siis oma kunto. Blaach! Taas oli Merrin agiharkassa melkoinen loppu juoksu, ja totesinkin ekalla kerralla, että noin se ei ainakaan toimi. Minen jaksa juosta! Piti jättää koira odottamaan a:lle, jotta itse sai etumatkaa. Ja kaikki jotka meidät agikoirakkona tietää, niin tietää kyllä miten hyvin tämäkin sitten toimii. Noh, Merri hämmästytti mut istumalla kontaktilla (ei etutassut maassa) ja pysymällä paikallaan, joten toimihan se - yhdistettynä loppu palkkaan joten koiruus irtosi ihan hyvin.
Kepeillä olisi ollut hyvä jos olisi saanut tehtyä sivusuunnassa etäisyyttä -jatkoa ajatellen- ja mä luulinkin sellaisen onnistuvan, koska niitä kait sitä ollaan viime aikoina tehty. Mutta kissan vimpulat. Merri tuli pois kepeiltä ties kuinka monta kertaa.
Muutamat jutut menivät onneksi radalla loistavasti. Mutta tulipa tehtyä mm sellaisia huomioita, että jos minä annan koiralle tilaa jotta se voisi mennä mun edelle jotta voisin leikata, niin sepä jääkin hidastelemaan. Joten olemme edelleen törmäyskurssilla koirani kanssa. Kun jätin koiran alkuun ja menin itse 3-4 esteen paikkeille ottamaan vastaan (samaa kuin se loppu eli järjetön "suora") ja pingoin hullun lailla niin ehdin valssaamaan siihen väliin jossa olin ensin yrittänyt leikkaamista [Nemin kanssa tietty leikkaisin, Merrin kanssa se ei vaan toimi, pakko pinkoa ja ehtiä valssaamaan ilman että täysin pysäyttäisi koiran vauhtia].
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti