Matka alkoi osaltani (+Merri & Nemi, tietty) torstai-iltana kun ajelin Lohtajalle. Olipa muuten väsyttävä ajelu.. Lohtajalta heräsin perjantaiaamuna klo 3 ja aamutoimien jälkeen ajelin Vöyrille jossa oli n klo 6. Pakattuamme auton (jätin Mitsun Vöyrille, joten hyppäsimme tavaroinemme Leilan autoon) niin jatkoimme matkaa (kyydissä siis minä, Leila sekä koirat: Essi, Fenni, Merri, Nemi & Suni). Vaasan satamasta jatkoimme laivaan (itse en kyllä tod. tohtisi ajaa laivaan pakettiauto-matkailuvaunu -yhdistelmän kera).
Laivassa käytössämme oli koirien matkustussalonki, muita koirallisia ei kyydissä ollut. Merri & Nemi olisivat halunneet matkustaa samalla hissillä Leilan & koiriensa kanssa, mutta eipä sinne mahtunut.. Salongissa koiruudet makoilivat ihan rauhassa (en raahannut niille häkkejä, Leilan koirat olivat häkeissänsä). Allekirjoittanut kulutti aikaansa katselmalla leffoja (Parent Trap kaksi kertaa... ja joku muu lapsille suunnattu elokuva kerran) ja jutustelemalla matkaseuran kanssa :)
Uumajaan päästyämme Leilan piti peruuttaa yhdistelmä ulos laivasta. Onneksi olimme ajaneet viimeisenä laivaan, joten peruutettavaa ei ollut kauhiasti. Hui...
Pienten seikkailujen jälkeen (pikkuteitä, veikeitä kääntymisiä yhdistelmän kera, kauniita maisemia) löysimme perille Trehörningsjöön leirintäalueelle. Kummempaa sosiaalista toimintaa ei tullut muiden yöpyjien kanssa harrasteltua (siellä olisi kait ollut joku grillaushetki) vaan painelimme väsyneinä nukkumaan (Merri & Nemi nukkuivat sisällä asuntovaunussa, Leilan koirat häkeissänsä pakussa).
Lauantaina raahasimme puoliomaisuuta kehän laidalle, ensin arvosteltiin rlk & lpk pennut ja sitten aikuiset rlk:t. Ennen kuin rlk:t alkoivat niin etsin Kim Jönssonin, jonka Cattlin oli saanut esittämään Nemin. Pienen harjoittelun jälkeen alkoi näyttämään jo tosi hyvältä. Nemi näyttelyliikkui Kim'in kanssa paljon paremmin kuin mun kanssa ja seisominenkin rupesi kotvan kuluttua sujumaan. Siinä mielessä Nemi on helppo koira, kun se lähtee toisen mukaan touhuilemaan eikä ole moksiskaan.. ja taisi se ymmärtää ruotsiakin paremmin kuin meikäläinen ;)
Huolimatta hyvästä esityksestä Nemi sai kakkosen, koska ei ole tarpeeksi kehittynyt rungoltaan. Tuo nyt on ihan ilmeinen syy, jota ei voi käydä kieltämäänkään. Merri taasen sai sinisen nauhan, ilmeisesti siksi kun antaa itsestään matalan vaikutelman (höh! se on ideaalikokoinen rlk narttu).
Leilan koirista myös Fenni ja Suni saivat lauantaina siniset nauhat. Essi pelasti meidän "leirin" olemalla hienosti bis2-veteraani :)
Lauantaina ajattelin piristää / aktivoida / hauskuuttaa Nemiä päästämällä sen kahlailemaan läheiseen järveen.. Noh, Nemi vähän innostui. Ja kiskaisi niin, että nahka hihna katkesi. Siinäpä sain sitten taiteilla loppumatkan hieman lyhkäsemmällä hihnakkeella... :/
Sunnuntaina Nemi jälleen esiintyi ihan hienosti, mutta sama juttu kuin ed päivänä eli kakkonen/sininen. Merri pärjäsi tällä kertaa paremmin, eli sai ensin punaisen ja sitten lopulta sijoittui kahdeksasta avoimen luokan nartusta toiseksi ja sai ck:n (sa:n eli poron). Paras narttu luokassa Merri ei sijoittunut, mutta toisaalta sitä ei myöskään heitetty ensimmäisten joukkiossa pois. Leilan koirista Suni sai punaisen ja oli avoimen luokan neljäs (ei sa:ta) ja Fenni sai Nemin tapaan sinisen nauhan. Ja Essi teki saman tempun kuin ed päivänä eli oli bis2-vet.
Sunnuntai-illasta camping-alue alkoi tyhjentymään asukkaista. Me ja muutamat muut jäimme vielä. Maanantaiaamuna herättymme taas sairaan aikaisin ajelimme Uumajan samataan, jossa seurasimme kun isot rekat peruuttivat laivaan. Me emme peruuttaneet, mutta mietimme miten saamme auton peruutettua syvältä laivan sisältä Vaasassa ulos?!?
Matkustelu laivassa meni taas leppoisasti, tosin hivenen väsyneesti. Ja taas jotain kummia elokuvia katsellessa. Välillä Leila kävi hakemassa meille makoisat katkarapuleivät (koiratkin saivat niistä osansa).
Hissin jumimista ja siitä, että muut matkustajat menivät ensin, johtuen olimme viimeisten joukossa autokannella kun saavuimme satamaan. Joten lähes tulkoon kaikki muut autot olivat jo poistuneet laivasta meidän tullessa autolle. Joten hätä ei ollutkaan tämän näköinen, vaan Leila pystyi kääntämään yhdistelmän laivan uumenissa, joten kamalalta peruutushässäkältä selvittiin.
Sitten vain Leila ajeli Vöyrille, jossa purimme tavarat ja minä pakkasin omaisuuteni Mitsuun ja ajelin kotio, Oulun kohdilla olin kahdeksan maissa illalla.
Kiitoksia Leilalle mukavasta matkaseurasta, kokkina toimimisesta, ajamisesta, laivamatkan varailusta yms yms :)
Laivassa käytössämme oli koirien matkustussalonki, muita koirallisia ei kyydissä ollut. Merri & Nemi olisivat halunneet matkustaa samalla hissillä Leilan & koiriensa kanssa, mutta eipä sinne mahtunut.. Salongissa koiruudet makoilivat ihan rauhassa (en raahannut niille häkkejä, Leilan koirat olivat häkeissänsä). Allekirjoittanut kulutti aikaansa katselmalla leffoja (Parent Trap kaksi kertaa... ja joku muu lapsille suunnattu elokuva kerran) ja jutustelemalla matkaseuran kanssa :)
Uumajaan päästyämme Leilan piti peruuttaa yhdistelmä ulos laivasta. Onneksi olimme ajaneet viimeisenä laivaan, joten peruutettavaa ei ollut kauhiasti. Hui...
Pienten seikkailujen jälkeen (pikkuteitä, veikeitä kääntymisiä yhdistelmän kera, kauniita maisemia) löysimme perille Trehörningsjöön leirintäalueelle. Kummempaa sosiaalista toimintaa ei tullut muiden yöpyjien kanssa harrasteltua (siellä olisi kait ollut joku grillaushetki) vaan painelimme väsyneinä nukkumaan (Merri & Nemi nukkuivat sisällä asuntovaunussa, Leilan koirat häkeissänsä pakussa).
Lauantaina raahasimme puoliomaisuuta kehän laidalle, ensin arvosteltiin rlk & lpk pennut ja sitten aikuiset rlk:t. Ennen kuin rlk:t alkoivat niin etsin Kim Jönssonin, jonka Cattlin oli saanut esittämään Nemin. Pienen harjoittelun jälkeen alkoi näyttämään jo tosi hyvältä. Nemi näyttelyliikkui Kim'in kanssa paljon paremmin kuin mun kanssa ja seisominenkin rupesi kotvan kuluttua sujumaan. Siinä mielessä Nemi on helppo koira, kun se lähtee toisen mukaan touhuilemaan eikä ole moksiskaan.. ja taisi se ymmärtää ruotsiakin paremmin kuin meikäläinen ;)
Huolimatta hyvästä esityksestä Nemi sai kakkosen, koska ei ole tarpeeksi kehittynyt rungoltaan. Tuo nyt on ihan ilmeinen syy, jota ei voi käydä kieltämäänkään. Merri taasen sai sinisen nauhan, ilmeisesti siksi kun antaa itsestään matalan vaikutelman (höh! se on ideaalikokoinen rlk narttu).
Leilan koirista myös Fenni ja Suni saivat lauantaina siniset nauhat. Essi pelasti meidän "leirin" olemalla hienosti bis2-veteraani :)
Lauantaina ajattelin piristää / aktivoida / hauskuuttaa Nemiä päästämällä sen kahlailemaan läheiseen järveen.. Noh, Nemi vähän innostui. Ja kiskaisi niin, että nahka hihna katkesi. Siinäpä sain sitten taiteilla loppumatkan hieman lyhkäsemmällä hihnakkeella... :/
Sunnuntaina Nemi jälleen esiintyi ihan hienosti, mutta sama juttu kuin ed päivänä eli kakkonen/sininen. Merri pärjäsi tällä kertaa paremmin, eli sai ensin punaisen ja sitten lopulta sijoittui kahdeksasta avoimen luokan nartusta toiseksi ja sai ck:n (sa:n eli poron). Paras narttu luokassa Merri ei sijoittunut, mutta toisaalta sitä ei myöskään heitetty ensimmäisten joukkiossa pois. Leilan koirista Suni sai punaisen ja oli avoimen luokan neljäs (ei sa:ta) ja Fenni sai Nemin tapaan sinisen nauhan. Ja Essi teki saman tempun kuin ed päivänä eli oli bis2-vet.
Sunnuntai-illasta camping-alue alkoi tyhjentymään asukkaista. Me ja muutamat muut jäimme vielä. Maanantaiaamuna herättymme taas sairaan aikaisin ajelimme Uumajan samataan, jossa seurasimme kun isot rekat peruuttivat laivaan. Me emme peruuttaneet, mutta mietimme miten saamme auton peruutettua syvältä laivan sisältä Vaasassa ulos?!?
Matkustelu laivassa meni taas leppoisasti, tosin hivenen väsyneesti. Ja taas jotain kummia elokuvia katsellessa. Välillä Leila kävi hakemassa meille makoisat katkarapuleivät (koiratkin saivat niistä osansa).
Hissin jumimista ja siitä, että muut matkustajat menivät ensin, johtuen olimme viimeisten joukossa autokannella kun saavuimme satamaan. Joten lähes tulkoon kaikki muut autot olivat jo poistuneet laivasta meidän tullessa autolle. Joten hätä ei ollutkaan tämän näköinen, vaan Leila pystyi kääntämään yhdistelmän laivan uumenissa, joten kamalalta peruutushässäkältä selvittiin.
Sitten vain Leila ajeli Vöyrille, jossa purimme tavarat ja minä pakkasin omaisuuteni Mitsuun ja ajelin kotio, Oulun kohdilla olin kahdeksan maissa illalla.
Kiitoksia Leilalle mukavasta matkaseurasta, kokkina toimimisesta, ajamisesta, laivamatkan varailusta yms yms :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti