.9.  
8.9.  
15.9. 
22.9. 
29.9. 

Hukassa

Siis se sulhanen. Ei ollut "Jiposta" Nemin sulhaseksi. Sillä Jippo ei ollut pärjännyt MH-testissä toivotulla tavalla. Koira ei ollut ollut kovinkaan utelias tahi leikkisä sekä laukauksista sen kaikkein huonoimman arvion eli vitosen "Berörd, rädd. Alt. Vill lämna platsen, försöker fly. Alt. Föraren avstår skott."
Luonne on kuitenkin kohtuullisen tärkeä asia koirassa, joten valitettavasti sulho on edelleen hukassa. Ja tämä tarkoittaa myös sitä, että pennut tuskin saavat alkunsa vielä Nemiliinin kesäjuoksusta.

Toinen aikkis tuli

Voisi luulla, että viikonloppuna suuntaisin Haukkikselle kauden ekoihin ulkokisoihin. Mutta ei. Niin vain on allekirjoittanut seonnut ihan vallan  Ja valitseekin ennemmin näyttelyn. Ts kaksi näyttelyä. Omien agikisojen sijasta. Ei ole täysjärkisten touhua, ei. Mutta semmoista sattuu.
Allekirjoittanut ja koirat suuntaavat merta edemmäs kalaan, eli Ruotsiin pariin Lapphundklubbenin näyttelyyn. Ensimmäinen aikataulu saapui. Lauantain näyttelyssä on 35 aikuista ruotsinlapinkoiraa ja 3 pentua 

Savottaa ja eläimiä

Viikonloppu oltiin tyypilliseen tapaan reissussa, mutta tällä kertaa ei koiramaisissa tapahtumissa. Perjantai-iltana ajettiin Lohtajalle. Koirat pääsivät heti perille päästyämme humppailemaan pihamaalle ja kuluttamaan energiaansa talon takaiseen metsään. Sisälle päästyämme katsoin järkyttyneenä ikkunasta kun kaksi valtavan kokoista rusakkoa pomppi lähitiellä ja -pellolla. Sen jälkeen en enää päästänyt koiria irti pihamaalle.
Lauantaipäivän vietimme risusavotassa, koiran kiinni metsäaukon laitaan pariin vielä pystyssä olevaan puuhun ja me ihmiset pänttäsimme tuntikaupalla... Niin sitä vain toimistotyöntekijät ja muut koneella istujat ovat vierottuneet fyysisistä töistä kun kyllä sitä vaan oltiin illalla kipeinä. Jaloista ja käsistä löytyi lihaksia joiden olemassa olosta ei ole tiennyt mitään ;) Allekirjoittanut huhki reilun neljä tuntia...

Lauantai-iltana ajettiin Lohtajalta Siikajoelle, jossa ensin ajattelin koirien pääsemän juoksemaan ja rilluttelemaan. Mutta kissanviikset. Nimenomaan. Eiköhän mökin pihalla näkynyt pari kissaa... joten se siitä irtiolosta. Vielä kun iltalenkillä olivat hätyytelleet jotain jäniseläintä niin se siitä auvoisasta vapaana humputtelusta.

Sunnuntaina ajelimme sitten loppupyrähdyksen Siikajoelta kotio. Koirat olivat kumman väsyneitä, vaikka sen kummempaa aktivointia ei ollutkaan tarjolla.

Päästiinkös pälkähästä?

Jostain umpi-ihmeellisestä syystä ilmoitin aiemmin keväällä Nemin Lappalaiskoirat ry:n SM-tokojoukkueeseen. Sitten rupesin jänistämään ja kerroin, että jos nyt joku muu haluaa mennä niin ei pistetä hanttiin. Joten onni ja autuus, sellainen koirakko löytyi. Joten Nemi todellakin on vara-koirana ko joukkueessa. Eli harjoitella toki pitää, jos sellainen tilanne tulee, että joukkueessa ollaan. Mutta ihan niin paineen alla ei olla kuin vielä tovi sitten. Puuh.. Ja ehkä tämä oppii miettimään kaksi kertaa, ennen kuin ilmoittaa koiriaan ja itseään joka paikkaan?!?

Jos nyt tuonne ei mennä, niin Nemin seuraava tokokoe.. on vasta joskus. En tiedä milloin. Kahtellaan nyt ja hiotaan kontaktia, seuraamista ja ylipäänsä sitä että se osaisi keskittyä tekemiseen myös häiriön alla.

Lets Twist Again

Nemin harkat keskiviikkona, pihalla Martinniemessä tuhrusäässä (välillä sateli).



Ensin tehtiin tuo hankalan oloinen harjoitus eli esteet 1-13. Aloitettiin sillä, että saatiin homma toimimaan putkelle asti. Lähdin siis likeltä 2 hyppyä liikkeelle ja tein 2 esteen jälkeen valssin. Ajoitus oli tärkeä, kuinkas ollakaan.
Koira ei mennyt kertaakaan puomille vaan aina putkeen

Seuraava jännityspaikka oli saada koira pituudelle, koiruus kun valitse helposti putken jälkeen putken. Kun otin haltuunottoa (pysähtymättä itse!) niin sain koiran mukaani. Yhdellä kertaa koiruus tosin oli niin tottelevainen, että hyppäsikin pituuden sijasta vieressäni olleen muurin.
7 ja 8 kohdassa piti muistaa käskyttää kunnolla putkelle asti ennen kuin siirtyi jatkoasemiin jotta koira varmasti meni putkeen. Putken jälkeen tein -ekaa kertaa eläissäni - twistin. Hieman sitä piti kuiva-reeniä, mutta ihan hyvin se kuitennii meni
Putkeen N lähti hyvin, samoin loppuhypyille joissa harkattiin siis leikkausta.
Pieni-agi-Nestoriini oli taas taitavampi kuin luulinkaan

Sitten otettiin kontakteja. A.ta ensin hihnassa. Kun onnistui hyvin niin sitten irti. Eka irtiotto ei toiminut ollenkaan, onneksi Mari oli vartioimassa namia. Uusi yritys ja pieleen, mutta kun Mari hieman ärähti Nemille niin seuraava kerta menikin jo nappiin Tosin Nemi katseli ja odotti Marilta vapautuskäskyä palkalle...
Sitten otettiinkin jo hypyn kautta ja lopulta putken ja hypyn kautta a:ta. Tässä oli tärkeää mun äänenkäyttö eli ei viimehetken paniikki alastulokäskyjä eikä hötkyilyjä (vedätystä). Eli ei liikaa vaikeutusta koiralle kerralla.

Puomia otettiin myös ensin hihnassa ja irti. Irti ei toiminut. Joten nosteltiin Nemi kontaktin alastulon ylösosaan ja sitten otettiin siitä sitä loppua. Puomin kanssa siis vielä enemmän töitä tehtävänä. Toisaalta sehän on ihan luonnollista kun a:ta olen tehnyt (lähes) aina kun ollaan oltu kentällä. Muita kontakteja vähemmän.

Lopuksi vielä otettiin takaa -harjoitus (30-33), joka oli allekirjoittaneelle liian yksinkertainen eli vaikea ja Nemin väsyminen alkoi jo vaikuttaa asiaan. Mutta saatiin kuitenkin lopulta onnistumaan molemmin puolin (siis takaahypyn haku molemmin puolin). Toinen puoli oli onnistuneempi eli N hakeutui hienosti oikeaan suuntaan. Toinen meinasi mennä siihen, että koira kiersi koko esteen eikä hypännyt mua kohti ns takaisin.

Hyppy, perusasento ja nouto

Viime päivinä tokoilussa olen keskittynyt otsikon mukaisiin osioihin. Merrille olen ottanut noutoa ja noutoesineen pitämistä. Nemille perusasentoa ja kontaktia. Sekä molemmille hyppyä tasonsa mukaisesti.

Merri ei meinaa ymmärtää, että hypyn takana ei kuulukaan enää seistä. Eli avon hyppely on hyppely -meiningissä menossa. Eli hyppyytän koiraa edes takaisin esteellä ja palkkailen milloin mistäkin. Tarkoitus saada siis hyppelyyn vauhtia ja intoa, ja niin että koira ei tiedä milloin palkka tulee.

Nemi taas välillä tekee tosi mallikkaan suorituksen, mutta toisinaan on kiertämässä takaisin luokseni. Tai seisahtuu esteen vierelle. Käskytykseni siis on liian hidasta? Mutta kuinka nopeaan saan edes sanoa 'seiso'? Ennakoiva käsky kun koira on hypyllä, tai jopa sitä ennen, kuten agissa pitäisi tehdä... ? Olen siis pyrkinyt siihen, että saan Nemin kanssa pari oivaa suoritusta ja lopetan reenin siihen.

Ulkotokot

Nemin kesätokokausi on nyt korkattu, taisipa jopa olla ekat (??) tokotreenit Nemillä Haukkiksella, ikinä. Kouluttaja on mulle uusi, ts en ole hänen ryhmässä ikinä ennen ollut, mutta henkilönä on toki tuttu kun on ns vanhoja okk_laisia.  Ryhmässä on joitain outoja naamoja ja joitain tuttuja karvakuonoja joko niin että ollaan oltu samoissa ryhmissä ennenkin tai muuten vaan olen heihin törmännyt hallilla tai Haukkiksella.

Sellaisen alkuhuomion tein, että se tokokenttä on tosi pehmeä. Hiekkainen siis (Irto hiekkaa). Eli siinä on aika hankala liikkua, siis pidempiä seuraamisia tms. Toivottavasti kenttä paranee kesän myötä...

Harjoittelimme seuraamisia, paikaltaan käännöksiä (namin avulla), kaukoja ja paikallaoloa.

Muutamia huomioita/kommentteja:
*älä katso koiraan seuratessa! katse eteen ja liiku suoraan (ei mutkitteluja)
*ensin kehu ja sitten vasta extrana nami(tms) palkka
*palkkaus (ks ed) myös liikkumisesta ei vain pysähtymisestä
*jos pysähdyn niin koiran tulisi istua (nyt monesti odottaa palkkaa ja onkin seisastuneena)
*vapauta koira aina liikkeen jälkeen!
*vaadi koiraa kuuntelemaan omia eikä naapureiden käskyjä (paikallaolon käskynjako)
*älä annan koiran nuuskuttaa maata!
*pyri pois namista/imuttamisesta - toisaalta imuttaminen on välillä ihan hyväksi, saa oikean paikan ja tehon/innon, mutta käytä vain satunnaisena tehokeinona

Toistoja

Otin eilen Nemin kanssa pari kertaa a:n ja muutaman kerran pujottelun. Eli ei varsinaista agireenausta, mutta kun Haukkiksella olin ja kenttä vapaana niin hieman niitä tarpeellisia toistoja joita ehkä jonakin päivänä on riittävästi ja koiruus osaa esteet (irti ja itsenäisesti).

Huomenna on Nestorin Active-harkat, kivaa :)

Karavaanari, kaikkien kaveri :)

Terveisiä Pellosta, tällä kertaa kävimme siellä sunnuntaiajelulla. Nemi osallistui samalla Länsi-rajan kennelkerhon järjestämään luonnetestiin. Jossa tuomaroivat Riitta Lehmuspelto ja Jari Keinänen.

Tuo oli ensimmäinen kerta, kun itse olin edes katsomassa luonnetestejä. Mutta tämä koirakoettelemus ei jännittänyt etukäteen ollenkaan. Tällä kun ei ollut sen kummempaa väliä (tai siltä ainakin etukäteen tuntui), että miten menee. Että katsellaan nyt mitä mieltä nämä henkilöt Nemistä ja sen käyttäytymisestä ovat. Itsehän tuossa asioihin ei voi eikä saa vaikuttaa, sitä vain on narun jatkona ja seuraa sivusta mitä tapahtuu.

Tuomareiden kommentteja Nemistä
"Olisitko uskonut, että se puolustaa sua?"
"ADHD"
"Erittäin luoksepäästävä"
"Ei kannata odottaa, että puolustaisi sua nakkijonossa"
"Leikkisä"
"Ei keskity pitkään samaan asiaan - selittää myös haukkumista"


Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 Pieni
Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti -1a Häiritsevän vilkas
Kovuus +3 Kohtuullisen kova
Luoksepäästäväisyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus ++ Laukauskokematon

Tulos 141
Vähennystulos +- 15
Loppupisteet 126

Wappu 08

Perinteinen wappupäivän aamu-piknik Oulun Linnasaaressa. Teekkaritorvien musisoidessa taustalla. Tällä kertaa oli aurinkoisempaa ja lämpimämpää kuin vuosiin.. Mikä saikin aikaan sen, että paikalla oli väkeä poikkeuksellisen paljon. Joukosta löytyi niin opiskelijoita, aikuisia, lapsiperheitä kuin koirallisiakin (muitakin kuin me). Lepposassa meiningissä mekin viihdyimme pidempään kuin yleensä - eikä koiriakaan tuntunut ahdistavan vaikka porukkaa oli kuin pipoa.









Tämän kertaiset eväät. Kuvasta tosin puuttuu täytetyt sämpylät, sima, koirien vesi ja koirien aamumurot.










Nemi.






Merri.



"Joko, joko syödään?"


"Mää teen ihan mitä vaan... "


Vihdoinkin